Päätä itse lajisi

Mandelbackessa kilpaillaan nyt samalla kertaa useammassa eri lajissa! Sinun päätettäväksesi jää osallistutko kenties vain yhteen, vai taisteletko voitosta ratsastuksen kuninkuuslajissa, kenttäratsastuksessa.

Koulu-, este- ja maastoestekilpailuihin osallistuaksesi sinun on kirjoitettava tarina tai runo annettujen ohjeiden mukaan. Tuomari laittaa osallistujien tuotokset paremmuusjärjestykseen.

Kenttäratsastuskilpailun kokonaistulos muodostuu koulu-, este- ja maastokokeen tuloksista. Voittaja on ratsukko, jonka kolmessa osakokeessa saama yhteenlaskettu pistemäärä on pienin. Pisteet vastaavat hevosen sijoittumista luokassa (esim. hevonen sijoittuu ensimmäiseksi, viidenneksi ja kolmanneksi: yhteensä yhdeksän pistettä). Kilpailuun pääseminen edellyttää osallistumista kaikkiin kolmeen osakokeeseen, jotka on merkitty samalla kirjaimella (esim. CIC2-kenttäratsastusluokkaan päästäksesi hevosen tulee osallistua kaikkiin c-luokkiin).

Luokat

  1. Kouluratsastus (avoin kaikille)
    1. Helppo C
      Kerro kilpailusuorituksestasi virkkellä, joka alkaa kirjaimella H ja päättyy kirjaimeen Y. Muista käyttää sanaa, jossa on B-kirjain.
    2. Helppo B
      Kirjoita tarina sinun ja ratsusi veryttelystä. Käytä sanoja satula ja raippa tai vaihtoehtoisesti kannukset, käpy, kulta. Sanoja saa taivuttaa.
    3. Helppo A
      Sairastut vatsatautiin ennen suoritustasi. Saat suostuteltua/pakotettua jonkun muun ratsastamaan radan hevosellasi. Kerro kenet sait ratsastajaksi ja miten suoritus sujui.
  2. Esteratsastus (avoin kaikille)
    1. 60 cm
      Kirjoita tarina siitä mitä omituista tapahtui varustaessasi hevostasi ennen veryttelyyn menemistä.
    2. 95 cm
      Näit viime yönä unta, että voitit luokkasi, mutta kunniakierroksella putosit hevosesi selästä. Mikä oli syy putoamiseen?
    3. 120 cm
      Unohdit jonkin tärkeän tavaran/varusteen kotiin. Kerro mitä unohdit ja miten ratkaisit ongelman.
  3. Maastoesteratsastus (avoin kaikille)
    1. 50 cm
      Kirjoita tarinan tai runon muodossa kuvaus kilpailupäivästä tai suorituksesta satulan näkökulmasta.
    2. 90 cm
      Kirjoita opettavainen tarina tästä päivästä lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarinan pituus saa olla maksimissaan 150 sanaa.
    3. 115 cm
      Postaat kisapaikalta Instagramiin vahingossa väärän kuvan. Kerro millainen lähetetty kuva on ja mikä sen olisi pitänyt olla. Mitä tapahtuu kuvan lähettämisen jälkeen?
  4. Kenttäratsastus (ei osallistumisia)
    1. Aloittelijaluokka (avoin kaikille)
    2. Helppo (avoin kaikille)
    3. CIC2 (avoin hevosille, ei suomenhevosille)

Tulokset

Onnittelut kaikille ja suuri kiitos osallistumisestanne!

1. Kouluratsastus

a. Helppo C

1. Melina - Villahaan Toopo
Hevoseni oli nauttinut ennen suoritusta liikaa bensiiniä, tai kauraa, sillä ohjelman alussa nähtiin alkukumarruksen sijaan valtava hyppy.

2. Santana - Bomber XIII
Halua kilpailla ei aamulla ollut, Bomber-poni taisteli vastaan ja vatsanväänteisiin olisi helpottanut oma sänky ja pehmeä tyyny.

3. Jannica - Our Little Secret
Helppo C ohjelman ratsastus sujui minulta ja Sefeltä hyvin, vaikka radalle olikin joltain lennähtänyt banaaninkuori ja jokin hely.

