Hipun isä Sannin Hurumuru on tamman emän tavoin yksi hienoimmista suomenhevosistani. Ori tuli jo pikkuisena varsana Fiktioon ja olemme kokeneet paljon kaikenlaista yhdessä. Nelivuotiaana Muru aloitti kisauransa kouluratsastuksessa ja kesällä 2008 kävimme paljon myös näyttelyissä. Näyttelyiden kiertäminen tuotti myös tuloksia, sillä pian kasassa oli kolme muotovaliosertiä ja näinollen sille saatiin anottua VIR MVA Ch-arvonimi. Kesäkuussa osallistuimme yleislaatuarvostelutilaisuuteen ja ori sai kolmannen palkinnon. Heinäkuussa Muru jäi kokonaan kilpailueläkkeelle. Elokuussa ori kantakirjattiin toisella palkinnolla ja lokakuussa se sai suomenhevosten laatuarvostelussa toisen palkinnon. Samoin KRJ:n laatuarvostelusta tuli toinen palkinto marraskuussa. Muru on tällä hetkellä KRJ:n laatiksen uusintatilaisuudessa ja toivon mukaan saadaan palkinto korotettua. Tulevaisuuden suunnitelmissa on vielä yla- ja sla-palkintojen korotus, muuten Muru saa viettää rauhassa eläkepäiviään. Jälkeläisiä oriille on kertynyt kahdeksan, joista muutamat ovat menestyneet hienosti kouluratsastuksessa.
Murun isä Kivisen Hurmuri on hienon kisauran tehnyt ruuna. Tällä Huruksi kutsutulla ruunalla on kilpailukalenterissaan lähes 100 sijoitusta. Eniten sijoituksia on tullut painotuslajeista, eli koulu- ja esteratsastuksesta. Ei oria olla siis turhaan palkittu ERJ III ja YLA2 palkinnoilla, sekä SLA I palkintoa unohtamatta. Jälkeläisiä miehelle on kertynyt seitsemän. Hurun isä, Ramirei oli oikein upea punarautias, joka periytti upeat piirteensä niin koulu- kuin esteradoiltakin. Ori on vielä melko nuori ja jatkaa kilpailukenttien valloitusta. Pirtuliina oli rakenteellisesti hieno tamma, KTK-II, mutta kilpailukokemukset jäivätkin sitten vähemmälle omistajien panostaessa tamman kauniina pitoon - lahjakkuus jäi käyttämättä hänen osaltaan. Vihilän Aatu oli kuitenkin toinen tapaus, jonka lahjakkuus todella käytettiin niin näyttely- kuin kilpailupuolellakin. 151 senttiä korkea orii kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja on edelleen vanhuuspäivillään omistajiensa ylpeys. Pirtuliinan isä Vahinkolaukaus ei nimestään huolimatta ollut vahinkovarsa vaan pikemminkin upean kasvatustyön tulos Pohjanmaalta, joka saavutti jopa kansainvälistä menestystä esteradoilla. Pirtuliinan emä Siniella oli 157-senttinen kaunis tamma, joka menehtyi trailerionnettomuudessa ennen suurempaa menestystä. Aatun isä Tähtivoitto oli puhtaasti KTK-I-palkittu orii, joka voitti kaikki näyttelyt, joihin hän ikinä osallistui. Kilpailumenestyksensä Aatu oli kuitenkin perinyt emältään Filmiinalta, joka oli niin koulu- kuin estekenttienkin taitaja alueellisella tasolla Lounais-Suomessa. Neitoperhonen oli aikanaan varsinainen koulutykki, joskin menehtyi pian Hurun syntymisen jälkeen synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Ennen Hurua tämä neitokainen sai 3 tervettä varsaa ja periytti perussuomalaista luonnettaan eteenpäin. Ruosteprinssi taas oli upea ilmestys, 154 senttiä ja on luonteeltaan selvästi lähimpänä Hurua - vaikka kyllähän hän Ramireinkin puolelta on piirteitä saanut. Hieno hevonen niin muodoiltaan kuin liikkeiltäänkin, periytti piirteitään Neitoperhosen lisäksi 10 varsalle. Ruosteprinssin isä Rosvoroope oli päätoimiselta ammatiltaan poliisiratsu, sivutoimenaan herra valloitti koulukenttiä hyvällä menestyksellä. Hyvästä luonteestaan johtuen herra astutti maailmaan 15 jälkeläistä, joista suurin osa myytiin kuitenkin ulkomaille. Ruosteprinssin emä Prinsessa Rosella oli nimensä mukaisesti kaunis suomenhevonen, 156 senttiä korkea ja kantakirjattu hienosti toisella palkinnolla. Hänen esteuransa päättyi jalkavammaan, mutta jatkoi sinnikkäästi eläkepäiviinsä asti harrastehevosena. Nomparellineiti on jäänyt melko tuntemattomaksi Hurun sukutaulussa - tiedetään kuitenkin, että hänen isänsä Nomparelli oli mainetta niittänyt lappalaisratsu koulupuolelta ja emänsä Neiti-Kulta esteratsu huippuunsa hiottuna aivan pääkaupunkiseudulta.
