Sugar

sugar_p

rotu, sukupuoli:suomalainen puoliverinen, tamma
väri, säkäkorkeus:voikko, 169 cm
syntynyt, ikä:27.02.2015, 42 vuotta
kasvattaja:Loitsulähde (FI)
omistaja:Loitsulähde (FI) VRL-00102 ja VRL-00692
rekisterinumero:VH15-031-0745
koulutustaso:Vaikea valjakkoajo
saavutukset:VVJ-III

Pienen verran ilkikurinen, sekoitettuna herkkyyteen ja nirppanokkaisuuteen, kaikkea tätä on neiti Sirkka. Ihmisten läheisyydessä osataan kepposta jos toista, mutta liikaa ei saa komentaa, kun rajat tulevat vastaan. Tammalla on tapana olla hieman herkkä joka tapauksessa, olipa kyse hoitamisesta, ratsastuksesta tai valjakkoajosta. Hoitaessa Sirkka kannattaa sitoa visusti kiinni, että yllätyksiltä vältytään. Aina välillä hoitajat unohtavat tämän pienen seikan, jonka seurauksena on joko harhaileva tamma käytävällä tai harjapakin hajottanut neitonen karsinassa. Muutoin kyllä hoitotoimenpiteet sujuvat nätisti, eikä varusteidenkaan sekä valjaiden laitossa ilmene ongelmia.

Talutuksessa Sirkka suosii esiintymistä ja kovaäänisyyttä. Liian komentamisen yhteydessä saattaa neiti ponnahtaa takasilleen protestina. Kaikista helpoin Sirkka ei ole, mutta kun oppii tuntemaan ne pienetkin asiat, tamma on varsin mukava tapaus loppupeleissä. Tarhassaan Sirkka nauttii olostaan suurella sydämellä, parhaiten tietenkin toisen hevosen mennessä ohitse. Silloin tulevat kyllä kaikki upeat askellajit esille ja tamma isolla t-kirjaimella. Ruokintahetket ovat kuitenkin kallisarvoista aikaa, eikä sitä häiritse mikään vaan turpa pysyy heinäkasassa loppuun asti.

Herkkänahkaisuus tosiaankin jatkuu niin ratsastuksen kuin valjakkoajon aikana. Ratsuna voidaan hyvin mennä koulua tai esteitä, molemmat onnistuvat. Koulussa herkkyys on parhaimmillaan, eikä se esteilläkään ole huono puoli. Valjakkoajossa herkkyys on parhaimmillaan, koska osa-alueita on paljon. On tarkkuutta, koulua ja maastoa. Jarrut toimivat, vaikkakin tamman varautuneisuus voi välillä olla hieman liikaa. Se saattaa säikähtää helposti, mutta matka jatkuu melko nopeassa tahdissa, kuten pitikin. Sirkalla tuntuu myös välillä olevan jonkinlaisia omia adrenaliinikohtauksia, mutta kai se on vain tammojen omaa hormonitasoa. Kotioloissa treenatessa ollaan hyvin yhteistyöhaluisia, apuja kuunnellaan hyvin ja tamma työskentelee mielellään kärryjen edessä. Kilpailutilanteissa ollaan kyllä äänekkäitä ja esiintymishaluisia, mutta kilpailuhetken aikana tamma osaa keskittyä ja toimia yhteistyössä ajajan kanssa. © Vibaja

sugar1
Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Wister Gunfire
HOL, rn, 160 cm
ii. Wister Gunfiddich
HOL, rn, 167 cm
KRJ-I, VVJ-II
iii. Glücksspiel
HOL, rn, 166 cm
KRJ-II, VVJ-II
iie. Thora
HOL, rn, 164 cm
ie. Wister Strathisla
HOL, rn, 162 cm
KRJ-II, VVJ-III
iei. Fruchteis
HOL, rt, 168 cm
KRJ-II, VVJ-III
iee. I Suzu
HOL, rn, 163 cm
VVJ-I
e. Supremé Bambi
FWB, vkk, 170 cm
Ch, KTK-II, VVJ-I
ei. Supremé Mint
FWB, rn, 177 cm
eii. Cayman
FWB, rn, 178 cm
eie. Miura
FWB, rn, 169 cm
VVJ-I, YLA3
ee. Supremé Vanilla
FWB, cre, 169 cm
eei. Gallardo
FWB, rnvkk, 169 cm
eee. Susu
FWB, vkk, 168 cm
01.fwboriSourcalibursyntynyt 26.02.2016isä Jackpotcity Prime

