Osallistujien tarinat!

> palaa takaisin varsinaiseen kutsuun <

Vain ja ainoastaan voittajatarinat ovat esillä! Tahdotko tarinasi itsellesi? -> Ota yhteyttä kisojen järjestäjään; hänellä on kaikki tarinat vielä tallessa!.

  • LUOKKA 1

    • Amar (VRL-0408, FSRa) - Amarn Woa WS VH-28019
    "Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo.." Hilpeässä tunnelmassa lapsuudessa mieleen syöpyneitä joululauluja laulellen sujui matkamme Heijastuksen tallipihasta tämänpäiväiselle kisapaikallemme: Hillavaan. Kun kurvasimme päätieltä Hillavan pihaan, loksahti suuni auki yllätyksestä ja innostuksesta: joulupukki on täällä! En olisi millään malttanut odottaa että pääsen pukin puheille, mutta koska jono hänen luokseen oli pitkä ja kiemurainen ja tietystikin kilpasuoritukseni hannovertamma Woan kanssa oli pian alkamassa, täytyi minun hoitaa polle pian kuntoon, loikata selkään ja pikaverryttelyjen jälkeen jo kiiruhtaa radalle tuomareiden ankarien silmien eteen.

    Muutaman minuutin päästä kävelin radalta Woan selässä itkua nieleskellen. Mitään sanomatta Heijastuksen tallityttö Elina kaappasi Woan minulta ja lähti taluttelemaan tammaa rauhalliselle metsätielle, minun jäädessä kyyneleistä sumenevin silmin kentän vierelle seisomaan - rata oli mennyt surkeammin kuin koskaan! Kohta tunsin lempeän kosketuksen olkapäälläni ja pyörähdin vihaisesti ympäri - en kaivannut sääliä ja surkuttelevia katseita! Mutta kuin taikasauvan voimasta, tai ehkä sittenkin tonttujen aherruksen ansiosta, pyyhkiytyivät silmäni kyynelistä ja suupielet kaartuivat ujoon hymyyn: itse joulupukki paksuine vatsoineen ja punaisine poskineen seisoi takanani ja rutisti minua ystävällisesti. "Haluaisitko makeisen?" kysyi pukki.

    Ja kyllähän minulle toki makeinen maistui! Pukki istutti minut polvelleen ja kysyi syytä surkeaan ilmeeseeni ja lyyhistyneeseen olemukseeni. "Nokun meidän, siis mun ja Woan kisasuoritus ei oo IKINÄ menny näin huonosti", nyyhkin hiljaa pukille. "No mutta mites se nyt niin?" kysyi pukki lohduttavalla, möreällä äänellään. "Varmaan se johtu siitä kun en ehtinyt kunnolla verkkaamaan. Woalla oli tosi paljon energiaa kun me mentiin radalle, ja alkupysähdyksessä se meinasi lähteä liikkeelle ennen aikojaan. Ja sitten mä vilkaisin tuomareita: ne nauro mulle! Ajattelivat että en edes alkutervehdystä osaa kunnolla tehdä, että mitä tommonen amatööri kisoissa tekee.." aloitin vuodatukseni, kun pukki keskeytti minut haukkumalla tuomarit raikuvaan ääneen tunteettomiksi lumipalloiksi. Jatkoin tarinaani: "jo ravissa meillä oli ongelmia. Woa yritti ympyröillä oikoa tosi pahasti lapa edellä, eikä se kulkenut yhtään nätisti itseään kantaen. Ravilisäyksessä se sitten nosti hirmuisen laukan, ja pelkäsin et se hyppää aidan yli. Mut sain sen sitten onneks kääntymään, ja hidastettuakin. Mut sit tajusin että meidän oiski pitäny laukata siitä päädystä missä sain sen raville. Sitten mä menin ihan lukkoon ja yks niistä virnuilevista tuomareista kerto mihin mun piti seuraavaks mennä. Mä olin sitten kasvoiltani vähintäänkin yhtä punainen kuin sun hattus, mut sain mä jatkettua jotenkin sitä suoritusta. Woa kyllä vaan venkoili ja ei ollenkaan ois halunnu tehdä muuta ku laukata suoraan, mut sain mä sit työllä ja tuskalla sen tekemään mitä pitikin. Mut auta armias tonttu-ukko kun piti peruuttaa! Woa teki puolikkaan etuosakäännöksen, ja mä roikuin mun ratsun toisella kyljellä kun en ollu yhtään varautunu! Sit yleisökin jo nauro mulle, kuulin niiden tyrskähdykset. Sain mä sit kuitenkin Woan jotenkin taas kuriin ja matka jatkui samaan tapaan kuin oli aiemminkin "sujunut". Lopputervehdykseen mä menin hammasta purren, ja mä kyllä luulen että toi hammas vähintäänkin lohkes siinä. Sillon Woa tais tajuta et oli tehnyt tyhmästi ja käyttäyty sit sen tervehdyksen ajan nätisti ja lähti rauhassa kentältä pois."

    "No mutta, kävipäs köpelösti", sanoi pukki ja äänestä aavistin että nyt olisi saarna edessä. "Mutta mietippä kuule hyvä tyttöseni. Mitä tuossa lopussa sanoit. Että Woa oli sitten ihan nätisti kuitenkin kun tajusi että sulla on paha olla. Minusta vähän tuntuu että Woa kyllä välittää sinusta kovasti eikä olisi halunnut nolata sinua noin, mutta muistelehan millainen itsekin olit lapsena. Vikuri ja itsepäinen, aina tekemässä kiellettyjä." Henkäisin ällistyneenä: mistä pukki muka tiesi!? "Pikkuiset tonttuni ovat kuule kertoneet", paljasti pukki silmäänsä vinkauttaen. Sitten hän pyyhki kyyneleet silmistäni, ojensi minulle pikkuisen, kultaiseen lahjapaperiin käärityn paperin ja käski mennä halaamaan Woaa oikein lujasti.

