M.B. Engina

"Eikä, taas ne pojat on karkuteillä", tuhahdan kyllästyneenä Katille, kun huomaan kolmen varsan porukan hengailevan vapaana maneesin liepeillä. Jo toista kertaa tämän viikon aikana on lähdettävä pyydystämään karkulaisia. "Ei mutta eihän toi yks ookaan Chiro. Sehän on Enna!" tajuan päästessämme lähemmäs joukkoa. Kati heiluttelee mukaansa napannutta kauraämpäriä, joka houkuttelee suuren ruoan ystävän Polluxin lähemmäs. Myös Enna matelee meitä kohti. "Kuules Enna, mitä sä oot näiden poikien touhotuksiin lähtenyt mukaan", juttelen tammalle kun otan sen rauhallisesti kiinni. "Noin, kaks kolmesta napattu. Enää jäljellä toi yks murheenkryyni Hiisi. Katotaanko mitä tapahtuu, jos nyt lähdetään ensin viemään Enna ja Pollux äitiensä luo."

Ennasta huomaa hyvin, että se on saanut kasvaa ensimmäiset elinkuukautensa orivarsojen kanssa. Tamma ei kaihda edes rajumpia leikkejä, eikä sillä ole aina aivot mukana yksin touhutessakaan. Siksi se on todella altis loukkaantumisille ja onkin vähän väliä ruhjeilla tai jopa täysin levossa.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 23/2017 » Eräs kesäiltapäivä

Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta viikon kestäneen kylmyyden ja sateiden jälkeen, kun parkkeerasin takapuoleni tammojen ja varsojen laitumen reunalle. Tarkoituksenani oli vain katsella ja ihastella uusia varsojamme, sillä kiireisen viikon jälkeen olin kunnon tauon tarpeessa. Pitkän aikaa sainkin vain rauhassa seurailla hevosten toimintaa. Äidit nauttivat vihreää ruohoa lastensa kaitsemisen ohella. Toiset pääsivät helpommalla kuin toiset, sillä pari varsaa loikoili ketarat ojossa emiensä vierellä, kun taas toiset leikkivät ja temmelsivät kaikkien ympärillä.

Jossain vaiheessa telmivät varsat rauhoittuivat sen verran, että hoksasivat minut laitumen laidalla ja rohkeimmat suuntasivat lähemmäs. Pientä porukkaa johti Kipan musta orivarsa Hiiskatti ja perässä seurasivat Ginan tytär Engina, sekä Iran ja Charmanten pojat Pollux ja Okeanos. Hiiskatti tuli kurkottelemaan aitalankojen välistä, mutta sai tällin osuessaan niihin. Vaikka oikeasti se ei tuntunut olevan asiasta moksiskaan, se veti ihan vain huvin vuoksi pikku rallituksen, johon muut kolme tietysti yhtyivät. Mutta kohta nelikko jo palasi aidan viereen.

Rapsuttelin varsoja pitkän tovin, kunnes päätin moikata muitakin hevosia lähemmin ja tarkistaa samalla, että kaikilla oli kaikki hyvin. Itikoiden hyökkäyksiltä ei ollut kukaan selvinnyt täysin, mutta Ixy oli saanut osansa muustakin. Oripoika Smaragd oli nimittäin ilmeisesti tylsyyksissään vähän syönyt emänsä häntäjouhia. No, onneksi ne kasvavat takaisin.

Vastahakoisesti palasin takaisin talliin ja tapasin toimistossa paperihommia edelleen tekevän Katin. "Pollux, Vanilla ja Okeanos alkaa olla kohta vierotusiässä. Miten aika meneekin niin nopeesti?" taivastelin. "Älä muuta sano. Mikäs siellä laitsalla oli meininki?", Kati tiedusteli ja kerroin Ixyn hännästä. "Ai joo, mä huomasinkin sen kans aiemmin. Toivottavasti Ixyllä on edes jotain jouhia jäljellä, kun se pikkujätkä vierotetaan." "Niinpä. Jahas, kai se on munkin jatkettava hommia. Mä lähen nyt hakemaan Algebran ja meen vähän tekemään sen kanssa juttuja kentälle."