† Granstad Quenella

Granstad Quenella on luonteeltaan hyvin yhteen sopiva kliseisen sanonnan ”pieni, mutta pippurinen” kanssa. Kirjavan tamman lempinimi Cruella (de Vil) sopiikin tälle ponille kuin nenä päähän. Cruella osaa olla äärimmäisen tammamainen ja itsepäinen otus, joka yleensä tulee ilmi ei niin mukavilla tavoilla; jos Cruella ei pidä jostain, se ilmaisee mielipiteensä valitettavan usein näykkimällä tai potkimalla pienillä kavioillaan. Toki Cruellallakin on niitä hyviä päiviä, onneksi melko useinkin, joten ei se missään tapauksessa mikään mahdoton tapaus ole. Kovapäinen ja syötävän söpö vain!

Cruellaa hoitaessa kannattaa tehdä heti alkuun selväksi, kuka on komennossa. Jämäkällä ja määrätietoisella käsittelyllä kirjava poni osaa kyllä käyttäytyä ja jättää ilkeilyt sikseen. Jos Cruella kuitenkin huomaa hoitajansa olevan hieman arempi tai epävarma, käyttää tamma tilaisuutta häikäilemättömästi hyväkseen, ja väläyttelee hammasrivistöään jokaisesta väärällä harjalla tai väärään kohtaan tehdystä kosketuksesta, eikä varmasti nosta kavioitaan ilman muutamia potkuyrityksiä. Hyvinä päivinä Cruella on onneksi melko harmiton käsiteltävä; tamma tyytyy vain luimistelemaan ja näyttämään rumaa naamaa, jos joku toimenpide ei neitokaista miellytä. Varustuksessa Cruella on melko ongelmaton tapaus. Ainoa asia, joka tuottaa välillä päänvaivaa, on tamman pullistelutaidot. Tämä tyttö saa paisutettua vatsansa yllättävän suureksi, eikä ole ensimmäinen kerta, jos mahavyön kiinni saamisessa vierähtää hetki jos toinenkin.

Cruella on yllättävän kiltti ajettava – tammasta huokuu into ja nautinto valjakkohommia kohtaan. Tosin, kotikentällä tamman keskittymiskyky ei ole mitään huippuluokkaa, mutta vieraissa paikoissa ja kisoissa se keskittyy täysillä tekemiseensä ja tuntuu antavan kaikkensa. Kotona Cruellan huomio valuu toisinaan turhankin helposti ympäristön tapahtumiin, kuten tarhassa oleviin muihin poneihin tai vaikkapa ohi kulkevaan tallikissaan. Yleensä kuitenkin raipan napautus aisaan riittää palauttamaan tamman huomion työn tekoon.
Cruella on hyvin omalla moottorillaan liikkuva ja reipas poni, eikä sitä yleensä tarvitse juurikaan hoputtaa. Se on myös suustaan herkkä ja kulkee melkeinpä itsestään sievässä muodossa, toki pienellä ohjastajan avustuksella. © dookie

Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Cup-sijoitukset
31.05.2016 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (parilk), Breandan » 8/72
30.07.2016 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (parilk), Breandan » 3/59

Show Pony Circuit
Kilpailee Driving- ja In-Hand-luokissa

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Assi

Kauniina maanantaipäivänä saavuin Loitsulähteen, jossa tämänkertainen treenattavani hevonen jo odotteli. Tai siis makoili karsinansa reunassa, niin että luulin, ettei koko olentoa ole olemassa, sillä pienenpieni 3-vuotias Cruella oli juuri pimeimmässä nurkassa aivan piilossa. Kun hoidokkini kuitenkin bongasin, oli ihastus suuri. Suloinen rautiaankirjava Cruella taas ei ollut aivan yhtä innoissani uudesta ihmisestä, vaan noustuaan tamma käänsi tyynesti pienen takapuolensa ovea päin. Onneksi mielenilmaisulla ei ollut juurikaan tehoa, sillä tamman olisi pystynyt lähes nostamaan ilman suurempia ongelmia. Tänään meillä oli edessä pikkuneidin kanssa ohjasajotreenit, sillä piakkoin tamman kanssa aloitettaisiin ihan kunnon ison ponin valjakkokoulu. Harjasin minin varsin nopeasti, ja lukuun ottamatta hapanta ilmettä, oli tamma varsin kiltti. Harjaamiseen meni myös huomattavasti vähemmän aikaa kuin yleensä, olihan kyseessä poni, jolta pinta-alaa ei löytynyt juuri mitään. Harjauksen jälkeen oli valjastuksen vuoro, mikä sujui yllättävän hienosti tamman nuoresta iästä huolimatta. Suuntasimme kentälle, joka onneksi oli näin aikaiseen vuorokauden aikaan vielä tyhjillään. Tavoitteena oli käydä vain askellajit läpi ja hieman kokeilla, miltä taipuminen voltilla sujuikaan. Alkuun Cruella oli eri mieltä siitä, kumpi olikaan määräävä taho. Pari kertaa seisoimmekin lähes nokittain, kun tamma onnistui jäkittämään paikoilleen ilman ohjastajan käskyä. Vähitellen yhteistyö alkoi kuitenkin sujumaan, ja varsinkin ravissa Cruella oli todella kauniisti tuntumalla ja kuunteli pikkukorvat heiluen, mitä ohjeita seuraavaksi tulisikaan. Volttityöskentelyssä Cruellalla oli ensin hieman vaikeuksia saada runkonsa taipumaan rehellisesti ja tamma tarjosi alkuun vain päänsä taivuttamista, mutta pikkuhiljaa pikkuneiti löysi vartalonsa ja volttityöskentely oli antoisaa. Taitava ja älykäs pikkuneiti! Treenin lopettelimme lyhyeen, ettei vielä niin nuori poni väsyisi turhaan.

