Osallistujien tarinat!
>
palaa takaisin varsinaiseen kutsuun <
Tekstit on laitettu esille osallistumisjärjestyksessä.
LUOKKA 1
Kyo Neko (VRL-2753, JoGa) - Barkensten Weich VH-32671
Markus (Bastu):
Mo. Läheks aabeeseelle yheksän aikaan?
Kyo:
No en tod lähre sun kanssas. No ei kun moon kisoissa. Vellu on följys.
Markus (Bastu):
Vaik hei sä oot asunu pienempänä pohjanmaalla niin kaikki ei ymmärrä sua. Mitä on följys?
Kyo:
Ai kun kuule, vaikka mä oisin miespuolinen ninkun sinoot niin ei musta tommosta fruittaria tulis. Följys on mukana.
Markus (Bastu):
Nii, sinne aabeeseelle? :D
Kyo:
No hei kuule, eikö sunkin pitäis kattoa mahaas ja syyä vasta sitten niitä hampurilaisia?
Markus (Bastu):
Väitäksä että mulla on mahaa?
Kyo:
Väitän. No ei, voin mä tulla aabeeseelle JOS se ei tarkota sitä että sä murjotat taas sisällä ja mä ravaan hermona tupakalla.
Markus (Bastu):
Ei ei ei ku oon koko ajan FÖLJAS
Kyo:
Se on följys..
Markus (Bastu):
OOOOH onkoo?
Kyo:
OOOOOH I CAN SEE THE SPERMA ON THE WALLS
Markus (Bastu):
Nii yheksältä sit ;)
Kyo:
Joojoo, tuu hakeen mua. Hyvin meni muuten kisat, kiitos kysymästä.
Markus (Bastu):
Onks se hevone se valkoinen? Se joka osaa mennä sitä juoksemista silleen jännästi?
Kyo:
Joo, Vellu on kimo ja osaa pohkeenväistöä ravissa. Akku loppuu.
Markus (Bastu):
OI EI, Kyooo, loputit akun mun takia
Kyo:
Miten romanttista. Älä kuvittele itestäs liikoja. Ota mut FÖLJYYHIN viis yli
Markus (Bastu):
Oukki doukki kulta
Kyo:
Haista kuule poika p***a...
Paula (VRL-0008, DR) - Alfred TUM VH-26185
Paula : Tilaa teurasauto! Nyt tämä perhanan poni lähtee kyllä makkaraksi!
Matti : Rauhoitu kulta. Etköhän vähän ylireagoi. Mitä se teki?
Paula : Käveli ensin kahdella jalalla ja istui sitten tuomarin eteen!
Matti : No eikö olisi parempi myydä poni sirkukseen? ;)
Sirja (VRL-0601, VMR) - Sannin Satikuti VH-33973
Sirja tekstaa:
"Hei valkku. Voiks tulla noutaan mut ja ton kopukan täältä Hillavasta nyt HETI, lähtee järki!!!"
Valmentaja vastaa:
"wtf?? Mitä ihmettä ootte sössiny siellä? Ethän vaan kertonut kenellekään että oon sun valmentajas, ettei munki tarvi hävetä? :DD"
Sirja tekstaa:
"Joo, kailotin kuule kaikille. Tuu nyt vaan hakeen mut ja tuo kouluaitojen kaataja täältä kotiin ja vähän vikkelää"
Lara K (VRL-4877, BRT) - Coley IC
Katja lähettää:
Miten kisat Coleyn kanssa meni?
Lara Lähettää:
Paremmi ku viimekerral
Katja Lähettää:
Mulla meni ihan pipariksi
Lara lähettää:
Harmi >:(
Katja Lähettää:
Entä vastuuhenkilö, säilyikö elos? >:D
Lara Lähettää:
Suunnilleen, luultavasti *nauraa kippurassa :D*
Katja Lähettää:
Oliks helppo rata?
Lara lähettää:
No ei ollu :/ Mut se on sen vastuuhenkilön tapaista
Kkeijutar Lähettää:
>:D Rata oli paha teille?
Lara Lähettää:
Omg, sää palasit. Oli se paha, todella paha xD
Kkeijutar lähettää:
Mie sitten päätin säilyä elossa >:D
Lara Lähettää:
No päätit päätit, muttet olisi saanut :P
Kkeijutar lähettää:
No, no! Ei saa tollasia lähetellä
Lara lähettää:
Iskä käski heittää kännykän ulos ikkunasta jos en nyt lopeta
Kkeijutar vastaa:
Selvä, mutta älä heitä jotta voin tulla kiusaa sua useammin xP
Sayer (VRL-1207, WWR) - Regvetta VH-36668
Kaveri lähettää:
Moi! Meniks kisat hyvin?
Sayer lähettää:
Ei oikee :(
Kaveri lähettää:
Mitä tapahtu?
Sayer lähettää:
Reetta sähläs kisapaikal ja putosin verryttelyssä. Kisatakki meni likaseks.
Kaveri lähettää:
Ai se uusko :O
Sayer lähettää:
joo se. Sain onneks lainata yhen toisen tytön takkii.
Kaveri lähettää:
kiva :) Paljoks saitte pisteitä?
Sayer lähettää:
49 prossaa ku Reetta pukitteli laukassa vähä.
Kaveri lähettää:
Harmi! Onks poni nyt jo rauhallisempi?
Sayer lähettää:
Joo se varmaan syö heiniään nyt.
Kaveri lähettää:
Tuuttekste pian?
Sayer lähettää:
Puolen tunnin ajomatka vielä.
Kaveri lähettää:
Hienoo. Meen siivoo Reetan boksin sitten valmiiks.
Anki (VRL-1721, BRT) - Salelaleina VH-18960
Toikkala ::
No olikos siellä hirvenruhojen keskellä nyt niin hauskaa ettei voi tulla kattoon kun poni ylitti ittensä. :D
Anna-Mari Emilia ::
Hah, jos se makkara ylitti ihtensä nii ei tuu mittää. :DDD
Toikkala ::
Tietysti se ylitti. Olisippa vain nähny kui se pelästy omaa pieruaan ja väännätti päi katsojien näköä. Vai oliko se kaasutus sen oma? (;
Anki (VRL-1721, BRT) - SP Geliebte VH-27234
Toikkala ::
Geliebtellä ja mulla taas synkkas hyvin. Askeleet meni hyvin kohilleen ja heppa taipui paremmin kuin olisin voinut uneksiakaan! Vaikka ei meillä kovin paljon h
Toikkala ::
arjotteluaikaa ollu mut kun sinä olit siellä kentän reunalla karjumassa nii hyvin menee.
Anna-Mari Emilia ::
Of course. Oliko kameraa?
Toikkala ::
Varmaan minä kuviakin pystyn ottaan.
Anna-Mari Emilia ::
Tarkotin et ottiko joku toinen kuvia. Sinähän sait joululahjaks kameran.
Toikkala ::
Joo varmaan videokameralla saa hyviä kuvia. Sillä saa vain hyvää kuvaa.
Anna-Mari Emilia ::
Tai sitten huonoa kuvaa.
Anki (VRL-1721, BRT) - Suomi Remuaja VH-25736
Toikkala ::
Minä rupesin tänää miettiin, onko erakot rikkaita vai köyhiä. Ja jos jostain erakosta maalattais taulu, mikä eläin sopisi siihen maalaukseen erakon rinnalle.
Anna-Mari Emilia ::
Mitä ihmettä sää sekoilet?
Toikkala ::
Tänään niissä kisoissa Remuaja sekoili ja mietin johtuiko se yksinäisyydestä vai mistä. Jos se johtuis yksinäisyydestä, niin eikö Remuaja silloin olis erakko jos olis ihminen?
Anna-Mari Emilia ::
Kaikkea sä mietitkin. Mennään pitsalle nii jutellaa kisoista enemmä.
Annúndwen (VRL-0399, YTL) - Telpe Tumbe AET
Pikkueläin:
Kuis män?
Annúndwen:
:-D
Pikkueläin:
:) ?
Annúndwen:
^..^ --> g*#n€h%~€*&
Pikueläin:
Uuh. :-/
Annúndwen:
8-G --> :D x 100
Pikkueläin:
muaaah!
Annúndwen:
\\o
o//
\o/
Pikkueläin:
Onnea.
Annúndwen (VRL-0399, YTL) - Kimono AET
Annúndwen:
PonisOliPop.SaatSenKevääksJoHeBtasol.JarruisOPientHiomistSamoinKäytösKisapaikalla.KaikkeePitiKytätäJaVähäPelätä.ItseSuoritusMeniHyvinPaittiMunPariPikku..
Laurel:
Jassoo. Tuliko unohdettua rata. Ratkesko housut, tipuitko verkassa,
ratsastitko tuomarin yli? No kerro nyt monesko olit? Taitaa olla saldo
tiukoilla vai?
Annúndwen:
Mjo.MokatMuNormaaleiVispauksiiYM.MutTukkaAukiKuPonisSöiMuPonnarin.KivaMennäVaativaaEikäOVaral.TuloksetEiOVielSelvil.KäynTäsSäästöliekilläKunOTiedosUusKisaHeppa
Laurel:
Sorry, ostan sulle triplapaketin ponkkareita että oppisit varautumaan
ylläreihin. Uus kisaheppa?!? Nyt kuule joudut tenttiin kun pääset
tallille sieltä. Mä haluan heti kuulla kaiken.
Marjo (VRL-3223, FSRa) - Been Legende VH-35272
marjo:
Tervehdys, pitkästä aikaa! Ajattelin vaihteeksi ilmoitella Bellan kuulumisia, siis Been Legenden, kasvattisi. Aika kuluu niin järkyttävän nopeasti ettei uskoisikaan, täällä me olemme tamman kanssa juuri suoritutuneet neidin elämän ensimmäisistä koulukisoista! Parempaa hevosta en olisi voinut ostaa, olen niin ylpeä tästä tammasta. Suuret kiitokset siitä kuuluu kasvattajalle! :) Pidetäänhän jatkossakin yhteyksiä?
Jenn.
Hei, olipa mukava kuulla, että olette jo kisaamaankin päässyt! Bella tosiaan taitaa olla kuin emänsä, varma ja rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa, eikö? Onko siitä jo tosiaan kolme vuotta, kun varsan mukanasi veit.. Uskomatonta. No, kuinkas teillä sitten ekat kisat meni? ;)
marjo
Kyllä siitä taitaa olla :D Tuloksia ei olla vielä saatu, istuskelen täällä hevosen selässä sen syöpötellessä radan varrella. Niin, tämä tosiaan on niin rauhallinen, ei uskoisi nuoresta hevosesta. Tuskin nyt mitään huippuprosentteja vedettiin, mutta oikea rata tehtiin, temponvaihdot sujuivat ja Bella keskittyi hyvin. :) Toisin sanoen, ei mitään väliä monensia oltiin, kaikki meni täydellisesti!
Jenn.
Vautsi vau, onnea! Siitä on sitten hyvä jatkaa tulevia koitoksia ajatellen. Toivottavasti joskus satutaan samoihin kisoisin, olisikos hienoa saada 1. ja 2. sijat äidillä ja tyttärellä..? ;)
marjo
Ehei, ei me olla vielä niin pitkällä :D Rauhassa ja hevosen tahdilla edetään, Bella nauttii tekemästään ja niin tulee nauttimaan jatkossakin. Katsotaan sitten sadan vuoden päästä missä ollaan, olisihan se hienoa kisoissa nähdä ;)
Jenn.
Sitä odotellessa siis ;D Ilmoittele sitten lopputuloksia, kun luokka loppuu. Tämä lähtee nyt vanhan mamman liikuttamaan, jos mekin vähän koulua treenailtaisiin, heh.
marjo
Pitäkääpä hauskat treenit. Kertoilen kyllä juu, vielä pari muutakin tänään kisattavana, kiirettä pitää. Ollaan yhteyksissä, ja Bellaa saa aina tulla kotiokin tervehtimään, heissan!
