Chupa Chups

chupachups_p

rotu, sukupuoli:suomalainen puoliverinen, tamma
väri, säkäkorkeus:tummanruunikko, 170 cm
syntynyt, ikä:18.02.2015, 31 vuotta
kasvattaja:Loitsulähde (FI)
omistaja:Loitsulähde (FI) VRL-00102 ja VRL-00692
rekisterinumero:VH15-031-0742
koulutustaso:Vaikea valjakkoajo
saavutukset:KTK-III, VVJ-II

Piimä kuvailee aika hyvin, hieman hapanta ja kitkerää. Taino miten sen kukin ottaa. Liisa on melko lailla emänsä tapainen, muttei niin säikky. Happamalta tai loppuun kuluneelta näytetään lähes kellon ympäri. Ruoka-aikoina tosin korvapari saattaa kääntyä ja tammakin jopa höristä. Mikälie siihen on mennyt, kai se ruoka tekee ihmeitä kenelle vain. Liisa on kyllä omalla tavallaan valloittava persoona, sellainen halinalle. Ei pure tai potki, näyttää ehkä uhkaavalta, mutta se on vain rekvisiittaa ja kulissia. Vaikkakin ylimääräinen lääppiminen on aivan turhaa tälle neitokaiselle, nauttii se silti ihmisen läheisyydestä, kunhan tamman vain oppii tuntemaan kunnolla.

Karsina on tamman koti, sinne ei turhaan mennä ja sen tietää itse neitokin. Joko on oltava namipala tai se harjapakki näyttönä, että töitä pitäisi tehdä tänään. Karsinassa kannattaa laittaa Liisa kiinni johonkin, ettei se lähde tepastelemaan omin nokkinensa pitkin maailmaa. Käytävälläkin seisotaan nätisti, onneksi ei sentään mikään kahlekuningatar ole. Harjauksen kun hoitaa suhteellisen tasaisesti ja nopeassa tahdissa, niin Liisa kiittää. Herkkähipiäinen kun neitokainen on. Kaviot se nostaa nätisti ja varusteiden, sekä valjasten laitto sujuu ongelmitta. Karkuun Liisa ei lähde, joten se seisoa tapittaisi vaikka paikallaan maailman tappiin saakka. Tämä helpottaa valjastamista erittäin paljon. Taluttaessa kävelee happamannäköisenä vierellä, välillä saattaa hairahtua yrittää ruohonkortta syödä, mutta onnistumisprosentti on erittäin pieni.

Ratsuna yhteistyöhaluinen, kunhan työmotiivin saa käyntiin. Mitään ei ilmaiseksi anneta, vaan ratsastajan tulee tehdä töitäkin sen eteen. Koulussa saa lämmitellä hyvän tovin, että Liisa vertyy kunnolla ja se alkaa työskennellä oikein. Esteillä innostusta on ja taitoakin tiettyyn pisteeseen saakka, mutta suurempiin esteisiin potentiaali loppuu kesken. Jalat eivät tahdo nousta niin korkealle. Valjakkoajossa ollaan elementissään ja tässä lajissa tamma oikeastikin herää. Maasto-osuus on yksi lempikohdista, kun saa painella vesiesteillä ja kiemurrella luonnossa. Tarkkuudessa riittää kärsivällisyys, ja ketteryys on yksi tamman valttikorteista, vaikka ei sitä ihan heti uskoisikaan. Koulukoe on hieman puuduttavaa Liisan mielestä, mutta suorittaa senkin usein parhaansa mukaan. Ohjastaja saa olla tarkkana, eikä päästää tammaa helpolla. © Vibaja

chupachups2 chupachups1
Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.