4. Melina - Kuukarin Merlinin Parta
Hieraisin muutaman kerran silmiäni astuessamme baanalle, sillä tuomareilla oli tuoleilla röhnöttämisen sijaan arviointiasentona ponteva syväkyykky.
Tuomarin kommentti: Hauska, mutta ei kerro varsinaisesti teidän suorituksestanne.

b. Helppo B

1. Jannica - Colour by Design
Aloitimme verryttelyn kevyillä ravivolteilla ja pohkeenväistöllä. Muutamalla ratsastajalla tuntui olevan käpy takapuolen alla, sen verran kiukkuisia katseita saimme osaksemme verryttelyssä. Kesken verryttelyn huomasin, että olin unohtanut kannukset kokonaan kotiin. Onneksi sain seuraavaan luokkaan osallistuvalta sellaiset lainaksi. Verryttelyn lopuksi otin laukkaympyröitä ja -voltteja, eivät ne ihan kullan arvoisia suorituksia olleet, mutta olin tyytyväinen panokseemme.

2. felissa - Ciara
Ennen koulurataamme verryttelin Kiiran kanssa perusteellisesti, jotta sain siihen edes jotain liikettä. Kiira ei tuntunut katsovan yhtään jalkoihinsa, vaan meinasi kompastella kaikenlaisiin risuihin ja männynkäpyihin. Kuuma keli oli ilmeisesti vienyt tamman voimat. Hetken jo suunnittelin kannusten käyttöön ottamista, mutta pienen sadekuuron virkistämänä kultaponini reipastui huomattavasti.

3. Veera - Merituulen Kaiherrus
Satula narisi vanhuutta kun kapusin tammani selkään. Kaiho oli hieman levoton, kun sen puoli-vuotias Aamu varsa oli jäänyt kotia ja tamma-mamma oli pitkän tauon jälkeen joutunut työn touhuun. Painoin pohkeeni kiinni tamman kylkiin ja lähdimme verkkaisasti eteenpäin. Pyysin vähän parempaa etenemistä ja Kaiho vastasi laiskasti pyyntööni. Tamman katse haahuili verryttelyssä ja sainkin huomautella sitä useampaan kertaan. En mielelläni käyttänyt raippaa, mutta tänään pitkä kouluraippa oli alkuun huomauttamassa tammalle että pohkeitakin tuli kuunnella.
Satula nitisi ja natisi, kun lämmittelin todella tahmeaa tammaa ravissa. Monien napakoiden pohje ja raippa (pohkeen kohdalle) huomautusten jälkeen Kaiho alkoi liikkua edes jotenkin päin. Vanha satulan ääntelykin alkoi ärsyttämään, pitäisi sekin vaihtaa uudempaan. Laukan jälkeen tamma alkoi olla jo vähän enemmän oma itsensä ja helppo B luokkaan lähdettiin enemmän tai vähemmät vetreinä. Raippa sai jäädä kisahoitajalleni ja me lähdimme nitisevän satulan saattelemana kohti kouluaitoja.

c. Helppo A

1. Elaine Banker - Hemsbury Dodger
"Huomenta Sean. Anteeksi, jos herätin. Kuule, minulla on ihan kamala vatsatauti. Hyvä jos voin edes soittaa." Elaine kuulosti uupuneelta ja kurjalta puhelimenkin läpi.
"Olen todella pahoillani, että minun pitää kysellä tällaista, mutta voisitko tuurata minua siinä helpon A:n koululuokassa? Tämä menee varmaan ohi huomiseen mennessä." Hetken ajan linja oli hiljainen.
"Juu, nimenomaan Dodgerilla. Älä nyt viitsi, sinähän olet hyvässä kunnossa. Penny on alaikäinen, ei kisahoitajia istuteta hevosen selkään päivän varoitusajalla." Nainen nauroi väsyneesti.
"Nyt ainakin tiedän, miksi pyysin sinutkin mukaan. Se on sitä paitsi sinun hevosesi! Näytä niille nuoremmille."