Lotta (VRL-2543, FSRa) - Ernest Yap
Valmentaja tekstaa:
Mites kisat meni? Auttoko harjottelu :)
Lotta tekstaa:
No ei sitten yhtään /: meidän liikkeet oli aikamoinen sekasortokasa, niis ei ollut järjen hiventäkään!! :(
Valmentaja tekstaa:
No voi kurja. Mut ei haittaa, ens kerralla uudestaan. Mulla loppuu kohta akku, muuten :D:)
Lotta tekstaa:
En kertaa EI TULE! Poni oli vielä ihan likanenkin, ja verkassa meinasin tippua.
Valmentaja tekstaa:
Voihan kurja. Et kuitenkaan tippunut? :) Akku loppuu multa nyt.
Lotta tekstaa:
En, mut lähellä oli:/ Täällä on kohta uudestaan kisat.
Lotta teksta:
Huhuu?! Voisko ystävällisesti vastatakkin!!! :/
Lotta tekstaa:
Oho, akkus loppu. Sori, luen viestit kunnolla =D ;> :P
Lotta (VRL-2543, FSRa) - Oscar DIO
aahanipöö<3 lähettää:
moi kulta <3 mites ne sun makkaranpäälläpomppimiskilpailut menikää :)
Lotta lähettää:
heis hani <33 aika hyvin, mut sovitaanko ettei ne ponit oo makkaraa ;)
aahanipöö<3 lähettää:
mite vaan. mut kerro mulle nyt jotain, vaikken mitään ymmärräkään. tiäksä, kaikissa kirjoissakin sanotaan että pitäis kertoo toiselle mahdollisimman paljon kaikkee.
Lotta lähettää:
No miten ite haluut :) Otto kulki tosi mukavasti ja teki liikkeet hyvin. vielä ei oo julkistettu tuloksia, nyt kyllä jännittää... nyt syön täällä lihottavaa makkaraa ja juon limsaa, mut se on sentäs laittia :D
aahanipöö<3 lähettää:
kuules luuviulu sä et VOI huolehtia mistään läskeistä. oot ihan liian laiha siihen :) Mut kiva että se sun mak, siis poni meni kivasti. nyt meen nukkumaan, unia<3 :)
Lotta lähettää:
Voinhan mä :) Mun pitää nyt mennä, nähdään sitten <33 Kauniita unia, oman kullan kuvia :)
Odessa (VRL-0877, YTL) - Fjollet VH-23391
Tinkan höpinöötä:
- Moikka! Mites teijän kisat sujui Vihman kanssa? : D
Odessan parjauksia:
- Siinähän tuo. Vihma vain päätti juuri tänään heittäytyä yhteistyökyvyttömäksi jostain kumman syystä, eikä radalla työskentely sitten ollut mitään parhainta nähtävää. Muutama taivutus meni ihan susille Vimmin työkyvyttömyyden takia. Tuomaritkin tuntuivat katselevan meitä vähän siihen tyylin, että olisi ollut parempi jäädä kotiin jos ei hallitse omaa hevostaan.
Tinkan höpinöötä:
- No voi. :/ Mitenkäs Vihma nyt tänään päätti heittäytyä hankalaksi? Mutta lohduttaudu sillä, että siellä on varmasti muitakin joidenka suoritus menee enemmän tai vähemmän ketuilleen. Ja yritätte seuraavissa kisoissa sitten paremmin. : )
Odessan parjauksia:
- En kyllä osaa sanoa miksi juuri tänään, eilen se oli vielä niin yhteistyökykyinen kuin olla ja voi. Mutta joo, emme me varmastikaan ainoita ole. Ja pakkohan niitä virheitä on sattua paremmissakin piireissä. ; )
Tinkan höpinöötä:
- Joo, pakkohan mestareidenkin on kaatua ja telottava itsensä huipullakin. ; ) Mutta te tuutte kun tuutte. Täällä on sauna lämpiämäs ja Vihmalle iltaruuat karsinassa odottamas. : )
jack (VRL-2997, TUR) - Carme's Orlando VH-15333
jack viestittää:
haa! oltii tänää ponin kans k-kisois, pikkase meni lhyvi xD
Tiia viestittää:
voi ei, mä e ehkä halua tietää =) no ei vaiskaa kerroha.
jack viesittää:
me oltais voitu ol samantie jossai vac luokas!
Tiia viesittää:
?
jack viesittää:
vaativa c kato muru :’D
Tiia viestittää:
eihä sellast oo..?
jack viesittää:
nimeomaa… =’)
Tiia viesittää:
poni heitti vissii iha 24/7 pukkii?
jack viestittää:
arvaa vaa! pikkase hävetti :s
Tiia viestittää:
yks kisa se vaa o. mun täytyy tul taas valmentaa teit xD
jack viestittää:
hitto mä muistan viime kerra :p pikkase nolpa nauro!
Tiia viesittää:
ei se nii tarkkaa oo. minkä sil mahtaa jos poni karauttaa kylil tyttöi pongailee! ;)
jack viestittää:
mul meni siihe hermot kisoiski! laukka ja poni veivaa saakeli semmoset pukit et tuomariston kaffekupit vaa helis! =)
Tiia viestittää:
saitte kummiski sin porttikiello 8D
jack viestittää:
ei sentää… :3 täytyy varmaa reenat ens kerral vähä paremmi xD
Tiia viestittää:
nii, ja katot vähä vähemmän piratessii xD senki aja olisit voinu hakat ponil hea:ta päähän :DD
jack viestittää:
eikä xD mut meen ny suihkuu moro muru =)
Tiia viestittää:
ok :)
Amar (VRL-0408, FSRa) - Amarn Woa WS VH-28019
luokan HeC tuomari lähettää: Hei! Törmäsin tänään kauheaan tapaukseen kisoissa..
tuomarin ystävä, eläinsuojeluvalvoja (esv), vastaa: Hei! Millaiseen? Ratsastajan vai eläimen osalta? :S
tuomari: Hmm, sekä että.
esv: Kerrotko?
tuomari: Ehkä akku sen aikaa kestää.. 6-vuotias hannovertamma, veteli radalla miten huvitti, ei mitään koulutusta ja säpsähteli pienestäkin, varmaan kalt. kohd. henkisesti kun oli niin hermoheikko.
esv: Ulkoisesti hyvässä kunnossa? Entä ratsastaja?
tuomari: Ulkoisesti ei valittamista nähtävien alueiden osalta. Ratsastaja nyki ohjista kun yritti hallita hevosta. Istui miten sattui ja potki tammaa. Siksikään ei ratsu rentoutunut. Radan ulkopuolella odotti hoitaja pitkän raipan kanssa.
esv: Kamalaa, näitkö verta suupielissä, kannusten tai raipan jälkiä kyljissä?
tuomari: Kaikkeahan saa piilotettua neliösatulahuovan alle, verta en huomannut..
esv: Kerrotko ratsastajan nimen?
tuomari: Amar. VRL-0408, laitanko yht.tiedot?
esv: Löydän ne itsekin, kiitos raportoinnista, otan heti yhteyttä ^^
tuomari: Hyvä, pitää lopettaa, akku loppuu :S
esv: Selvä, kiitos vielä ilmoituksesta :)
fjalin (VRL-7054, CeRi) - Lady Fun VH-34752
Ronja R sanoo:
Mitenkään utelematta, oliko kivat kisat? :'D
Fiia sanoo:
Ei niissä kisoissa ny mitään vikaa ollut...
Ronja R sanoo:
Vaan...? Leidi-letussa?
Fiia sanoo:
Katos tyttöä! Mistä arvasit?
Ronja R sanoo:
Must tuntuu et se Leidi on aika pakkaus, ku joka kerta vika on siinä ja sen käyttäytymisessä.
Fiia sanoo:
Oikeassa olet, rakas Watson. Se on yhtä kuuliainen kuin alligaattori ja yhtä herkkä kuin elefantti. Ei siin niinku muuta vikaa oo.
fjalin (VRL-7054, CeRi) - Pölypantteri VH-38729
Siina (Siivoon) sanoo:
Pöly-ukko on näemmä päässyt kilpailemaan, millaisellas menestyksellä?
Fiia sanoo:
Ihan hienosti se meni suurimman osan rataa, vähän tietysti oli yhteistyössä hakemista.
Siina (Siivoon) sanoo:
Pikkulinnut lauloivat, että Pöly kulki kuin lipizza konsanaan?
Fiia sanoo:
Kyllä, Pöly vilautti upeat piffit, paffit ja levadet - harmi vaan, että ne tulivat esiin silloin, kun olisi pitänyt pysähtyä tai peruuttaa.
LUOKKA 2
Kordevil (VRL-6290, KiR) - Syövyttäjä VH-37016
Terävä hirnahdus kertoo meidän olevan paikalla, Sussu vilkuilee
kiinnostueena ympärilleen. Tamma ei välitä kilpailujen hälinästä, sillä on
meneillään hyvä päivä. "Huoltoasemalla", joksi sitä sanon, on tuttua hälinää
hevosenhoitajien suihkuttaessa kilvan kiillotusaineita, mutta itse teen aina
kaiken yksin, pääsee tutusumaan millä päällä hevonen on sinä päivänä. Tosin
silloinkaan en osannut aavistaa millainen suorituksesta tulisi...
Verryttelyalueelle päästessämme alkoivat ensimmäiset ongelmat; Sussu olikin
tavallista virkeämmällä päällä eikä tahtonut pysyä paikoillaan kun nousin
selkään. Ensimmäisellä yrityksellä tamma lähti niin äkkiä liikkeele, että
lensin täysin kumoon, ja pian kuului kuulutus karanneesta hevosesta. Eräs
mukava tyttö tuli seuraavalla kerralla pitämään tammaani paikoilleen ja
pääsin lopultakin ratsaille miettien mitähän tästäkin nyt tulisi.
Verryttelyn aikana jokin rapisteli puskassa juuri kun satuin menemään ohi,
ja Sussu lähti vimmattuun pukkilaukkaan ilman ratsastajaa - olin lentänyt
heti äkkikäännöksessä. Jupistn nousin takaisin selkään alkaen yhä enemmän
epäillä suorituksen tasokkuutta. Sussu itse vain katsoin viattomana takaisin
mulkaistessani sitä. Lopulta minut kuulutettiin radalle. Jännitin tavallista
enemmmän ja Sussukin huomasi sen ja muuttui herkäksi ympäristölle ja sen
äänille - kammottavin seurauksin. Itse rata meni yllättävän hyvin, pari
pukkia sinnekin tosin mahtui. Mutta, mutta, kun oli aika pysähtyä ja
tervehtiä tuomareita, katsomo alkoi taputtaa ja Sussu sekosi lopullisesti.
En ehtinyt kuin irrottaa toisen käteni ohjista kun tuli järisyttävän valtava
pukki ja lensin suoraan sen takamukselle liukuen siitä epäarvokkaasti alas
istualleni maahan samalla kun tamma lähti loppuspurttiin. Se loikkasi
mahtavien estehevosen taitojensa avulla mitä kummallisimman esteen yli -
tuomarin pöydän. Itse tuomarit ehtivät onneksi suojautua, ja Sussu jatkoi
hetken matkaansa. Lopulta se pysähtyi - minun taakseni radalle, tuomareihin
päin. ja nyökkäsi.
tahmatassu. (VRL-1742, SR) - Anastacia S.O VH-26586
"Päästäkää mut pois!!" huusin täyttä hirnua, kun viimein menopeli pysähtyi. Ovi takanani avautui ja tahmatassu. tuli ottamaan mut irti. Peruutin minkä jaloistani pääsin, tahmatassu. yritti vetää mua takaisin! Ei! Nykäisin kerran kunnolla narusta, ja se kaatui maahan. Hyväkäytöksisesenä ponina minä pysyin kiltisti aloillani. "Nouses nyt, ei tänne lomailemaan tultu!" sanoin tahmatassulle ja pärskäytin kerran kuuluvasti sen naamalle.
