Mitä kuuluu?

Tammikuu 2008

Tammikuu ei oikeastaan säältään joulukuusta eronnut. Niin vettä kuin luntakin sateli ajoittain. Mutta, ei kyllä näy vieläkään kinoksia! Meneekö tämä talvi nyt ihan hukkaan hevosten lihasten kasvattamisen puolesta? Tahtoisin jo kovasti ravailemaan paksuun lumihankeen! Ja voih, olisi mukava lähteä hoitajien kanssa tekemään pellolle lumienkeleitä... =)

Alkavan vuoden kunniaksi talli siivottiin putipuhtaaksi (joskin kuun lopulla likaa oli yhtä paljon kuin joulun tienoilla)! Rikkinäisiä ja "tarpeeksi" kuluneita osia varusteista vaihdettiin uusiin ja satulahuovat pestiin puhtaiksi. Käytävän lakaisun jälkeen hoitajat joutuivat hipsimään käytävillä likaavilla kengillään, jotteivat olisi suututtaneet minua suuren työnjälkeen! Hah!

Kevät tulee - pian! Ja niin tulee siirtolavatallikin... Minneköhän sen tunkee? Ehdotuksia otetaan vastaan! Pellonpientareelle vai keskelle pihaa?!

Papu ruunattiin 21. päivä. Niisk, heihei Papu Juniorit. Hyvä on, olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Kipeähän Papu-poloinen oli pidemmän aikaa, ja kotiin takaisin päästyämme oli ihmeellinen tunnelma, yksi ori vähemmän. On kyllä hyvä, että nyt kevään jälkeen kaikki orit ovat erossa tammoista omassa tallissaan. Hmm, tallilla on nyt kaksi ruunaa, neljä oria ja viisi tammaa. Kevään astuessa hevoslaumaan tuleekin yhdeksän hevosta lisää, mikäli suunnitelmat pitävät paikkaansa...

Minua jännittää! Mitäköhän vuosi 2008 tuo tullessaan? Uusia varsoja, uusia hevosnaamoja, toivottavasti pitkäaikaisia ja uusiakin hoitajia, tarinoiden parissa pakertamista ja niin edelleen. Malttaisipa odottaa kesää.

Joulukuu 2007

Koko joulukuu oli oikeastaan aika hiljainen. Jouluaatto tuli ja meni mitään ihmeellistä tehden. Perinteiset jouluruuat tietysti syötiin ja lahjoja avattiin: Tähän mennessä varmasti kaikki ovat huomanneet hienot, uudet fleeceloimet!? Heh, kun kerran kaupasta edullisesti sai, niin oli ihan pakko ostaa.

Kuun loppu, huhhuijaa mikä stressi Pavun puolesta! Liitän tähän alle orin päiväkirjasta jo kertaalleen löytyvän tekstipätkän.

Lauantai 29.12.

Huomioin orin tänään aristelevan vasenta takastaan. Kavio ei kuitenkaan ollut kuuma. Ruhjeita tai halkeamiakaan ei löytynyt tutkimisen jälkeen. Pavun mieliala oli onneksi entisellään, sillä jos hevosen olemus olisi ollut apea, olisin soittnut eläinlääkärin tekemään diagnoosinsa heti. Tulin tulokseen, että seurailen hevosta parin päivän ajan ja jos ontuminen ei ota parantuakseen, kutsun eläinlääkärin.

Ontumisesta huolimatta minun oli pakko viedä Papu haukkaamaan raitista iltaa, jottei ori vain nyhjäisi sisällä ja tylsistyisi. Tarhalle siirtyessään Papu sai määrätä vauhdin ja rauhallisestihan sitä edettiinkin. Hevosen ollessa aitojen sisällä jäin hetkeksi tarkkailemaan sitä. Normaalisti Papu haistelisi tarhan kauttaaltaan maasta aidan kulmiin, mutta nyt se vain seisoi paikoillaan varoen varaamasta painoa takaselleen. Papu-parka.

Iltaan mennessä kävely näytti jo paremmalta. Iltatallia tehdessäni tarkistin kavion ja koko jalan - josko nyt olisin löytänyt ontumiselle syyn. Tuloksetta.

sunnuntai 30.12.

