rotu ja sukupuoli: suomenhevonen, tamma
väri ja säkäkorkeus: punarautias, 145cm
s. 17.5.2006; noin 7-vuotias
omistaja: kkeijutar, Hillava
kasvattaja: Nokikylä, Kaarnikka
Marikkiin tutustuin ensimmäisen kerran 18. päivä maaliskuuta 2007 Nokikylässä hoitaja-tittelin turvin. Ja mitä kaikkea me ehdimmekään kokea! Kaikkea kivaa ja ikimuistoista, josta kyllä päälimmäisenä oli mielenkiintoisinta seurata tamman vatsan kasvua sen ollessa kantavana Svengille. Mirrin ainokaiseksi varsaksi saa jäädä Pikkupapu.
Mirri on löytänyt oman paikkansa laumassamme, mutta se silti tuntuu ajoittain haikailevan aikaa Nokikylässä. Olen varma, että tamma muistelee hyvää hevoskaveriaan, islanninhevostamma Blesaa. Kai meidän pitää joku päivä lähtä vierailulle Backbergiin Blesaa moikkaamaan! Kyllä olisivat bestikset onnellisia kohtaamisestaan!
On ollut jännittävä ja ihmeellistä huomata, että tamman muuttaessa Hillavaan minulle jäi "hoitajavaihde" joksikin aikaa päälle. Pitkän aikaa meni, kunnes saatoin käsitellä tammaa odottamatta saavani kehotusta Kaarnikalta "mitä tänä hoitopäivänä tehtäisiin".
Tässä on vielä pieni muisto hoitoajoilta.
Hevosen kuvan tai kuvat on ottanut VS. Kiitos!
Sukutaulu
| i / Mintun Kasimir | ii / Sepitys | iii / S.T. Salama |
| iie / Tarina | ||
| ie / E.N. Katariina | iei / Kasimir | |
| iee / R.T. Ralla | ||
| e / Viljamäen Metka | ei / Metsätähden Takku | eii / Aurinkorannan Aamurusko |
| eie / Melkein Enkeli | ||
| ee / LS Vilppu | eei / MK Kettu | |
| eee / N.I.N. Lumiturpa |
Kilpailut
Vain tarinaluokissa kilpaillut kisat listataan.
Jälkeläiset
Nokikylän Pikkupapu s. 24.08.2007 isänä Hillavan Svengi
Lue kirjoittamani hoitotarina ensikohtaamisestani Marikin orivarsan kanssa.
28. päivä elokuuta
Vedän pölyistä ilmaa keuhkoihini sydämeni kiihdyttäessä pumppausvauhtiaan nopeammaksi ja valmistaudun kurkistamaan karsinaan, jossa ensi näkemältä näyttäisi asuva pienhevostamma. Tunnen, kuinka sydän pamppailee ja kuinka veri kiertää suonissani, kun nousen jalkaterilleni karsinan seinää vasten katsomaan sen pohjalle.
Maan rajassa maailman kaunein olento lepäilee patjansa päällä vatsa nousten a laskien hengityksen tahtiin silmiään kiinni pitäen. Siirrän katseeni ehkä maailman onnellisimpaan äitiin, Marikkiin, joka näyttää jo nyt uupuneelta.
"Eikö olekin upea ori?" varsan emän omistaja kysyy ja jatkaa: "Nokikylän Pikkupapu.." Silmät lasittuneina tuijotan onnesta soikeana pikkuherraa, joka on ristitty Pikkupavuksi. Eikä minun tarvitse edes vastata Kaarnikalle, vaan eiköhän hän tiedä mielipiteeni Pavusta, sillä se on sanoin kuvaamaton, kuulostaa se sitten kuinka kliseiseltä tahansa.
"Voi pientä.." saan sanotuksi ja huomioin, että olen ainut läsnäolija karsinan luona hevosia lukuun ottamatta. Oih, varsassa on pieniä liikkeitä. Se liikauttaa toista etujalkaansa ja aukaisee silmänsä sekä heijaa itsensä jaloilleen emänsä vierelle. Pikkuvarsa suoriutuu jaloillenoususta leikiten, vaikka on vasta muutaman päivän ikäinen.
Papu vetristää jalkojaan sen verran, että astuu muutamalla askeleella lähemmäs Marikin nisiä. Ja sitten alkaa orin ruokahetki. Heh, ajoittain ylpeän äidin silmistä näkyy pieni reagointi varsan ahnaisiin pöytätapoihin.
Minun on pakko käydä haukkaamatta happea, jotten aivan pyörry. Päästessäni ulkosalla nipistän itseäni kädestä, jotta tiedän tämän kaiken todella olevan totta.
Palattuani takaisin Kaarnikka on minua vastassa ja kehottaa minua käydä sanomassa hei varsalle ja tuoreelle äidille. Niinpä avaan verkkaisesti karsinan oven ja puhelen niitä näitä, jottei varsa aivan yllättyisi. Pikkuruinen turpa ja eloisat, ruskeat silmät ottavat minut kuitenkin vastaan uteliaina. Varon menemästä kaksikon väliin ja tervehdin ensimmäisenä Marikkia, joka ei oikein näytä tietävän, kuinka suhtautua minuun.
"Voi tammakulta", sanon laskiessani käden sen lavalle. Annan varsan nuuhkia minut varpaista aina olkapäähän asti, josta se ei korkeammalle yletä, vaikka kuinka kaulaansa venyttää.
Sitten Mirrille riittää. Äidilliset vaistot kaiketi heräävät henkiin ja näen parhaimmakseni poistua karsinasta ja vähän vikkelään. Tämä tutustuminen riittää tältä erää mainiosti, mutta jään vielä hetkeksi tarkkailemaan äidin ja pojan tohinaa, kunnes siirryn satulahuoneeseen puhdistamaan tamman varusteita, sillä mikäli nyt lähtisin liikenteeseen, olisin ensimmäisessä ojassa, oli kulkupeli mikä tahansa. Näin onnellinen olen!
Varusteet puhdistan hetkessä ja saatan kaiketi jättää joitakin osia vahingossa kokonaan putsaamatta, sillä päässäni vallitsee hurja ajatustulva. Papu... tämä potra poika on ainoa mielessäni oleva asia.
Lopuksi käyn heittämässä heit Marikille ja orille sekä painan Pavun ulkonäön tarkkaan mieleeni. Oih. =)
Ethän kopioi mitään luvatta!
Muistathan, että
Hillava on täysin fiktiivinen talli.