Viimein tahmatassu ryhdistäytyi ja ryhtyi puunaamaan mua. "Mulla on nälkä!" vonguin ja yritin venyttää kaulaani heinien luo. tahmatassu. kiltisti toikin heinäkasan luokseni. "Hyvä tyttö", sanoin ja rupesin rouskuttamaan ruokaani. Havahduin, kun tahmatassu. sulki harjapakin lopettaakseen harjauksen. "Hei! Tossa on vielä likaa", sanoin ja osoitin nenälläni etujalkaani. Että ihmiset ovat tyhmiä! Eivät ymmärrä selkeää puhetta. tahmatassu. otti satulan ja pisti sen selkääni. "Varovasti nyt, mun selkä on arvokasta kamaa", sanoin vänkkyrä ilme naamallani. ”Älä nyt viitsi pullistella”, tahmatassu. sanoi hiki otsallaan. ”Mitä? Se on ollu aina tämmönen. Toi satulavyö on vaan kutistunu”, vastasin loukkaantuneesti. Kun tahmatassu. sai viimein satulavyön kiinni, se otti suitset ja pisti narut kaulalle. ”Mä en noita ota suuhuni!” sanoin ja työnsin pääni pois. tahmatassu. kumminkin otti pääni kiinni ja pääsi tarjoamaan kuolaimia. ”Älä luulekaan! Mun hampaat on lii..”, olin sanomassa, kun tunsin jotain kutittelevaa suussani. ”Hihii, kutittaa!” naureskelin, mutta hymy hyytyi heti, kun tunsin metallikapulan suussani. ”Miten tässä aina käy näin!?” karjuin.
”Jaa jaa, että nyt sä haluat, että mä meen hienosti kaula kaarella? Se kyllä maksaa sitten sata kiloa porkkanoita, kun päästään kotiin”, sanoi, kun me oltiin päästy verkkaamaan. Tein upeasti kaaret toisensa jälkeen, ja vähän väliä sain taputuksia. ”Älä yritäkään, mä haluan vaan niitä porkkanoita!” sanoin ja jatkoin työskentelyä. ”Hei sinä kaunokainen siellä!” kuulin huudon takaani. Huomasin, että huuto tuli komeasta oriponista. Oi kun se oli komea! tahmatassu. potki minua pohkeella kylkeen. ”Älä nyt häiritse, kun mulla on juttu kesken!” sanoin sille ja viskoin päätäni puolelta toiselle. Kuulin kovan kajauksen: ”seuraavana vuorossa.., valmistautuu tahmatassu. ja Anastacia S.O”. ”Sori kultsipupu, nyt mun pitää mennä hakemaan mun porkkanat”, sanoin ja lähdin taas tahmatassun ohjastamana kävelemään verryttelyalueelta odottamaan vuoroamme – hienosti kaula kaarella.
Taas kuului kova kajaus: ”seuraavana vuorossa tahmatassu. ja Anastacia S.O, valmistautuu..” Orjat avasivat portin, ja olin jo lähdössä sisään, kun tahmatassu käänsi mut vielä voltille. Närkästyneenä tottelin, jonka jälkeen menimme kouluaitojen sisään. Säikähtyneenä taustalla alkoi soida Petteri Punakuono, kuinka loukkaavaa! ”Anna mun hoitaa tää, niin päästään nopeesti kotiin”, sanoin, mutta tahmatassu. ei taaskaan kuunnellu mua. ”Miks aina tää tylsä, tyhmä kumarrus tähän alkuun, ei ne tuomarit oo mitään kuninkaallisia, vaan porkkanamestareita!” sanoin tylsistyneesti, mutta päädyin lopulta tottelemaan ihmistäni. Kaari toisensa jälkeen menin täydellisesti ja lennokkaasti. Taisin jo huomata tuomareilla porkkanasäkin takanaan. Loppukumarruksessa päätin minäkin lopulta kumartaa, ihan vain kohteliaisuussyistä. Ovat ne porkkanat kyllä sen arvoisia. tahmatassu. taputti mua lujaa kaulalle. ”Hei, hei, hei! En mä mikään nyrkkeilysäkki oo!” sanoin ja mulkaisin ihmistäni varoittavasti.
Jonkin ajan päästä kuului taas ääni: ”palkintojenjakoon tulevat seuraavat ratsukot: tahmatassu. ja Anastacia S.O … ja …”. ”Asiaa!” huudahdin, ja tahmatassu, joka juuri oli juomassa cokistaan, mätkähti taas maahan - nykäistessäni hänet matkaani. Palkintojenjaossa oli kolme ratsukkoa – mm. se poni, joka yritti flirttailla mun kanssa. ”Sori vaan, mut mä oon varattu”, tokaisin hänelle. ”Kolmanneksi tuli..” ”Joo, joo, mä voitin – tiedetään”, sanoin malttamattomasti. ”Toiseksi tuli..” ”No niin, missä mun porkkanat?!” karjuin. ”Voittaja ratsukko on siis tahmatassu. ja Anastacia S.O”. Yksi porkkanamestareista tuli luokseni ja laittoi mun suitsiin jonkun sinivalkosen jutun. ”Onks toi porkkana?” kysyin hämilläni. Vastaukseksi annettiin vain taputteluja. ”HALOO? MISSÄ MUN PORKKANAT!?”
Lilla (VRL-1608, SR) - Vivahde
Heräsin. Sydämmeni melkein pysähtyi kun katsoin kelloa. Voi pask*t, kello on jo 10, ja varmaan kilpailut alkaneet jo. Onneksi ei ole pitkä matka, vaan 30 kilsaa. Juoksin pihalle ja toivotin naapurille huomenet, kunnes huomasin että minulla oli vain yöshortsit ja t-paita päällä. Naapuri katseli vähän kummissaan tätä päätöntä hommaa: Suokkitamma seisoi tarhassaan savikipsissä, omistajalla yöasu ja tukka kuin sähköiskun jäljiltä harotti jokaiseen ilmansuuntaan.
Juoksin sisälle huutaen poikaystävääni lastaamaan hevosta. Itse juoksin vaihtamaan vaatteita. En meinannut löytää valkoisia housuja, vaan ne näyttivät enemmän vaaleanharmailta. Pian löysin tuliterät kokopaikkaiset. En pystynyt melkein liikkumaan ne jalassa. Kauluspaita tuotti myös hankaluuksia ja kisatakki oli ihan rutussa. Silitin sen hienoilla silitystaidoillani ja sain sen kainaloon reijän.
Olin kuin kävelevä puu: Tönkkö. Jalat eivät oikein meinanneet taipua kun kävelin. Kapusin suureen hevoskuljetusautoon poikaystäväni avustuksella. Hän itse otti rennosti ja käveli rennosti kuljettajan paikalle varmistaen auton. Vivahde ei oikein jaksanut välittää rauhallisuudesta, ja alkoi niskuroida että koko auto alkoi heilua. Joni tööttäsi ja vaunu kuin jähmettyi paikalleen. Hän siirsi vaihdekeppiä ja laittoi automaatin päälle, painoi kaasua ja auto lähti reippaasti liikkeelle. Avasin reppuni, kaivoin meikit ja harjan. Rupesin selvittämään hiuspehkoani.
Pian alkoi jo näyttää siltä että hiukset olisivat aivan passelit, aloin meikata. Korostin silmiäni hieman kajaalilla ja ripsarilla. Laitoin hieman luomiväriäkin. Katselin luomusta lumoutuneesti kunnes huomasin pitkän viirun toisessa poskessani. Sitten tuli kuoppa. Pitelin juuri siinä vaiheessa meikkikynästä kiinni ja tökkäsin pisteen naamani. Olin kuin paha noita-akka joka ei ollut nähnyt peiliä meikatessaan (joojoo en oo pissis mutmut!)..
Olimme kisapaikalla. Itse juoksin vessaan ja poikakaverini hoiteli Vivahteen. Pesin vessassa naamaani, ja pian joku mies tuli sinne. Hän hätytteli minut pois miesten vessasta. Olin aivan nolona. Puolimeikattuna juoksin toiseen vessaan ja meikkasin itseni valmiiksi. Kävelin rauhallisena autollemme, ja sitten kuulutettiin nimemme. Olisimme kuulemma pienen tauon jälkeen vuorossa. Hypääsin valmiin pollen seljään ja lähdin kävelemään lämppäpaikalle. Lämppäsimme siellä ja Vivahteelle tuli taas näit tosi fiksuja ajatuksia. Se lähti vetämään omaa rundia, vei heppa - ihminen matsia 6-0. Se ei kuunnellut pidätteitä, vaan veti oman shownsa. Muut katselivat nöyrien kouluhevostensa kanssa kun joku tärähtänyt henkilö perus suomijuntilla tulee riehumaan 2 minaa ennen luokan alkua!? Pian se tapahtui Vivahde sai tarpeekseen, ja viskasi minut alas pehmeään hiekkaan, ja silloin kuulutettetiin meidät radalle. Tarrasin "leppoisasta" ponista kiinni ja nousin satulaan. Ratsastin sen radalle ja sille tuli taas joku kohtaus. Se alkoi suorastaan kiljumaan. Tuomarit peittivät korvansa. Tervehdin kiljuvanhevosen kanssa tuomareita ja he tervehtivät takaisin. Nyt se olisi sitten menoa.
Vivahde kulki ihan nätisti, kunnes huomasi aivoimen oven, kiepasahti laukkapiruetin kautta ympäri ja lähti menemään pihalle. Kokosin hevosen ja vahvalla pohkeella ja ohjasten käytöllä suorastaan pakotin tamman sisälle ja jatkoin ohejelmaa. Pian tämä hullu ja tosi fiksun näköinen ratsukko sai melkein ratsastettua radan, mutta maneesin päässä olivat tuomarit ja heidän edessään puomit jotka jakoivat tuomarialueen, Vivahde kuvitteli että nyt ollaan puomi luokassa, kaahasi kuin päätön kana ja hyppi parin puomin yli palaten radalle, samalla potkaisten vapaan tuolin kumoon. Kiitin ja poistuin radalta.
Paula (VRL-0008, DR) - SFT Antonio VH-30829
Paula ratsasti radalle ruunikolla welshmountainponilla. Nainen pysäytti orin ja tervehti tuomareita.
Katsomossa Paulan avomies Matti selitti innoissaan vieressä istuvalle pariskunnalle:
- Katsokaa! Eikö olekin hieno poni? Ja hyvä ratsastaja! Katsokaa miten uljaana tuo pieni hevonen kulkee. Pää pystyssä ja korkealla, ilmavin liikkein ja reippaasti eteenpäin. Eikä hissuttele niin kuin muut.
Pariskunta vilkaisi toisiaan ja sitten kouluaitojen sisällä tanssahtelevaa poniratsukkoa.
- Katsokaa katsokaa! Miten hieno piruetti! Matti huudahti. - Tuo on minun vaimoni!
Paula ratsasti vaivalloisesti pideltävän ponin keskihalkaisijalle ja pysäytti ponin irvistäen. Muutamien vaivautuneiden aplodien lomasta kuului Matin valtava läiskytys ja huuto:
- Hyvä kulta! Hienoa! Sä oot paras!!
Katsomon pariskunta puisteli päätään ja supisi keskenään.
