Marshmallow Hidden Gold

Marshmallow Hidden Gold, joka tunnetaan tutummin vain Dinana, on poni täynnä karismaa ja itseluottamusta. Alle metrin säkäkorkeus ei haittaa, jos ego on kuin Englannin kuningattarella. Dinaa kuvaa hyvin sanat itsetunteva, älykäs ja diiva. Pieni ponineiti ei anna ihmisten eikä muiden eläinten katsoa itseään alaspäin, ainakaan kuvainnollisesti. Hoitoponina Dina on kyllä suhteellisen kiltti, ei missään nimessä mikään minidiktaattori, mutta tamma on hyvin tarkka siitä, miten häntä harjataan. Kovista otteista neiti ei pidä yhtään ja ilmoittaa tämän siroja kavioitaan kopisuttamalla ja luimimalla lohikäärmeen tavoin. Ihmisten kanssa, joista Dina kuitenkin pitää, tamma on aivan ihana. Rapsutuksista neidin kuningatarmainen olemus myös sulaa, ja elinikäisen kaverin tammasta saa, jos taskusta löytyy piparminttukarkkeja.

Pienen ja siron runkonsa vuoksi Dinalla ei luonnollisestikaan ratsasteta, kun taaperoikäisten lasten käyntiä selässä tuskin voi ratsastamiseksi edes kutsua. Sen sijaan kaikenlaisessa muussa tekemisessä Dina on aivan haka. Varsinkin kärryjen edessä tamman älykkyys pääsee esille, sillä neiti nauttii päästessään kirmaamaan ympäri aluetta pujotellen ja tehtäviä tehden. Dina on poni, joka ei jätä kaikkea ajajan huoleksi, vaan omalla panostuksellaan myös edesauttaa ajon onnistumista. Kaikkein parhaimmillaan Dina on yleisön edessä, sillä tammassa asuva kuningatar nostaa päätään kaikista vahvimmin juuri tällöin. Aikaisemmin hyvin sujuneet ravinlisäykset ovatkin yhtäkkiä kuin suoraan sanakirjan kohdasta ”näyttävä”, ja pienen neidin kaula kaartuu niin kauniisti, että kouluratsut saisivat ottaa mallia.

Uusissa paikoissa Dina on usein alkuun hieman varautunut, sillä tamma selkeästi haluaa pitää tilanteen hallussaan. Niinpä vierailut eläinlääkärille tai valjakkokisoihin saavat tamman usein hieman normaalia rauhallisemmaksi, kun neiti ensin tarkkailee, mitä ympäristössä tapahtuu. Kun Dina kuitenkin lähes aina toteaa, ettei kisapaikka olekaan kotikenttää kummempi, tamma rentoutuu ja on taas oma säpsäkkä itsensä. Pienestä koosta huolimatta Dinan kanssa saa kuitenkin pitää turvaetäisyydet aivan samalla tavalla muihin hevosiin, sillä tammamaisena neitinä Dina ei siedä liian lähelle tulevia uusia hevosia. Palkintojen jako on sen sijaan muista vierellä olevista sijoittuneista huolimatta Dinan lempipaikka maanpäällä, ja tamma näyttää kuin se oikein poseeraisi kuvaajille pikkuturpa sykkyrällä. © Assi

Kuvat © Lucky Four Farms   |   Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 op.
Nopeus ja kestävyys 0.00 op.
Kuuliaisuus ja luonne 637.15 op.
Tahti ja irtonaisuus 0.00 op.
Tarkkuus ja ketteryys 831.95 op.
Valjakkoajossa 1469.1 op. (vaikeustasolla 4)

Näyttelytulokset
02.05.2015 VSN, Granstad » CH (4+4+3½+3+5+3½+4+4+3+2 = 36p)
30.10.2016 NJ, Khimaira Stud » irtoSERT (tuom. Zafiro)

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut VRL-2227

Tarkoitukseni oli tulla tallille ja lähteä Dinan kanssa pienelle ajolenkille mutta sysihuonon sään johdosta päätin vain helliä tammaa ja ottaa kunnolla aikaa tutustuakseni siihen perinpohjaisesti. Päästessäni tallille sade vain yltyi ja juoksin sadetakkini suojissa sisään lämpimään. Sään vuoksi kaikki hevosetkin olivat sisällä tämän päivän. Osa oli selvästi ehtinyt jo kastua mutta toiset olivat säästyneet sateelta ollen sisällä koko sateen ajan.