    Niinpä sitten tallustin jo kovasti piristyneenä trailerille, jossa Woa olikin jo odottamassa kotiinlähtöä. Tamma hörisi minulle anteeksipyytävästi ja minä halasin sen tummaa kaulaa hymyssä suin. Woa puhisi hiuksiini ja löprötteli huulillaan poninhäntääni, enkä voinut olla nauramatta silmät sirrillään ja antamatta tammalle porkkanaa palkinnoksi siitä että se oli mikä oli! Kotimatkalla avasin pukin minulle antaman paketin, josta paljastui omenanmakuisella aineella päällystetyt kuolaimet. Kortissa luki: "Kokeilehan näitä kuolaimia seuraavissa kisoissa, Woa on vähän tallitontuille vihjaillut että tällaisilla kuolaimilla voisi kulkea paremmin". Jälleen kerran en voinut kuin ihmetellä pukin tonttuverkoston laajuutta!


  • LUOKKA 2

    • Amar (VRL-0408, FSRa) - Kiskillilla SIN VH-19100
    Voi kuinka ihastuinkaan kun näin itse rakkaan joulupukki kuuraparran Hillavan koulukilpailuissa! Hyvä että maltoin edes nousta röyhistelevän ratsuin Sillan selkään, verrytellä kunnolla ja loistaa kilparadalla (ohjelma meni täydellisesti, kiitos kysymästä!) ennen kuin liityin joulupukin luo kiemurtelevan jonon jatkeeksi. Tavallisesti kärsivällisyyteni olisi loppunut sellaisessa jonossa seisoskelusta, varsinkin kun jonon päässä odotti suuri idolini, mutta Silla oli taas jälleen kerran ylittänyt itsensä kilparadalla enkä siis voinut olla esittelemättä ylileveäksi venähtänyttä Pepsodent-hymyäni jokaiselle lähistölle sattuvalle.

    Lopultakin, valovuosia kestäneen seisoskelun päätteeksi, sain minäkin istahtaa tuon pyöreän, parrakkaan ja möreä-äänisen papan punaisen villakankaan verhoamalle polvelle. "Noh, mikäs tyttöä noin hymyilyttää?" kysäisi joulupukki alkajaisiksi ja tietysti minä karahdin tulipunaiseksi kuin teinityttö poikien kiusoitellessa. Hämmennyksestä toivuttuani selitin, selitin ja erittäin hartaasti kuvaillen selitin pukille siitä kuinka upean mahtavan loistava Silla olikaan ollut - kuinka sen lisäykset olivat olleet pelkkää liitoa, pohkeenväistöt kevyitä kuin keijukaisen liitely ja pysähdykset täsmällisiä kuin kirkonkellojen lyönnit.

    Kohta pukki kuitenkin keskeytti vuodatukseni naurahtaen ja mutisten jotain totaalisesti hevosiin vinksahtaneista nuorista naisista. "Mutta kerropa, tahtoisitko sinä jotain lahjaksi tänä jouluna?" Kysymys, joka lapsena pukin polvella töröttäessä oli aina aiheuttanut valtaisan puheripulin ja luetteloinnin, ei tälläkään kertaa vaikuttanut minuun kuin puhevauhtiani nopeuttaen: Silla ehdottomasti olisi ansainnut uuden loimen, sellaisen missä on kunnollinen kaulakappale. Parit vanhemmat tallin hevoset kaipaisivat uusia, arvoilleen sopivia nahkariimuja ja nuorin kilparatsuni kaipailisi uutta koulusatulaa, vanha kun on Sillan entinen eikä istu ihan täydellisesti. Niin, ja tallikoiramme söi tuossa viime viikolla tallikenkäni parempiin suihin, eikä sovi unohtaa myöskään tallityttöjä jotka ovat paiskineet töitä todella kovasti minun apunani..!

    "Mutta", sanoin mietteliäästi ja vetäisten pitkästä aikaa kunnolla henkeä, "oikeastaan minulle riittäisi että tallilla olisi kaikki hyvin. Ettei yksikään hevonen liukastuisi tarhassa ja venäyttäisi jalkaansa, ettei oreille tulisi riitaa tammoista ja että kävijöillä olisi aina hauskaa ja mukavaa meillä vieraillessaan." Tuumailin hetken pukin nyökytellessä mietteliäästi päätään. "Tai oikeastaan, vielä loistavampaa olisi jos ihan kaikilla olisi hyvä olla! Ettei yhdenkään pikkulapsen tässä maailmassa tarvitsisi pettyä kun hän ei saisikaan toivomaansa lahjaa jouluna, ettei yhdenkään hevosen tarvitsisi kärsiä vatsanpuruja liiallisen piparinsyönnin takia eikä yhdenkään tallinomistajan tuskailla karsinoiden riittävyyttä joulun aikoihin. Olisipa kaikilla täydellinen joulu!"

    Noihin sanoihin päätin puhetulvani hymyillen pukille iloisesti ja nyökäyttäen päätäni pontevasti: joululahjatoiveeni olisi hyvä joulu koko maailmalle! Pukki hymähti hyväksyvästi ja hymyili minulle leveästi silmät sirrillään. "Tuo kuulostikin hyvältä minun korvaani. Taidankin vinkata heti kotona Korvatunturilla ahkerille tontuilleni että pakkaavat reiluun kuuteen miljardiin lahjakääröön hyvän joulun ainekset!"

    Kuin vahvistaakseen idean loistavuuden huippukouluratsuni Silla hirnahti pontevasti odotuspaikaltaan trailerin viereltä.