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 op.
Nopeus ja kestävyys 0.00 op.
Kuuliaisuus ja luonne 2807.04 op.
Tahti ja irtonaisuus 314.47 op.
Tarkkuus ja ketteryys 2804.53 op.
Valjakkoajossa 5611.57 op. (vaikeustasolla 10)

30.03.2016 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Breandan » 2/25
30.06.2017 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty (p), Wyat Shetlands » 3/11


Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut iidamaria

Sovittiin Katin kanssa, että muutaman päivän kävisin vielä tallilla vähän valmentelemassa ja liikuttamassa heppoja, ja tänään oli vuorossa Sugar-tamma. Hoitohetki sujui hieman takkuillen, sillä tamma oli sidottava todellakin tiukasti kiinni käytävälle. Kuitenkin, siitäkin selvittiin ja vihdoin pääsin kokeilemaan ratsastusta puokilla. Eihän viime kerrasta ollutkaan kun sata(?) vuotta. Mä kuitenkin jotenkin tykästyin Sugarin luonteeseen, siinä oli sitä jotain. Kentälle lähdettiin hieman kiireellä tallin oviaukosta, mutta hyvin päästiin kentälle asti. Portti kiinni, satulavyön kiristys ja jalustinten tsekkaus. Kun vaikutti hyvältä, ponnistus selkään. "Ei, ei vielä liikkeelle heppa" mutisin, kun Sugar yritti lähteä liikkeelle ennen kuin sain toisen jalan jalustimeen. Stop, ja jalustimet jalkaan, istunta suoraks ja sit mentiin. Ensin käveltiin tamman kanssa rauhallisesti ja taivuttelin joka suuntaan. Alkuun mentiin vähän madon lailla, eli kiemurreltiin mutta ei minkäänlaisessa oikeassa työskentelymuodossa vaan lapa edellä puskien kaarroksissa. Pikku turhautuminen, ja sen jälkeen tsemppasin oikein kunnolla, ja sain ratsastettua pohkeet läpi. Hyvä minä! Kun saatiin käynnissä hyviä pätkiä, siirryttiin jumppaamaan vähän ravissa. Alkuun tamman ravi tuntui hirveen isolta verrattuna mun pieniin suokkeihin ja poneihin. Vatsalihakset joutu tosissaan töihin, ja sain pitää aika ahkerasti huolta siitä että pohkeet eivät ajautuisi liian taakse. Ja voi luoja että tamma on herkkä! Pieni "nykäisy" sisäohjasta, ja jo ollaan kääntymässä voltille, pohkeen osuessa vauhtia tulee lisää. Tein kuitenkin niin, että pidätin hieman edestä, ja naputin pari kertaa raipalla pepulle, jotta ottaisi takaosaa vähän käyttöön. Pikkuhiljaa, ei heti, eikä viiden minuutin päästä vaan kärsivällisen työskentelyn tuloksena tamma rupesi liikkumaan hyvin selän läpi ja kuunteli apuja oikein kivasti. Vielä hiottiin ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä ja tehtiin parit lisäykset jonka jälkeen vielä pari ravi-käynti-ravi siirtymää, ja sitten käveltiin pari kierrosta vapain ohjin. Ja loppuun otettiin laukkaa kevyessä istunnassa kevyellä tuntumalla tehden parit ympyrät ja sitten iiisoa ravia loppuun, jonka jälkeen käveltiin tallitien päähän ja sukellettiin takaisin talliin - ötököiden syötäväksi.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut iidamaria

