Nouvion Tineke

nouviontineke_p

rotu, sukupuoli:friisiläinen, tamma
väri, säkäkorkeus:musta, 162 cm
syntynyt, ikä:13.02.2015, 25 vuotta
kasvattaja:Nouvion Acres (RO)
omistaja:Loitsulähde (FI) VRL-00102 ja VRL-00692
rekisterinumero:VH15-040-0040
koulutustaso:Noviisi valjakkoajo
saavutukset:-

Tämä vauhdikas tamma on saanut kutsumanimekseen Keke. Mutta kuka ihme antaa friisiläistammalle lempinimeksi Keke? No ei nimi miestä, eiku naista pahenna. Keke on yleispersoonaltaan todellakin oman elämänsä sankari, joka ottaa ilon irti kaikesta mitä tekeekin. Voitkin nähdä sen rällästelemässä tarhassaan niinkuin pikkuinen villikko varsa tai vaihtoehtoisesti salaa jyrsimässä karsinansa seiniä ihan vaan huvin vuoksi. Joskus myös hoitajan hattu tai harjat joutuu tamman suuhun maisteltavaksi, miksipä ei? Ajattelee tamma varmaan. Kaikkea pitää kokeilla ja testailla niin ajossa, kuin ratsastaessa, eihä sitä ikinä tiedä vaikka se ois iha yli hupia. Tuo ilopilleri osaa olla joko hoitajansa päävaiva tai sit oikea piristysruiske riippuen ihan siitä mitä tamman mieleen sinä päivänä juolahtaakaan. Varusteet saat helposti nakattua tamman selkään, joskus silloin tällöin tässäkin voi pieniä kelmen elkeitä tulla vastaaan. Pari kertaa tamma on satulansa selästä pois vetänyt jalustimen hihnasta sillä välin, kun ratsastaja on vaikka kumartunut jotakin nostamaan. Paha ei tamma suinkaan ole vaan sillä on vaan se joku tuike silmä kulmassa aina. Keke onkin varmaan sairas, jos on yksi päivä ilman mitään metkua.

Ajaessa neiti osaa olla oikein vauhdikas ja pirtsakka tapaus suurella työmotivaatiolla, mutta tässäkään unohtamatta pieniä tempun elkeitä. Välillähä on kiva mennä ihan päinvastaseen suuntaan kuin kuski sanoo tai vaikkapa ryöstää hieman laukalle, vaikka pyydetäänkin ravia. Eihän tamma ikinä ryöstele, rällästele miten sattuun, mutta ainaha saa vähä temppuila, eikös? Parhaimmillaan tamman voi nähdä parivaljakossa, mikä olisi sen mukavempaa kun kaverin kanssa yhdessä työskentely. Parivaljakossa tamma ei niinkään metkuja keksi niinkuin yksilövaljakossa, koska eihän sitä voi pilata kaverin päivää sillä, että toine alkaa törttöilemään. Ratsuna tamma on todellan vauhdikas ja välillä tuntuu, ettei puolipidätteet mene millään läpi. Herkkä Keke ei ole suustaan ei todellakaan vaan välillä tuntuu, että hikihatussa saa kaivella suuta, että se tajuaa et hei piti hiljentää. Kisapaikoilla metkuttelu taas jatkuu, jos satut sen kanssa yksilövaljakossa meneen ja silloin voikin olla, että välillä kisat meneekin ihan penkin alle, koska Keke tahtoi nyt vaan vaihtaa yksinketaisesti suuntaa. © kuristaja

nouviontineke1
Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Wijd v.d. Kwaad
fri, m, 160 cm
ii. Heiko v.d. Kwaadiii. Wijlen
iie. Nienke
ie. Mijmereniei. Scherpen
iee. Muze
e. Taekje v.d. Zaal
fri, m, 165 cm
ei. Wedstrijd v.d. Zaaleii. Laat Warvel
iee. Niveau Twee
ee. Woordelijkeei. Vossestaart
eee. Aanbiddelijk
01.rotuskpNimisyntynytisä Nimi

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 op.
Nopeus ja kestävyys 0.00 op.
Kuuliaisuus ja luonne 672.51 op.
Tahti ja irtonaisuus 0.00 op.
Tarkkuus ja ketteryys 758.53 op.
Valjakkoajossa 1431.04 op. (vaikeustasolla 4)


Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Aurinkoa aurinkoa ja niin edes päin.. ei todellakaan. Hemputin räntäsade ja loskakeli sanoisin mnä, mitä tälläsellä ilmalla voisi oikein ulkosalla tehdä, ei mitään. Joten suunta kutsui maneesiin treenailemaan hieman maastakäsittelyä Keke tamman kanssa. Edelleen hetkittäin tamman lempinimi sai minut tirskumaan, mutta kyllä siihen pikku hiljaa tottuisi ehkä. Loitsulähteellä oli ihan selvästi meno kohdillaan, koska Pulmu ja Milja säntäili sinne sun tänne ja minä katsoin vierestä, enkä edes kerennyt heiltä kysyä mihin hoppu. Kohautinkin olkapäitä ja jatkoin Keken karsinalle ja nappasin tamman mukaani ja lähdin kohti maneesia.

