Osallistujien tarinat!

> palaa takaisin varsinaiseen kutsuun <

Vain ja ainoastaan voittajatarinat ovat esillä! Tahdotko tarinasi itsellesi? -> Ota yhteyttä kisojen järjestäjään; hänellä on kaikki tarinat vielä tallessa!

  • LUOKKA 1

    • Aino (VRL-0028, GoHo) - Konnin Alfred VH-29040
    "sano A-A-T-U, se on Aatuaatuaatu!", kuului katsomosta. Ponin fanikerho, eli siis naapurin tytöt, olivat tulleet kisapaikalle kameroineen. Lupasin tehdä parhaani ruunan kanssa. Mitä kisasta jäi jäljelle - no ainakin hieno kokemus esteradasta ja kasa valokuvia, joissa ilmeeni vaihtelevat aiheista "hyi, söin sitruunan" aiheisiin "eikä, poni kertoi hyvän vitsin". Onneksi kuva-albumini on visusti ylähyllyllä.

    Tuomarin kommentti: Herttainen ja samaan aikaan huumorilla pakattu pikkutarina, joka toimii ihmeen hyvin!


  • LUOKKA 2

    • Aino (VRL-0028, GoHo) - Deln Dunstan VH-30392
    Olen aina tiennyt, että Tuni komeana orina vetää puoleensa ihailua niin ihmisten kuin tammojen osalta. Verryttelymme oli ehkä uramme kamalin. 6 ratsukkoa - minä ja 5 tammaa, joista 3 hirnuivat ja hörisivät pojalle jatkuvasti. Ja Tuni tietenkin tyytyväisenä machoili, riistäytyi käsistä (tuloksena ohdakepusikossa makaava ratsastaja), kielsi esteille (tuloksena vihaiset ratatyöntekijät, jotka saivat koota harkkaesteet viiteen kertaan takiamme) sekä peruutti väärään aikaan väärässä paikassa (tuloksena kaatuneet kisa-aidat ja suorittamassa olleen hevosen kieltäytyminen esteellä). Ehkä pysymme vain pikkukisoissa ;) ?

    Tuomarin kommentti: Voi kamaluus! Alan kohta perimään teikäläiseltä lisämaksua kaikesta vaivasta.. ei vaan, tervetuloa uudelleen paremmalla onnella! ;)


  • LUOKKA 3

    • setä-kemikaali (VRL-5840, NK-Riders) - RCF Evermind VH-29677
    Emäntäni nuuhkaisi nahkavarsieni sisälle. Ummehtunut lemu luikerteli hänen hajunystyröihin - eikä ihmekään. Olinhan ollut pitkään käyttämättöminä ullakon puuarkussa, emännän mennessä jodphur-villityksen mukana ja minun unohtuessa aikansa eläneiden ratsastusvarusteiden kanssa hämähäkkien asunnoksi. Ei ollut ihmekään, että emäntä hieman kirkaisi hiirulaisen piipittäessä nahkavarrestani.

    Kärjistäni paistoi päivänvalo lävitse, emännän kurkistaessa syvään huokaisten sisääni. Hei, ei noin tuttavalliseksi sovi käydä! Emännän ei silti sopinut valittaa kuluneesta nahkapinnastani tai lannankikkare-pohjistani - itsehän hän oli perunavarpaansa minuun survonut. Mitä sinä nyt teet, hihihi, älä, kutittaa! Emäntä rapsutteli mietteliäänä pohjiini kovettunutta mutaa. "Eiköhän näistä vielä jotain saada", emäntä huokaisi heittäen minut eteisen kenkärivin jatkeeksi. Eikö hän ymmärtänyt, että olin sentään aitoa nahkaa, eikä minua sopinut laittaa supermarketin alennuskorin lenkkareiden viereen.

    Emäntä linttasi pohjani auton kaasua vasten. Kaasujalan noustessa vedin syvään henkeä, kunnes minusta puserrettiin taas ilmat pihalle. Ehkä tämä olisi sen arvoista - eilen kiillotettu nahkakuosini pääsisi loistamaan kilpaa taivaalla leijuvan auringon kanssa. Aurinko tulisi kuitenkin jäämään auttamatta kakkoseksi.

    Nyt tunsin olevani kotona - emäntä ujutti minut teräksisiin jalustimiin. Kannoissani kiiltävän kannukset laskeutuivat nätisti lähelle kimon ponin kylkiä, emännän patistaessa elikon kovaa kyytiä kohti tolppakokoelmaa. Emännän hikoavissa varpaanpäissä alkoi todella tuntua kamala lemu, hänen litistäessä minut aina ennen niitä joulukuusenkoristeitä jalustinta vasten. Haukottuani henkeä vähintään seitsemän kertaa, emäntä kurotteli taputtamaan ponin kaulaa. Minne minun rapsutukset jäivät?! Olinhan minä sentään sietänyt emännän kokooni nähden liian suuria perunavarpaita kunnialla sisälläni koko suorituksen ajan.

    "Olisi pitänyt ottaa ne uudemmat saappaat", emäntä parahti kiittämättömästi kiskoessaan kahden avustajan voimin minua pois jaloistaan. Tämäkö on kiitos työstäni? Loukkaantuneena päästin nopeasti irti emännästä niin, että molemmat avustajat lennähtivät selälleen irroittaen otteensa minusta. Näinollen lensin komeassa kaaressa päistikkaa mutakuoppaan.

    Miksi valitsinkaan ratsastussaappaan toimenkuvan...

    Tuomarin kommentti: Nyt kyllä ylitettiin se rima ja korkealta. Näin kekseliäitä tarinoita alan janoamaan lisää!