- Kaikenlaisia hulluja täälläkin on. Ei tuokaan kouluratsastuksesta mitään tiennyt. Ponihan juoksi eteenpäin minkä ehti, muodosta ei tietoakaan. Ja ratsastaja ei saanut siihen mitään otetta.
- Niin ja pyöri ympäri koko ajan. Ihan piruetteja. Helppoon B:hen niitä ei taida valitettavasti kuulut. Tuo oli kyllä joku ravi-ihminen varmasti!
- Varmasti oli!
- Paula ja SFT Antonio, 44,251%.
- No on se toisaalta hyvä, että huonompiakin kannustetaan, tokaisi vielä toinen katsomossa istuneista.
Paula (VRL-0008, DR) - Awhof Hennesy VH-30787
Katja pyöräili kirpeässä pakkasilmassa tallin pihaan. Hän heilautti pyöränsä tallin seinustalle ja kiirehti eteenpäin. Kello oli kuusi. Parin tunnin kuluttua olisi jo oltava matkalla. Sitä ennen pitäisi vielä letittää hevoset ja pakata kaikki autoon. Onneksi Paulan hevoset olivat ongelmattomia lastata. Yleensä.
Katja seisahtui käsi ovenkahvalla.
- Mitä? Miksi talli on vielä lukossa. Ja pimeänä... hän mutisi itsekseen ja kuuli jonkun hirnahtavan. Katja mietti eilisiltaa. Paula oli ihan varmasti luvannut ruokkia hevoset ennen kuutta. Miksei hän ollut jo täällä. Katja käännähti kannoillaan ja juoksi tallin ympäri kaivamaan vara-avainta räystään alta. Löydettyään avaimen tyttö pinkaisi takaisin ovelle ja sisälle talliin.
- Turpa kiinni Fabu! Jumalauta Antti älä hajota sitä! Katja karjui mölyäville hevosille koittaessaan ripeästi jakaa heiniä ja samanaikaisesti soittaa Paulalle. Kukaan ei vastannut.
- Perkele! Katja kirosi, kun kauhallinen kauroja kaatui keskelle tallin käytävää. Miksi se Paula ei ollut vieläkään täällä ja miksei hän edes vastannut puhelimeen. Katja näpytteli puhelimeensa Matin numeron. Toivottavasti Paulan avomies osaisi kertoa jotain.
Puhelin hälytti. Ja hälytti. Tuntui kestävän ikuisuus.
- Mmmm. Haloo. Matti, uninen ääni vastasi puhelimeen.
- Missä Paula on?! Kisat! Matti, meidän pitäisi olla matkalla ihan kohta ja hevoset pitää letittää ja lastata ja...! Matti sano sille, että sen pitää tulla! huusi Katja hysteerisenä puhelimeen.
- Kisat? Mitä helvettiä? Katja rauhotu nyt! Mä tulen! Matti paiskasi puhelimen kiinni.
Katja nappasi Ninjan käytävälle ja katsahti kelloa. Puolitoista tuntia aikaa, viisi hevosta letitettävänä. Ulko-ovelta kuului ryminää ja Matti harppoi sisään.
- Mikä hätänä? Mä lähen kuskaa teijät, ravimies sanoi kuin ei olisi koskaan mitään ongelmaa ollutkaan. Katja tuijotti Mattia.
- Mutta... Missä Paula on? Sen pitäisi ratsastaa.
- Ratsastaa? Luulin, että sä ratsastat? Matti oli yhtä hämmästynyt kuin Katjakin.
- Paula on kuumeessa ja ihan sekaisin. Ei se edes maininnut mitään kisoja.
- Mutta... Sen pitää. Meiltä lähtee vaikka kuinka monta hevosta ja ne on tärkeet kisat... Katja mumisi suu täynnä kumilenkkejä. Kohta olisi ensimmäinen hevonen letitetty. Vaikka luultavasti ihan turhaan, jos Paula ei pystynyt ratsastamaan.
- Katja. Se ei ratsasta, Matti sanoi tiukasti.
- Sinä ratsastat. Sano mulle mitä pitää tehdä, niin päästään matkaan.
- Mutta...
- Älä nyt mutise siinä! Matti karjaisi saaden vihdoinkin hevosenhoitajaan liikettä.
- No näitä pitäs letittää... Mutta jos meet vaikka käynnistää autoo...
- Luuletko etten osaa letittää? Kyllä sitä on noille omillekin kopukoille tullut lettejä väännettyä. Mitä sinä siinä suu auki tuijotat? Vauhtia nyt! En minä nyt sentään niin tumpelo ole, vaikka ravi-ihminen olenkin. Vauhtia Katja!
Kahta yli kahdeksan vihreä rekka kaarsi pois pihasta. Kaikeksi onneksi hevoset olivat kävelleet kiltisti koppiin, tosin parin luudanheilautuksen vauhdittamana. Katja katseli ulos ikkunasta ohi vilahtelevia kauniita talvimaisemia ja huokaisi helpotuksesta. Tosin kisapaikalla se suurin koitos vasta odottaisi. Katja vilkaisi Mattia. Mies virnisti ja väänsi radiota kovemmalle.
Ihanaa, että oli olemassa ihmisiä, jotka aamukuudelta lähtivät letittämään hevosia hoitajan avuksi, Katja ajatteli. Niin, vaatisi kyllä pokkaa ratsastaa radalle hieman erikoisemmin letitetyllä hevosella. Matilla ei ollut tuo letittäminen ihan hanskassa. Ravihevosille kun harvemmin niitä sykeröitä tehdään.
Anki (VRL-1721, BRT) - Singing Amadeus VH-28621
Hmph. Helekkarin heinäpaali. Ei tuumaakkaan antaa antimiaan. Vaikka kuinka tykittäisi. Noh, eiväthän komeat kilpahevoset - kuten minä - heinää tarvitse. Varsinkaan kun on kisoihin menossa. Ja kun on noin pitkälle jalostettu heinäpaali. Tottahan minä sen muuten popsisin! Ei muuten yhtään huvittaisi kilpailla tyhjällä vatsalla. Tai muutenkaan. Jos vain saisin omistajani sanomaan ne kauniit sanat "perutaan se kilpaosallistuminen."
Ja korvaakin kutittaa. Jospa auttaisi jos tykittäisin takamoottoreillani mahaani. Jos se kipu vaikka heijastuisi mahastani korvaani ja kutina lähtisi menemään. Kyllä se siitä helpottaa. Ei vielä mutta kohta. Jos tykittäisin enemmän. Voisiko se onnistuia makuulta paremmin? Mutta arvaappa vaan kuka mahtuu tässä perhanan pienessä laatikossa makaamaan. No minäpä tietenkin.
"Sinkku, eihä sulla ole ähky! Anna-Mari Emilia, soita äkkiä eläinlääkärille ja peru se kilpaosallistuminen. Yritän saada tätä kaakkia nousemaan." Nuo sanat kaikuivat korviini kun omistajani löysi minut makaamassa ja vatsaani tykittämässä. Hah, tästäpä saisi aimo syyn olla enää ikinä menemättä kisaradalle. Ironista tässä on se, että miun korvaa kutittaa vieläkin.
Anki (VRL-1721, BRT) - Baldwin GER
Se oli tähtiin kirjoitettu. Että me menestyisimme melko hyvin. Baldwin heilautti herkkupersuksensa ylemmäs kuin tähdet sijaitsivat. Se nimittäin kammoksui suu vaahdoten joulukoristeita, joita ei ollut ehditty ottaa tallin seinästä joulun jälkeen. Kannustus tähtien luota pois menemisestä oli ankara, mutta Baldwin oli jostain syystä unohtanut ratsastajan. Toisaalta se saattoi johtua siitä, että jo ensimmäisen pelonosoituksen aikana leppäkeihäänä lentänyt Anki yritti taltuttaa hevosta pois tähtien luota maasta käsin.
Kuin ihmeen säestämänä me pääsimme lähtemään lämmittelyradalle. Aivan aluksi Baldwin nousi korkeammalle asteelle kuin odotettu. Toivoin, ettei se aste tule esille itse radalla. Reuhtovaa heppaa on vaikeampi ratsastaa kuin ratsastuskoulun heinämahaponeja. Ne sentään toimivat heinällä, Baldwin syö kaikkia mahdollista vitamiineista peuran ulosteisiin. Emme tosin haluaisi jättää näitä kilpailuja väliin Baldwinin turhuuksien takia. Radalla voinkin vain rukoilla, ettei Baldwin pidä tuomareita turhina ...
Anki (VRL-1721, BRT) - Diantraya KR VH-21763
Hevonen laahusti hitaasti luolan suulle. "Minua itkettää" Diantraya naurahti. "Niin minuakin" kuului outo ääni luolan nurkasta. "Kuka siellä?" Diantraya kysyi möreällä asd-äänellään. "Minä olen Aika. Olen aikamoinen Aika, sillä minä en ole sinun mielikuvituksestasi. Sillä sinulla ei ole mielikuvitusta. Olen Ajankello, enkä osaa selittää itseäni paremmin, heippa!" sanoi Aika ja juoksi pois. Luola romahti. Diantraya pääsi luolasta vaivoin ulos, sillä ... se oli romahtanut.
Mitä ihmettä? Oliko se vain unta? Olisin toivonut sen olevan totta. Ja toivon kyllä vieläkin. Varsinkin kun nyt pitäisi tulla alas trailerista. Ääääk!
Pihlaja (VRL-5180, YTL) - Simply Clever VH-29418
Kilpailupaikalle tultiin ja kun tulimme autosta siskoni sanoi "Hei!
Peltilehmältä lähti ilmat pihalle". Ja sitten hän repesi täysin.
Ihmettelimme hetken, että mitä? Ja sitten kun tajusimme mitä hän
tarkoitti, repesimme täysin. Hän oli tarkoittanut, että autosta oli
puhjennut kumi! Sitten minä lähdin trailerille, joka oli auton takana
ja kun en huomannut, niin kompastuin kiveen ja lensin naama edellä
maahan. Siskoni taas vinoili "Nyt se on niin huppelissa ettei näe minne
astuu". Heristin hänelle nyrkkiä ja nousin ylös. Kävin avaamassa
trailerin takaluukun ja suuni loksahti auki. Hevonen ei ollut siellä!
Nyt oli tullut emämunaus, hevonen oli jäänyt kotiin! Jouduimme siis
lähtemään takaisin. Siskoni vinoili minulle koko matkan siitä ja muut
käkättivät takapenkillä. Pian palasimme takaisin. Rupesin harjaamaan
hevostani ja pistämään sille varusteita. Pian pääsin lämmittelemään
sillä. Menin harjoituskentälle ja nousin selkään. Huppista! Olin
ponkaissut liikaa vauhtia ja lensin kuin leppäkeihäs hevosen yli(enkä
suinkaan sen selkään niin kuin lisi pitänyt XD). Istuin siinä kentällä
sitten ja nauroin. Hevoseni katsoi minua hiukan hölmistyneenä. Nousin
sitten ylös ja nousin hieman rauhallisemmin selkään. Kun olin
lämmitellyt menin odottamaan vuoroani. Meidän edellä oli vain pari
ratsukkoa. Seisoin siinä sopivasti vesitynnyrin vieressä ja hevoseni
päätti ruveta vinoilemaan kustannuksella ja niinpä se pukkasi minut
vesisaaviin. Olin aivan rännistä tulleessa vedessä. Muut kilpailijat
varmaan vähän katsoivat mitä minä kämmäilen. Pian kun tuli vuoroni en
voinut muuta kuin nauraa kun menin maneesiin. Tuomarit katsoivat hieman
kummissaan minua. Pyyhiin naamaani ja pyysin anteeksi. Nousin selkään
ja lähdin ratsastamaan rataa. No rata meni ihan hyvin, mutta lopussa,
kun hevoseni nosti hieman innokkaasti laukan, jalkani lipsahti
jalstimesta ja kurainen saappaani lensi suoraan jonkun syliin
katsomoon. Ratsastin siitä huolimatta ilman saapasta radan loppuun.