Sukutaulu ja jälkeläiset

VVJ-III
i. Supremé Cairo
FWB, rn, 161 cm
KRJ-I
ii. Chicory
OLD, prn, 162 cm
iii. Alberic ING
OLD, trn, 161 cm
KRJ-II, YLA2
iie. Rueful Princess
OLD, km, 164 cm
VVJ-I, YLA3
ie. Supremé Quassia
FWB, trn, 162 cm
iei. Pumpkin
FWB, trn, 168 cm
iee. Gaia
FWB, trn, 161 cm
KTK-II, VVJ-I
e. Supremé Chiffon
FWB, rt, 172 cm
KTK-II, VVJ-II
ei. Supremé Lime
FWB, rt, 173 cm
eii. Boxster
FWB, rn, 173 cm
eie. Brera
FWB, rt, 167 cm
KTK-II, VVJ-I, YLA3
ee. Supremé Caramel
FWB, prt, 172 cm
eei. Breve
FWB, rn, 175 cm
eee. Lustkill
FWB, prt, 171 cm
01.rotuskpNimisyntynytisä Nimi

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

30.03.2016 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Breandan » 4/25
30.07.2016 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Breandan » 5/27
31.12.2016 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Wyat Shetlands » 1/11
28.02.2017 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Wyat Shetlands » 1/12
31.05.2017 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Tuiskula » 2/8

Näyttelytulokset
03.02.2016 VSN, Shadow » SW4 (4-5-4-4-4½-4-4-4-3½-4=41p)


Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut suba

Kati soitti minulle edellisenä iltana ja pyysi tänään tulemaan tallille. Kun saavuin paikalle, oli hän juuri taluttamassa sisään suurikokoista puoliveritamma Liisaa. Kysyin, mitä Katilla oli mielessään ja hän kertoi, että tänään lähtisimme yhdessä ajelulle maastoon. Harjasimme Liisan yhdessä, tehokkaasti ja melko nopeastikin. Tai ehkä se vain tuntui nopealta, yleensä kun yksinään täytyy koko hevonen hoitaa. Liisa näytti hieman tympääntyneeltä, kuin ajatellen, että mitäs siinä säädätte. Kun tamma oli puhdas, haimme sen suitset ja valjaat. Kati valjasti tamman, minä laitoin suitset. Kun Liisa oli valmis, talutti omistajansa sen ulos kärryjen luo ja kiinnitimme aisat. Molemmat hyppäsimme kärryn kyytiin, Kati otti ohjat ja minä istuskelin vieressä. Lähdimme hiekkatietä pitkin tutkimaan maastoja. Liisa käveli reippaasti ja välillä säpsähdellen jotain rasahdusta. Se kulki tyytyväisen näköisenä korvat hörössä. Menimme melko rauhallisen lenkin johon kuului pitkiä suoria peltojen välissä, oli muuten upeat näkymät. Menimme enimmäkseen käyntiä ja joitakin ravipätkiä, yhden lyhyen pätkän jopa laukassa. Loitsulähde on kyllä upealla paikalla, niin hienot maastot lähellä. Itsekin sain ohjata hetken Liisaa ja ei se hullummin mennyt. Suuntasimme kaikki kolme tyytyväisinä takaisin tallille. Liisa irrotettiin kärryistä ja talutettiin talliin. Suitset ja valjaat pois ja huolellinen harjaus. Olipa tamma vähän hionnutkin, joten hikiset kohdat pestiin. Kati jäi vielä puhdistamaan tamman varusteita ja minä vein Liisan takaisin laitumelle.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sachiyo

Olin luvannut hoitaa Liisan kuntoon ennen päivän kisareissua. Se tarkoitti herätyskellon pirinää puoli neljältä ja viittä kahvikuppia ennen lähtöä. Pääsin kuitenkin ajoissa - joskin hieman väsyneenä - lähtemään kohti tallia.

Hevoset olivat kaikki olleet sisällä yön, joten seuraava homma oli lähteä etsimään karsinaa, jonka ovessa lukisi Chupa Chups. Löysin tamman melko nopeasti ja jäin hetkeksi juttelemaan sille karsinan kaltereiden läpi. Tamma katsoi minua korvat luimussa ja taisi hieman vilauttaa hampaitaankin. En jaksanut välittää sen enempää, vaan kävelin muina miehinä karsinaan sisään ja laitoin tammalle riimun päähän. Talutin sen käytävälle ja sidoin kummaltakin puolelta kiinni, jotta voisin hoitaa sen rauhassa.

Harjapakki oli laitettu minua varten valmiiksi tamman karsinan viereen, jotta pääsisin nopeasti liikkeelle. Harjasin Liisan päästä varpaisiin, mutta se ei tuntunut kovin yhteistyökykyiseltä. Se luimi ja heilutteli päätään edestakaisin, mutta sain sen kuitenkin hoidettua. Kampasin tamman harjan sekä hännän siististi ja lähdin tekemään niihin hienoja lettejä, jotka kyllä varmasti ehtisivät purkautua matkan aikana. Kannatti kuitenkin yrittää, hyvällä tuurilla kisapaikalla olisi yksi asia pois alta.

