Gala v. Duren

galavduren_p

rotu, sukupuoli:friisiläinen, tamma
väri, säkäkorkeus:musta, 163 cm
syntynyt, ikä:06.01.2015, 33 vuotta
kasvattaja:Duren (FI)
omistaja:Loitsulähde (FI) VRL-00102 ja VRL-00692
rekisterinumero:VH15-040-005
koulutustaso:Noviisi valjakkoajo
saavutukset:-

Äitinsä kuin tyttärensä, tyttärensä kuin äitinsä vai miten se meni, no kuitenkin tammasta voit huomata, että mistä sen luonne periytyy. Gala tietää kyllä kokonsa ja tietää kyllä, että ihminen se on joka loppupeleissä väistää, jos tamma päälle jyrää. Oman tiensä kulkija, joka on todella jästipäinen, eikä sitten millään tahtoisi meille kaksijalkaisille periksi antaa. No joinakin päivinä voit huoletta olla tamman kanssa, mutta jos hiukkasenkin pahempi päivä tammalle iskee niin silloin se myös tekee sitä mitä tahtoo. Hetkittäin tamma osaa olla hyvinkin mukavuudenhaluinen ja menee aina sieltä mistä aita on matalin.

Hoidettaessa suosittelen kaiken turvallisuuden vuoksi sitomaan tamman kiinni ja jos tahdot ehjänä poistua vielä karsinasta, jos poistut. Itse asiassa tamma ei pure, ei potki, mutta jyrää ja kovaa jyrääkin. Voitko kuvitella kun monta sataa kilonen sotanorsu astelee päältäsi? Jo pelkkä ajatus saa minun niskakarvani nousemaan pystyyn ja naamani vääntymään kauhistukseen. Tamma tiedostaa kyllä sen jos se on kiinni ja osaa silloin aloillansa pysyä ilman mitään metkuja keksimättä, joten kaikki on silloin okei, joten älä huoli selviät hengissä tällä kertaa.

Ja jos puhutaan millainen valjakkohevonen Gala on ihan eri maata onneksi. Valjakkoajo antaa syyn pitää tuon maantiejyrän vielä hengissä ja syyn jatkaa elämää sen kanssa. Tässä on sitä jotain, mietippä näky kuin komeata askellusta Gala tekeekin kärryjen edessä ja kuinka näyttävää se osaakin olla! Hetken voit miettiä, että mitä tapahtui kun kärryt lyötiin sen perään tuolle pahansuovalle tammalle. Nopea reagointikyky apuihin takaa sen, että tässä on se toimiva menopeli. Parivaljakkoon tammasta ei ole, koska se varmaan söisi kumppaninsa elävältä valitettavasti. Kisoissa tamma osaa olla hieman sähläri ja hyvinkin ärsyttävä tapaus hoitajiensa mielestä. © kuristaja

galavduren1
Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.


Sukutaulu ja jälkeläiset

VIR MVA Ch, KTK-II
i. Adriaan v. d'Amelie
fri, m, 164 cm
EFLA-III
ii. Dieuwe v. Tjaard
fri, m, 164 cm
iii. Üllor v.d. Joygen
fri, m, 165 cm
iie. Agathe v. Tjaard
fri, m, 164 cm
ie. Grete v.d. Friedrikshov
fri, m, 165 cm
iei. Gulbrand v. Kølgården
fri, m, 166 cm
iee. Grisella v.d. Friedrikshov
fri, m, 164 cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
e. Guess v.d. Duren
fri, m, 162 cm
VIR MVA Ch, KTK-II
ei. Thomasje
fri, m, 170 cm
eii. Riemkje
fri, m, 169 cm
iee. Soeske
fri, m, 168 cm
VIR MVA Ch, KTK-III, VVJ-I, KRJ-I
ee. Prada van de Kjeld
fri, m, 161 cm
eei. Cerah
fri, m, 167 cm
eee. Gitte
fri, m, 159 cm
01.rotuskpNimisyntynytisä Nimi

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Cup-sijoitukset
31.12.2016 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (p), Wyat Shetlands » 8/70


Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Vaarallisia tilanteita ja äkkiarvaamatonta hiustenlähtöä, siinä olisi päivän sana, kun Gala tamma oli kyseessä. Loitsulähde oli jo minulle tuttu paikka, Gala ei ja päivän jälkeen toivoinkin etten koskaan olisi kyseistä tammaa nähnytkään. Ettäs Pulmu kehtasikin minut vielä laittaa hoitamaan tammaa kisareissulle hänen seuranaan, jos olisin tienyt mitä tulemaan pitään olisin kieltäytynyt samantien sekunttiakaan ajattelematta. Mitä Pulmu sanoikaan tammasta se on ihan kiva, ei todellakaan ollut! Oikea maantiejyrä, joka ei ajattelut sekuntiakaan minun ihmisparan henkeä!