Elaine oli kiireinen ja tunnollinen nainen, ja sellainen hän oli aina ollutkin. Hemsbury Stablesin varakkaampiin sijoittajiin ja hevosenomistajiin kuuluva Sean muisti kyllä, kun tomera tyttö oli ensi kertaa tullut kesätöihin Hemsburyyn. Olipa rapsutellut Dodgeriakin, silloin kun ruuna vasta opetteli kävelemään, ja Sean oli oppinut tuntemaan Elainen työ- ja harrastuskaverina hyvin. Tavallaan Dodger oli ollut jo pitkään heidän yhteinen projektinsa - iso risteytyshevonen, jota Elaine vuosia sitten ahkerasti harjasi, ja jonka kanssa Sean oli aikoinaan valmentautunut ja kilpaillut ahkerastikin. Mies oli itsekin silloin ollut vähän nuorempi kuin nykyään.
Hän ei ollut lainkaan vastahakoinen suostumaan pyyntöön. Kai se teki hänellekin hyvää vielä koetella taitojaan kaiken maastolenkkeilyn ja satunnaisen metsästyksen lomassa. Kyseessä olikin ihan kunnon haaste - hänellä oli enää yksi aamu aikaa opetella ulkoa se koulurata, jota hän oli katsellut Elainen harjoittelevan.

Tumma ratsastusfrakki istui hyvin, samaten valkeat ratsastushousut ja saappaat. Niitä tuli välillä käytettyä metsästysretkilläkin, ja ne olivat onneksi olleet Dodgerin varusteiden mukana - ruuna oli Seanin suosikkihunter. Tuomaristo ja kuuluttaja olivat näyttäneet hieman pöllämystyneiltä, kun Sean kävi ilmoittamassa tuuraavansa luokkaan aiemmin ilmoittautunutta ratsastajaa. Se melkein nauratti.
Kai kummastus oli silti ihan ymmärrettävää - leveäharteinen ja vankkaryhtinen, harmaapartainen skottiäijä tuskin on koskaan ollut kouluratsastuksen syvin ilmentymä. Vaikka puoliksi skotlantilainen oli kyllä hevonenkin, ja Sean tiesi, että sopi oman suosikkiruunikkonsa satulaan hyvin.

Dodger hörisi kevyesti ja yritti tunkea syliin, ennen kuin Sean nousi satulaan verryttelyalueella.
"Kaveri, et sä nyt voi tuolla tavalla käydä mussuttamaan", mies nauraa tyrskähti ja työnsi ruunansa turvan kauemmas. Se ravisteli päätään kuolaimet kilahtaen ja huokaisi, ikään kuin olisi kohauttanut olkiaan ja sanonut "ihan miten vaan". Sean ponnisti itsensä satulaan, ja toivoi, ettei Dodger saisi tunnin sisään yhtä tavanomaisista uhmakkuuden puuskistaan. Ruuna tunsi kyllä isäntänsä, vaikka olikin jonkun toisen kanssa treenannut. Se osasi sopeutua äkilliseen suunnitelman muutokseen, kun tahtoi.
Seanilla ei ollut radasta tai sen sujumisesta ennakkoaavistuksia. Jos se meni hyvin, se meni hyvin, ja jos ei, niin sitten piti ensi kerralla tehdä paremmin. Kun kutsu kävi, Sean ja Dodger lönköttelivät reippaasti keskelle kenttää, ja mies tervehti tuomareita. Hevonen höristi isoja, ruskeita korviaan, ja vilkaisi Seania silmäkulmastaan, ja he aloittivat radan.

"Elaine, morjens! Onkos olo jo lainkaan parempi?" Sean kuulosti iloiselta, vaikka sitähän mies yleensäkin oli.
"Joo, Dodger oli reipas ja reilu, ei hommaillu mitään omiaan. Se osas kyl asiansa. En nyt ittestäni menisi samaa vannomaan." Miehen nauru oli ronskia, skottiaksentti sitäkin vahvempi. Ei se sentään Magnuksen shetlantilaista mongerrusta päihittänyt.
"Hyvä kuulla. En ehkä olis mennytkään enää rataesteille riehumaan. Tulen kyllä kattomaan teitä, ja taputan lujaa." Kuulosti siltä, että Sean oli itsekin ilahtunut mahdollisuudesta ottaa osaa kilpailuun.