En nukkunut viime yönä hyvin. Kylläpä hevosen omistajan huoli on suuri, kun rakkaimmalla on "pipi".

Lepo oli tehnyt hyvää! Viedessäni orin ulkoilemaan aamuruokinnan jälkeen askeltaminen näytti jo himpun verran paremmalta. Huoleni helpotti hieman.

Tarhaillessa ori pystyi jo käyttämään jalkaansa tavalliseen malliin, mutta pelkäsin kuitenkin, että rasitus toisi jalan taas kipeäksi. Arvailut osuivat oikeaan hakiessani orin illaksi ja yöksi sisälle. Kavio tuntui lämpöiseltä ja näytti hieman turvonneelta. Aamulla soittaisin eläinlääkärille.

maanantai 31.12.

Samperin vuodenvaihde! Eläinlääkärit ovat nyt lomalla, odota keskiviikkoon... Olisi pitänyt soittaa ell. jo lauantaina. Toisaalta ehkä olisin saanut puhelimesta vain vastauksen, että tarkkaile tilannetta muutaman päivän ajan.

Puhelimessa tänään sain kuitenkin ohjeet "lepoa ja vain muutamaksi tunniksi jaloittelemaan". Aloin jo iltaan mennessä stressaantua siitä, että Papu oppisi karsinassa tylsistyneenä huonoille tallitavoille, joten aloin miettimään hevoselle viihdykettä karsinaan. Huomiselle minulle olisikin sitten niksit valmiina.

Yöllä muutamien naapureiden kanssa kokoonnuimme juomaan lasilliset kuohuvaa uudenvuoden kunniaksi. Seurustelu sai minut rentoutumaan hetkeksi.

tiistai 01.01.

Vuoden ensimmäinen päivä. Ja lepokuri.

Kaivoin vintiltä käyttämättömän kattoon ripustettavan nuolukiven roikkuvan pallon kanssa, hain jakkaran ja muutamat työkalut. Lelu oli hetkessä paikoillaan. Aluksi Papu vierasti koko kapinetta, muttei aikaakaan, kun kieli jo lipoi kiveä. Yrittipä hevonen myös hampaillaan tarttua herkkupalaan. Pallo oli selvästi tylsempi, mutta kyllä sekin sai kovan kohtelun orin tökkiessä sitä turvallaan edestakaisin.

keskiviikko 02.01.

Kävelyä haittasi yhä ontuminen, joten oli eläinlääkärin aika tehdä poppaskonstinsa. Papu vierasti naista hirmuisesti! En olisi uskonut orin olevan niin varautunut kuin se oli, mutta käsittelyn jatkuessa pidempään Papu rentoutui.

Ell. tutki ja tuumaili. Hevonen oli muuten terve, paitsi että jalalla oli jotain vikaa. Nakersin kynteni lyhyiksi peläten murtumia tai koko elinikäisiä vaurioita. Itse asiassa kaviossa se syypää oli. Eläinlääkäri Perho suositteli minun tilaavan kengittäjän hetimiten irrottamaan kengät jaloista.

Samantien soitin tutulle kengittäjälle ja mies lupasi ajella meillepäin kello seitsemään mennessä. Tutun kengittäjän kanssa Papu oli helppoa kauraa, sillä Toivo on vieraillut meillä useaan kertaa hoitamassa hevosieni kenkähuolia ja rapsutellut Papua korvan takaa todeten tämän olevan hieno hevonen.

Kengittäjän karautellessa kotia kohtia puuhastelin Pavun kanssa. Se oli madaltunut muutamalla sentillä. Ori nuoli tyytyväisenä nuolukiveään minun harmitellessa sitä, että lunten tullessa saa olla extravarovainen, ettei liukastu, kun ei ole kenkiä tai saatika hokkeja, joilla sipsutella.

"Luomukavio", naurahdin ääneen ihastellen Pavun hienoja kavioita.

torstai 03.01.

Tattista! Eläinlääkäri oli ollut oikeassa! Kenkien poisto kannatti. Pavun kävely oli entisensä, joskin hevonen haki vielä uutta tuntumaa kengättömömien kavioiden kanssa.

Pidin tämän päivän vielä lepoa orilla, mutta huomenna saattaisin hieman juoksuttaa sitä.

