Northern Misery xx

Takaumat

15.03.2025 Irtohypytystilaisuus Kuuran Suomenratsujen maneesilla

Nell huomasi sattumalta Suomessa järjestettävän irtohypytystilaisuuden ja sen kummemmin miettimättä ilmoitti uusia kokemuksia kaipaavan Missyn mukaan. "Harvemmin sitä tulee vietyä hevosia ulkomaille asti irtohypytettäväksi, jos samalla ei ole tiedossa muuta ohjelmaa", hän pohti itsekseen. Nyt sattui onneksi olemaan kalenterissa sopivasti tilaa pienelle piipahdukselle. Aikataulujen selvittyä kävi ilmi, että tapahtumassa olisi mukana lähes neljäkymmentä hevosta, mikä oli yllättänyt jopa tapahtumajärjestäjän. Onneksi Nellille ja Missylle ei osunut alku- tai loppupään vuoro, sillä päivä alkoi jo 7.40 ja loppui vasta 23.40. Missy päästettiin maneesiin kello 18.40, mutta sitä ennen hyppäsi Callumin nuoren lusitano-ori Andyn emä ja Nell yritti parhaansa mukaan vilkuilla myös tämän suoritusta raportoidakseen asiasta ystävälleen. Nainen oli nähnyt Ada-tamman myös aiemmin estekisoissa ja oli sen jälkeen yrittänyt monesti ehdottaa Callumille, että Andystäkin voisi kokeilla leipoa estehevosta kouluratsun sijaan. Mies ei ole kuitenkaan toistaiseksi lämmennyt ehdotukselle. Nainen nappasi puhelimellaan pari kuvaa ja lähetti ne kiireesti ystävälleen juuri kun Missyn vuoro kuulutettiin alkavaksi. Tästä eteenpäin äänessä tapahtuman järjestäjän Katri Helminen:

"Mustilla hevosilla jatkettiin, kun Adan jälkeen irtohypytysvuoroon pääsi 2-vuotias täysiveritamma Northern Misery xx, jota esittäjänsä Ravenel kuvaili varsin eloisaksi ja itsetietoiseksi tyypiksi. Aiempaa irtohypytyskokemusta Missyllä oli vain vähän, mutta se ei rohkeaa nuorisolaista hidastanut lainkaan. Maneesiin saapuessaan tamma oli hyvinkin vireällä tuulella, eikä se muistanut joka hetki pysyä edes neljällä jalalla, mutta kujaan päästyään se keksi onneksi nopeasti suunnata suurimmat energiansa hyppäämiseen turhan hillumisen sijaan. Ensimmäisillä kierroksilla esteiden ollessa vasta kavalettikorkeudessa ei Missy juurikaan vaivautunut miettimään, miten tyylikkäästi se kujan selvitti; hevoselle vaikutti olevan tärkeintä, että suoritus oli ohi nopeasti ja palkintoämpäri tyhjennetty vielä sitäkin nopeammin. Estekorkeuksien noustessa tamma kuitenkin petrasi estetekniikkaansa niin, että aiemmin laakeat hypyt muuttuivat pyöreämmäksi ja ensimmäisillä toistoilla eteenpäin kurkotetut etujalat alkoivatkin taipua kohti hevosen mahanalustaa. Tammasta pystyi hyvin sanomaan, ettei se ollut vielä kovin kokenut hyppääjä, mutta lupaavat rakennuspalikat olivat kuitenkin paikoillaan: Missy oli nopea jaloistaan, sillä oli voimakas ponnistus ja ennen kaikkea valtavasti luottamusta omaa selviytymistään kohtaan. Esteälyä hevosella ei vielä juurikaan ollut, mutta päättäväisesti se kuitenkin hyppäsi kaiken eteensä tulevan ponnistuspaikasta huolimatta. Viimeisellä kierroksella kujan viimeinen okseri hätyytteli jo metrin korkeutta, mutta se ei täysiveristä edes mietityttänyt. Missy hyppäsi viimeisenkin toistonsa vauhdikkaasti ja hyvällä asenteella osoittamatta pienintäkään merkkiä päälle hiipivästä turnajaisväsymyksestään. Maneesista poistuessaan hevonen oli kuitenkin selvästi rauhoittunut, eikä sen tarvinnut olla enää kaikesta näkemästään yhtä tärreillään kuin paikalle saapuessaan."