Maneesissa työskentelimme hieman maastakäsin, johon kuuluisi väistöjä ja peruutuksia muunmuassa. Yritäppä saada tuo järkäle liikkumaan, jos se yksinkertaisesti ei tänään tahdo millään tavalla väistää herkästi, jos tulen kohti tai kosketan sen lapaa. Murinan säestämänä yritin aina uudestaan ja raipan esiin ottaessa tajusi Kekekin, että persutti pakko kait se on väistää. Tyytyväisenä jatkoimmekin hetken hieman väistöjen kanssa treenausta ja tällä kertaa sujui, jopa ilman raipan apuakin jes! Tästä innostuneena koitinkin tamman kanssa hieman peruutuksia, jossa taasen jouduin hieman aluksi raippaa näyttää tammalle, että katoppas nyt mitä tääl on, jos et liiku suosiolla. Hassuinta oli, että pelkän raipan näyttö sai tamman peruuttamaan nätisti ja nöyrästi. Pikku treenailun jälkeen veinkin tamman karsinaansa ja tokkiinsa puunailin hetken sitä ennenkuin lähtisin kotia.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Päivä oli ollut rankka töissä ja sen jälkeen jouduin vielä suunistamaan Loitsulähteeseenkin hoitelemaan Keke tammaa illan päätteeksi. Silmät puoliummessa siinä puunailessa tammaa menetin lippikseni ja harjatkin katoilivat sinne sun tänne, niitä sainkin sitten hoitotoimenpiteiden jälkeen metsästele hetken ennenkun löysin kaikki purujen seasta karsinasta. Keke see va tolloteli minua pilke silmäkulmassa oikein viattoman näköisenä, ku itse murjotin kun lippikseni oli uinut liassa. Milja saapuikin karsinaan ja kyseli, että oliko kaikki hyvin, kun niin väsyneen oloinen olin. Selitinkin asian ja Milja ehdotti, jos lähdettäs hieman maastoilemaan. Milja ottikin tallista toisen hevosen ja minä saisin Keken selkään kavuta.

Kun olin selvennyt varustuksesta talutin tamman tallin pihalle ja kapusin sen selkään. Miljakin tuli hetken kuluttua ja kapusi oman ratsunsa selkään. Siitä sitten lähdimme maastoa kohti ja Keke oli ilmeisesti oikein virkeällä tuulella ja steppaili käynnissä jo oikein urakalla. Ravin nostettuamme meinasi tamma jo lapasesta lähtä, eikä malttanut millään nyt vaan ravailla. Meno olikin kokoajan Kekellä puskemista vaan eteenpäin ja minulla sen pidättämistä. Laukkasuoran kohdatessa tajusi tammakin sen ja kyllähän se ennakoi tilanteen ja minä en edes laukkapohkeita kerennyt antaa, kun tamma ampasi jo laukkaan. Sinänsä laukka oli oikein kivan keinutuolimainen, mutta vauhtia olisi vähemmän toki saanut olla. Pidättelinkin tammaa hetken ajan ennenkuin se tajusi et pitäisi hiljennelläkkin pikkuhiljaa. Loppu matka sujuikin huomattavasti rennommissa tunnelmissa siihen nähden mitä alku matka oli ollut. Talliin palattuamme hoidin tamman vielä kuntoon ennenkuin lähdin kotia kohti.

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut kuristaja

Milja ja Keke olivat alkuverkkoja tekemässä, kun saavuin paikalle. Hetken tarkkailinkin heidän menoaan ennenkuin alottaisimme varsinaisen valmennuksen. Tarkoituksena olisi laitella kartioita pitkin poikin ruohokenttää ja harjoitella hieman tiukempia mutkia ravissa ja laukassa tänään. Rataan kuuluisi myös päätteeksi pysähtyminen suoraan ravista, joka voisi kyseiselle vauhdikkaalle tammalle haastavampi olla. Aseteltuani kartiot maahan lähdimme hieman hakemaan ensimmäiseksi vain käännöksiä ravissa. Reagointikyky oli Kekellä hyvä, vaikka välillä näyttikin, että se oli menossa ihan eri suuntaan mitä kuski sanoi. Pari kertaa sattuikin tilanne, että Keke päätti muuttaa suunnan omatoimisesti ja jouduimme toistamaan harjoitusta sen takia. Lopuksi vielä kokeilimme saada radan jälkeen ravista suoraan pysähdyksen, joka onnistui odotettua paremmin, vaikkakin ei juuri siihen oikeaan aikaan milloin olisi pitänyt. Aikakin alkoi loppumaan ja jouduin jättäämään Miljan ja Keken tekemään itsenäisiä loppuverkkoja.