M.B. Desert Finch

Shetlanninponiori,
syntynyt 14.07.2018.
Mustankimo (EE/aa/Gg), ei merkkejä.
Aikuisena arviolta 103 cm korkea.
Tällä hetkellä opettelee ponin elämää.
Kapasiteettia erityisesti valjakkoajoon.
Rekisterinumero VH18-017-0292.
Kasvattanut ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

Throntown Deep Junkie on oikea monitoimiponi, sillä se on kilpaillut niin koulu- ja esteratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Omistajansa mukaan se on aina ollut hyvin helppo tapaus hoitaa ja käsitellä. Poni on kantakirjattu III-palkinnolla jääden vain pisteen päähän kakkospalkinnosta. Orilla on ilmeisesti ennestään yksi jälkeläinen, mutta siitä ei löytynyt internetin syövereistä perustietoja enempää tietoa.

Gabriëlle v.d. Rooshoevella ei ole vielä muuta kilpailukokemusta kuin näyttelyistä, mutta se on opetettu ajolle synnyinmaassaan Hollannissa. Tamma muutti Mantsuun kantavana ja heti perään se astutettiin Deep Junkiella. Esikoinen M.B. Maia on tällä hetkellä vuosikas, joten sen kanssa keskitytään peruasioiden oppimiseen. Vuoden päästä alkavat sitten ajoponin opinnot.

Ajatuksia tulevaisuudesta

Jos Des tulee isäänsä, sillä voi hyvinkin olla rahkeita pärjätä niin ratsuna kuin vaunuponina. Tällä hetkellä kuitekin vaikuttaa siltä, että pikkuoria kiinnostaa ihan kaikki muu kuin oppiminen. Se on melkoinen rämäpää, joten saa nähdä miten se tuosta rauhoittuu, vai rauhoittuuko.

Mutta vielä oripoika saa vain nauttia ja olla lapsi. Se vieroitetaan emästään elokuun puolenvälin jälkeen, jonka jälkeen se on valmis muuttamaan uuteen kotiin. Des on nyt siis varattavissa ja sitä saa käydä moikkaamassa Mantsussa niin usein kuin tahtoo, jos kaupat uuden omistajan kanssa tehdään jo ennen vieroitusta.

Des on myyty ja se muuttaa uuteen kotiinsa elokuussa 2018. Uudet sivut

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 29 » Karkulaiset

Ponit aiheuttivat meille tänään pieniä sydämentykytyksiä. Olin juuri tekemässä tarkastuskierrosta laitumilla ja jo kaukaa katselin, ettei ponien laitumella näkynyt ketään. Kun lopulta pääsin aidan viereen, ammotti aitaus aivan tyhjyyttään. Kaivoin puhelimen taskusta ja soitin Katille, joka oli tekemässä omia hommiaan tallissa. "Ei poneja sattuis näkymään sielläpäin?" "Eeei, kai", kuului vastaus. "No, jossain niiden täytyy nyt olla, koska täällä laitumella ei ole yhden yhtä ponia."

Koska karkulaisia ei näkynyt laidunten läheisyydessä, lähdin kävelemään takaisin tallille päin Katin jo aloittaessa etsinnät siellä. Jo noin kymmenen minuutin kuluttua aloin vaipua epätoivoon, mutta sitten tajusin kurkata maneesin takana olevaan metsään. Puiden takaa pilkotti ensimmäisenä Athenan pää. Sen vieressä seisoskeli takapuoli minuun päin Maia. Hieman kauaempana kaksikosta häntiään huiskivat Esmé, Gabriëlle ja Scilla varsoineen. "Huh, täällä ne on kaikki, maneesin takana", huusin Katille, joka riensi oitis paikalle. "Mutta miks ihmeessä ne on tänne tulleet, kun niillä on laitumellakin oma metsä", Kati ihmetteli. Sanoin miettineeni samaa ja kipaisin hakemaan tallista riimunnaruja. Palattuani ehdotin: "Jos sä otat ton kolmikon, niin mä tuun näiden kahden kanssa perässä. Pikkuvarsat varmaan seuraa ihan hyvin emiään, mutta varmistetaan näin, että kaikki pysyy varmasti matkassa."

Kävellessämme takaisin laitumien luo, aloimme pohdiskella uusille varsoille nimiä. "Mitäs jos tällä kertaa nimettäisiin ne lintujen mukaan nyt kun kahden isällä on lintuaiheinen nimi", ehdotin hetken pohdiskelun jälkeen. Katin mielestä idea oli hyvä, joten saatuamme ponit aitojen sisään suuntasimme talliin tietokoneelle selailemaan erilaisia listoja linnuista. Loppujen lopuksi kaikille löytyi nimet laululintujen kategoriasta. Esmen ja Gabriëllen pojista tuli M.B. Rusty Sparrow ja M.B. Desert Finch, sekä Scillan tammavarsasta M.B. Blackbird. Kun nimet oli kirjoitettu muistiin, lähdimme vielä yhdessä tarkistamaan, että ponit olivat varmasti pysyneet aidoissa. Ja niin pienet kiltit ponit saivat osakseen runsaasti rapsutuksia.