Fiktion Hamina

Uusi omistaja, uudet sivut!

Fiktion Hamina, eli Ami, on hyvä yleishevonen, joka taitaa niin esteet, koulun kuin maastoilunkin. Vaikka tämä varmajalkainen "herrasmies" osaa yleensä käyttäytyä niin ihmisten, kuin muidenkin hevosten seurassa hyvin, paljastaa se välillä pirullisen puolensa. Amilla on paha tapa teettää ihmisille hieman lisää puuhaa, sillä ori keksii välillä mitä ovelimpia jekkuja. Suomenhevonen jaksaa silti piristää ihmisiä hörisemällä, kun joku tuttu astuu talliin. Pelätä herraa ei tarvitse, sillä hevonen ei ryhdy aggressiiviseksi. Ami saattaa tuntua välillä hieman vauhdikkaalta, joten herra ei sovi aivan aloittelijoiden hevoseksi. Oria voi kuitenkin taluttaa melkolailla huoletta, sillä hevonen ei yleensä ryhdy kävelemään taluttajansa yli, vaikka mentäisiin talliin, laitumelle tai minne vain. Suomenhevonen ei kuitenkaan tahdo olla hevosjonon viimeinen, joten se kannattaakin sijoittaa muiden hevosten keskelle taluttaessa. Ami on siis kaikinpuolin hurmaava ja mukava hevonen, mutta ilkikurinen ori saa välillä ihmiset haromaan hiuksiaan.

Hoitaessa ja muuten käsiteltäessä oriherra on melko kiltti. Ami ei yleensä ryhdy kovin hankalaksi, kun sitä harjataan tai muuten käsitellään. Suomenhevonen ei riehu turhia, muttei seiso täysin paikoillaankaan. Ami tarkastelee hoitajaa välillä pää kallellaan, kummissaan tämän puuhista. Välillä ori saattaa ihan vain jekkuilakseen väistää harjaa astumalla sivulle tai peruuttamalla. Joskus se myös voi potkaista tiellään olevan harjapakin nurin, vain pientä kepposta tehdäkseen. Rapsutuksia ja hellittelyä vastaan Ami ei sen sijaan ole, se vain nauttii saamastaan huomiosta. Jalkansa ori nostaa melko leppoisasti jo yhden pyynnön jälkeen ilman suurempaa showta. Se ei kuitenkaan usein malta pitää jalkaansa kovin kauaa ylhäällä ja saattaa laskea sen jo ennen aikojaan maahan. Niinpä Amia pitää taas pyytää nostamaan jalka hetkeksi. Satulan havaitessaan oriherra saattaa kallistaa päätään. Kun satulaa yritetään asettaa herran selkään, voi suomenhevonen ottaa jäynäksi pari sivuaskelta jopa ihmisen varpaille, pahaa kuitenkaan tarkoittamata. Vyötä kiristäessä Ami saattaa hieman pullistella, mutta pienenpieni kopautus vatsaan saa herran aisoihin. Suitsien kanssa suomenhevonen onkin helpompi. Ori aukaisee suunsa pyynnöstä ja kuolaimet voi kepeästi sujauttaa herran suuhun ilman sen suurempia ongelmia. Suitset voi myös kiinnittää ja kiristää huoletta. Suojat taikka pintelit eivät saa Amissa aikaan sen suurempaa ongelmointia, ja ne voi hyvin nopeasti laittaa kuntoon, sillä ori ei juurikaan liiku tai pistä vastaan. Loimea Ami ei tahtoisi selkäänsä laisinkaan, ja se saattaakin yrittää väistellä kammottavaa huopaa. Hetken kädenväännön jälkeen ori kuitenkin luovuttaa ja antaa laittaa loimen selkäänsä. Remmit kannattaa kiristää nopeasti, sillä Ami ei pidä niiden kilinästä ja heilumisesta. Traileriin suomenhevonen menee myös hyvin. Se tarvitsee vain taluttaa ramppia pitkin ylös, laittaa kiinni ja kehua. Niin herra on loppumatkan ajan hyvin rauhallisesti kuljetusvaunussa. Kengittäessä Ami ei kiukuttele vaan pysyy hyvin ja rauhallisesti paikoillaan.