Ei Murun emäkään isää huonompi ole. Erilan Vilma on hieno kouluratsu, josta kertoo KRJ III palkinto. Tämän lisäksi Vilma on saanut yleislaatuarvostelussa kolmannen ja suomenhevosten laatuarvostelussa ensimmäisen palkinnon. Varsoja on siunaantunut seitsemän kappaletta. Luonteeltaan tamma on rauhallinen ja suomenhevosmainen. Vilman isä, Hokkeri, on Vilman kasvattajan Noora Mäkeläisen ykköskouluratsu. Parivaljakko on mm. voittanut v. 2006 kouluratsastuksen mestaruusluokan suomenhevosille järjestetyssä kilpailussa, ja onkin Suomen sisällä varsin tunnettu pari. Mestaruuden lisäksi ratsukolta löytyy 25 sijoitusta, 9 ensimmäistä sijaa Suomen sisällä järjestetyistä kilpailuista. Hokkeri on 158 cm korkea rautias suomiherra, hyvin komea sellainen, jonka varsasta moni suomenhevoskasvattaja on saanut haaveilla. Rungoltaan Hokkeri on kunnon ratsutyyppiä ja täyttää loistavasti ratsutyypin suomenhevosen rakennevaatimukset: ryhdikäs, pitkäkaulainen, ei kovin pitkärunkoinen, pieni pää, viisto lapa ja selväpiirteinen säkä. Luonteeltaan Hokkeri on perusrauhallinen ja erittäin yhteistyökykyinen. Tämän ykköspalkinnolla kantakirjatun oriin vanhemmat ovat myös koulupainotteisia, yhteensä 25 sijoitusta aluekilpailuista napanneita Itä-Suomalaisia. Kuulopuheiden mukaan juuri Tähti-Tyttö on periyttänyt loistavat piirteensä eteenpäin, ja tämän voi huomata myös kantakirjauspalkinnosta II. Vilman emä taas, Vilke-Veera, on vähemmän tunnettu luottoratsu kotitallillaan Noora Mäkeläisen luona. Kilpakenttiä vain vähän kiertänyt Veera on ollut jo vuosia ahkerassa ratsastuskoulukäytössä, ja on niin pienten kuin suurienkin ratsastajien suosikki. Vaikka Veera tulee myös lasten kanssa toimeen ja toimii rehellisenä ja luotettavana ratsuna, ei se tarkoita sitä, etteikö tammasta haastetta olisi. Kun vähän kokeneempi ratsastaja ottaa ohjat, saa Veerastakin paljon irti. Ratsutyypin suomenhevosen rakennevaatimukset Veera täyttää hyvin. Veeran vanhemmat, Kehveli ja Pirske, olivat aikanaan kuuluisia kouluratsastuskentillä tekemistään suorituksista. Eipä siis ihme, että Veeraltakin niitä taitoja on löytynyt. (Psst. Veeran 10:stä kouluratsastuskilpailusta luokassa he A sijoituksia on upeat 7 - ei ollenkaan huonosti, sillä voittoja niistä on kuusi!) Kantakirjauspalkintoja suvusta löytyy Kehveliltä, kolmospalkinto - aikoinaan tuloksesta oltiin hämmästyneitä, sillä oriin uskottiin olleen vähintään II-tasoa. Tuomareiden puolueellisuutta ei ikinä selvitetty.
Hipun emä on upea, Fiktion oma kasvatti, Fiktion Ilopilleri. Ensimmäiset elinvuotensa tamma eli Tanjan luona Aniossa, mutta hänen lopetettuaan Elliksi kutsuttu tamma palasi synnyintallilleen. Aniossa kilpailu-ura oli alkanut jo mainiosti ja niin jatkoimme sitä täällä Fiktiossakin. Omaahan tamma myös upean ulkomuodon ja ei ollutkaan mikään yllätys, että se sai VIR MVA Ch-arvonimen ja kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle saaden tilaisuuden parhaat pisteet. Koska Elli menestyi hyvin myös kouluratsastuksessa, vein sen laatuarvosteluun, jossa tamma nappasi ensimmäisen palkinnon tilaisuuden toisiksi parhain pistein. Lisäksi tamma kävi suomenhevosten laatuarvostelussa, josta se sai parhaan mahdollisen palkinnon eli I*-palkinnon saaden taas tilaisuuden parhaat pisteet. Yleislaatuarvostelusta Elli nappasi hienosti toisen palkinnon. Ennen eläkkeelle pääsyä tamma oli varsonut kuusi varsaa, mutta vielä 22-vuotiaana se varsoi yhden varsan. Kolme varsoista olivat oreja ja loput neljä tammoja. Yhtä lukuunottamatta varsat saivat nimensä perään kirjaimet r ja i, eli ri, kuten Ilopillerissäkin on.
