Sisu

Kisakalenteri | Päiväkirja | Valmennukset

Sisu kuoli 25-vuotiaana.

Saavutuksia

Sisu on ensimmäinen Pikkiksessä syntynyt hevonen. Halusimme teettää Raisusta varsan, mutta Pikkiksessä ei ollut siinä vaiheessa lainkaan suomenhevostammoja. Niinpä emäksi valikoitui Sylviina, joka asuu normaalisti Fiktiossa, mutta se tuotiin astutettavaksi tänne ja se jäi asumaan varsan vieroittamiseen asti.

Kisauransa kenttäratsuna Sisu päätti 8-vuotiaana hienosti ensimmäiseen sijaan. Se sijoittui kaikenkaikkiaan 12 kertaa, joista kolme oli kansalliselta tasolta. Nykyään keskitymme hömpöttelyyn kotona ja käymme enää vain satunnaisesti kilpailemassa.

Nimi Sisu sopii Sisulle kuin nenä ihmisen päähän. Sisu on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta, kuten Wikipediakin meille kertoo. Nuorena poikana se oli melkoisen rasavilli kaveri, jokseenkin käsiteltävissä kuitenkin, mutta päädyimme kuitenkin ruunaamaan sen heti kun oli mahdollista. Ruunaus tasoitti Sisun luontoa aikalailla ja nykyään se on oikea nallekarhu, mutta sisu ei ole kadonnut minnekään ja se on hyvä se.

Sisu on oikeasti aika kömpelö, mutta siitä ei ole haittaa, kun on sellainen luonne kuin Sisulla on. Voisi sanoa, että kömpelyys on jopa edesauttanut sitä, ettei ruuna luovuta helpolla. Sen luonto ei vain yksinkertaisesti kestä sitä, että jokin asia jää puolitiehen tai kokonaan tekemättä, etenkin jos syy löytyy itsestä.

Kuten sanottu, Sisu on meidän tallin nallekarhu. Sen lisäksi, että ruuna rakastaa rapsutuksia ja muita hellyydenosoituksia, se myös osoittaa rakkautta muita kohtaan. Sisulle on hyvä puhua, oli sitten iloa tai surua, se kuuntelee ja välittää, sen tuntee kyllä sydämessään. Sisun hoitaminen on ihanaa, koska se on niin helppo. On todella outoa ajatella, että se nuori ja villi kaveri on tosiaan joskus ollut Sisu. Nyt se seisoo aina niin nätisti paikoillaan, nostaa jalkojaa kiltisti, kun putsataan kavioita ja antaa laittaa varusteet ilman temppuilua. Yleensä ruuna rentoutuu niin, että silmät ummistuvat ja alahuuli alkaa roikkua.

Sukutaulu

ii. Raipesta piti tulla estehevonen, mutta se osoittautui varsinaiseksi monilahjakkuudeksi, joten sen kanssa päädyttiin kilpailemaan kenttäratsastuksessa. Tie tähtiin ei kuitenkaan ollut helppo, sillä aluksi orille ei meinannut löytyä sopivaa ratsastajaa ja sitten kun se löytyi, ei iloa kestänyt pitkään orin loukkaantumisen vuoksi. Kärsivällisen ja perusteellisen hoidon ansiosta Raipe tuli täysin kuntoon ja lopulta se pääsi näyttämään kykynsä kilparadoilla ollen yksi aikansa menestyneistä kenttäsuomenhevosista. II-palkinnolla kantakirjattu ori oli hyvin käytetty jalostuksessa ja kun viimeiset astutetut tammat varsoivat, tuli varsojen loppusummaksi tasan sata. Raipen menehtyessä 19-vuotiaana puolet jälkeläisistä oli päässyt kilpailuikään ja useat olivatkin loistaneet erilaisissa arvosteluissa ja katselmuksissa jo 1-3 vuoden ikäisinä.