2. Jem - Breezin' Smirk
Isoveljeni Lucas ei näyttänyt kovinkaan iloiselta noustessaan Smirkyn satulaan, joka oli osaltaan ymmärrettävissä. Eihän nyt maailmanluokan GP-hevosten ratsastajan olisi pitänyt joutua ratsastamaan keskitason kenttähevosella vieläpä helpossa luokassa. Kieltämättä minua kymmenen senttiä pidempi veljeni näytti enemmän kuin huvittavalta mököttäessään siron, mutta lihaksikkaan täysiverisen selässä joka näytti vähintäänkin siltä kuin olisi nielaissut pilaantuneen sitruunan. Radan alkaessa olin jo aivan varma että tuo kaksikko ei suoriutuisi radasta kunnialla. Ainakaan tyylipisteitä ei radasta tulisi hevosen viuhtoessa häntäänsä ja luimistellessaan korvat niskaa myöten kuin viimeistä päivää. Smirky oli selkeästi yhden ihmisen hevonen ja sen mielestä sen arvolle ei tasan sopinut että sen selässä oli kouluradalla joku muu kuin minä, vaikka Lucas ainakin väitti osaavan asiansa. Jollain ihmeen keinolla kaksikko sai suoritettua radan poistumatta kertaakaan radalta tai reitiltä, vaikka musta täysiverinen yrittikin kaikkensa päästäkseen eroon ratsastajasta.

3. felissa - Vanilla Unicorn
Kauhean vatsataudin kourissa yritin kiertää kilpailualuetta läpi etsien samalla sekä lähintä vessaa, että sopivaa kuskia Nillalle. Kaikki tutut ja puolitutut vaikuttivat olevan kiireisiä omien hevostensa kanssa, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pakottaa hevosiin hyvin varautuvasti suhtautuva äitini Nillan selkään. Luojan kiitos GP-tason kouluratsu suoriutuu helposta luokasta kuin vettä vaan ja äitini on kulkenut mukana kilpailuissa ponivuosistani asti, joten hän osasi radan jotenkuten.

4. Jannica - Eventyrprinsen
Juuri ennen luokan alkamista vatsassa alkoi kiertämään ikävästi. Etsin käsiini sisareni, joka toimi kisoissa kisahoitajanamme. Selvitettyäni tilanteen hänelle nopeasti sain lahjottua hänet ratsuni selkään sijastani. Suoritus meni suhteellisen hyvin, vaikka ori ottikin kaiken ilon irti tilanteesta laiskottelemalla. He saivat kuitenkin ihan hyvän arvostelun.

2. Esteratsastus

a. 60 cm

1. Melina - Kuukarin Merlinin Parta
Kouluosuus oli onnistuneesti takana ja astelin tyytyväisenä kohti kisahoitajaani, jonka oli määrä talutella hevostani suoritusten välissä. Pate-oria ei näkynyt kuitenkaan missään, ja lähemmäs päästessäni pystyin aistimaan kisahoitajani kasvoilta aidon kiihtymyksen. Hevonen oli kadonnut. En jäänyt kuuntelemaan hänen perääni huutelemia selityksiä siitä, että miten ja miksi hevonen oli kadonnut, vaan ryntäsin etsimään sitä. Epäilin laiskanpulskean otuksen jääneen syömään jonnekin lähistölle, mutta epäilykset alkoivat vaihtua hiljalleen epätoivoon, sillä hevosesta ei näkynyt jälkeäkään. Palasin lähes tunnin etsimisen jälkeen epätoivoisena takaisin kuljetusautolle ja rojahdin istumaan kuljetusautoa vasten.

Erotin nyyhkytysteni lomasta kuitenkin pian erikoista kolinaa joka tuntui kuuluvan kuljetusauton sisältä. Kiersin toiselle puolelle autoa ja kurkistin varovasti sisälle. Minua tapitti kummastunut silmäpari: Pate seisoi autossa täysissä kisavarusteissa ja viimeisen päälle puunattuna. Kuulin samassa takaani kisahoitajani askeleet ja löin äkkiä oven kiinni. Tiedustelin häneltä epämääräisesti sopertaen oliko hevosta näkynyt, ja sain osakseni kummallisen katseen. Kisapäivän stressi ja jännitys olivat tehneet minulle ilmeisesti tepposet, sillä pinnisteltyäni hetken muistiani, ymmärsin varustaneeni itse hevoseni ennen kun lähdin etsimään vessaa ja täyttämään vesipulloa ja ilmoittamaan itseni luokkaan ja, ja.. Hevonen ei ollutkaan siis kadoksissa, vaan ainoa asia joka oli karkuteillä, oli oma muistini. Hyvä kisasuorituskin taitaisi olla tämän jälkeen liikaa toivottu, sillä hevosen verryttelyn sijaan olin verrytellyt vain ja ainoastaan itseni juostessani epätoivoisesti ympäri kisapaikkaa..

