virtuaalihevonen

takaisin edelliselle sivulle | Aweian hevoset-sivulle | Aweian pääsivulle

Täällä hörisee komea (vaikka itse sanonkin) suomalainen puoliverinen ori, Atwater of Aweia, muttu neidit sanokoot vaan Aksu. Asuin ennen Tiilikanoja-nimisesä paikassa, mutta sitten yhtäkkiä sinne ilmestyikin semmonen käppänä pieni blondi, joka kipus siis mun selkään! Mä jo vähä suunnittelin heittäväni semmosen kirpun selästäni, mut se laittoki mut hommiin, ja mä vaa olin sillee et "täh?", mut toimin kuin unelma, tai ainakin niin luulen sillä kauppakirjat solmittiin heti. Se oli kyl kuulkaas rakkautta ensiratsastuksella, sanon mä. Sitten myöhemmin kuitenkin päädyin takas kasvattajalle. Nyt mä siis asustan tääl Aweias, jossa on paljon tammoja...

Nii joo mun piti vähä selitellä mun luonteesta. Mä olen tämmönen tammojenori, komea semmonen (taisin jo sanoa?). Oon kylläkin yhennaisen ori, ja tällähetkellä se nainen on tää mun oma omistaja kirppu. Ei voi väittää että me ollaan aina samaa mieltä, sillä kummatki ollaa aika luupäisiä kun sille päälle satutaan. Muista oreista mä en sitte yhtää tykkää, mutta kun satun olemaan kyllä ihan hyvänkokonen niin saan pistettyä tarhassa muut kuriin. Taluttaessa en kyl tykkää jos muita oreja tulee vastaan, sillä en voi näyttää kuka on pomo, vaikka usein yritänkin (josta kirppu yleensä suuttuu pahemman kerran). Muut kun ei oikee mua uskalla taluttaa, taidan omata vaikean talutettavan-maineen (lukuisten muiden maineiteni lisäksi). Karsinaani en tuntemattomia ihmisiä päästä, ja tutuillekkin saatan vähän hampaita näytellä, mutten oikeasti pure, sillä siitä vasta kirppu suuttuis. En oikee jaksa seistä paikoillaan kun meittiä harjataan, ja usein mun hoitajat joutuu vähän väliä siitä muistuttamaan. Karkaa en, enkä mä nyt oikeesti ketää potkaise tai pure vaikka vähän uhittelenkin. Vyön kiristäessä on aina hyvä aika tesmata vatsalihaksia, ja on pakko kyl myötää et on nastaa kattoo ku kirppu tai joku myy yrittää naama punasena kiristää vyötä. Kuolaimet otan vasta aina tappelun jälkeen suuhun, ja vaikeata se on sillä useimmil on vaikeuksii pyydystää mun päätä yläilmoista.

Kun mun selkään kiipeää täytyy olla varautunu, sillä mä en edelleenkään jaksa seisoo pitkään paikallani. Muutenkin rakastan menoa ja meininkiä, ja ratsastajat joutuu tekee oikee olan takaa pidätteitä jotta Räikkös-Aksun saa hidastamaan. Oon kyl ehottomasti kouluratsu, vaikkakin oikee jääräpäinen semmonen. Jos mulle ei heti kättelyssä kerrota miten mennään ja kenen taholla, soon mä joka sen päättää ja usein sellaisissa tapauksissa ratsastaja lentää hyvin nopeasti selästä kun oon esitelly mun pukkikierteet kyllästyttyäni. Jos ratsastaja kuitenkin meitille näyttää että se määrää, niin osaan mennä tosi upeasti, niinkin upeasti että tammat hullaantuu pahemman kerran. Kaula kaarella ja peräänannossa mut saa kylläkin menemään vaan tosi hyvällä ratsastuksella, ja aina kannattaa olla varuillaan sillä jos mä kyllästyn niin pukit helposti lentää. Esteet ei oo mun juttu, en vaa ymmärrä miks mun pitäis jotai loikkii puomien yli kun yhtähyvin ne vois kiertää... Mut jos ratsastaja nyt vaatii et mun täytyy hypätä, niin pomppua kyl löytyy ja tyyliä.
Luonteesta kiitokset Vipeltäjälle!

© Aweia 2007-2009 / taustakuva © Squidfingers