Huoleni oli kokonaan poissa, vaikka minua hieman harmittikin, että lumen ja jään tullessa olisi pakko laittaa pieneen horrokseen koulutus ratsuksi. Onneksi on kuitenkin monia askareita, joita voi harjoitella maastakäsin.

perjantai 04.01.

Juoksutuksesta ei ollut tulla yhtikäs mitään pohtiessani seuraavaa siirtoa kuvitteellisella shakkipelilaudalla.

Illansuussa tartuin samalla viikolla toisen kerran luuriin ja kilautin eläinlääkärille. Tämän kanssa sovimme Pavun ruunaamisesta. Ruunauksen ajankohta olisi tammikuun lopulla.

Iltatallia tehdessäni tuijottelimme Pavun kanssa toisiamme ja pyysin siltä jo etukäteen anteeksi, että pian olisi taas kipeä olo. "Ole vielä kuukauden päivät tallin paras ori", lohduttelin lähinnä itseäni ja pyyhin mielestäni kuvat Papu Junioreista.

Marraskuu 2007

Marraskuu - missä on lumi? Ensilumi satoi kolmas päivä, mutta suli nopeasti pois. Kuitenkin silloin tällöin on aina sadellut valkoista ainetta, mutta ainakin koko loppukuu on ollut ruskea. Päivät pimenevät jo ennen kello neljää, eikä pimeällä ole kiva lähteä ratsastamaan. Hevosille olemme hyvin saaneet karvaa kasvatettua talvea varten, eikä loimea olla tarvittu kuin pääasiassa liikutuksen jälkeen ja yöksi.

Kengittäjä kävi naputtelemalla kavioihin hokkeja. Takajalat jätimme oreilta hokittamalla, mutta mikäli pahalta alkaa näyttämään, kyllä ne piikit jalkoihin ilmestyvät. Vielä ei kuitenkaan onneksi kamalan liukasta ole. En maltakaan odottaa luistelukisoja taluttajan ja talutettavan välillä. *huoh*

Yhä tuntuu tyhjältä Nokkiksen lopettamisen myötä. Ehkä olisi aika kääntää uusi sivu ja jättää murheet sikseen sekä aloittaa uudelta pöydältä. No, siihen kai saamme mahdollisuuden pian alkavan vuoden myötä. Vitsit, vuosi 2008! Kylläpä aika menee nopeasti! Meillä ei kyllä raketteja ammuta...

Nyt on ollut aikaa levätä, koska pikkuvarsoja ei ole ollut hyörimässä ympärillä ja tekemässä tuhmuuksiaan. Tämän vuoden viimeiseksi varsaksi jäikin Gepetto, joka - herranpieksut! - on ottanut jo oman paikkansa hevosjoukossamme. Ori on ällistyttävän hyväkäytöksinen mieheke, vaikka joskus viskookin ämpäreitä pitkinpoikin. Taitaa Kapu olla ottanut Tonnikselta mallia.

Olenkin jo hieman ajoissa aloittanut muutaman hevosen kanssa kilpakauden, tosin vielä ihan vain rennosti. Vasta keväällähän minun oli tarkoitus käyttää Svengiä, Pläsiä, Tonnaria, Tyttiä ja Eljasta kisoissa. Kuitenkin nyt Svengillä on jo neljä kisaa allansa ja Eljaksella kaksi. Hyvä alku ja tämä etukäteinen toiminta varmasti tulee helpottamaan minua sitten keväällä. Tiedä häntä.

Tämän kuun kisoihin osallistui ihmeen paljon porukkaa. Hyvä juttuhan se tietty on! Näihin kauhukisoihin liitinkin kirjoitettujen tarinoiden mukaan lyhyet arvostelut. Ensi kuun kisoissa aihe onkin jouluinen.

Hahhah! Sadekelit ovat olleet Pläsi-orille kärsimystä, sillä sehän ei pidä vedestä muussa muodossa kuin juotuna. Poloinen on useasti vain seistä kyhjöttänyt tarhassa apeasti mutavellin ympärillä, kun sade onkin yllättänyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Raukkaparka, kuinkakohan se suhtautuu lumeen? Lumisateessa ori ei meinaan vielä ole seissyt.

