Lollipop

lollipop_p

rotu, sukupuoli:suomalainen puoliverinen, tamma
väri, säkäkorkeus:ruunikko, 167 cm
syntynyt, ikä:23.02.2015, 28 vuotta
kasvattaja:Loitsulähde (FI)
omistaja:Loitsulähde (FI) VRL-00102 ja VRL-00692
rekisterinumero:VH15-031-0744
koulutustaso:Vaikea valjakkoajo
saavutukset:KTK-III, VVJ-III

Diivan tytär, eli mitä voimmekaan odottaa pienestä Lillistä. Ainoa eroavaisuus tyttäressä ja äidissä on puhtaana oleminen. Mami rakastaa olla puhdas, mutta tytär on kuin suoraan sikalan perukoilta. Lilli rakastaa yli kaiken kieriä tarhan jokaisessa kuranurkassa, saaden kunnon kasvohoidon itselleen. Diivamaisuus kuitenkin kulkee suvussa. Lilli on tarkka kyllä, että hänet puunataan kunnolla ja se tehdään myös ripeässä tahdissa, ettei neitokainen tylsisty. Muutoin se rupeaa kuopimaan maata ja häntä alkaa vispata reippaassa tahdissa. Lilli on kuitenkin hyvin lepsu kaiken kaikkiaan, omine pienine juttuineen. Varusteidenkaan laitossa ei saa kovin kauaa kestää, mutta tamma on hyvin yhteistyöhaluinen, joten ei siinä joka tapauksessa menisi kauaa. Vedestä Lilli tosiaankin nauttii kaikin puolin. Olipa se sitten likaista tarhavettä tai puhdasta pesukarsinan hanavettä. Outoa kyllä, neitokainen nauttii juoda suoraan vesiletkusta, kuin ravurit konsanaan.

Taluttaessa Lilli saattaa hieman omatahtoisesti mennä omia reittejään, mutta ymmärtää kyllä ketä tulee seurata. Kesällä se ei niinkään yritä ruohotupsuja saalistaa, vaan lähinnä tutkimusmatkailla. Laitumellakin se tutkii ensin jokaisen nurkan ja kolon läpikotaisin, ennen kuin pystyy asettumaan aloilleen nauttimaan ruoasta. Muiden hevosten kanssa tullaan toimeen hyvin, kunhan ne tietävät rajansa, eivätkä hypi silmille. Osaa tämäkin neito pitää reviiristään huolta.

Ratsuna tammalla on hyvä työmoraali ja se toimii ratsastajansa kanssa yhteistyössä. Hieman vaativa voidaan välillä olla, ettei ketä vain selkään pääse ohjeistamaan kaikenlaisia kiekuroita. Esteillä puomit lähinnä vain lentelevät, vaikka neidolta löytyykin tasapainoa ja rohkeutta. Se vain ei ymmärrä laisinkaan esteiden iloa. Eikä sen tarvitsekaan, koska valjakkoon se on painotettu. Valjaat se antaa laittaa nätisti, mutta ainakin kotioloissa heti kärryjen paikalleen laittaminen on kovin hankalaa, kun tämä neito haluaisi jo kovasti lähteä lenkille, olipa ohjastaja tai ei. Yleisesti ottaen tamma kulkee nätissä muodossa kärryn edessä ja yrittää parhaansa, vaikkakin välillä jos tulee liikaa ohjeistusta ajajalta, saattaa neidolla mennä herne nenään. Selkeät avut ovat plussaa. Tietenkin nopeuden kanssa se ei ole sinänsä mahdollista, kun kestävyydessä ajetaan välillä kovaa ja käännöksiä tapahtuu useita. Vaikkakin diiva neitokainen on, niin yllättävän hyvät hermot se silti omistaa. Mielellään se tekisi vain koulukoetta rauhassa, mutta ei sen päänuppia sekoita myöskään muut osa-alueet. © Vibaja

