Miska v. Duren

Pahanen lellipentu sanoisin minä, omistajansa ja tätä kautta myös kasvattajansa mielitty Miska pyrkii saamaan aina tahtonsa läpi nätillä pienellä hörähdyksellään ja suklaanappisilmillään. Sen minkä lapsena oppii, niin vanhana taitaa sanottaisiinko näin ja vaikkei se enään niin kovin ”söpö” ilmestys ole niin kyllä Miska keinot keksii miten saada omistajansa kiedottua sormensa, eiku kasvattajansa ympärille. Hurmaava oripoika osaa kaikki konstit miten saada namupaloja tai rapsutuksia. Miska onkin enemmän koiranpentu, kuin hevonen.

Hoidettaessa oripoika osaa olla taasen oikein kiltti ja kiva, eikä tekisi kärpäsellekkään pahaa. Välillä tuntuu olevan liikaa, kun monta sataa kiloa painava friisiläinen hinkkaa vasten kylkeä, mutta pienellä tuuppaisulla kyljelle Miskakin tajuaa, että nyt on parempi lopettaa tai huutia tulee. Varustaessa ja ajokamppeitenkin laitossa se osaa olla nätisti ilman sidontaakin. Suuren ruokahalun omaava herra osaa olla näin ruoka-aikoina todellakin ärsyttävä tapaus, koska sinä roikut tarhasta karsinaan asti, jos Miska vain tietää, että ruokaa odottaa. Joten varauduthan hyvissä ajoin viemään orin ruoka-aikaan paikalle karsinaansa, ettet jää jalkoihin.

Ajaessa Miska taitaa kaikki niksit ja temput, sekä pyrkiikin parhaimpaansa. Hetkittäin ori osaa olla oikea lusmu ja laiskuri, mutta pienellä patistuksella saa siihenkin liikettä ja vipinää kinttuihin. Mitään ei Miska ilmaiseksi anna ja se tarviikin vaativan ja päättäväisen ohjastajan, että sen saa kulkemaan siten miten tahtoo. Oikean ohjastajan kanssa hyvinkin tarkka menijä, joka tekee kaiken suurella sydämmellä. Ratsastaessa herralla on enemmän vauhtia, kuin ajaessa ja voitkin kokea sen suurenmoiset askeleet, joissa oikeasti on mahtava istua mukana. Miska onkin mitä herkin painoavuille, pohkeelle ja ääniavuille, sekä näillä kaikilla saa siitä irti vaikka ja mitä. Kisapaikoilla ori voi alukseen olla hieman hermokimppu ja sähläri, koska sitä hermostuttaa kaikenmaailman melu ja sähläys kisoissa. Radalle päästyyän Miska osaa kuitenkin kesittyä olennaiseen ja tekeekin parhaansa. © kuristaja

Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

”Älä kiehnää pahane kakara!” huudahtelin tallissa Miskalle, kun tuo lempeä jättiläinen kiehnäsi kyljessäni kiini kuin mikäkin herhiläine. ”Lopeta nyt ennenku suutun!” ja tuuppasin oria kauemmaksi tuohtuneena ja tästähän vallan ori suutahtikin minulle ja käänsi persuksena kohti minua mielenosoituksesti. ”Hei et kehtais oikeasti, sä et tajuu et ooot ISO.” tiuskahdin orille ja tämä mulkaisi minua suurilla ruskeilla silmillänsä hämmentyneesti. Jatkoinkin harjailua ja tällä kertaa Miska ei puskennut iholle kiinni niin tiukasti. ”Okei okei hyvä poika saat herkun.” ja ojensin Miskalle kuivahtaneen ruisleivän palasen ja toinen oli ilmeisesti oikein tyytyväinen päätellen iloisesta hörähdyksestä, liekkö kiitos. Tänään olisi tarkoitus liikuttaa Miskaa ratsain maneesissa ja hieman vetää koulutreeniä, joka olisi vain plussaa valjakkoajon koulukoeatta varten. Varustinkin orin ja se olikin oikein mielissään lähdössä mukaani maneesiin.

Ponnistin suuren Miskan selkään maneesiin tultuamme ja annoin orin käveleskellä pitkin ohjin uralla. Käynti oli orilla varsin reipas ja tahdikas, jossa oli oikeasti mukavan lepsakkaa istua kanssamatkustajana, ehkä liiankin. Alkuveryttelyjen jälkeen keräsin ohjat kasaan ja aloitimme tekemällä hieman voltteja ja pysähdyksiä. Miska reagoi apuihin hyvin nopsasti ja herkästi. Hetken voltteja ja pysähdyksiä työstettyämme tein lisäyksiä käynnissä, jotka onnistuivat myös orin reippauden takia oikein napakasti, eikä paljoa vaadittu. Ravissa myös työstimme voltteja, siirtymisiä käyntiin ja pysähdykseen, jotka olivat lastenleikkiä Miskalle. Miska oli todella kevyt ratsastettava ja se oli hyvinkin herkähkö jokaiselle antamalleni avulle. Jos liian ronskit pohkeet vahingossa annoin saattoi ori lähtä liian äkäseenkin liikkeelle tai toisinpäin pysähtyä kokonaan loukkaantuneena asiasta. Lopputunnista teimme vielä laukassa hieman pääty-ympyröitä ja voltteja.