Seuraavana päivänä sain mennä vielä Sugarilla, tällä kertaa lupasin ottaa muutamat hypyt, joten ennen kuin hain tamman sisälle, kävin kokoamassa kentälle pari hyppytehtävää. Yksi innari, suhteutettu viiden laukan linja sekä okseri ja yksittäinen pysty. Onneksi laidun oli suht kuiva, joten tamma ei ollut saanut itseään mitenkään hirveän mutaiseksi, vaikka jalkojen harjaukseen menikin nyt hieman enemmän aikaa. Taisin laittaa tamman hieman liian löysälle narulle ja harjapakin tavarat sinkoilivat suhteellisen nopeasti ympäri karsinaa. No, lyhyemmälle narulle ja tavarat takaisin koppaan. Varusteiden laitto meni hienosti, ja taas lähdettiin kohti kenttää. En uskaltanut oikein kuvitella miten herkkä tamma esteillä olisi, mutta alkukäyntejä kävellessä sen huomasi, että kyllä jarrut löytyy, mutta niin myös vauhtia. No, alkuverryttelyt rennosti käynnissä ja kevyessä ravissa, ja sitten siirtymisiä, ja rentoa, isoa laukkaa kumpaankin suuntaan taivutellen. Ensin tultiin melko hitaassa laukassa yksittäinen pysty, ja kun sain vähän tuntumaa tamman hyppytyyliin ja lähestymisiin, otettiin vähän enemmän vauhtia, ja peräkkäin innari, jonka jälkeen pääty- ympyrä ja pysty. Ekana innarille tultiin vähän huonosti ja jäin hieman jälkeen hypyissä, mutta pystylle sain korjattua hyvin, ja tuntui menevän ihan kivasti. Pari kertaa tämä, ja pari kertaa myös päinvastaisessa järjestyksessä, ja vikalla kerralla saatiin innarille hyvä lähestyminen ja hyvät hypyt! Mä saatoin ehkä ite säätää vähän siellä selässä, mutta kun mä rakasta hyppäämistä niin oon niin innoissani. Ja tätä selittelin itelleni muutamaan otteeseen, ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni, ja ruvettiin tulemaan viiden laukan suhteutettua. Ekana tultiin neljällä laukalla, kun arvioin hieman väärin, tokalla saatiin viidellä ja kaksi seuraavaa meni kuudella. Tähän kohtaan otin tamman pysähdykseen, kävin tehtävän rauhallisesti läpi, ja lähdin suorittamaan. Nyt saatiin hyvät hypyt kummallekin esteelle ja väliin saatiin viisi laukkaa. Jes! Kehut tammalle, ja otettiin pari hyppyä vielä okserille, jonka jälkeen verkkailtiin loppuun isossa rennossa ravissa pitkässä muodossa muutama kierros taivutellen ja sitten käveltiin loppuun kymmenisen minuuttia. Hieno heppa! :--)

Kouluvalmennus, kirjoittanut iidamaria

Lupauduin valmentamaan Katia ja Sugaria (nyt vasta mulle kerrottiin että sen lempinimi on Sirkka), ja mentiin tänään selästä käsin, kun oon hieman pihalla itse tosta valjakkoajosta. Alkuun tehtiin käynnissä paljon taivutuksia ja pysähdys-liikkeelle -siirtymisiä. Kiinnitin huomiota heti alkuun Katin istuntaan, ja huomauttelinkin kantapään ja jalan asennosta, sekä siitä, kun jos jalka valuu liian taakse, menee ratsastajan painopiste eteen, joka tarkoittaa luonnollisesti jarrua. Tämän korjauduttua alkoi meno näyttämään askel askeleelta paremmalta. Pikkuhiljaa tamma alkoi hakeutua pyöreään muotoon ja liikkui hyvin selän läpi. Tämän jälkeen otettiin ravia, jossa työskenneltiin intensiivisesti vartin verran. Pysähdys-ravi -siirtymisiä, ja lävistäjillä tehtiin lisäyksiä, ja lisäksi pääty-ympyröitä harjoitusravissa koko ajan työstäen. Tamma liikkui ihan kivasti, mutta hetkittäin se pyöreä muoto hävisi, ja hetki mentiin yhtenä pitkänä pötkönä, ja sitten taas liikuttiin kivasti. Lisäykset onnistuivat hyvin, sekä pysähdykset (oli muuten ihan kuin jostain kouluratsastuksen käsikirjasta, hienoa!) onnistuivat lähestulkoon täydellisesti. Harjoitusravissa tehdyt ympyrätkin sujuivat, mutta hetkittäin tahti ja keskittyminen katosivat johonkin ja tamma puski lapa edellä tehtävän loppuun. Näitä työstettiin hieman enemmän, ja lopulta saatiinkin muutama oikein hieno ympyrä aikaiseksi hyvin taivutetulla hevosella. Loppuun otettiin laukkaa kumpaankin suuntaan tehden ympyröitä ja kaarroksia sekä myötä- että vastalaukassa, ja ei vaadittu tammalta enää niin korkeaa kokoamisastetta vaan mentiin suht pitkässä muodossa, mutta kuitenkin tuntumalla. Loppuverryttelyt saitte jäädä tekemään kahdestaan sillä välin, kun minä hain kahvia ja valmistauduin seuraavaan valmennukseen.