lollipop1
Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Devilish Rotfuchs
HOL, rn, 167 cm
KRJ-I
ii. Scaon Color Me Red
HOL, rn, 167 cm
iii. Crimson Horror GER
HOL, rn, 170 cm
iie. Capodecina
HOL, km, 167 cm
KRJ-I
ie. Warschauii DD
HOL, m, 170 cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, YLA2
iei. Dunpeal GER
HOL, trn, 171 cm
VIR MVA Ch, KRJ-II, YLA2
iee. Freien Fall
HOL, rn, 171 cm
VVJ-I
e. Supremé Jaslyn
FWB, rn, 166 cm
ei. Rose's Julius
SWB, trn, 167 cm
eii. Jonathan SWE
SWB, trn, 168 cm
eie. Honung Fjant
SWB, rn, 165 cm
KTK-II, VVJ-I, YLA3
ee. Supremé Jasmine
FWB, rn, 165 cm
eei. Cham
FWB, rn, 170 cm
eee. Saga
FWB, trn, 164 cm
01.rotuskpNimisyntynytisä Nimi

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Cup-sijoitukset
30.03.2016 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Breandan » 2/25
30.06.2017 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Wyat Shetlands » 3/11

Näyttelytulokset
03.02.2016 VSN, Shadow » RCH (4-4½-4-4-4½-3½-4-4-3½-3½=39,5p)
30.10.2016 NJ, Khimaira Stud » irtoSERT (tuom. Zafiro)
09.05.2017 NJ, Miche'Le Warmbloods » irtoSERT (tuom. Vibaja)


Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut suba

Saavuin melko aikaisin aamulla Loitsulähteeseen. Kävelin talliin ja hain Lillin karsinan luokse sen harjat, valjaat ja suitset. Kävin hakemassa tamman laitumelta sisään ja se ei ollutkaan mikään ihan läpihuutojuttu. Hevonen ei olisi millään halunnut antaa minun ottaa sitä kiinni, vaan juoksenteli kuin ilkkuen karkuun toiseen päähän suurta laidunta. Varsinainen ketku! Kun pääsin lähelle, niin eiköhän tamma keikauta muutamat pukit ja laukkaa täysillä taas toiseen päähän. Tätä jatkui ihan hyvän aikaa. Olin jo melkein luovuttamassa, mutta sitten huomasin tilaisuuteni koittaneen, kun Lilli pysähtyi toisen hevosen taakse. Onnistuin hiippailemaan toisen hevosen takaa niin, että Lilli ei huomannut mitään ja nappasin sen salamannopeasti kiinni. Tamma näytti varsin hölmistyneeltä, kun yhtäkkiä olinkin voittaja. Talutin tamman reippaasti talliin ja sitten alkoikin toinen pidempi operaatio. Kurakerros Lillin ympärillä on järkyttävä. Harjasin sitä reippaasti varmaan melkein tunnin ja vaikka tamma tuntui jo tylsistyvän koko hommaan, jatkoin silti epätoivon vallassa. Vihdoin, kun olin saanut tamman harjattua, suitsin ja valjastin sen. Talutin tamman ulos ja kiinnitin sen kärryjen eteen. Menin hetkeksi kentälle taluttelemaan tammaa ja odottelemaan, että Kati saapuisi paikalle. Omistajan saavuttua hän nappasi Lillin ja hyppäsi kärryille. Heillä oli valmennus ja minä menin siksi ajaksi pesemään tamman harjoja. Valmennuksen jälkeen otin Lillin, harjasin sen huolellisesti ja pesin hikiset kohdat. Ötökkämyrkytin sen ja vein takaisin laitumelle nauttimaan loppupäivästä.

