Valië Dei

Valië Dei (Lelu) on sympaattinen ja hurmaava pikkutamma, joka tuntuu aina olevan hyvällä tuulella. Lelu tuskin tekisi pahaa kärpäsellekään ja ihmistä kohtaan se on hyvin nöyrä ja kiltti, joten pienet lapsetkin voivat huoletta puuhastella sen kanssa kaikenlaista. Tamma on hyvin seurallinen ja seisoo puunattavana tai rapsuteltavana vaikka kuinka kauan, joten sen kanssa saa aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon. Lelu on hyväkäytöksinen poni ja sen kanssa harvemmin tuleekaan ongelmatilanteita; ainoastaan eläinlääkärin vastaanotolla se on hieman kiukkuinen ja jännittynyt, mutta tuttu ihminen vieressä porkkanasanko kädessään saa sen malttamaan mielensä ja kestämään tarkastuksen tai muun toimenpiteen rauhassa. Suurisydäminen Lelu on yksi tallin suosikkiponeista helpon luonteensa ansiosta, ja se usein paistatteleekin ihastelevien vierailijoiden suosiossa tyytyväinen ilme naamallaan.

Ajaessa Lelu on pirteä ja välillä jopa kuuma, mitä ei uskoisi sen tallikäyttäytymisen perusteella. Se kyllä malttaa mielensä kunhan kuski niin pyytää, mutta vain vaivoin. Se on usein hyvin innoissaan lähdössä töihin ja tamman kanssa onkin mukava työskennellä pitkän päivän päätteeksi, sillä se harvoin on huonolla tuulella. Lelu on yritteliäs ja miellyttämisenhaluinen kaveri, joka aina tekee parhaansa oli sitten kyse tavallisesta lenkistä tai kisasuorituksesta. Pienikokoiseksi poniksi tammassa on voimaa ja ruutia kuin pikkuruisessa kylässä, eikä se väsy raskaammassakaan työssä. Lelu on herkkä ja toimii hyvin pienistä merkeistä, ja aikaa vasten se pärjää usein mainiosti ketteryyteensä ja ripeytensä ansiosta. Rohkeana ponina se ei myöskään pelkää mitään, vaan kurvaa erikoistenkin kyhäelmien ohi turhia katselematta ja puntaroimatta.

Kisoissa Lelu on kuin kotonaan: rauhallinen ja pirteä eikä lainkaan jännittynyt. Se seuraa uteliaana ihmishälinää ja maailman menoa, joskin muistaen välillä upottaa turpansa myös eteen kannettuun heinäkasaan. Lelu ei turhia stressaa ja se keskittyy täysin omaan suoritukseensa kun sen aika koittaa. Se onkin huippuluokan kisaponi, joka tekee aina parhaansa ja suorittaa hyvin. © Siiri K.

Rakennekuva ©   |   Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Cup-sijoitukset
31.03.2017 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (p), Tuiskula » 3/55
31.05.2017 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (p), Tuiskula » 1/39
30.06.2017 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (p), Wyat Shetlands » 3/62

Show Pony Circuit
Kilpailee Driving- ja In-Hand-luokissa

Näyttelytulokset
09.11.2016 NJ, Walnut Grove Shetlands » irtoSERT (tuom. Siiri K.)
09.11.2016 NJ, Virtuaalitalli Dei » irtoSERT (tuom. Kati)
17.11.2016 NJ, Yentel ponies » irtoSERT (tuom. Jannica)

Päiväkirja

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut Sofia W.

Koko valmennuksen huomiota kiinnittävin virhe oli huomattavissa heti alkuun; istuit liian etukenossa yrittäessäsi pitää ponia tuntumalla. Tämä ei ole hyvä juttu, koska tämä istuma-asento aiheuttaa pidemmän päälle selän kipeytymisen, minkä lisäksi olet alituisessa vaarassa tuuskahtaa naama edeltä tantereeseen ponin päättäessä vaikkapa vetää liinat yllättäen kiinni kesken suorituksen. Kaiken lisäksi etukeno oli siinäkin mielessä turha, että Lelu oli jo valmiiksi ihan nätisti tuntumalla. Huomautin asiasta kertaalleen, mikä riitti. Loppuvalmennuksen ajan istuntasi oli selkeästi parempi.