Kävin sitten noutamassa sen erittäin nyreältä rouvalta, joka oli
yltäpäältä kurassa(saappaani takia, tottakai). Sitten ratsastin pois
areenalta ja pistin samalla saappaan takaisin jalkaani. Olin
parantamassa asentoani ja olin nojaamassa hevoseni säkään, mutta käteni
meni ohi ja nojasin ilmaan, joten hupsahdin alas. Istuin taas siinä
maassa hieman hölmösti, sillä kypäräni oli valahtanut silmilleni, sillä
olin avannut leukahihnan jo valmiiksi. Äkkiä hevoseni nappasi kypäräni
ja riepotti sitä kuin räsynukkea, sitten se nakkasi sen minun päähäni
(tarkoituksenaan varmaan palauttaa se oikeaan paikkaan). Otin kypäräni
maasta(ja hieroin samalla päätäni) ja lähdin trailerille hevoseni
kanssa. Loppu sujuikin sitten ilman kommelluksia(jos ei lasketa, että
lompakkoni ja kännykkäni tippuivat peräjälkeen kuralammikkoon XD).
Marjo (VRL-3223, FSRa) - Ruiskukan Adonis VH-34321
Olin järjestänyt kaiken valmiiksi: hevonen hohti auringon valossa kuin vasta kiillotettu voittopokaali, varusteet oli samana aamuna putsattu, nimellä varustettu satulahuopa juuri otettu pesusta ja itselleni olin ostanut uudet kisasaappaat ihan tätä varten. Jännitin enemmän kuin ikinä kisoissa, monestakin syystä. Ratsastamani ori on vielä nuoruuden innosta hieman koheli, mielessä pyöri vahvasti estekisa, jossa annoin vähän liikaa periksi ja sen seurauksena maistelin pian maneesin pohjan turvetta..
Enemmän jännitin kuitenkin sitä, että edessä oli elämäni ensimmäinen musiikin tahdissa ratsastettava kür luokka! Miksi olinkaan valinnut juuri Adoniksen kisakaveriksi..! Musiikki olisi kuitenkin helpoimmasta päästä, rauhallinen, ei niin selkeästi tahditettu kaunis balladi, Édith Piafin Hymne à l'amour. Nyt kukaan ei huomaisi, jos menisi vähän pipariksi tahdin kanssa..
Hyräilin koko aamun kappaletta päässäni ja ratsastin mielessäni uudelleen ja uudelleen radan läpi, olisin osannut sen varmasti jo takaperinkin! Kisapaikalla hoitajalla meinasi mennä hermot hoilatessani jo ääneen.. Jännitys kasvoi koko ajan, sorruin jopa tavoistani poiketen vessassa juoksemiseen ennen starttia.
Selkään kiivetessäni olin kuin tulisilla hiilillä - ja Adonis tietysti huomasi sen! Jouduin pyytämään hoitajaa taluttamaan meitä pari kierrosta verkkakentällä, noloa! Parempi kuitenkin katsoa kuin katua. Vähitellen tunsin orin rauhoittuvan ja alkavan hakea tuntumaa, samalla reuntouduin itse ja unohdin hetkeksi ohjelman kertaamisen. Kaikki tuntui sujuvan hyvin ja hevonen kuunteli ohjeita.
Kaiuttimista oman nimen kuullessani jännitys puhkesi taas! Ratsastin keskelle kenttää hiljakseen ravissa, pysähdyin ja tervehdin tuomaria. Jäin paikalleni seisomaan ja odotin koko aamun päässäni repeatilla toistuneen kappaleen alkusointuja. Ensin ei kuulunut mitään.. Hevonen alkoi jo hermostua ja tanssahdella paikoillaan kuolainta purren. Sitten se tapahtui; kaiuttimista räjähti valtavalla voimalla soimaan järkyttävä rock-kappale!
En juurikaan muista seuraavien hetkien tapahtumia, voin vain todeta mitä paikalla olleilta kuulin. Suuni loksahti apposen auki, istuin paikallani kuin haamu. Kaikki muutkin olivat hiljaa paikoillaan ja odottivat - odottivat minun alkavan suorittaa ohjelmaani! Menetin täysin koordinaatiokykyni sekä ajan ja paikan tajun, tällöin Adonis tajusi tilanteensa koittaneen; hermotuksissaan se riuhtaisi vauhdilla eteenpäin ja minä tietysti, mitäpä muutakaan, kuin lensin selästä!
Kaikki pelästyivät, hevonen taasen juoksi innoissaan pukkien lentäessä ympäri koulukenttää, ja täysi kaaos oli päällä. Ennen kuin kukaan ehti tulla luokseni katsomaan, olenko kunnossa, kömmin ylös valkoiset housut ruskeana hiekasta. Naama punaisena, hiekkaa suustani sylkien karjaisin; "ei tää oo mun biisi!".
Koko yleisö repesi nauramaan. Joku ystävällinen sielu oli ottanut hevoseni kiinni ja talutti sitä nyt minulle. Poistuin pian radalta Adonista perässäni kiskoen pohdiskellen, kehtaisinko enää viimeistä hevostani ratsastaa, vai kaasuttaisinko kiireesti kotio enkä palaisi tänne enää ikinä! Joku järjestäjistä juoksi samalla perääni ja huusi jo kaukaa anteeksipyyntöjä. Minut kuulemma vaadittiin tulemaan uudestaan radalle, tällä kertaa oikean musiikin kera.
Ja vaikkemme sijoittuisikaan, saisin kuitenkin lohdutuspalkinnon kisan parhaasta puolen minuutin suorituksesta. Oliko tämä nyt puhdas anteeksipyyntö vai ivallinen pilkka? Sitä pohdiskellessa ratsastin luokan viimeisenä uudestaan radalle ruskeissa ratsastushousuissani.
LUOKKA 3
Sirja (VRL-0601, VMR) - Kitka VH-35995
"Voi masennusta, miksei Kitka voi olla samanlainen koulutaituri kuin emänsä Kirveltäjän Muska?" manailin valmentajalleni verryttelyn alussa. Kitka esitti kaikki kamalimmat temppunsa, ryösti laukassa ja venkoili muutenkin. Itku kurkussa ratsastin radalle tammalla, joka viskoi päätään ja ei rauhoittunut millään. Tervehdin tuomareita, ja näin heidän huvittuneet ilmeensä, ja sillä hetkellä päätin: Kitka ei varmasti jää emäänsä huonommaksi! Käytin kaiken keskittymiskykyni siihen, että sain hermostuneisuuteni kaikkoamaan, ja rapsutin tammaa rauhoittavasti niskasta. Rata ei mennyt loistavasti, ei ehkä edes hyvin, mutta olin erittäin tyytyväinen, kun sain teiskuroivan ratsuni asettumaan. Radan jälkeen kuiskasin hevosen korvaan "Olet sitä silti kaikista paras", ja lähdin kuuntelemaan valmentajan moitteita.
Marjo (VRL-3223, FSRa) - Cornflower's Liljekonvall VH-10053
Hei kaikille, minä olen täällä taas! Muistattehan minut? Olen käynyt täällä ennenkin. Olen hypännyt esteitä tällä samaisella kentällä useaan otteeseen. Olen tanssahdellut gasellin tavoin tällä samaisella hiekkapohjalla. Olen hurmannut tuomarit suurilla ruskeilla silmilläni, jotka juuri ja juuri näkyvät pitkän otsatukkani alta. Kyllähän teidän täytyy tietää kuka minä olen.
Olenko koskaan kertonut teille isästäni? Samalla kun katselette minua kouluradalla, mietitte varmaan, mistä tuo kaikki kauneus ja voimakkuus on peräisin? Sitä itsekin pohdin, kunnes äitini kertoi minulle tarinan. Saman tarinan, jonka aion teille kertoa. Päähenkilönä tarinassa on valkohallakko vuonohevosori; massiivinen, voimakas, urhea, koko maan ihailema norjalainen Håkan.
Isäni oli yksi Norjan menestyneimmistä oreista. Vuosi toisensa jälkeen ori voitti kansalliset näyttelyt, jatkuvasti I-palkinnolla palkittuna. Pian orin jälkeläiset valloittivat kehiä isänsä jäljessä tuoden orille A-palkinnon jälkeläisistä, isänsä tasolle ei silti ole yksikään yltänyt. Håkanilla oli myös uskomattomia kykyjä, valjakkoajon lisäksi erityisesti kouluratsastuksessa. Vuosittain järjestettävien pohjoismaiden mestaruuksien koululuokissa ei ollut epäilystäkään kuka olisi voittaja, kun Håkan asteli areenalle.
Ihmiset puhkesivat kyyneliin nähdessään tämän orin, he nousivat seisomaan ja hurrasivat onnesta. Ori oli ylivoimainen voittaja! Vuosi toisensa perään Håkan valloitti maailmaa. Jälkeläisiä orille kertyi useita kymmeniä, kaikki halusivat osansa tästä menestyksestä. Minä, Lili, olen orin viimeinen varsa. Pian emäni astutuksen jälkeen Håkan loukkasi jalkansa kansallisissa estekisoissa. Ne olivat orin viimeiset kisat, viimeinen näytön paikka ja julkinen esiintyminen.
Nykyisin Håkan viettää rauhaisia eläkepäiviä nauttien täysin rinnoin valtavista laitumista, kevyistä kävelylenkeistä Norjan vuonoilla sekä kaikesta siitä perinnöstä, jonka se sai jättää norjanvuonohevosten historiaan. Tämä ori tullaan muistamaan aina Norjan suurimpana Legendana.
Sayer (VRL-1207, WWR) - Annymary xx VH-33232
Minun vuoroni oli ollut luokan alkupäässä, joten hoidettuani Annin radan
jälkeen kuntoon, minulle jäi hyvin aikaa katsella loppurataa. Siemailin
ostamaani kaakaota ja mutustin sämpylää. Ratsastaessa oli tullut pikkuisen
kylmä vaikka kilpailut käytiin maneesissa.
Olin tyytyväinen ratsastamaani rataan. Anni oli ollut verryttelyssä vähän
laiskahko ja kankea, mutta jokin sai sen loppuvaiheessa herkistymään.
Radalla tamma oli painellut parastaan ja kulkenut pää luotilinjalla ja
kaula kaarella takajalat alle polkien läpi radan. Tamma oli ehkä ollut
jopa pikkuisen liian koottuna; ravikin oli alkanut muistuttaa hivenen
piaffea ja minun oli joutunut välillä ajaa sitä reippaasti eteen että se
liikkuisi. Laukkapätkät olivat sujuneet kuitenkin täydellisesti! Annin
vahvuuksia olikin laukkaamiset, olihan sillä kuitenkin niin vahva ja upea
laukka, kun se entinen laukkaaja oli.
Tuumailin, mihin vaiheelle luokkaa tulisin sijoittumaan kun kaverini Maija
tuli luokseni. En ollut odottanut Maijan olevan kisapaikalle, joten olin
yllättynyt.
- Hei Maija! Mitä sinä teet täällä? Kysyin syödessäni samalla sämpyläni
loppua.
- Ajattelin tulla kannustamaan sinua ja Annia, mutta olette näköjään jo
ratsastaneet radan, Maija vastasi.
- Joo, Anni kulki tosi hyvin tänään! Sanoin ja selitin lyhyesti päivän
tapahtumat.
- Hienoa, mutta arvaa mitä? Tein pientä sukututkimusta Annin suvusta;
Annin isänemänisä oli Incredible Question! Maija huudahti ja länttäsi
pöytään muutaman paperin, joissa oli listattu Annin sukulaisia.