Kisapaikalla olo oli tuskaa, kaikki oli tuskaa, kun Gala tamma meuhkasi ja veteli minua pitkin poikin maita ja mäntyjä niinkuin lelukoiraa olisi kiskonut. Oli siinä muilla naurussa pitämistä, kun suuri friisiläistamma mennä viipotti minä perässäni. En varmaan ikinä kehtaisi enään missään valjakkoajokilpailuissa naamaani näyttämään tämän katastrofin takia. Noh, onneksi kaikki hoitotoimenpiteet sujuivat, koska Pulmu neuvoi tamman laittamaan kiinni siksi ajaksi. Ärsyttävintä oli, että tamma mulkoili minua hoitotoimenpiteiden välissäkin oikein pirullisesti ja varmasti ajatellen, että odottapas vaan ku päästät mut irti tästä trailerista nii sit se on menoa. Jopa tamman katse sai nousemaan luun kurkkuuni ja kädet vapisemaan.

Itse kisathan tammalta sujui hyvin ja silloin se jopa näytti hevoselta, eikä ihmisyöjäpedolta. Itse asiassa tamma oli hyvinkin näyttävän oloinen ja huomasin, että loppu peleissä ajaessa se pyrki mielyttämään ohjastajaansa ja pyrkimään parhaimpaansa. Tämä asia saikin hetken pohtimaan sitä mikä luonnonoikku se olikaan. Kisapäivän päätyttyä olinkin kokenut kaikkea kamalaa ja uni kyllä maistuisi.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Pulmu oli kutsunut minut viime kerran järkyttävän kisareissun jälkeen ajelemaan hieman Galalla, että minäkin näkisin millainen tamma olisi noin muutoin, eikä vain hoidettaessa ja taluttaessa. Tyhmänä tietenkin suostuin, vaikka pääkopassa piilikin viime kerrasta pieni pelko. Kun saavuin Loituslähteeseen oli Pulmu puunailemassa tammaa ajokuntoon. Autoinkin hetkisen Pulmua hoitamaan Galaa ennenkuin lähtisin ajokamppeet sille hakemaan. Tarkoituksena olisi käydä vetämässä rennonpi maastolenkki Pulmun kanssa läheisellä soratiellä. Ajokamppeet kiskottiin Galalle niskaan ja sitten se oli menoa. Hirvittikin istahtaa Pulmun viereen kärryihin, koska tamma oli saanut kertakaikkiaan minut uskomaan, etten ikinä koskisi yhteenkään friisiläiseen enään koskaan.

Siinä sitä sitten mentiin ja minä voin jo pahoin pelkästä käynnistä. Pulmu siinä yritti vakuutella, ettei me mihinkää puuhu ajettas, eikä tamma kärryjä kaatas. Ei nuokaan sanat paljoa helpottanut tätä oloa. No hetken ajettuamme alkoi minunkin olo tulemaan varmemmaksi ja hetkittäin tuli olo, että iha turvallista tässä on istuskella loppu peleissä. Gala olikin oikein reipas ajettava ja Pulmukin tiesi mitä tehdä ja milloin tehdä. Sitten sieltä se tuli kysymys Pulmusta, että tahtoisinko minä kokeilla. Epäröin hetken ennenkuin ohjat käteeni otin, mutta onneksi otin, koska ei se niin pelottavaa loppu peleissä ollut. Kokeilin jopa, että ravailin tamman kanssa ja itse asiassa se oli mahtavaa! Tuntui, että nyt kerrankin tamma kuunteli minua oikeasti! Ja se jos joku sai minulle hyvän mielen.

Palattuamme tallille oli oloni paljon parempi ja mielipiteenikin tammasta muuttunut hetken, kunnes taluttaessa tallille se taas alkoi. Taas mentiin ja minä raukka roikuin perässä. No selvisimme tallille kumminkin hengissä ja saimme hoidettuakin Galan ilman loukkaantumista onneksi. Päivän päätteeksi hörppäsimme vielä kahvit Pulmun kanssa ennenkun lähdin kotia kohti.

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut kuristaja

Pulmu ja Gala olivat kentällä jo täysissä vauhdeissa alkuveryttelemässä, kun saavuin valmennukseen. Hetken tarkkailtuani valjakkoa vaihdoin heidän kanssaan kuulumiset ja kyselin hieman heidän historiastaan. Tänään olisi hieman tarkoitus hioa kartioiden avulla siirtymisiä ja pysähdyksiä eli helppo päivä tiedossa luultavasti. Täten näkisin miten nopeasti Gala reagoisi apuihin ja kuinka tarkka itse ohjastajakin olisi. Asettelin kartioita kuusi kappaletta joiden väliin olisi tarkoitus tehdä pysähdys ja sen jälkeen nostaa suoraan ravi. Tämän onnistuttua tulisi pysähdyksestä tehdä peruutus ja peruutuksesta nostaa suoraan ravi ja seuraavalla kartiolla sama juttu.

Lähdimme helpommasta tehtävästä liikkeeseen ja Gala liikkui oikein hyvässä muodossa ja tahdissa heti alkuunsa. Pulmu oli tarkka ohjastaja, joka tiesi mitä tehdä. Pysähdykset onnistuivat hyvin, mutta hetkittäin venyivät liian pitkiksi, mutta ravi nousi sitä paremminkin. Seuraava tehtävä oli hetkellisesti hieman haastavampi valjakolle, mutta toistamalla kyseistä tehtävää tajusi Galakin nopsaan idean. Näiden kaikkien onnistuttua oli aika lopetella valmennusta ja jätin heidät itsenäisesti loppuveryttelemään.