Juhlistimme tänään Kuiskun 6-vuotissyntymäpäiviä porkkanakakun kera. Miten onkaan aika vierähtänyt näin nopeasti. Vasta hetki sitten saimme iloita tuoreen varsan syntymää ja nyt se muka täyttää jo kuusi. Ja nyt tämä varsa odottaa omaa varsaansa. Tiineys on sujunut tähän asti oikein hyvin. Vielä ei kuitenkaan olla edes puolessa välissä, joten odoteltavaa riittää. Kuiskun menoakaan se ei ole haitannut, joten harva se päivä löytää edestään tamman aikaansannoksia. Viimeisimpänä tempauksena oli oma-aloitteisesti siirtynyt yön aikana käytävän toiselle puolelle isompaan karsinaan. Neiti oli saanut jopa oven keploteltua kiinni, joten aamulla kun menin talliin, näytti siltä, että tamma olisi aina asunut siellä. En tiedä yrittikö Kuisku vihjailla jotain, mutta en nyt kuitenkaan ihan vielä aio siirtää sitä toiseen karsinaan.

Nyt se on sitten tehty, eli Kuisku on astutettu. Koska etsimäämme voikkoa oria ei vielä löytynyt, valitsin tammalle Taikakuun Kartanosta rautiaan orin nimeltä Kärmeniemen Räyskä. Tämä Ykäksi kutsuttu ori on palkittu 3-vuotiaana varsa-arvostelussa toisella palkinnolla, jääden vain pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Kilpahevosen urallaan se on sijoittunut menestyksekkäästi etenkin kenttäratsastuksessa ja sijoituksia on kerääntynyt myös niin rata-, kuin maastoesteiltäkin. 21-vuotiaana ori osallistui Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun, jossa se palkittiin hienosti I-palkinnolla saaden tilaisuuden parhaimmat pisteet. Ykä vietti aivan äskettäin 23-vuotissyntymäpäivään ja vielä ori jaksaa mennä porskuttaa. Jälkeläisiä sillä on ennestään kaksi, jotka kumpikin ovat saaneet varsa-arvostelusta II-palkinnon ja kilpailleet hyvällä menestyksellä kenttäratsastuksessa.

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi valitsin Ykän, on kuitenkin sen luonne ja ratsastettavuus. Toivon, että tämä orivalinta tasapainottaisi sopivasti Kuiskun räiskyvää luonnetta ja tekisi varsasta miellyttävämmän ratsastaa. Mielestäni tulevalla varsalla on hyvät eväät tulla erinomaiseksi kenttäratsuksi. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Kyllä minä tiesin, että Kuiskussa on potentiaalia, mutta että tällainen kisaura. Tänään päättyi tamman kisaura porrastetuissa kenttäkilpailuissa hienosti toiseen sijaan helpossa luokassa. Takana on nyt kymmenen starttia, joista seitsemän sijoituksia! Sijoituksistakin neljä olivat voittoja. Eli sijoitusprosentti 70 ja voittoprosentti 40, huikeaa! Kuiskun sedän Sisun sijoitusprosentti on 41, joten kyllä nuorempi sukupolvi veti kevyesti pidemmän korren.

Tällä hetkellä tamman tulevaisuus on hieman auki. Jatkammeko vielä kilpailemista muissa tahoissa vai teetämmekö Kuiskulle varsan. Todennäköisesti päädymme jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja sitten varsan jälkeen lähdemme taas kilpailemaan. Toiveissa olisi löytää pienhevoskokoinen voikko ori, mutta nähtäväksi jää löytyykö sellaista mistään. Jos sitä ei nyt löydy, niin etsimme jonkin hienon KERJ-palkitun orin ja kokeilemme onnea voikon suhteen sitten myöhemmin.

Tänään oli Kuiskun kantakirjausvuoro ja tammaa tarjottiin luonnollisesti R-suunnalle. Sen ensimmäisessä kahdessa sukupolvessa neljä kuudesta on kantakirjattu, joista ii. Raisu ja ei. Ilon-Ajatus II-palkinnolla, sekä isä Kasinolla ja emä Iki-Elene III-palkinnolla. Muut paitsi Ilon-Ajatus ovat R-suunnalle palkittuja, Ilon-Ajatus sen sijaan J-suunnalle. Koska tamman vanhemmat ovat ”vain” III-palkittuja, ei kantakirjauskelpoisutta saatu niiden avulla, mutta sepäs ei haitannut, sillä Kuisku on pärjännyt hienosti näyttelyissä. Jo ensimmäisestä virallisesta näyttelystään se kahmaisi MVA-SERTin ollen Best in Show -kehässä toinen, minkä myötä siitä tulikin ktk-kelpoinen. Sittemmin tamma on saanut myös RCH:n ja irtoSERTin. Tavoitteenamme on kerätä sertit vähintään Champion-arvonimeen.