iii. Ransu oli estehevonen henkeen ja vereen. Se hyppäsi esteen kuin esteen vailla epäröinnin häivää. Ori kantakirjattiin nuorella iällä ja tämän jälkeen se astui muutaman tamman. Mutta aika pian sen jälkeen ruunaus katsottiin tämän kohdalla parhaimmaksi vaihtoehdoksi, sillä tammat alkoivat viedä liikaa huomiota kilpailusuorituksesta. Ruunauksen jälkeen siitä tuli suomenhevosluokissa lähes voittamaton parin kauden ajaksi ja pärjäsi se hyvin myös avoimissa luokissa. Varsat kasvoivat ja niistä tuli joko kilpahevosia tai harrasteratsuja. Raisu taitaa olla niistä menestynein. Ransu lopetettiin 22 vuoden iässä vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.

iie. Simpputenna herätti ihmetystä lähinnä erikoisella nimellään. Muuten se oli hyvin tavallinen tamma. Nuoruusvuosina sillä kilpailtiin pääasiassa seurakisoissa vähän sitä sun tätä, mutta starttasipa se muutamia kertoja myös aluetasolla estekisoissa. Kun kisaaminen ei enää tammalle maittanut, se myytiin ratsastuskouluun, josta siitä tulikin heti suuri suosikki. Ratsastuskoululla oli pienimuotoista siitostoimintaa, joten Simpputenna sai myös kolme varsaa ennen kuin 18-vuotiaana laukkaili vihreämmille laitumille.

ie. Oli pienestä kiinni, että Aamunella olisi jäänyt pienhevosen kokoon. Kasvattaja ei olisi asiaa pistänyt pahitteeksi, vaikka olisi jäänytkin, sillä hän oli aikeissa ostaa pientamman ja tällöin uutta hevosta ei olisi tarvinnut etsiä. Mutta jostakin Aamunella sai puskettua itselleen lisää millejä ja niin lopullinen mittaustulos oli 149 senttiä. Koska myöhemmin kasvattaja löysi etsimänsä pienhevosen, Aamunella laitettiin tilanpuutteen vuoksi myyntiin. Tässä vaiheessa tamma oli jo ratsukoulutettu ja startannut muutamia kertoja seuratasolla esteitä ja koulua. Tamma päätyi lopulta eräälle parikymppisielle naiselle, joka valmentajansa avulla sai nostettua tamman koulussa Helppo A -tasolle ja esteillä sen kanssa hypättiin 90 sentin ratoja. Kisauransa jälkeen se sai kaksi varsaa, mutta menehtyi valitettavasti pian toisen varsan syntymän jälkeen tulleisiin komplikaatioihin.

iei. Duuria hehkutettiin jo ennen kuin se oli osallistunut ensimmäiseenkään kilpailuun. Sanottiin, että tuossa hevosessa on potentiaalia. Kävi kuitenkin niin, että orin ensimmäinen kilpailu, lajina esteratsastus, meni aivan penkin alle. Yritettiin vielä pari kertaa, mutta lopputulos oli sama, ori ei ollut vielä valmis kilpakentille. Kaikessa hiljaisuudessa Duuria treenattiin kotona ja vasta pari vuotta myöhemmin se teki näyttävän paluun. Se pärjäsi lopulta paitsi esteillä, myös koulu- ja kenttäratsastuksessa. Duuri oli jo 10-vuotias kun se kantakirjattiin, mutta odotus kannatti: ori sai ensimmäisen palkinnon. Jälkeläisiä sille kertyi vuosien saatossa kuutisenkymmentä. 26-vuotiaana Duuri sai sydänkohtauksen, joka koitui sen kohtaloksi.

iee. Aamun Aika oli erittäin hyvästä juoksijasuvusta tuleva tamma. Se ei kuitenkaan ottanut pärjätäkseen raveissa, joten tammasta alettiin kouluttamaan ratsua. Se osoittautuikin erityisen lahjakkaaksi kouluratsastuksessa, mutta hyppäsi mielellään myös esteitä. Täysin ihanteellista ratsun rakennetta sillä ei toki ollut, mutta Aika hyväksyttiin kuitenkin III-palkinnolla R-suunnalle. Ensimmäiset varsansa tamma sai kilpailukausien välissä ja lopullisesti se siirtyi siitoskäyttöön 14-vuotiaana. Kaikenkaikkiaan Aika varsoi peräti kahdeksan kertaa, sillä se varsoi kuopuksensa vielä 22-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin se menehtyi.