Pavun koulutus on reippaalla mallilla. Ehkä jo keväällä lumien alkaessa sulaa pääsen kapuamaan tämän ihastuttavan hevosen selkään! En malta millään odottaa. Meillä kuitenkin on tietty yhteys orin kanssa, joten en jaksa uskoa, että se pistäisi ihan ranttaliksi satulaan noustessa, tosin ensinhän pitää Papu opettaa kuolaimiin ja paineeseen suussa. Ken tietää, millainen ratsutykki tästä orista on tulossa!

Lokakuu 2007

Nyt lokakuun aikana olen miettinyt kovasti pian vaihtuvaa vuotta ja varsinkin kevättä. Tarkkasilmäiset ovat varmasti huomanneet, että suomenhevoset-sivulta löytyy linkki keväällä voimaan astuvaan suomenhevoset-sivulle. Uusia asukkeja voi siis jo ihastella, vaikka kaikilla ei olekaan sivuja. Keväällä tosiaan olisi tarkoitus raivata pihaa sen verran, että saamme siirtotallin paikoilleen. Koko Hillavan tallipiha tulee kyllä näyttämään melko täpötäydeltä, mutta yritetään sopeutua! Uusiin hevosiinkin tulee sitten sopeutua ja ennen kaikkea näiden sopeutua uuteen kotiin. Ja voih! Tallin ensimmäinen kasvatti muuttaa tänne takaisin! Odotan todella innolla kevään tuloa! Satakaapa lumi maahan ja sulakaa heti pois.

Sataa, sataa ropisee. Rännit tulvivat vedestä, kun lehdet tukkivat putkilot. Pihalle on alkanut muodotua suurikokoinen lätäkkö, jota tosin olemme yrittäneet saada pienennettyä, mutta huonolta näyttää! Heheh, tykkäisiköhän possumme kylpyaltaasta? Rekku ja Petri saavatkin kohta kokea talven tuiverruksen sisuksissaan, mutta Petri on ehdottomasti otettava minulle sisälle asumaan, ettei sille käy talven myötä kalpaten. Rekku saa kyllä käpertyä viltteihin ja heiniin, vaikka koko possun tekisikin mieli ottaa sänkyyn viereen nukkumaan.

Tosiaan, lumi sataa pian maahan ja kuorruttaa kuusien oksat valkoisella kermavaahdolla. Oikeastaan en pidä talvesta paljoakaan, mutta joulu on ihanaa aikaa! En maltakaan odottaa, että saan laittaa ihanan jouluaiheisen kuvan sivuille esille! Toivottavasti kaikki hevoset saavat viettää joulunsa sairastelematta, mutta se on vissi juttu, että minulle iskee flunssa tuota pikaa. Nyt onneksi syksy on ollutkin erikoisen sairastelematonta aikaa hevosten parissa. Pieniä ontumisia on muutamalla ollut, mutta muuten olemme selvinneet muutamilla naarmuilla.

Koulukisat saimme järjestettyä kohtalaisen hyvin! Kamalasti jännitin sitä, kuinka kenttä toimisi näinkin syksyllä, kun maa on kylmä ja kova, mutta hyvinhän ne menivät. Palkinnot saivat juuri oikeat ratsukot ja toivottavasti kaikille jäi hauska muisto meillä vierailusta. Halloweenin ajan meillä oli hirvittävän kamalaa tallilla! Siitä kertoi etusivu, joka toimi päivän ajan vampyyrien ja zombien kaappaamana! Hui kamalaa! Missasitko Hillavan halloween-teeman? Ei huolta, tältä se näytti! Murrr! Halloween oli oiva päivä sanoa heippa lokakuulle ja siirtyä marraskuulle.

Vaan varmistuipa, että tänne meille muuttaa Svengin "perhe". Surua ja iloa, kun Rimma Nokikylänsä kanssa poistui virtuaalikeskuudestamme. Hoitohevosistani paras, Nokikylän Marikki, ja tämän poika, Nokikylän Pikkupapu, saapuvat meille ennen talven tuloa. Tämä muuttaa suunnitelmia paljon! Mahdollisesti kesällä kahdeksantoista hevosta laiduntaa laitumilla, huhhuh. Hurjalta tuntuu, mutta kyllä minulla rakkaus riittää, vaikka Papu on se, joka saa sitä eniten. Hih, on ainakin kisattavia heppoja, ihanaa!