Kun tamma näytti ulkoisesti hyvältä, kävin hakemassa sille matkustussuojat jalkoihin. Ihme kyllä, tamma antoi koskea jalkoihinsa ilman ongelmia, ja pian se näytti kaikin puolin valmiilta. Auto oli pakattu jo edellisenä iltana valmiiksi, joten minun täytyi vain saada tamma sisään. Irrotin toisen riimunarun tammasta ja toisella lähdin taluttamaan sitä ulos.

Auto oli pysäköity aivan tallin oven viereen. Kaivoin taskustani eilen saamani avaimet ja avasin trailerin luukun. Tamma jämähti hetkeksi paikoilleen, eikä selvästikään halunnut lähteä liikkeelle. Onneksi samaan aikaan tallille ilmestyi ensimmäinen aamuvirkku, joka oli lähdössä Liisan kanssa kisoihin. Hän auttoi minua lastauksessa, ja lopulta saimme yhteistuumin tamman autoon. Vaihdoin naisen kanssa muutaman sanan ja toivotin hänelle onnea kisoihin. Katsoin, kun Liisa ja ratsastaja lähtivät matkaan, ja menin itse siivoamassa harjat sun muut loppuun. Lähdin lopulta ajamaan puoliunisena takaisin kotiin. Vielä olisi aikaa nukkua.

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut Sachiyo

Saavuttuani tallille heti ensimmäisenä minua vastassa olivat Liisa sekä pari ihmistä. Liisalle oli laitettu jo kärryt perään, joten pääsin lähtemään saman tien liikkeelle. Suunnittelin, että kiertäisimme tänään viiden kilometrin kärrylenkin maastossa, ja harjoittelisimme kestävyysosuutta varten. Laitoin kypärän päähäni ja hyppäsin tamman kärryihin. Se lähti pyynnöstä kävelemään eteenpäin, ja aloin ohjata sitä kohti aloituspaikkaa.

Kun pääsimme aloituspisteelle, pysäytin tamman hetkeksi. Laitoin kellosta ajan pyörimään, ja lähdimme ravissa eteenpäin kohti hiekkaista tietä. Tamma näytti innostuvan todella paljon tiestä, ja se yritti jopa kiihdyttää tahtiaan, mutta sain sen pidettyä hyvin hallinnassa. Kuljimme hetken aikaa ravia, otimme muutaman laukka-askeleen ja jatkoimme matkaa taas ravissa.

Liisa kulki todella ihailtavasti kärryjen edessä, ja se vaikutti kuuntelevan kuljettajaa hyvin. Noin puolessa välissä otimme pidemmän käyntipätkän, mutta muuten kuljimme pääasiassa ravia. Loppumatkasta ajattelin nostaa tamman sykettä ihan kunnolla, ja siirsin tamman todella reippaaseen laukkaan viimeisten kilometrien ajaksi.

Kun pääsimme tallialueelle, hidastin tamman vauhdin jälleen käyntiin. Se tuntui todella hengästyneen, mutta olisi jaksanut laukata vielä enemmänkin. Kuljimme tallin ovien eteen, ja minä nousin pois kärryistä. Tamma oli jaksanut todella hienosti lenkin, ja sillä olisi aivan varmasti jaksamista pidemmillekin matkoille. Oli kuitenkin hyvä käydä välillä lyhyemmilläkin reiteillä ja ottaa vähän rennommin, jotta ajaminen pysyisi mielekkäänä.

Tallilla meitä vastassa olivat samat ihmiset, jotka olivat olleet siellä meidän lähtiessämmekin. Kaivoin taskustani kellon, ja yritin verrata sitä hieman kisatasoon. Numerot eivät kuitenkaan sanoneet minulle mitään, joten laitoin kellon takaisin taskuuni miettimättä aikaa sen enempää. Tallilla olevat ihmiset lupasivat hoitaa Liisan kuntoon, joten olisin vapaa lähtemään. Taputin tammaa kaulalle vielä kiitokseksi reissusta ja lähdin suuntaamaan kohti kotia.