ei. Kostamus on oikein miellyttäväluonteinen, ja pyrkii aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Hoidettaessa saattaa välillä näyttää hapanta naamaa mutta oikeasti ori on lähes aina hyvällä tuulella. Orilla ollaan kisattu kansallisella tasolla kouluratsastuksessa hyvin tuloksin, ja nykyään ori viettää ansaittuja eläkepäiviä tammoja treffaillen. Jälkeläisiä orille on kertynyt jo 12, mutta lisää on tulossa, sillä ikää orilla on vasta 18 vuotta. Kostamus on myös kantakirjattu kakkospalkinnolle ja se on kiertänyt myös näyttelyissä hyvin tuloksin.

eii. Hosuli oli eläessään oikein mukava kilpahevonen, vaikka jarrut välillä hukassa olivatkin. Kouluradoilla ori oli varma ja tasainen suorittaja ja lähes aina prosentit pysyivät siellä 60% paremmalla puolella. Ori opetti monet lapset kouluratsastuksen saloihin ja viimeiset kilpavuotensa se oli 11-vuotiaalla tytöllä. Joskus orilla on startattu myös muutama kansallinen luokka, mutta muuten on pysytty alue- ja seuratasolla. Jälkeläisiä orille kerkesi kertymään 16 kappaletta, ennen kuin ori saateltiin taivasmatkalle 23-vuotiaana.

eie. Hunja on oikein kiva koulupainotteinen tamma, jonka perusilme oli kuitenkin suurinpiirtein yhtä hapan kuin sitruuna. Siitä huolimatta tamma oli monien suosikki tallilla, jossa se asui monen monta vuotta. Sitten se kuitenkin muutti eläkekotiin, jossa se asustelee vieläkin nyt 28-vuotiaana ja on elämänsä kunnossa. Tammalla kilpailtiin vielä pari vuotta sitten muutamia helppoja luokkia, mutta nykyään tamma toimii siitoshevosena, vaikka jälkeläisiä onkin vasta kolme.

ee. Sadelma on ehkä aavistuksen verran ärsyttävä tapaus. Sadelma on varsinainen Tamma, ja kun on huono päivä niin mikään ei ole hyvin ja mikään ei kelpaa. Hyvinä päivinä tamma on kuitenkin varsin miellyttävä ratsu, joka kulkee helposti oikein päin ja omalla moottorilla. Aktiiviset kilpavuodet aluetasolla ovat jo takana mutta vieläkin kilpaillaan seuraluokissa satunnaisesti. Jälkeläisiä tammalla on 4, eikä lisää ole tiedettävästi tulossa. Sadelma on myös kantakirjattu ykköspalkinnolla.

eei. Jaarli oli ehkä aavistuksen verran liian kuuma kouluradoille, mutta kyllä sen kanssa muutama ruusuke napattiin. Jaarli sai viettää monen monta vuotta vain astuen tammoja ja kiertäen näyttelyissä. Ori kantakirjattiin nelivuotiaana ykköspalkinnolla. Jaarli ihastutti myös ulkonäöllään, kukapa ei voisi olla rakastamatta liinakkoa tukkajumalaa. Ori astui elämänsä aikana 20 tammaa, joista jokainen synnytti terveen varsan. Ori saateltiin taivaslaitumille 25-vuotiaana.

eee. Saimi oli miellyttäväluonteinen tamma, jonka kanssa pystyi oikeasti harrastamaan mitä vain. Esteillä kasikympin esteet ylittyivät hienosti ja koulupuolella napattiin useita ruusukkeita helppo A-luokista. Viimeiset vuotensa tamma toimi maastomopona 15-vuotiaalla tytöllä ja tamma varsi kolme ihanaa varsaa. Taivaslaitumille tamma laukkasi 28-vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena. Emän suku © VRL-10352

Kuvagalleria

© Pikkulinnun talli

Ikääntyminen