2. Jannica - Our Little Secret
Talutin ponini talliin varustamista varten. Harjattuani Sefen aloin satuloida ponia, ihmettelin kun satulavyö ei meinannut mennä lainkaan kiinni. Hetken ähistyäni tajusin, että olin kiireessä laittanut panssarivyön väärinpäin. Ei siis ollut ihme, ettei vyö ylettynyt.

b. 95 cm

1. felissa - Ciara
Unessani mahtava esteponini Kiira hyppäsi tuplanollan ja luokan loputtua menimme ylpeänä vastaanottamaan palkintoja. Ruusukkeet saatiin jaettua ja kunniakierros pääsi alkamaan. Näissä kilpailuissa kunniakierrosta säesti kuitenkin livebändi, jonka mekkalaa Kiira pelästyi pahemman kerran ja ryntäsi toiseen päähän kenttään. Enhän minä pysynyt tamman nopeissa liikkeissä mukana ja päädyin maistelemaan kentän hiekkaa.

2. Jannica - Colour by Design
Ratsastimme Callen kanssa kunniakierroksella kärjessä, ori innostui tosissaan takana laukkaavan vauhdista ja pukitti hypäten sivulle niin äkisti, etten pysynyt kyydissä. Nolona kokosin itseni hiekan seasta ja lähdin verryttelyalueelle, missä valveutunut toimihenkilö oli jo onneksi saanut ponini kiinni.

c. 120 cm

1. Elaine Banker - Hemsbury Dodger
Elaine oli todella odottanut kenttäkilpailuja, sillä ne olivat ehdottomasti hänen lempilajinsa. Metsämaastoissa laukattavaan kettujahtiin tottunut, iso ja vanttera Dodger ei ehkä ollut se kaikkein itsestäänselvin vaihtoehto kisaratsuksi - kaikki kotitallillakin ehdottivat täysiverisiä, mustaa Fitziä ja kimoa Pepperiä. Kunhan vain oli kunnon kuolain, Dodger pysähtyi kyllä, ja jos sen vain sai verrytellessä lämpenemään, siitä löytyi vauhtiakin.
Ongelma tuli tietenkin vastaan kolmipäiväisen kenttäkilpailun keskellä, kun Elaine huomasi unohtaneensa pakata mukaan ratsastushanskansa. Ja raipan. Voi helvetti. Dodgerin kanssa niitä kyllä tarvitsi, sillä se oli iso hevonen.

"Penny?" Elaine huhuili säätäessään solmiotaan ja kiskoessaan kisatakkia päälleen. Vaaleahiuksinen tyttö kurkisti Dodgerin kaulan alitse, ja katsoi häntä kysyvästi.
"Kuule, oletko nähnyt minin ratsastushanskojani missään? Niitä tummanruskeita?" Elaine kysyi. Tyttö pudisti päätään.
"Eipä ole näkynyt. Kai sinä otit ne mukaan?"
"Olen satavarma siitä, että pakkasin kyllä kaiken, ja hyvissä ajoin, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että Donna on saattanut ottaa hanskani omaan käyttöönsä", Elaine huokaisi ja haroi mustia hiuksiaan, vaikka oli juuri saanut laitettua ne siististi kiinni.
"Sinulla ei varmaan ole omia mukana?" hän kysyi, mutta Penny pudisti taas päätään.
"Kisahoitaja, muistatko", tyttö nauroi, ja Elaine joutui hymähtämään ja nyökkäämään. "Oletko kysynyt Seanilta?"
"En. Enkä usko, että hänen hanskansaistuvat minulle. No, ehkä tarkistan vielä autosta", Elaine huokaisi ja katseli vilkasta tallialuetta turhautuneena. Kaikilla muilla näytti sujuvan erinomaisesti, ja porukka hölkkäili jo muutaman verryttelyesteen ympärillä leppoisasti.
"Katsotko sen verryttelykuntoon", Elaine pyysi Pennyltä, joka alkoi nostaa Dodgerin isoja kavioita. Tyttö vastasi hyväksyvästi ja sukkajalkainen risteytysruuna pärskähti samaan malliin, kun hän alkoi harjata sitä. Elaine ei voinut kuin huokaista hiljaa ja jatkaa etsintöjään, kun oli ensin kevyesti taputtanut Dodgerin ruskeaa kaulaa.

