Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse.
Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!
Kuvat © ei halua mainita nimeään | Klikkaamalla näet kuvat suurempina.
Vaikka Aapeli osaakin pistää silloin tällöin ranttaliksi, on se oriiksi loppujen lopuksi varsin helppo.
| i. Kurun Apsintti sh, vprt, 151 cm |
ii. Kurun Runttari sh, rt, 154 cm, evm |
iii. Eelakka |
| iie. Kurun Minttumaarit | ||
| ie. Jasmini sh, rt, 150 cm, evm |
iei. Hurja Jannu | |
| iee. Joulu Enkeli | ||
| e. Aava sh, rt, 153 cm |
ei. Turmion Ukko sh, rt, 159 cm, evm |
eii. Maarin Kiperä |
| eie. RVA Tiina | ||
| ee. Aaria sh, rt, 150 cm, evm |
eei. Topias | |
| eee. Yön Alviira |
Aavan isä Turmion Ukko on hyvin taidokas kouluratsu. Lempinimeltään Ukko, on koulutettu aina Vaativa B tasolle saakka. Kilpailuissa tämä pitkäharjainen herrasmies on menestynyt hienosti ja ruusukkeita on tullut kahmittua senkin edestä. Luonteeltaan rehellinen suomalainen, joka nauttii kilpailemisesta ja rapsutuksista. Ulkonäössäänkään herralla ei ole vikaa, vaan se on palkittu kantakirjassa toisella palkinnolla. Varsinkin jalka-asennoistaan se sai hyvää palautetta. Ukolle on ollut kysyntää jalostuksessa ja sillä onkin useita jälkeläisiä, joista muutama on pärjännyt hienosti ikäryhmiensä laatuarvosteluissa.
Ukon isä Maarin Kiperä on eläkepäiviä viettelevä pikkupoika. Vaikka ikää riittää, on se luonteeltaan aina kuin kevät varsa, innokas ja pirteä. Kuitenkin hyvin lempeä herra, joka tuppaa aina hankkiutumaan hankaluuksiin. Kipi oli nuoruudessaan upea kouluratsu, jolla riitti kapasiteettia aina Vaativa A tasolle saakka. Se jopa voitti suomenhevosten koulumestaruus tittelin kerran. Kipi on myös palkittu ensimmäisellä palkinnolla kantakirjassa, joka myös vaikutti suuresti sen massiiviseen jälkeläismäärään.
Isänemä RVA Tiina olikin luonteeltaan poikkeuksellinen muihin tähän mennessä verrattuna. Tämä neito osasi olla ilkeä ja puri jos halusi. Se kunnioitti vain omistajaansa, vaikka häneltäkin löytyi muutamia hampaanjälkiä vuosien varrella. Neito toimi vain siitoshevosen virassa, pahan luonteensa takia. Ensin pelättiin tamman periyttävän luonnettaan, mutta onnekseen näin ei tapahtunut. Näyttelyihin se vietiin muutaman kerran, mutta ankarasti kolmosella palkittu tamma ei pärjännyt erikoisemmin.
Aavan emä Aaria on myös Martti Peltosen omistama ja kasvattama pienehkö tamma. Aaria on kuitenkin ollut pitkään ylläpidossa yhdellä kilparatsastajalla, koska itse omistajalla ei ole aikaa. Tamma on pärjännyt upeasti Helppo A tasolla ja 5-vuotiaana olikin laatuarvostelussa lupaavin kouluhevonen. Varsinkin ilmavista liikkeistään se on saanut kehuja, vaikka korkeutta ei olekaan paljoa. Energinen ja sitkeä tamma, joka on palkittu toisella palkinnolla kantakirjassa. Tamma on vielä hyvässä iässä ja kilpailee ahkerasti. Jälkeläisiä sillä on vain kaksi, joista toinen, ori Hirmuli, on hyvin menestynyt myös koulukilpailuissa.
Aarian isä Topias on komea punarautias pienhevonen. Punertavampaa hevosta saa melkeinpä hakea, mutta harmikseen se ei ole tähän mennessä periyttänyt yhtä punertavaa väriä kuin itsellään. Tämä vanha herra on jo kilpailueläkkeellä, mutta siitospuuhat jatkuvat edelleen. Luonteeltaan hieman äkkipikainen, mutta samalla valloittava nappisilmä. Koskaan ei kannata aliarvioida vanhaakaan hevosta. Nuoruudessaan tämä herra kilpaili sekä koulussa että esteillä, menestyenkin kiitettävästi. Topias on palkittu kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla ja jälkeläisiä sillä on parisen kymmentä.
Rautiaan värikastiin kuuluu myös emänemä Yön Alviira. Tämä neito oli myös koulupainotteinen ja se koulutettiinkin Vaativa B tasolle saakka. Neito sijoittui hyvin, mutta voittoja se ei saavuttanut juurikaan. Tamma ei myöskään ollut rakenteeltaan mitenkään erikoinen, kantakirjassakin se palkittiin kolmannella palkinnolla. Luonteeltaan se kuitenkin oli hyvin yhteistyöhaluinen ja aina innolla mukana joka paikassa. Jälkeläisiä sille teetettiin neljä, joista kaikki ovat menestyneet hyvin koulupuolella ja saavuttaneet muitakin arvonimiä. Emän sukuselvitys © Vibaja, kiitos!