Loppuveryttelyjen jälkeen vein Miskan talliin takaisin ja hoidin sen vielä kertaalleen ennenkuin veisin sen tarhaansa muhkean heinäkasan kera. Nätistihän ori riimunvarressa kulki ryöstellen heinäkasaa kädestäni jatkuvasti, välillä tuntui, että Miska syliinki änkeisi. Päivän päätteeksi itse otin suunnan kotiin.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Ilma oli karmiva, kun saavuin Loitsulähteeseen. Räntäsadetta ja loskaa siis tiedossa, joten maastoilua tai muuta vastaavaakaa olisi turha haaveila täksi päiväksi. Hetken pohdittuani ajattelin mennä juoksuttaan Miskaa ja sen jälkeen pestä sen puhtaaksi, koska loskakelit olivat tehneet orille tehtävänsä. Ennen juoksutusta toki harjailin tuota suurta lempeää jättiläistä ja niin kuin arvata saattaa ori olikin kokoajan kiinni niinkuin takiainen. Yritäppä siinä sitten harjata, kun iso friisiläinen puskee kokoajan vain lähemmäs ja lähemmäs. Hetken tönittyäni oriita se väisti kumminkin kauemmas ja sain hoidettua sen loppuun ennenkuin lähtisimme maneesia kohti.

Maneesissa pyrin saamaan orin mahdollisimman suurelle ympyrälle ja aloittaisimme aluksi käynnistä. Hetken kun Miska oli käveleskellyt tsemppsin sen raviin ja ori lähtikin mahtavilla liitävillä raviaskeleilla etiäpäin ja pysyi oikein hallitusti ympyrällä. Vaihdoimme myös ravissa useaan otteeseen suuntaa ja laskimme hetkittäin myös käyntiin. Lopuksi juoksutin myös Miskaa laukassa, jossa sen oli vaikeampi pitää ympyrän muoto tasaisena ja suurena. Pienellä ”ajolla” Miska kumminkin haki taas paikkansa kauempaa ympyrältä. Tässäkin vaihdoimme suuntaa ja askellajeja. Viimeiseksi teimme loppuveryttelyt ravissa ja käynnissä. kunnes oli pieni hikitreeni Miskan kanssa tehty.

Talliin palattua pesin orin pesukarsinassa puti puhtaaksi hiestä ja kuivasin sen oikein kunnolla, sekä selvitin lisäksi vielä harjan ja hännän. Miska on hevonen, jonka kanssa on kiva tehdä töitä, koska se on vaan yksinkertaisesti niin ihmisrakas ja oikea mamman mussukka, joten jos on paha päivä valitse Miska kaveriksi niin olet yhtä hymyä sen jälkeen.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Pulmu soitti minulle hätäisenä ja kertoi, että Miska oli alkanut yhtäkkiä ontumaan ja eikä tiedä syytä. Liekkö oli ottanut kaverin kaviosta tarhasta tai jotain vastaavaa, mutta Pulmun kisareissu olisi pilalla tämän takia ja hän joutui perumaan Miskan kanssa siis tämän päivän kisat. Pulmulla olisi kumminkin täksi päiväksi menoa ja pyysi minua tulla tuuraamaan tallille ja odottelemaan eläinlääkäriä siksi aikaa kunnes Pulmu joutuisi olemaan poissa. Tottakait suostuin ja kiisinkin Loitsulähteeseen Miskan luokse. Noin tunnin päästä saapui eläinlääkäri ja tarkasteli Miskan jalan huollella läpi. Saihan siinä jännittää sillä välin, kun vaiteliaana eläinlääkäri katsoi sitä, itse sillä välin puskien tuskan hikeä. Eläinlääkärin lopetettua tarkastus kertoi hän, ettei mitään hätää olisi ja pikku hiljaa voinnin mukaan alkaa talutteleen Miskaa ja kuntouttamaan, että oli saanut pikku osuman vain. Sainkin huokaista helpotuksesta ja täten Miska joutui nyt kuntouttavalle kuurille hetkeksi kunnes turvotus jalasta laskisi ja se parantuisi.