Raippa verryttelyyn ja kentälle mukaan löytyi lopulta erään pienemmässä luokassa kilpailleen naisen tarvikkeista lainaksi. Elaine oli kiitellyt tuhannesti, ja toivonut hartaasti, ettei hukkaisi sitäkin. Dodger oli saanut raipasta hyvin virtaa, ja laukkasi verryttelyalueella reippaasti korskuen.
Joku saattoi luulla kentän laidalta tai kisakatsomosta seuratessaan, että ratsukko, joka kuulutettiin kentälle nimillä "Elaine Banker ja Hemsbury Dodger", oli jonkun pienen urheilutapaturman uhri. Sideharso ei ehkä ollut paras korvike nahkahanskoille, eikä nyrkkeilijän kääreitä muistuttava tapa kämmenien suojaamiseen myöskään kovasti ilahduttanut lämpimässä kevätsäässä. Dodger oli kuitenkin iso ja pitkä hevonen, ja kun se rymisteli menemään esteeltä toiselle, Elaine oli ihan tyytyväinen siitä, ettei joutunut tarraamaan nahkaohjiin paljain käsin - olympiakuolaimesta huolimatta. Ei se kuvissakaan pahalta näyttänyt.

2. Veera - Hemsbury Raglan Road
Voihan nenä, olen unohtanut hevoseni Rontin suitsista ohjat kotiin. En ymmärrä miten tämä voi olla mahdollista. Pengon vielä kertaalleen trailerin ja automme läpikotaisin, mutta ei, ohjia ei näy missään. Löydän sen sijaan vanhan jalustimen hihnan ja paalinarua. Näistähän ne ohjat on sitten pakko kasata ja lähden virittämään ensiksi paalinarua kuolainrenkaista kiinni jalustinhihnan reikiin. Kiedon paalinarua moneen kertaan ristiin ja rastiin, että ne kestäisivät jotenkin kasassa. Tästä tulee kyllä kaikkien aikojan koomisin kisa, kun lähdin sovittamaan "uusia" suitsia Rontin päähän.

3. felissa - Vanilla Unicorn
Pesin Nillan meksikolaiset estesuitset kisapäivää edeltävänä iltana ja pakkasin ne mukaan rasvattuani ja koottuani ne. Ennen esterataa suitsiessani tammaa huomasin kuitenkin ohjien puuttuvan.. Nopean ongelmanratkaisukykyni avulla sain valokuvaamassa olleen tuttuni juoksemaan hevostarvikekojulle ostamaan suitsiin ohjat. "Nää oli ainoot mitä oli jäljellä.." sanoi kaverini empien saavuttuaan takaisin pidellen kädessään vaaleanpunaisia glitterillä koristeltuja ohjia. Todella kivat, aivan todella todella kivat.

4. Jem - Breezin' Smirk
Aivan liian monta satulaa omistavan hevosen kanssa olisi luulleen jo oppineen pakkaamaan kisoihin juuri ne oikeat varusteet mukaan. Vielä vuosienkaan jälkeen en kuitenkaan nähtävästi osannut katsoa aamutokkurassani olinko pakannut mukaan sekä koulu-, este- ja maastoestesatulan vai kolme koulusatulaa. Nyt olin kuitenkin unohtanut matkasta molemmat estesatulat ja huomasin asian tottakai vasta juuri ennen esteluokkaa. Eihän metrikahdenkymmenen rataa voinut hypätä koulusatulassa! Onnekseni kilpailupaikalla oli kuitenkin joku Smirkyn kanssa suunnilleen samankokoisen hevosen omistava henkilö, joka suostui lainaamaan hevosensa satulaa radan ajaksi huomattuaan ahdinkoni.