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut Ireth

Keskityimme tänään maraton-osuuteen Cruellan kanssa. Nuorella ponilla olikin energiaa mukavasti, mutta se oli erittäin hyvin avuilla. Sen keskittyminen tosin meinasi herpaantua heti alkuunsa kun selitin tehtäviä, sillä ohi meni toinen valjakko ja tamma olisi mielellään lähtenyt sen perään. Sait ponin kuitenkin palautettua tilanteen tasalle ja pääsitte aloittamaan.

Aluksi saitte treenata mäkisemmässä maastossa, jossa korkeusvaihtelua todellakin oli. Tässä tärkeintä oli pitää vauhti hallittuna, vaikka ylämäkeen tammalle saikin antaa enemmän tilaa ja vapautta, jotta pääsitte ylös asti. Homma ei kuitenkaan saanut mennä sähläämiseksi, joten avuilla Cruellan piti pysyä tilanteesta riippumatta. Aluksi poni hieman ylisuoritti nousuja, jolloin se oli mäen päällä varsin väsynyt, joten toisella kerralla saitkin kiinnittää enemmän huomiota siihen, ettei vauhti kuitenkaan kasvanut liiaksi. Alamäet sujuivat osaltanne hyvin, tamma varoi luonnostaan jalkojaan, mutta ei ollut ylivarovainen, joten etenemä oli varsin hyvä – ottaen huomioon että Cruella on shetlanninponi.

Valmennuksen lopulla siirryimme treenaamaan käännöksiä kovasta vauhdista ja nyt korostuikin se, miten hyvin tamma oli avuilla koko ajan, minkä ansiosta porttien väliin tähtääminen ei tuottanutkaan juuri ongelmia. Annoinkin sinulle nopeasti käskyn pyytää ponilta jopa reippaampaa vauhtia, sillä Cruella vaikutti kuitenkin siltä että vauhtia löytyisi enemmänkin. Tässäkin vaiheessa käännöksen menivät hyvin, joten kellotin aikanne porttiosuudelta ja olin siihen todella tyytyväinen. Tämän valmennuksen perusteella en usko että maraton-osuus koituu teidän ongelmaksenne, niin hyväkuntoiselta ja kuuliaiselta ponilta Cruella vaikutti.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Ireth

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa tallille hoitamaan hevosia. Tallinpitäjä ensin esitteli minulle tallin tilat jonka jälkeen pääsin tutustumaan kaikkiin hevosiin ja poneihin. Jo kaukaa tarhoja lähestyessä huomasin aivan ihastuttavan, kuvankauniin shetlanninponin. Kyselin innokkaana ponista ja sain kuulla kyseisen ponin olevan kolmivuotias tamma, Cruella. Tamma tuli reippaasti tarhan aidalle tervehtimään meitä. Yritin silittää Cruellaa, mutta se otti välittömästi muutaman askeleen taaksepäin. Tarjosin kuivaa leivänpalasta taskustani ja poni suorastaan syöksyi nappaamaan sen ja puri samalla käteeni. Yritin sivuuttaa kivun samalla kun siirryimme tervehtimään vielä viimeisten tarhojen asukkeja.

Sovimme, että lopuksi harjaamme yhdessä Cruellan. ”Se on sellainen pieni testi, minkä uudet hoitajakokelaat meillä joutuu tekemään”, minulle sanottiin hiukan ilkikurisesti. Olin salaa hiukan pettynyt, sillä olin jo iskenyt silmäni lauhkeaan vaaleaan poniin ja olisin halunnut hoitaa sitä. Menin kuitenkin ohjeiden mukaisesti hakemaan harjoja tallista, jotta pääsimme harjaamaan tamman.

Pysyttelin aluksi hiukan kauempana ja katselin kun Cruellaa harjattiin, kämmenessä vihlova kipu ei houkuttanut lähemmäs ponia. Tamma kuitenkin suhtautui hoitoon niin kiltisti, että uskaltauduin harjaamaan varovasti sen toista kylkeä. Poni välillä kyräili hiukan, mutta ennenkuin ehdin reagoimaan mitään sitä kiellettiin jo napakasti. Itseluottamukseni kasvoi pikkuhiljaa ja siirryin kaviota kohti. Kumarruin nostamaan kaviokoukun maasta ja samassa jo katselinkin taivasta. Cruella seisoi metrin päässä ja steppaili paikallaan hyvin tyytyväisenä. Sopersin noloissani tallia pitävälle naiselle, etten ollut ehkä vielä valmis hoitamaan näin haastavaa ponia. Sovimme yhdessä, etten alkaisi hoitajaksi tallille ja pian lähdinkin pettyneenä pyöräilemään kohti kotiani. Matkalla ajattelin vain, vielä joku päivä kesytän tuon ponin ja laukkaamme pitkin peltoja.