Takaisin kantakirjaukseen. Tämänkertaisessa tammojen tilaisuudessa oli yhteensä 37 hevosta, Kuisku mukaan luettuna. Tuomareina toimivat Peppi S., Vibaja, Tanja N. ja aksu. Ennen Kuiskun vuoroa ei oltu juuri II-palkintoja jaettu, joten jännitys sen kun kasvoi… Meidän vuoromme oli siis neljäntenätoista ja sitä ennen vain yksi oli palkittu kakkosella. Jännitys vaihtui kuitenkin lopulta suureksi iloksi, sillä Kuiskulle lueteltiin seuraavanlainen pisterivi: 19 + 18 + 17 + 19. Eli yhteensä 73 pistettä ja II-palkinto! Mahtavaa!

Emme me sitten sentään juhannuksena kisoihin lähteneet, mutta mukavasti heti sunnuntaina päätimme herätä aikaisin ja suunnata Minnantilalle starttaamaan ensimmäinen seuratason Aloittelijaluokka. Tuttuun tapaan matka sujui Kuiskun kanssa mallikkaasti.

Tamma oli intopiukeena, kun pääsimme perille. Minä taas kauhusta jäykkänä. No, kauhu on ehkä vähän liioittelua, mutta kyllä nämä ensimmäiset yhteiset kisat jännitti. Meidän lähtövuoro oli onneksi alkupäässä, joten sain ajatukset muualle, kun ryhdyin heti laittamaan Kuiskua kuntoon.

Jo verkassa ihmettelin, kuinka hienosti Kuisku kuunteli ja totteli apujani. Olikohan minulla edes alla oikea hevonen? Kotona treeni kun ei ole ikinä sujunut näin sulavasti! Vauhtia oli silti ehkä pikkuisen liikaa, mutta kouluradan jälkeen en olisi voinut olla tyytyväisempi tamman käytökseen.

Varusteiden vaihdon jälkeen kävimme hyppäämässä pari verkkaestettä, jonka jälkeen olikin jo meidän estekokeen vuoro. Kolmannella esteeellä puomit kolisivat pysyen kuitenkin kannattimillaan, mutta seuraavalla tuli pudotus. Neljä virhepistettä jäi meidän suorituksemme saldoksi ja tässä vaiheessa olimme luokassa kymmenen parhaan joukossa.

Kun maastokoe iltapäivällä koitti, Kuiskussa riitti edelleen virtaa. Ja maaliin selvittiin kunnialla. Lopulta sijoituimme yhdeksänneksi, kun osallistujia oli kaikkiaan 42 (joista kolme hylättiin). Aika hiukeaa näin ekaksi kerraksi!

Kuisku täytti jo joku tovi sitten neljä vuotta, mutta kilparadoille emme ole vielä päässeet. Sopivia kisoja ei ole vielä sattunut eteen, mutta ei se treenauskaan ole pahitteeksi. Sisun ja Kassun kanssa olimme juuri Virossa harjoituskilpailuissa, mutta harmittavasti sielläkään ei ollut Kuiskulle sopivaa luokkaa, joten sen osalta reissu jäi tekemättä. Mutta eiköhän me kisaura päästä korkkaamaan vielä tässä kesäkuun aikana. Seuraavat sopivat kisat olisi juhannusaattona ja -päivänä. Ne eivät vain allekirjoittanutta hirveästi houkuttele, heh. Onneksi kisoja löytyy vielä neljälle seuraavallekin päivälle, joten varmasti joku niistä valikoituu Kuiskun ensimmäiseksi kilpailuksi.

Heinäkuussa suunnitelmissa olisikin sitten kantakirjaus! Hirveä jännitys on päällä jo nyt. Kuiskun kanssa on kyllä tullut käytyä harjoittelemassa muutamissa VSN- ja NJ-näyttelyissä ja tällä hetkellä tilannehan on se, että neiti on enää yhden sertin päässä Champion-arvonimestä.

Tänään suuntasin auton nokan kohti Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämää varsa-arviointia. Kuiskun ratsukoulus nimittäin saatiin kuin saatiinkin siihen pisteeseen, että sen kehtaa jossain esittääkin. Kolmivuotiaiden ryhmään, johon Kuiskukin siis osallistui, minulta oli tulossa myös kaksi hevosta Fiktiosta. Lisäksi ryhmässä oli kolmetoista muuta nuorta suomenhevosta.

Päivä alkoi rakennearvostelulla ja vaikka Kuisku ei tänään esiintynyt niin hyvin edukseen kuin esimerkiksi edellisissä näyttelyissä, tamma sai hienosti kahdeksikon maksipisteiden ollessa kymmenen.