- Odotas nyt... Eikös se ollut se ori, joka kilpaili kansainvälisellä
tasolla jokunen vuosi takaperin? Mietin ääneen.
- Juuri se! Ei ihme, että Anni on niin kiltti kouluratsu! Sehän polveutuu
itse mestarista! Maija innostui entisestään.
- Ja katso tätä; siitä oli
juttu vuoden 05 Ratsastus-lehdessä.
Maija ojensi minulle Ratsastus-lehden numeron 8/05 ja näytti minulle
oikean paikan lehdestä. Incredible Question xx:stä oli sivun kokoinen
juttu kuvan kera. Pienessä kuvassa seisoi ylväs, tulenpunainen
täysiveriori. Luin artikkelia sieltä täältä; "Ori voitti lukuisia lyhyen
matkan laukkakilpailuja vuonna...", "...jolloin ori loukkasi etujalkansa
eikä ollut siten enää kyvykäs kilpailemaan laukkaradoilla...",
"...9-vuotiaana ori starttasi ensimmäisen kerran kouluradoilla ja on sen
jälkeen kavunnut aina kansainvälisiin huipputason kilpailuihin asti..."
Artikkeli loppui sanoihin; "Jäämme kaipaamaan tätä upeaa ja luonneikasta
oria, joka laukkasi vihreämmille niityille 23.3.2005. Toivokaamme vain,
että sen taidot periytyvät jollekin toiselle sukupolvelle ja tulevat
myöhemmin esiin."
Maija joutui lähtemään ennen palkintojenjakoa, mikä oli harmi, sillä
sijoituimme toisiksi. Minua jäi kuitenkin mietittymään tämä Annin suvussa
ollut ori ja jotenkin minusta tuntui, että Anni tosiaan oli perinyt osan
taidoistaan siltä...
Anki (VRL-1721, BRT) - Barbados SWE VH-28625
Barbados SWE. Isänä Berrado SWE ja emänä Belladonna SWE. Toinen näistä hevosista omaa uskomattoman suvun, joka yhtyy toiseen Barbados SWE'ssä.
Berrado SWE'n isä Warmia SWE on legenda. Warmia on taatusti ruotsinpuoliverinen. Sitä oikein vaalittiin, että Warmiasta tulisi täydellinen ruotsalainen puoliverinen. Kuinkas kävikään. Saatiin täplikäs, 155 senttinen herasilmäinen ori. Hevosta ei voitu hyväksyä ruotsalaiseksi puoliveriseksi. Niiden tulee olla väritykseltään yksivärisiä ja Warmian säkäkorkeus oli ainakin pari senttiä liian lyhyt. Warmian kasvattaja pisti hevosen välittömästi myyntiin jo maitovarsana.
Uudessa paikassa kuitenkin huomioitiin, kuinka pitkät ja liitävät askeleet hevosella olikaan. Koulutusvaiheessa se kompuroi pahasti kolmisen metriä erillään olevilla laukkapuomeilla. Niitä piti siirtää kauemmas toisistaan. Warmialle kasvoikin aika komeat muskelit. Ensimmäisissä kouluratsastuskilpailuissaan se oikein ahmi kentän pintaa kavioillaan. Tuomarit kopeissaan ihan järkyttyneinä seurasivat tapausta.
Warmiasta huomattiin, että tämä oli kyllä aivan erityinen tapaus. Se sai sen tähden hyvin paljon huomiota. Se rakasti sitä ja jäädessään ilman huumettaan Warmia saattoi vaikka potkia karsinan oven irti. Valitettavasti kerran näin pääsi sattumaan. Warmia mursi siinä rytäkässä vasemman takajalkansa ja sen kohtalo oli selvä. Siitä olisi voinut tulla vaikka mitä. Se onneksi ehti saada upean jälkeläisen, jonka jälkeläinen Barbados SWE ei valitettavasti saanut syntymälahjakseen Warmian pitkääkin pitempiä askeleita. Mutta se huomionkipeys taitaa olla heidän suvussaan!
Lo (VRL-1920, VMR) - IS Serfina VH-29630
26.1.2008
Kilpailuihin valmistautuminen on Finan kanssa aina yhtä touhuamista. Tänäänkin tallilla oli täysi tohina päällä, kumilenkkejä ei tuntunut löytyvän mistään – vaikka niitä 500kpl juuri ostettiin! – eikä mikään muukaan ollut siellä missä sen pitäisi olla. Tamman kimo karvapeitekin oli vielä neljän aikaan kaikkea muuta kuin valkoinen, eikä kellään siltikään tuntunut olevan aikaa harjata sitä. Loppujen lopuksi Fina kuitenkin kiilteli kauniisti, harja söpöillä nupeilla. Omatkin tavarat oli siististi pakattuna kuljetusautoon, jossa roikkui myös uudet puunatut suitset.
En saanut unta illalla, sillä kilpailut ovat aina yhtä jännittäviä ja kun Fina ei edes ole kovin kokenut kisaaja. Lopulta valuin tietokoneeni ääreen ja muun tekemisen puutteessa tutkin tammani sukutaulua hiukan tarkemmin. Finan suku on toki hieno, sen olen aina tiennyt, mutta nyt löysin sieltä erään tamman, joka oli aivan Finan näköinen! Ja vielä KRJ-I palkittu! Dollarin kuvat varmasti pyörivät silmissäni, kun rupesin haaveilemaan, kuinka tämä oman tammani kaksoisolento varmasti oli siirtänyt osan kyvyistään kaukaiselle jälkeläiselleen... Pokaalit ajatuksissa harhaillen, siirryin takaisin nukkumaan ja uni tulikin helposti.
27.1.2008
Kisapaikalla oli jo täysi tohina kun saavuimme. Luokkamme olisi vasta kolmantena, joten suurta kiirettä ei ollut. Fina käyttäytyi yllättävän hyvin kaiken sen häärimisen keskellä ja lopulta tuli aikamme siirtyä verryttelyyn. Kaunis arabini varmasti lumosi useat verryttelyä seuraavat ja mieleeni kohosi taas kuva Finan kaukaisesta sukulaisesta… Jospa eiliset kuvitelmani todella olivat totta? Nyt ainakin tuntui, että mikään ei voisi meitä pysäyttää, tamma totteli pienintäkin apua ja oma olokin oli mahtavan itsevarma. Eilisestä jännityksestä ei ollut jälkeäkään kun tuli vuoromme siirtyä radalle…
…Ja kaikki tuntui sujuvan täydellisesti. Fina siirtyi raviin helposti suoraan tervehdyksestä ja ravasi kaula kauniisti kaarella. Noin puoleenväliin asti kaikki sujui kuin unelma. Sitten – RÄKS! Ehdin vain hetken miettiä, mistä himskatista ääni kuului, ennen kuin minua vietiin. Yleensä niin rauhallinen Fina sai järjettömän hepulin ja sain todella tehdä kaikkeni, jotta en lentänyt alas valtavista pukeista. Sivusilmällä huomasin katsojien järkyttyneet ilmeet, joille minun teki miltei mieli nauraa, mutta sitten täytyi taas keskittyä kyydissä pysymiseen. Yhtäkkiä pukit loppuivat ja olin jo huokaista helpotuksesta, kunnes tajusin kiitäväni täyttä laukkaa kohti kouluaitoja ja katsojia. Ihmiset juoksivat pois alta, kun kiisimme aitojen yli kohti ilmeisesti maastoille vievää tietä. Pysäytys yritykset olivat turhia ja kohta olimme kahden puiden siimeksessä. Aivan yllättäen Fina sitten pysähtyi ja minä – kuten olettaa saattaa – lensin somasti kaulan yli suoraan ainoaan kuralätäkköön kilometrin säteellä. En pystynyt järkytykseltä tekemään mitään, istuin vain lätäkössä ja tunsin, kuinka vesi imeytyi housuihini. Fina tuijotti minua jokseenkin häpeilevän näköisenä, mutta kavahti taakse, kun purskahdin hysteeriseen nauruun. Nousin vapisevin jaloin lätäköstä yhä nauraen ja lähdin taluttamaan tammaani takaisin kisapaikalle.
Ei palkinnon menettäminen loppujen lopuksi vaivannut. Fina oli täydellinen ilman mitään turhia laatuarvostelu palkintojakin. Se tökkäsi minua turvallaan ajatusten lukemisen merkiksi. Sekin tiesi olevansa täydellinen.
Amar (VRL-0408, FSRa) - Kiskillilla SIN VH-19100
Katsomosta kuuluu jälleen ihastuneita huokauksia ratsuni Sillan liitäessä lisätyssä ravissa pitkin kentän lävistäjää, niin että vain pienet tomupilvet tamman jäljessä paljastavat kavioiden kuitenkin koskettaneen kentän pintaa. Koottu laukka herättää jälleen kateutta monissa katsojissa, sillä tammani lyhentää itsensä minimaalisen lyhyeksi ja polkee tunnollisesti alleen kantaen itseään kauniissa ja tiukassa muodossa - kuin pikkuisessa lahjapaketissa.
Suorituksemme jälkeen kamerat räpsyvät, ihailijakerho kokoontuu Sillan jalkojen juureen ja jostain puuskuttaa valtakunnallisen hevoslehden toimittajakin pyytäen haastattelua. Suostun toki haastatteluun, ja heti kun olen saanut Sillan tallityttö Elinan hellään huomaan, siirrymme toimittajan kanssa pois pahimmasta kisapaikan vilinästä.
Ensin toimittaja kyselee aivan perusjuttuja, kuten kuinka monta kertaa päivässä kuuraankaan Sillan upean kilpasatulan tai mitä kuuluu tamman tarkkaan treeniohjelmaan. Vastailen kaikkiin kysymyksiin rutiinilla - toimittajille vastailuun on täytynyt tottua Sillan kanssa kilpaillessa. Kohta toimittaja kuitenkin tiedustelee asiaa jota minulta ei koskaan aiemmin ole kysytty: "miten olet onnistunut saamaan tamman liikkeet niin täydellisiksi?"
Ensin meinaan tukehtua ylpeydestä (ehei, se ei ole kurkkuuni juuttuneen pullapalan vika), mutta pian saan kuitenkin puhekykyni takaisin. "No tuota, tietysti Silla on varsasta asti nähnyt esimerkkiä mitä upeimmin askeltavista hevosista tallimme laitumilla. Varmasti liikkeisiin vaikuttaa myös se että laajoilla laitumillamme tamma on oppinut kulkemaan rennosti ja kauniisti, eikä varsinaista treenaustakaan voi väheksyä." Sitten hiljennyn kuitenkin hetkeksi muistelemaan jo edesmennyttä ori Polarjageria - Sillan sukulaista isän puolelta. "Niin, varmasti tärkein tekijä Sillan upeisiin askeliin on tamman suvusta löytyvä ori Polarjager. Yksikään hevonen aikojen saatossa ei ole hurmannut ihmisiä niin totaalisesti niin täydellisillä askeleillaan kuin tuo ori. Muistan vieläkin lehtiotsikot vuosien takaa: 'Kouluratojen Pegasos', 'Sehän leijuu ilmassa!', 'Täydellisintä askellusta'. Heppahullujen pikkutyttöjen seinät pursuivat julisteita tuosta orista liitämässä lisätyssä laukassa kentän poikki täydellisessä peräänannossa takapäätään moottorina käyttäen. Yhdenkään muun hevosen kootun käynnin videokuvaamiseen ei ole käytetty yhtä paljoa filmiä, eikä yksikään muu hevonen ole hurmannut yleisöään niin totaalisesti askellajeillaan kuin tuo hevonen." Joskin Silla tietysti tulee hurmaamaan vielä totaalisemmin, ajattelen hiljaa mielessäni silmät kiiluen kunnianhimosta.