Ellin isä Fandel on komea tummanpunarautias suomenhevonen. Säkäkorkeutta oriilta löytyy 156 sentin verran. Ori on kilpaillut kouluratsastuksessa ja sijoittunut monesti. Ori on KRJ-II, SLA-I ja YLA3 palkittu. Fandel viettelee tällä hetkellä eläkepäiviään ja on omistajansa ylpeyden aihe, kuten varmasti myös kasvattajansa. Ellin isänisä, eli Fandelin isä, upea Oreakas, menestyi hyvin kouluratsastuksessa. Sen koulutustaso ylsi vaativaan A:han. Ori voitti lähes jokaiset kisat joihin osallistui. Orilla kilpaileminen lopetettiin 17 vuoden iässä, kunnes se siirtyi siitosoriksi. Ori kuoli 25 vuoden ikäisenä, mutta se oli jättänyt jälkeensä monen monta kouluratsastuksessa menestynyttä suomenhevosta. Isänisänisä Orion oli tunnettu siitosori ja kaikki tahtoivat sen jälkeläisiä. Ori oli myös menestynyt hyvin kouluratsastuksessa. Se voitti pari kertaa kouluratsastuksen maailmanmestaruuden. Isänisänemä Haavereita Sattuu oli menestyksekäs koulutamma. Sen elämä loppui kuitenkin lyhyeen. Kilpailuista tullessa rekka ajoi traileria päin, eikä tamman vuoksi ollut enää mitään tehtävissä. Tamma oli vain 13-vuotias ja se oli varsonut vain kahdesti. Ellin isänemä, kaunistakin kauniimpi Fandeliina, oli myös menestynyt kouluhevonen. Tamma kahmi voittoja. Neiti oli myös kantakirjattu ja suosittu siitoshevonen. Se saikin monta upeaa jälkeläistä, joista Fandel oli viimeinen. Tamma menehtyi 26-vuotiaana. Isänemänisä Feenix kilpaili pari vuotta koulua, kunnes siirtyi jalostusoriiksi ja jätti jälkeensä monia menestyksekkäitä kouluhevosia. Isänemänemä Filmitähti ei ollut kovin tunnettu, mutta se kilpaili kouluratsastuksessa. Tamma kuoli salaperäisesti 10 vuoden iässä.
Ellin emä Lilla My on kouluratsastuksessa kilpaillut tummanpunarautias suomenhevostamma. Säkäkorkeutta tammalla on 151 senttiä. Tamma on palkittu kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa neljännellä palkinnolla. Ellin emänisä, perusjuntti Muumin Trollet on hyvin tunnettu kansallisen tason kouluratsu, varsinkin kun nimi oli ruotsia. Ori on napannut monta voittoa niin kansallisen, kuin aluetasonkin kilpailuista. Lisäksi orii on upearakenteinen ja on näyttänyt kyntensä myös näyttelykehissä. Ori onkin kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle. Trolli menehtyi 18-vuotiaana. Emänisänisä Vauhti-Vili on myöskin hyvin tunnettu, tosin raviradoilla menestystä niittänyt herra. Sen ennätys oli 20,0ke ja voittosumma yli 100 000 euroa. Ori menehtyi vanhuuteen monta vuotta sitten, jättäen jälkeensä kymmeniä jälkeläisiä. Emänisänemä Sinikka kilpaili aluetasolla kouluratsastuksessa, mutta kansalliselle tasolle tamma ei ehtinyt, sillä se loukkasi pahasti jalkansa. Jalka ei ottanut parantuakseen, joten tamma jouduttiin lopettamaan. Se jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen, Muumin Trolletin. Ellin emänemä on kaunis koulutamma Pikku-Maija. Tamma on kahlannut läpi monet koulukisat ja on tuonut paljon voittoja kotiin. Kilpailemisen lisäksi tamma on varsonut kuudesti, joista viimeiseen tamma sitten kuoli. Emänemänisä Potku tunnetaan hyvin menestyneistä jälkeläisistään. Itse Aatuksi kutsuttu ori on kilpaillut vähän joka lajissa, mutta parhaiten se taitaa kouluratsastuksen, jossa moni sen jälkeläinenkin on menestynyt. Tätä nykyä ori viettää lokoisia eläkepäiviään Itäisessä Suomessa. Emänemänemä Syreeni oli aika tuntematon tamma kilparadoilla, mutta muutamaan otteeseen se tavattiin kisoissa. Sen sijaan sen jälkeläiset ovat menestyneet hyvin ja saaneet hyviäkin saavutuksia niin koulu-, kuin esteratsastuksessakin. Menehtyi 15-vuotiaana.
Kiitoksia Viivi L.:lle Murun vanhempien suvun selvityksistä!