En havainnut mainittavia puutteita Lelun yhteistyötaidoissa tai apujen kuuntelussa, mutta siitä huolimatta aloitimme volttiharjoituksilla kävellen ja ravaten, jotta shetlantilainen olisi varmasti kuulolla niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Käyntivoltit sujuivat sinällään sangen mukavasti. Muista kuitenkin löysätä ulko-ohjaa himpun verran enemmän, jotta Lelu saa tarpeeksi kääntymisvaraa. Ravissa tamma innostui aluksi himpun verran liikaa, jonka seurauksena voltit venähtävät turhan isoiksi ja muistuttivat pikemminkin puoliympyrää. Parin yrittämän jälkeen Lelun meno kuitenkin tasaantui maltillisemmaksi ja voltitkin alkoivat sen myötä näyttää miltä niiden pitikin.

Kun poni oli saatu kutakuinkin kuulolle, siirryimme harjoittelemaan temponmuutoksia. Ensimmäisenä harjoitteena oli simppeli pysähtyminen käskystä käyntivauhdista. Aluksi Lelua ei selvästi olisi oikein huvittanut pysähdellä ja se pyrkikin ensimmäisellä yrittämällä eteenpäin sen sijaan, että olisi jäänyt hiljaa aloilleen. Näin ollen pysähdys jäi melko epäsiistiksi. Toisella kerralla yhteistyöhalua löytyi jo enemmän ja paikalleen seisahduttiin koko vaaditun viiden sekunnin ajaksi oikein nätisti. Lisättyä ravia treenasimme pätkä kerrallaan. Lelu oli hyvin kuolaintuella ja muutenkin tämä harjoitus kuului ehdottomasti vahvuuksiinne.

Ennen siirtymistä loppukäynteihin pyysin teitä suorittamaan vielä erilaisia teitä, kuten täyskaartoja ja puolirata leikkaa. Näistä jälkimmäinen sujui niin mukavasti, että siihen ei tarvinnut sen kummemmin takertua. Myös täyskaarto sujui kauniisti oikealle, mutta vasemman puolen havaitsin olevan teille jonkin verran heikompi; Lelu kääntyi sille selvästi jäykemmin ja hitaammin kuin vastaavasti oikealle. Asettaminen oli hyvällä mallilla, joten siitä hankaluudet eivät ainakaan johtuneet. Pyytäisinkin teitä kiinnittämään tähän huomiota kotona harjoitellessanne.

Lopputulemana todettakoon, että Lelu liikkui pääasiassa rennoin, elastisin askelin ja näytti suurimmaksi osaksi jopa ihan nauttivan olostaan. Askellajit olivat puhtaita ja säännöllisiä ja tamman liikkeet olivat kaikin puolin katsojan silmään erittäin miellyttäviä. Eteenpäinpyrkiväisyyttä löytyi, raviin päästessään tamma meinasi muutaman kerran innostua hieman liikaakin. Ajoasentosi oli alun lievää etukenoisuutta lukuun ottamatta hyvä ja apusi ilahduttavan huomaamattomia ja samanaikaisesti tehokkaita.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sofia W.

Tänään olikin mukava päivä tiedossa! Kati oli kutsunut minut vierailemaan Loitsulähteessä. Eikä pelkästään käveleskelemään pitkin poikin tiluksia ja ryystämään kahvia, vaan puunailemaan ihanaa symppistä shettistamma Lelua. Olin jo jonkin aikaa valitellut enemmän ja vähemmän avoimesti, kuinka mieleni teki päästä pitkästä aikaa touhuamaan pienten persoonallisten shetlanninponien pariin, ja nyt toiveeni oli vihdoin toteutumaisillaan. Päätin, että tänään ei tehtäisi mitään hyödyllistä kuten treenattaisi hullun lailla, vaan vietettäisiin oikein semmoinen kunnon perinteinen ponipäivä höntsäillen ja elämästä nauttien.

Ensimmäisenä tehtävänä oli luonnollisesti hakea paijailuponini talliin. Alkuun vähän jännitti, että mitenhän omapäiseksi shetlantilainen mahtaisi heittäytyä huomatessaan joutuvansa hylkäämään vapauden ja kaverit hetkellisesti. Yllätyin iloisesti, kun Lelu ei tehnyt elettäkään pötkiäkseen pakoon vaan seisoi nätisti aloillaan ja tyytyi vain katselemaan uteliaasti lähestyessäni sitä. Myöskään talutusmatka talliin ei ollut missään määrin ongelmallinen; tamma löntysteli perässäni verkkaiseen tahtiin pysähtyen kerran pari ihmettelemään tallipihan tapahtumia.