"Niin, Sillan upeista askellajeista on kiittäminen sukulaisori Polarjageria!" Toimittaja raapustaa viimeisen virkkeeni paperilleen, hyvästelee minut ja muutaman päivän päästä postilaatikkoni tupsahtaakin jo uusin Vippos, varustettuna artikkelilla nimeltä "Ei omena ole kauas puusta pudonnut".
fjalin (VRL-7054, CeRi) - Pölypantteri VH-38729
"Sillähän on suvussa pelkkiä ravureita.""Niin ja laukka on nelitahtista.""Olisi pitänyt laittaa kutsuun, että nää on sitten ratsujen kisat, jos se ei ite tajuu..."
Kuiskutus seuraa meitä kaikkialle. No tottakai tämä Pöly on surkea, kun se on ravurityyppinen ja -sukuinen, ei sillä mitään väliä, että nämä ovat pikkuiset kisat, joissa saa kilpailla vaikka kamelilla. Pöly ei kylllä ole ihan parhaimmillaan, roikkuu ohjilla ja laukka sillä tosiaan haparoi, mutta minua suututtaa silti. Heitän yhden raivoisan katseen tyttöihin päin ja ajattelen katkerasti, että ompahan nyt ainakin Pölyn isäpappa Jokerikasvo iloinen, kun on onnistunut luomaan niin upean hevosen, että kouluradallakin jyskyttää kuin Vermon etusuoralla...
Ja radalla tottakai kaikki menee vähän överiksi, johtuen omasta jännityksestäni. Jälkiviisaana on toki helppo miettiä, mutta olisi pitänyt antaa Pölyn hoitaa homman. Nyin oria suusta, se viskelee päätään eikä nosta laukkaa, kun käsken. Homma menee potkimiseksi ja pystyyn hyppelyksi, ja vaikka miten yritän korjata erehdyksiäni, Pöly on liian stressaantunut kuunnellakseen. Laukannoston paikka tulee ja menee, ratsuni vetäisee pään taivaisiin ja porhaltaa ammattimaista ravia radan poikki -räks- kouluaitojen läpi lumiseen metsään kuin paras montératsu konsanaan. Tipahdan reippaasta ravista pehmoiseen lumeen, mutta en voi olla hymyilemättä, kun tuttu hörähdys kaikuu ja huurteinen turpa painautuu poskelleni.
LUOKKA 4
Heather (VRL-2889, KSR) - HT Fendora VH-38638
*Haukotus*
"Tuo ruunikko ponihan on ihan mahdoton, kyllä mä vedän paremmaks ku se.
Tollaset pään viskelyt mitään hyödytä."
-Seuraavana radalle Heather ratsullaan HT Fendora!
"Nyt näytän miten tässä toimitaan!"
*Ravaa keskihalkaisijaa pitkin John Lennonin kappaleen "Happy Xmas" tahtiin*
Askeleet sovittuvat juuri paikalleen, liikkeet ovat täyteläiset ja
kauniit. Yleisössä huokaillaan laukannostojen aikana. Lävistäjällä
näytämme kohta komeaa keskiravia. Yhtäkkiä kentän takana olevassa metsässä
liikkuu joku ja saan lähestulkoon sydänkohtauksen. Loikkaan valtavan
laukkaloikan eteen ja pyydän omistajaltani turvaa kimakalla hirnunnalla.
"Ei hemmetti, mikäs hitto toi nyt on?"
*Tekee jumbo jätti loikan lähes kouluaidan yli*
Yleisö kohahtelee ja jännityn yhä enemmän. Kuitenkin omistajani saa minut
keskittymään taas tehtävään ja rentoudun pohkeenväistön aikana.
Pohkeenväistön jälkeen siirryn käyntiin ja kävelen hetken. Käännyn
lävistäjälle ja nostan lisätyn laukan. Askeleet osuvat taas kohdalleen ja
olo on turvallinen. Käännämme pian keskihalkaisijalle ja ravaamme
lopputervehdykseen. Minäkin kumarran omalta osaltani ja kävelen kiltisti
pitkin ohjin pois radalta.
Paula (VRL-0008, DR) - Viuhahdus TUM VH-19996
Katseet ylös luokaa veljet, aika tullut on,
meidän edessämme vahvinkin on voimaton.
Aika pysähtyy ja siirtyy vuoret paikoiltaan,
me emme järky vaikka tulta satais päälle maan.
Ravasimme reippaasti keskihalkaisijalle. Vihu askelsi tarkasti musiikin rytmiin, suomenhevosen voimakkaalla tyylillään, mutta silti kovin kevyesti ja lennokkaasti. Käänsin orin lävistäjälle ja annoin sille merkin lisätä. Hevoseni pidensi itseään, liitäen kouluareenan halki. Myötäsin ja kokosin Vihun päästyämme takaisin uralle.
Heikoille voi olla liikaa kutsu metallin,
muttei niille joita ohjaa vaisto soturin!
Vihu oli taas aivan loistava. Vilkaisin sivusilmällä katsomossa hiljaa istuvaa yleisöä. Kaikilla oli pieni hymynkare huulillaan, liekö persoonallisesta musiikkivalinnastani johtuen. Hymy nousi minunkin kasvoilleni. Pakotin itseni keskittymään taas suoritukseen ja jatkoin ratsastustani.
Taivas lyö tulta yläpuolellamme,
kaikuu kallioilla ääni totuuden.
Verivalan taika on aina suojanamme,
tuo merkki metallisen veljeyden!
Nostin kootun laukan. Vihu kokosi itsensä taas uskomattoman hyvin. Kiitin mielessäni Jumalaa tästä ihanasta tottelevaisesta hevosesta, joka teki aina parhaansa. Laukkasin päätyyn ja pyysin Vihulta laukanvaihtoa askeleessa. Ori vastasi pyyntööni, kuten aina. Jatkoimme vastalaukassa uraa pitkin Teräsbetonin tahtiin.
Missä liikummekin aina meidät huomataan,
kunnia ja voima saavat meihin uskomaan.
Tulivana seuraa joukkoamme mahtavaa,
on luonto puolellamme tukemassa sanomaa.
Laukasta siirryimme koottuun raviin. Vihu tanssahteli eteenpäin balettitanssijan lailla, ilman minkäänlaista häivähdystä suomenhevosen kömpelyydestä. Kunnia ja voima saivat todellakin uskomaan. Jatkoin etenemistä sulkutaivutuksessa oikeaan.
Heikoille voi olla liikaa kutsu metallin,
muttei niille joita ohjaa vaisto soturin!
Olin uralla juuri ajoissa aloittaakseni käyntiosuuden. Vihulle käynti oli se heikoin osa-alue, mutta tällä kertaa saimme kootun käynnin onnistumaan. Ratsastin päättäväisesti ja rohkeasti, musiikkini innoittamana ja unohdin kokonaan, että olimme kilpailutilanteessa. Muistin vain, että minun piti nyt tehdä parhaani.
Taivas lyö tulta yläpuolellamme,
kaikuu kallioilla ääni totuuden.
Verivalan taika on aina suojanamme,
tuo merkki metallisen veljeyden!
Nostin laukan ja kannustin Vihun keskilaukkaan halkaisijalle. Ori venytti askeltaan ja laukkasi pitkä vaalea harja hulmuten eteenpäin. Tunsin oloni sotilaaksi, joka oli hyökkäysmatkalla viereiseen valtakuntaan. Jatkoin kulkuani oikealle, laukassa ja vielä muutaman laukanvaihdon esittäen. Kaikki sujui niin hyvin!
Taivas lyö tulta yläpuolellamme,
kaikuu kallioilla ääni totuuden.
Verivalan taika on aina suojanamme,
tuo merkki metallisen veljeyden!
Tein pysähdyksen laukasta, peruutin ja lähdin liikkeelle taas kootussa ravissa. Suuntasin keskihalkaisijalle, patistin Vihun lisättyyn raviin ja ratsastin viime metrit seitsemännessä taivaassa uljaan kouluratsuni selässä. Yhtä aikaa musiikin viimeisten sointujen kanssa ohjasin ratsuni pysähdykseen. Teräsbetoni ei ollut pettänyt. Se oli mennyt ihmisten sisimpään lujana kuin kivi ja vakuuttanut minut, yleisön ja toivottavasti tuomarinkin.
Paula (VRL-0008, DR) - Anya TUM VH-17202
Näin tuomarin nousevan seisomaan. Tein vielä yhden väistön vasempaan ja heilautin sitten kättäni merkiksi laittaa musiikin soimaan. Olisin valmis aloittamaan.
Ensimmäiset tahdit kajahtivat kuuluviin kaiuttimista, kun ratsastin rautiaan tammani portista sisään. Hätkähdin ja Ninja hyppäsi askeleen ajaksi sivuun linjalta. Mitä ihmettä? Eihän tämä ollut kappale, jonka olin valinnut. Ellei... Nyt muistin kaiken. Olin ihan vitsinä kokeillut ratsastaa ohjelmaa Teuvo maanteiden kuninkaan säestyksellä ja ilmeisesti ottanut vahingossa mukaan väärän kasetin. Pysäytin Ninjan tervehtiäkseni. Nyt olisi vain tehtävä parhaansa ja koitettava selvitä kürista kunnialla.
Ohjelmani alkoi laukkaosuudella. Ohjasin ratsuni voltille Teuvon tahtiin ja käänsin tämän jälkeen radan poikki. Kaikki sujui hyvin. Ninja toimi pienimmästäkin merkistä, eikä musiikkikaan ollut vielä tuottanut ongelmia.
Suuntasimme lävistäjälle ja tajusin olevani pahasti jäljessä. Lisää, lisää, lisää... hoin mielessäni. Ja Ninja lisäsi. Näin hienoa ravia se ei ollut ikinä esittänyt. Ratsastin reippaasti kuroen Teuvon etumatkaa umpeen. Ninja oli juonessa mukana ja pysähdyimme lopputervehdykseen juuri oikealla hetkellä.
Taputin rakasta luottoratsuani valtavien aplodien saattelemana. Hymy oli levinnyt kasvoilleni. Olimme onnistuneet, se oli pääasia ja pahainen maanteiden kuningas ei ollut onnistunut pilaamaan suoritustamme. Eikä tilannetta tietenkään pahentanut se lisätystä ravista saatu kymppikään...
Pihlaja (VRL-5180, YTL) - Simply Clever VH-29418
Tulimme siis kisapaikalle. Lämmittelin hevoseni hyvin ja sitten kun
tuli minun vuoroni, menin maneesiin. Vein tuomareille The Rasmuksen
levyn ja pyysin heitä laittamaan sen mankkaan, kappaleeksi olin
valinnut In The Shadows. Biisi alkoi siis "O-oo, O-oo, O-oo, O-oo", sen
aikana laukkasin kenttää ympäri. Seuraava kohta meni näin: "No sleep,
No sleep until I am done with finding the answer", tämän aikana
ravasimme kiemurauraa koottuna. Seuraavaksi: "Won't stop, Won't stop
before I find a cure for this cancer", tämän aikana sama juttu, eri
suuntaan. "Sometimes, I feel I going down and so disconnected", tämän
aikana pohkeenväistöä ravissa. "Somehow, I know that I am haunted to be
wanted", toiseen suuntaan mentiin pohkeenväistöä ravissa. Sitten tuli
kertosäe: "I've been watching, I've been waiting", nostimme lisätyn
laukan ja teimme ympyrän.
"In the shadows all my time", ravia mentiin
kauniisti uralla :D. "I've been searching, I've been living", laukkaa
koottuna kiemurauralla. "For tomorrows all my life", ravia
kokorataleikkaalla. "In the shadows
In the shadows", lisättyä käyntiä ja yhteen päätyyn, molempiin kulmiin
voltti. "They say", harjoitusravia pitkällä sivulla. "That I must learn
to kill before I can feel safe", sama jatkuu, päätyyn ravissa,
molempiin kulmiin voltti. "But I", harjoitusravia pitkällä sivulla. "I
rather kill myself then turn into their slave", ravia.