Seuraavana oli vuorossa ratsastuskoe. Kolmivuotiaat suorittavat tälle ikäluokalle suunnitellun helppo C -kouluohjelman, jonka ohella tarkastellaan liikkeitä, kuuliaisuutta, tahtia ja irtonaisuutta, sekä ryhdikkyyttä ja tasapainoisuutta. Ratsastuskokeen ensimmäisestä, eli arviointiosasta Kuisku sai 6,8/10 pistettä. Kouluohjelman suorituksien perusteella nuoret laitettiin vielä paremmuusjärjestykseen, jolloin Kuisku sijoittui ryhmän puoliväliin. Tästä osiosta se sai 5/10 pistettä. Suoritus meni ihan ok, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Tämä päivä on kuitenkin ollut hyvää harjoitusta tuleviin koitoksiin.

Lopuksi annettiin pisteet käytöksestä, jota oli seurattu koko tapahtuman ajan. Prosentteina Kuisku sai käytöksestään 65.554%, joka tamman luonteeseen nähden hyvä tulos ja se oikeutti viiteentoista pisteeseen kahdestakymmenestä. Kaiken päälle lisättiin vielä sukupisteet, jotka oli jokaiselle hevoselle laskettu jo etukäteen. Niihin vaikuttivat vanhempien kilpailumenestys, sekä palkinnot ja arvonimet. Tästä osuudesta Kuisku sai täydet kymmenen pistettä.

Sitten olikin enää palkitsemisien vuoro. Kuiskun yhteispisteet olivat 44,8 pistettä ja se palkittiin ensimmäisellä palkinnolla!

Kuisku täyttää pian kolme vuotta ja ikänsä puolesta se olisi valmis kilparadoille. Muuten ei sitten ollenkaan. Tamman kanssa on työskennelty toistaiseksi vain maasta käsin. Monipuolisesti ja usein, mutta maltillisesti. Tähänastisista treeneistä Kuiskun mielestä parasta on ollut hyppääminen. Pikkuhiljaa tammaa aletaan totuttaa satulaan ja ratsastajaan. Mikäli ratsukoulutus etenee hyvään tahtiin, osallistumme 3-vuotiskaudella suomenhevosvarsojen arviointiin, muussa tapauksessa vasta nelivuotiaana, sillä arvostelu sisältää myös ratsastuskokeen. Kuisku on ilmoitettu muutamiin näyttelyihin, joista toivomme tamman saavan kantakirjakelpoisuuden.

Kuisku pääsi näyttelyiden makuun jo alle vuoden ikäisenä, vaikka se ei suinkaan ollut tarkoitus. Ja kuten ehkä arvata saattaa, tamma hoiti sen omalla tyylillään. Eihän niissä oikeasti juosta vapaana ja minne sattuu, vaan nätisti taluttajan vierellä ja yleensä ympäri kolmionmuotoista rataa.

Yks kaks eräänä päivänä silmiini sattui match show -kutsu ja ajattelin heti, että tuonne voisi ilmoittaa Kuiskun. Valmistautumisaikaa oli vähän, mutta ehkä me silti selviäisimme. Varsinkin kun kyseessä oli hyvin pieni tapahtuma, korkeintaan vain viisitoista osallistujaa.

Tänään tapahtumapäivä sitten koitti ja aamu alkoi yllättävän hyvin. Kuisku on ollut viimeiset pari päivää oikea riiviö, joten nyt sen asiallinen käytös oli iloinen yllätys. Pääsimme siis turvallisesti perille ja tamma tuli reippaasti trailerista ulos. Viereemme oli sattumalta parkkeerannut nuori nainen suomenhevosruunansa kanssa. Oli hänellä myös trakehnerori mukana. Kuisku olisi heti halunnut tehdä lähempää tuttavuutta näiden kahden miehen kanssa, mutta katsoin parhaaksi pysyä kauempana.

Meidän vuoromme oli aika loppupäässä. Päivä jatkui yhtä hyvänä kuin oli alkanutkin ja olin aivan ihmeissäni, miten hienosti Kuisku käyttäytyi, olivathan treenit kotona menneet milloin milläkin tapaa päin mäntyä. Mutta nyt tamma oli kuin ”kato äiti, kyllä mä osaan!”. Ja niinhän se osaa, jos vain haluaa. Lopulta kävi niin, että Kuisku sijoittui toiseksi jääden kakkoseksi komealle shetlanninponiorille. Kuisku sai tuomarina toimineelta Fridalta seuraavanlaisen kommentin: ”Erityisen kaunis pää ja lempeä ilme!” Kiitos Fridalle mukavasta tapahtumasta!