Ei ollut epäilystäkään, miksi Lelu oli tallilaisten lemppariponi. Jos se oli ollut mukava jo tarhasta haettaessa ja talliin talutettaessa, niin viimeistään päästessäni harjailemaan tammaa se kyllä vei sydämeni ihan kokonaan. Näin kivaa kaveria en ollut saanut hoidettavaksi pitkään aikaan! Kumisualla rapsutellessani Lelu laski päänsä alas ja ummisti tyytyväisenä silmänsä – pikkuisen koko olemuksesta näki, että se tykkäsi ihan hirmuisesti saamastaan huomiosta. Harjaustuokion päätteeksi en voinut vastustaa kiusausta väkertää letti tamman otsaharjaan. Kyllä tällä ehostuksella kehtasi lähteä itikoiden armoille metsään!

Koska tänään oli tosissaan ihan sellainen rento himmailupäivä meille molemmille, talutin Lelun metsäpolulle. Tamma näytti vähän hämmästyneeltä, ihan kuin se olisi kysynyt että unohtuiko nyt jotain. Ihanko tosissaan ei suitsia, ei valjaita, ei mitään? Saadessaan vielä luvan popsia ruohotupsuja sieltä täältä tamma suorastaan riemastui; tämähän olikin hauska päivä! Kävelimme verkkaiseen tahtiin pienen lenkin metsäpolkua pitkin, jonka jälkeen palasimme virkistynein mielin takaisin tallille. Koska ei ollut kovinkaan myöhä, päästin Lelun vielä takaisin tarhaan muiden seuraan.

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut Sachiyo

Olin koonnut kentälle muutaman kartioportin valmiiksi päivän valmennusta varten. Olin saanut onneksi käyttää suurta ruohokenttää, jossa olisi hyvä lähteä harjoittelemaan valjakkoajoa. Lelu tuotiin pian minulle valmennusta varten, ja se näytti niin suloiselta vetäessään perässään pieniä kärryjä. Hetken jopa mietin, kestäisikö koko poni minun painoani, mutta niin muut vain saivat minut vakuutettua, että shetlanninponit olivat vahvaa tekoa. Hyppäsin kärryyn ja lähdin ajamaan ensin varovasti käynnissä ympäri ruohokenttää, jotta Lelu hieman lämpenisi.

Kuljimme ihan vain ympyrää jonkin aikaa sekä käynnissä että ravissa, kunnes oli aika siirtyä kokoamalleni radalle. Siinä oli yhteensä kuusi porttia, jotka olin asetellut melko helposti. Hidastin tamman käyntiin, ja lähdimme varovasti kulkemaan kartioiden läpi. Ensimmäinen portti sujui ihan hyvin, mutta minulla kesti hetki saada poni kääntymään seuraavalle portille. Pääsimme kuitenkin toisen läpi, joskin kärryn rengas hipaisi kartiota. Kolmas ja neljäs portti sujui ihan hyvin, mutta viidennelle en meinannut taaskaan saada Lelua käännettyä tarpeeksi ajoissa. Ajoimme kokonaan toisen kartion päältä, mutta onneksi eräs sivusta seurannut tyttö kävi nostamassa sen takaisin pystyyn. Viimeinen portti sujui ongelmitta, joten pysäytin hevosen ja hengähdin hetken aikaa.

Lähdimme suorittamaan rataa uudelleen käynnissä. Tamma tuntui olevan paremmin hallinnassani, joten uskalsin ottaa muutaman ravipätkänkin porttien välillä. Se meinasi välillä innostua jopa hieman liikaakin, mutta totteli kuitenkin käskyjäni. Kaikin puolin kärryissä kulkeminen oli mukavaa, vaikka tämä olikin ensimmäisiä kertojani ja aina yhtä jännittävää.

Kun olimme menneet porteista muutaman kerran, uskalsin vihdoin siirtyä kokonaan raviin. Lelun askeleet olivat ihanan lyhyet, kun se kulki porttien välistä. Onnistuimme jopa läpäisemään täysin puhtaan radan, mikä oli hieman yllätys. Koska laukkaa en uskaltanut vielä koittaa, teimme radan vielä kertaalleen ravissa ja hiljensimme sitten käyntiin. Kuljimme jälleen muutaman kerran ympäri kenttää, ja lopulta lähdin ajamaan tammaa takaisin kohti tallia.