"Sometimes", ravi jatkuu pituushalkaisijalla. "I feel that I should go
and play with the thunder", lisättyä ravia pitkällä sivulla. "Somehow",
ravia, ei keventäen. "I just don't wanna stay and wait for a wonder",
ravia, ei keventäen. Sitten taas kertosäe ja samat liikkeet.
Kertosäkeen jälkeen: "Lately I been walking walking in circles,
watching waiting for something", pohkeenväistöä ravissa. "Feel me,
touch me, heal me, come take me, higher", sama jatkuu. Sitten viimeinen
kertosäe. Tällä kertaa teimme capriolen ja sitten lähdimme ratsastamaan
aikaisempaa "kertosäekuviota". Sen jälkeen tuli vielä "In the shadows",
sen aikana tölttäsimme. "In the shadows", passia. "I've been waiting",
harjoituslaukkaa koottuna pituushalkaisijalle, pysähdys. Tervehdin
tuomareita ja sen jälkeen hevoseni kumarsi heille. Tuli kivat aplodit
yleisöstä :). Ratsastin pois radalta takaisin trailerille ja rupesin
laittamaan hevostani.
Annúndwen (VRL-0399, YTL) - Soft Side AET VH-10484
Biisimix legendaarinen Smoot Operator esittäjänä se biisin ainoa ja
oikea Sade Abu. Mukana mausteena Santanaa biisillä Smooth. Uulalaa.
Biisivalinnat eivät koske niinkään Softiksen luonnetta
miestennielijänä. Eh.. Jooei.. Softis on vain niin showelkeinen ja
liikkeet ovat kauniin pehmeät ja täksi päiväksi pesty poni oli
pehmoisen valkoinen.
Soft Side on pikkuinen kimo ponini. Hieman aina epäilyttää osallistua
ponilla vaativaan B luokkaan, koska ponien liikkeet hyvin harvoin ovat
verrattavissa hevosiin. Softis osaa kaiken mitä vaativassa B:ssä
tehdään. Kootut askellajit, vaihdot ym.. Poni on ketterä, oppivainen
ja innokas kaikkeen uuteen. Hermoilen varmaan tässä selässä turhaan,
mutta kun katsoo muita ratsukoita, niin aina epäilyttää. Onneksi
täällä näyttää olevan paljon yleisöä, Softis innostuu siitä mitä
enemmän on väkeä. Rapsutan Softista satulan edestä. Olehan tänään
reipas. Näytähän noille isoille, mihin poni pystyy. Nostat ryhtiä,
koukistat jalkoja… Noin hyvä poni. Sitten lisäyksessä venytät itsesi
oikein pitkäksi! Seisahdun jälleen katselemaan edeltävää ratsukkoa.
Väistöt lattarirytmiin. Laukka biisin vaihteessa. Ei me kuitenkaan
päästä rytmiin oikeassa kohdassa edelletään aina c päädyssä...
Kannattaakohan sittenkin vetää päätyyn saakka vai siirtää raviin jo
aiemmin, jotta pääsen rytmiin.. Päätyyn saakka öh. Taiteelliset
pisteet menee. Pitää vaan koittaa koota enemmän.
Annúndwen (VRL-0399, YTL) - Snowangel AET VH-13371
Siirtyminen takaisin koottuun raviin.. Huh, hiki valuu niskaa pitkin.
Puolipidäte, asetus, taivutus.. Nooin hyvä poni. Suoristus vielä ja
tuomaria kohden. Vatsalihakset kramppaa… Pysähdys ja tervehdys.
Hihkaisen onnessani ja taputan Snowta reippaasti molemmilla käsillä
kaulaan. Nyt tämä poni on ansainnut paljon herkkuja! Snow ihan ylitti
itsensä. Jalkaudun verryttelyalueella ja tallityöntekijä Mia tuli
onnittelemaan loistavasta suorituksesta, otti ponin ja ojensi
puhelimen.
Äiti.
Moro! Tiesin että Disneyn musat osuvat nappiin. Suosionosoituksista
päätellen meillä oli tähänastiset parhaat biisit! Joo.
HakunaMatatat oli kokoajan vähän edellä, kun menin radallekin niin,
että jouduin himmailemaan ennen pysähdystä. Sit musassa oli kamalan
pitkä tauko, eikä mulla kestänyt kantti odottaa, että biisistä menee
se kaks tahtia, vaan lähin jo heti liikkeelle. Se kostautu
siirtymisissä.
RobinHoodit osu kohalleen. Tosin alku ei meinannut edetä sitten
millään. Lopussa parani, kun sehän vähän nopeutuu. Avot meni
perseelleen, sulut ok.
No älä nyt. Tiedetään tiedetään.
Käännökset ja käynnit oli Aladdinissa.
No olihan.
Älä yritä.
ÄITI! Mä olen se joka just ratsasti radalla Aladdinit käynnissä.
No hyvä. Käynnit meni hyvin ja laukannoston alotin vähän ajoissa,
mutta musa olikin sen verran lujalla että Snow tais saada säväreitä
siitä ja laukka oli paljon tarmokkaampaa hetken aikaa, kun mitä
normaalisti.
Juu. Hih. Hyvä niin.
Mut hei, nyt pitäis lopettaa.
Joojoo.
Sopii.
Tulen tulen.
Joojoo.
Joo Moi.
Jep. Moi.
Hei mun pitää oikeesti liikkua nyt.
Okei. Moikka.
Annúndwen (VRL-0399, YTL) - Nar Rin Samba VH-17772
Musiikkina mukavaa Adiemusta neljänneltä levyltä avausraita Cú chullain.
Pysäytän Samban ja hengitän syvään. Korjaan asentoani satulassa ja
tymäytän silinteriäni paremmin päähän. En sitten ikinä ole tottunut
kapistukseen vaikka nykyisin se päässä tyrkätäänkin menemään enemmän.
Huokaisen toisen kerran ja annan kuuluttamoon merkin aloittaa
musiikki.
Mukavat irkkusävelet kantautuvat kaiuttimista. (Ratsuni hoi.
Odottakaamme hetki, jotta pääsemme karauttamaan laukalla sisälle.)
Estä itsesi hyvä neiti. Tää on koulurata nyt.
Laukasta pysähdys ja tervehdys on täydellinen. Unelmani tämän biisin
tahdissa ratsastamisesta täyttyypi nyt.
Liimaan takapuolen satulaan ja teen voimakkaan pidätteen. Lisätty
käynti tarkoittaa jokatapauksessa KÄYNTIÄ! (Koulutuksesi tässä
vaiheessa sun olis syytä tietää mitä tarkoittaa kun vedetään ohjista).
Samba pelkää jotain E-kirjaimen kohdalla ja yrittää väistää. Kaivan
vasemman kantapääni melkein kylkiluihin saakka, asetan sisälle ja
katson tiukasti eteenpäin. (Yritä koni keskittyä olennaiseen, yritä
yritä, yritä, jooooko…)
Vai koottua ravia. Samba ei ole tainnu lukea miten kouluohjelma menee.
Istun pystyssä ja teen pidätteitä, mutta Samba ei kuuntele.
Puolipidäte, asetus, taivutus, puolipidäte ja eteen. No tämän sinä
osaat. Keskiravi on aina ollut suosikkisi. Hui kun mennään lujaa.
Rapsutan satulan edestä. (Hyvä Samba.)
Laukanvaito toiseen suuntaan meni ihan läskiksi, toivottavasti tämä
menee paremmin. Vielä hidasta samba. HIDASTA, senkin pälli. (Prrr,
soo… Rauhotu.) Läskiksi meni sekin vaihto.
Samban mieliksi ohjelma huipentuu kahteen lisättyyn laukkaan
lävistäjillä. Tuomariparka varmaan pelkäsi että tullaan syliin.
Jälkimmäisessä myös puolipidätteet toimivat!
Lopputervehdyskin oli musiikin kannalta lottovoitto, huomaamattani
loihdin naamalleni hurmaavimman hymyni, toivottavasti ratsukon
yleisvaikutelmasta tulee edes yksi piste enemmän.
Siirrän Samban loppukäyntiin ja taputan. (Paremmin seuraavalla keralla.)
Rapsutan Sambaa korvan takaa ja otan suitset pois päästä. (Tälle
keväälle on kyllä vielä paljon puuhaa, jotta saadaan sut vaativien
luokkien tasolle. Kotona kaikki kyllä onnistuu, mutta taidat jänniitää
kisapäivää.)
Amar (VRL-0408, FSRa) - Garibaldi COS VH-24693
Maneesissa kajahtelevat jo lopettaneen suomalaisbändi Don Huonojen hittibiisin sulosoinnut. "Kultaiset apinat, ylös ja alas vuoristoradassaan.." Ratsuni Garibaldi COS on jo tainnut saada kuunnella kyseistä kappaletta aivan liikaa, koskapa vaikuttaa osaavan sanatkin jo ulkoa - ainakin minusta tuntuu siltä kuin ori todella kyyditsisee minua ylös ja alas vuoristoradassa, niin pomppivaa on kyyti tällä kertaa - siinä Garibaldi kyllä on pahasti erehtynyt, etten ainakaan usko vaikuttavani kultaiselta apinalta. Tai jos nyt oikein miettii, voi pomppiminen johtua ihan omasta jännityksestäni - muistanko varmasti itse suunnittelemani ohjelman loppuun saakka?
Onneksi kohta tulee rauhallisempi jakso niin kappaleessa kuin minun ja Karin suorituksessakin. "Hei kerro miltä tuntuu suudella peilikuvaa, olla jotain erikoista kun ovet aukeaa.." Rytmikästä koottua käyntiä musiikin tahtiin. Kari rikkoo askelluksensa hetkeksi, mutta onneksi pääsemme pian takaisin rytmiin ja sydämenikin voi jälleen jatkaa normaalissa rytmissään. Kunnes ovet todella aukeavat, nimittäin narisevat maneesin ovet niin että Kari unohtaa täysin kaiken harjoittelemamme hetkeksi, kunnes olen ehtinyt kirota suorituksemme häiritsijän mielessäni ja muistan taas itse jatkaa ratsastusta lävistäjää pitkin.
Mietteissäni anon armoa tuomarilta joka toivottavasti ottaa huomioon tuollaiset häiriköinnit, ja pian huomaankin toimineeni jälleen vain matkustajana ratsuni selässä, sillä aikaa kun Kari on jatkanut tasaista askellustaan. Saavumme uralle juuri sillä hetkellä kun kertosäe jälleen räjähtää soimaan kaiuttimista: "Kultaiset apinat, silmät vauhdista sokeina ajavat.." Laulun sanoja noudattaakseen Kari nostaa pyynnöstäni lennokkaan, reippaan laukan ja hurjastelee niin että silmäni sokenevat vauhdin ja viiman nostattamista kyynelistä.
"Hei ei enää yhtään kierrosta kultaisessa vuoristoradassa.." Ja jälleen, kuin olisi ymmärtänyt, Kari siirtyy suuren ja reippaan laukkaympyrän jälkeen liitävään koottuun raviin kentän lävistäjälle. Biisin toistaessa samaa, rytmikästä kohtaa uudestaan ja uudestaan, suoritamme kootun ravin lisäksi vakuuttavat, musiikkiin täydellisesti sulautuvat avotaivutukset ravissa niin oikealle kuin vasemmallekin. Musiikin hiipuessa hiljaisuuteen kaarramme pituushalkaisijalle ja pysähdymme täydellisen täsmällisesti tuomarin eteen viimeisen basson soinnun häipyessä kuulumattomiin.