5. Jannica - Eventyrprinsen
Varustaessani hevosta huomaan, että olen unohtanut sen suitset kokonaan kotiin. Asia harmittaa ihan älyttömästi, mutta onneksi järjestäjän tallista saamme siistit suitset ja ohjat lainaan. Vaan oli se kyllä noloa mennä kilpailevan tallin joukkoihin myöntämään näin aloittelijan mokan.

3. Maastosteratsastus

a. 50 cm

1. Melina - Kuukarin Merlinin Parta
Kisapäivä oli kuuma ja hikinen,
voi kunpa vain olisin voinut nähdä sen.
Olisinpa nähnyt edes pinkeät pakarat,
vaan jouduinkin todistamaan Melinan herkutteluseuraukset kamalat:
Satulaa vasten löi pyöreä pylly,
joka jokaisella askeleella itsekseen hylly.
Eipä jäänyt kisapäivästä paljon kertomista,
paukkeen ja narinan lomasta erotin vain vaimeaa hurrausta.

2. Jannica - Our Little Secret
Minut lastattiin autoon aamuviideltä,
oli trailerissa oma paikka orrelta.
Matkustimme Mandelbackeen pitkän matkan,
hyvähän siellä oli kuitenkin tuon ajan.
Paikan päällä ponin harjattuaan,
laittoivat minut selkään kapeaan.
Tuli päälleni tuttu ratsastaja,
jonka kanssa olimme maastoradalle suunnistava.
Sujui suoritus varsin nopeasti,
vaikka en aina nähnytkään määränpäähän kuin sumeasti.
Hypättyämme koko radan,
pääsimme palkintojenjakoon tasajalan.

b. 90 cm

1. felissa - Ciara
Kun lähdet, tai edes suunnittelet lähtöä, kolmiosaiseen kenttäratsastuskilpailuun, tutustu oikeasti huolella siihen, millaisia luokkia kilpailu sisältää ja mitä siellä toden totta pitää osata. Älä yliarvioi ponisi, saati itsesi kuntoa, sillä kolme kilpailuluokkaa ratsastettuasi olet luultavasti niin loppu, ettet jaksa nousta ratsusi selkään edes palkintojenjakoon. Jos sinne suorituksellasi edes pääset. Varaa kilpailupäivän aamuna matkaan riittävästi aikaa ja hoida pakkaamine mieluiten edeltävänä iltana. Ei niin, että alat aamulla puoli viisi miettimään mitä kaikkea tarvitsetkaan mukaan kun lähtö on kuudelta. Yritä myös kilpailupaikallaolla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja vieläpä niin, että ratsullasi on oikeaan lajiin sopivat varusteet yllään. Mikään ei ole mukavampaa kuin verrytellä kouluradalla kun kuulee oman lähtökuulutuksensa maastoesteradalta.

2. Jannica - Colour by Design
Maastoesteradan tärkein opetus taisi olla tällä kertaa se, ettei sinne kannattanut rynnätä tyhjällä vatsalla. Ainakin omalla kohdalla viimeisessä lajissa kostautui alhainen verensokeri, enkä meinannut jaksaa keskittyä esteiden vaatimalla tasolla suoritukseen.

c. 115 cm

1. felissa - Vanilla Unicorn
Värikkään ja monivaiheisen kilpailupäivän loppupuolella olin postaamassa Instagramiin hehkutusta siitä, miten mainio hevonen minulla onkaan, vaikka kaikki muu menikin lähestulkoon päin persettä. Tekniikan ihmelapsena julkaisin vahingossa Instagramiin kaverilleni aiemmin snäppäämäni duckfaceselfien, jonka kuvasin aamuyöstä Nillan häntää letittäessäni.. Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä ja kun olin poistamassa kuvaa alkoi puhelimeni nettiyhteys pätkiä, joten sinne se jäi internetiin kaikkien nähtäville.