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut suba

Kurvasin Loitsulähteen pihaan juuri, kun Kati kiinnitti kärryjä Lillin perään. Hän hyppäsi kyytiin ja ohjasi tammansa kentälle. Kentälle päästyäni otin aidan vierestä monta kartiota ja tennispalloa. Tein niistä kentän täyteen portteja, joita Kati ja Lilli tänään valmennuksessa harjoittelisivat. Suunnittelin melkoisen kiemurtelevan ja haastavan radan. Rakenteluni aikana oli valjakko saanut tehtyä alkuverryttelynsä. Aloitimme radan läpikäynnin pätkissä. Ensin ravissa, jotta tiet tulisivat tutuiksi. Lilli oli aika vauhdikkaalla päällä, eikä malttanut pysyä ravissa. Kun se kuitenkin ymmärsi jutun jujun, oli meno oikein hienon näköistä. Pallot pysyivät kartioiden päällä jokaisella kerralla. Sitten kehotin valjakkoa siirtymään laukkaan ja tulemaan samaiset pätkät rauhallisessa laukassa. Lilli kääntyi näppärästi ja laukkasi tarmokkaasti. Tälläkin kerralla jokaisen kartion päällä ollut pallo pysyi paikallaan. Sitten teimme valmennuksen loppuun vielä muutaman kierroksen kokonaista rataa, kisatempossa. Ensimmäisellä kerralla Kati käänsi kolmen portin jälkeen hieman liian nopeasti ja tiputti kartioilta pallot. Kehotin häntä seuraavalla kerralla malttamaan hieman pidempään ennen kääntämistä, kyllä Lilli ehtisi kääntyä ennen aitaa. Viimeisellä kerralla Kati muisti hyvin neuvoni ja käänsi hillitymmin. Lilli näytti hyvin tyytyväiseltä saadessaan laukata kovaa ja tehdessään tiukkia kurveja. Kaikki pallot pysyivät kartioiden päällä ja olin erittäin tyytyväinen valjakkoon. Kehuin sekä Katia että Lilliä ja annoin heille luvan aloittaa loppuverryttelyn. Verryttelyn aikana keräsin kaikki kartiot ja pallot takaisin omalle paikalleen.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut iidamaria

Kati lupasi mulle, että saan mennä tänään vähän ajamaan sen Lollipop-tammalla. Eihän mulla varsinaisesti mitään kokemusta valjakkohevosista ole, mutta lähdin silti kokeilemaan ihan vaan mielenkiinnosta. Käytiin Katin kanssa alkuun läpi, mistä löytyy varusteet ja tollaset, ja sitten sovittiin että saan käydä kiertämässä about 6km pitkän lenkin, jossa voi hölkkäillä ja tollasta. Kuulosti musta hyvältä. Haettiin vielä porukalla tamma tarhasta, ja sitten mä sainkin yksinäni alkaa sitä hoitelemaan ja saatoin ehkä vahingossa syöttää sille muutaman ylimääräisen leipäpalan. Ja ehkä yhden porkkanan. Juttelin tammalle rauhallisesti, ja harjailin mutta pikkuhiljaa neiti alkoi tylsistyä, joten piti pistää vauhtia masiinaan. Helpommin sanottu kuin tehty; tamma oli pyörinyt kuralammikossa tarhassa ollessaan joten hiljaa mielessäni manasin hevosen alimpaan helvettiin. Kuitenkin, pari (hups...) leipäpalaa piti tamman sen verran aikaa suht rauhallisena, että sain hoitotoimenpiteet loppuun. Kipaisin nopeasti ajovehkeet tammalle, ja itselleni lainasin kypärän hyllystä. Nappasin mukaan myös raipan, mutta tuskin sitä uskaltaisin käyttää. Oli jännää päästä ajamaan pitkästä aikaa kunnolla, kun omat ajoponit ovat vielä niin keskeneräisiä. Tallipihasta lähdettiin korvat hörössä kipittämään, oli maailmanloppu lähteä yksin hiekkateille, kun kaverit jäivät laiduntamaan. Kerrassaan epäreilua. Pikkuhiljaa tamma kuitenkin vain katseli laiskasti ympärilleen ja kun tallia saatika kavereita ei enää näkynyt, rupesi tamma ihan oikeasti kuuntelemaan ja miettimään että kyllä se ihminen siellä mukana roikkuu. Otettiin rauhallista hölkkää ensin pikkumatka, ja kun jarrujen toimivuus oli testattu, päästiin kunnolla ravailemaan. Yritin hieman leikkiä ohjan kanssa, jotta Poppis (kyllä, keksin sille lempinimen..) työskentelisi oikeassa muodossa, eikä vain yhtenä pitkänä pötkönä. Pitkän matkaa ravailtiin ja yritin työstää, ja kun pikku pätkä saatiin keskittyneesti mentyä, siirryttiin käyntiin ja käveltiin loppumatka tallille. Olipa kiva reissu! :--)