Dina nuokkui karsinassa puoliunessa, silmät kiinnipainettuina ja korvat sivulla roikkuen. Se vaikutti totisesti tyytyväiseltä elämäänsä. Maiskautin hieman ja tamma valpastui ja ryhdistyi minut huomatessaan. Ikäänkuin se olisi ollut hieman nolostunut tilanteesta jossa sitä tarkkailtiin sen huomaamatta. Se otti muutaman askeleen kohti karsinan ovea ja kurotti turpaansa ojennettua kättäni kohti. Oven kalterien kohdalla se kuitenkin kyllästyi moiseen tutustumiseen ja päätti jättää käteni haistelematta. Se alkoi lepuuttamaan vuorostaan toista takajalkaansa ja tutkaili minua välinpitämättömän näköisenä.

Otin pölyharjan sen karsinan ovessa olevasta korista ja astuin sisään tamman valtakuntaan. Dina höristi korviaan ja tuli luokseni ystävällisen oloisena. Aloin harjaamaan tammaa pitkin rauhallisin vedoin. Se haisteli vuoroin taskujani, vuoroin käsiäni ja siirtyi sitten hamuamaan kenkieni nauhoja. Rapsuttelin Dinaa hieman harjan tyvestä siirtyen kohti ryntäitä. Kyykistyin ponin eteen ja silitin sen pientä päätä. Kaivoin taskustani puolikkaan porkkanan ja ojensin sitä tammalle. Dina haistoi porkkanaa epäluuloisena mutta totesi sen varmaankin kelpaavan paremman puutteessa ja rouskutteli herkun menemään ponimaisen ahnaaseen tyyliin.

Hain Dinan karsinaan vielä kasan heinää ja jäin katselemaan kun se alkoi rouskuttamaan niitä tyytyväisenä. Toivoin seuraavalle päivälle parempaa säätä jotta päästäisiin ponin kanssa vihdoin ulos touhuilemaan.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut VRL-2227

Päivä valkeni puolipilvisenä mutta onnekseni kuitenkin huomattavasti kauniinpana kuin edellinen. Eilisestä rankkasateesta muistutti enää vain mutaiset tarhat ja vesilätäköt tallin pihamaalla. Päätin kuitenkin lykätä kärrylenkkiä tuonnemmaksi ja ajattelin vain juoksuttavani tammaa hieman kentällä jotta saadaan eilisen karsinapäivän mahdollisesti aiheuttamat turhat energian purettua.

Otin Dinan karsinasta ja nappasin liinan varustehuoneesta. Harjailin tammaa käytävällä, puhdistin kavioita, tarkastin sen jalat läpi ja selvittelin sen harjaa sekä häntääkin takkujen varalta. Toisinaan tamma komensi minua iskemällä etujalkaa lattiaan ja viuhtomalla häntäänsä jolloin tiesin koskevani epämiellyttävään kohtaan sen mielestä. Omistaja oli oikeassa kertoessaan Dinan olevan todellinen tallin kuningatar isolla K:lla. Napsautin liinan kiinni tamman riimuun ja lähdimme kohti kenttää.

Joku muukin oli selvästi ollut innoissaan eilistä paremmasta säästä, sillä kentälle oli pystytetty aamun aikana matala ristikkoeste. Menin Dinan kanssa toiseen päähän kenttää ja ohjasin sen isolle ympyrälle. Tamma käveli reippaasti ympyrällä, korvat hörössä ympäristöään tarkkaillen. Treenasimme siirtymisiä ja kävimme tasaisesti läpi kaikki askellajit. Laukassa Dina meinasi hieman innostua ja taisipa se heittää muutaman ilpukinkin ohimennen. Kaikki siirtymiset se kuitenkin suoritti tasaisen tarkasti ja hyvin keskittyen kuhunkin tehtävään. Dina paljastui todella rehelliseksi ja mielellään töitä tekeväksi poniksi, jolta ei yhteistyöhalua puutu. Se oli ylimääräisestä vapaapäivästä huolimatta todella hyvin avuilla ja käsiteltävissä pienilläkin liikkeillä.

Ennen kentältä poistumista alkoi allekirjoittanutta lapsettaa ja hypättiin ponin kanssa yhdessä kentällä oleva pieni estekin. Selkeästi Dina kuitenkin oli siinäkin hommassa meistä kahdesta se lahjakkaampi.

Vein Dinan ulos nauttimaan loppupäivästä ja se jäikin tyytyväisenä tarhaan muiden ponien kanssa.