2. Jem - Breezin' Smirk
Kirjoitin kuvatekstiksi "Better watch out! Brittish devils are back in business!" ja lähetin kuvan, huomaten sitten että kuva ei nyt sattumoisin ollut lähelläkään sitä vauhdikasta maastoesteen ylitystä Smirkyn ollessa oma pirumaisen hurmaava itsensä. Ei, kuvassa ei ollut maastoestettä tai Smirkyn irvistystä vaan Smirky rapsuttelemassa pienen shetlanninponin kanssa ja haukottelemassa. Onhan se nyt melkoinen brittiläinen piru ja varomisen arvoinen, kun rapsuttelee ponin kanssa ja nauttii kesäpäivästä. Ennenkuin ehdin tehdä mitään virheen korjaamiseksi, oli kuvaan tullut jo ties miten monta tykkäystä ja kommenttia niin brittiläisiltä kuin suomalaisiltakin tutuilta ja tuttujen tutuilta, jotka jollain tavalla pirumaisen hevoseni tiesivät. Kuvan vaihtamisen sijaan annoin rapsuttelukuvan teksteineen jäädä Instagramiin, en juuri sillä hetkellä jaksanut välittää asiasta sen enempää.

3. Elaine Banker - Hemsbury Dodger (kuva)
Elaine otti kisapaikalla monta kuvaa Dodgerista. Hänen mielestään se todella on sellainen ruuna, joka ansaitsee tulla nähdyksi ja koetuksi useamminkin kuin Hemsburyn metsästysretkillä Seanin ratsuna. Tietenkään jokainen kuva ei aina onnistu, ja tietenkään Elaine ei onnistunut postaamaan instagramiin sitä kaunista pääpotrettia, jonka Dodgerista sai ennen maastoesterataa otettua.
Kuva oli kaunis - siinä Dodger tuijotti isot ruskeat korvat hörössä kuvaajasta oikeaan, ja taustalla näkyivät sekä verryttelyalueen hiekkapohja että muutama maastoeste sen takana. Se kuva, joka instagramiin kuitenkin päätyi, oli hieman toista sorttia.

Hevosen kanssa ei pidä räplätä puhelinta, ei vaikka kuinka olisi järkevä ja aikuinen ja työskentelisi ratsastuksenopettajana. Nyt Elaine sai siitä omakohtaisia kokemuksia. Kävi niin, että naisen ottaessa kuvia ja nojautuessa niin kauas Dodgerista kuin käsi ohjilla suinkin yletti, ruuna päätti ottaa ja innostua. Ehkä joku toinen hevonen kiljaisi tai kulki liian läheltä, mutta oli miten oli, Dodger päätti hypätä puoli metriä ilmaan ja loikata puolikkaan laukka-askeleen verran vasemmalle. Kuva heilahti, kännykkä tippui, ja Elaine onnistui saamaan ruunan ohjaksista uudelleen kiinni. Tilanne rauhoittui ihan hyvin.

Mutta yritäpä siinä sitten päivänpaisteessa saada puhelimen näytöstä selkoa, ja valita tusinasta sinitaustaisesta punaläiskäisestä kuvasta se oikea. Tietysti juuri se huono heilahtanut lähti kisapaikalta julkaisuun. Kisahoitajaksi matkaan lähtenyt Penny nauroi kuvalle katketakseen, eikä suostunut auttamaan sen poistamisessa.

4. Jannica - Eventyrprinsen
Saan kaveriltani oudon viestin kisasuorituksen jälkeen Instagramiin, jossa kysytään olinko kunnossa. En käsittänyt mistä oli kysymys, koska olinhan juuri muutamia minuutteja aiemmin postannut sinne valokuvan, jossa komeilimme voittoloimi päällä. Hoidettuani Ricon suorituksen jälkeen kirjauduin puhelimellani instagramiin ja korjasin oikean kuvan postaukseen ennen kuin lähdimme kotimatkalle.
Tuomarin kommentti: Tässä tarinassa jäi mysteeriksi millaisen kuvan ratsastaja vahingossa postasi.

4. Kenttäratsastus

a. Aloittelijaluokka (avoin kaikille)

1. Melina - Kuukarin Merlinin Parta (4+1+1=6)
2. Jannica - Our Little Secret (3+2+2=7)

b. Helppo (avoin kaikille)

1. felissa - Ciara (2+1+1=4)
2. Jannica - Colour by Design (1+2+2=5)

c. CIC2 (avoin hevosille, ei suomenhevosille)

1. Elaine Banker - Hemsbury Dodger (1+1+3=5)
2. felissa - Vanilla Unicorn (3+3+1=7)
3. Jem - Breezin' Smirk (2+4+2=8)
4. Jannica - Eventyrprinsen (4+5+4=13)