Ami on ratsuna varmajalkainen ja melko taitava. Koulupainotteinen ori jaksaa usein keskittyä hyvin työskentelyyn, ja toimii varsin hienosti kouluratsastuksessa. Amin kanssa ei kuitenkan tarvitse käyttää niitä kaikkein kevyimpiä, tai kovimpia otteista. Keskiverroilla, napakoilla ohjasotteilla ja pohkeilla herra kulkee jo hyvin ja tuntumalla. Ami taitaa niin esteet, koulun kuin maastoilunkin. Sen kanssa on helppo kulkea vaikeissakin maastoissa, sillä varmajalkainen suomenhevonen ei vähästä hätkähdä. Siltä sujuvat ratsastaja selässä niin ylämäet kuin alamäet, kuten myös puunrunkojen ja pienten purojen ylitys. Ami ei pelkää kahisevia oksia tai koiria. Se kulkee tasaisesti ja varmasti, vaikka saattaakin hieman reipastua kun palataan tallille... Kouluratsastukseen oriherra keskittyy usein hyvin pienen alkuverryttelyn jälkeen. Se tottelee helposti melko pieniä, muttei aivan olemattomia apuja. Reippaassa tempossa askeltava Ami on helppo saada taipumaan muotoon, sekä peräänantoon. Se toimii hyvin monella ratsastajalla, eikä vaikean been tasoiset koulukuviot ole Amille suuri ongelma. Pohkeenväistö, käännökset ja laukanvaihdot eivät ole orille kovinkaan vaikeita, ja jo muutamilla avuilla sen saa toimimaan haluamallaan tavalla, oli askellaji mikä tahansa. Käynnissä herra kulkee reippaasti, ja ravin se nostaa melko pienillä pohkeilla. Herran raviaskeleet ovat nätit myös katsojan silmistä, ja niihin on helppo mukautua. Myös laukallaan tämä suomenhevonen osaa vakuuttaa tuomarit. Laukka nousee helposti ja Amilla on pitkät, mutta kauniit askeleet, jotka eivät tosin ole ratsastajalle aina helpoimpia. Orin kanssa ei oikeastaan tarvitse tehdä töitä, jotta laukka pysyy. Yleensä Ami laukkaa mielellään kumpaankin kierrokseen ja pitää laukan tahdin itse hyvänä. Esteillä ori on reipas, mutta ei täysin pitelemätön. Usein Ami kulkeekin melko tasaista vauhtia, ja kiihdyttää vain ratsastajan pyynnöstä. Ori hyppää hyvin, eikä jätä paljoa ilmavaraa esteiden ja itsensä väliin. Ratsastajan kannattaa kuitenkin valmistautua hyppyyn ajallaan, sillä Ami saattaa kieltäytyä, jos ratsastaja ei ole hereillä. Usein esteet kuitenkin ylittyvät vaivatta. Laskeutumisessa Ami ei kompuroi, ja jatkaa matkaansa hyvin vielä esteiden jälkeen. Kilpailuissa aploodit kannustavat herraa tekemään enemmän töitä, ja se toimii myös kisakentillä hyvin. © Crystal

© Jokeri, kiitos! Klikkaa suuremmaksi.

Sukutaulu ja -selvitys

Kouluradoilla useasti tavattu Purjehtija jätti jälkeensä toinen toistaan upeampia suomenhevosia. Tämä komea tuuheaharjaksinen ori menestyi kouluratsastuksessa aina vaativa B-luokissa saakka. Kisoista ori palasi kotiin yleensä ruusuke suitsissa. Jalostuskäyttöön siirryttyä oriin luokse tulvi tammoja, eikä ihme, olihan ori komea ja rakennekin sillä oli korrekti. Näyttelyissäkin oriin kanssa käytiin ihan hyvällä menestyksellä. Jälkeläisiä kertyi kaikenkaikkiaan lähes viisikymmentä, joille ori periytti koulutaituruutta ja monille tuuhean ja pitkän harjan. Ori nukahti ikiuneen vanhana herrana, 26-vuotiaana. Juhana oli myös omana aikanaan taitava kouluratsu ja oli ori ihan suht suosittu jalostusorinakin. Oriin elämä katkesi kuitenkin jo 16-vuotiaana, mutta ehti astua muutama päivä ennen kuolemaansa vielä muutaman tamman. Jälkeläisiä sillä oli kuitenkin ennestään jo parisen kymmentä. Kuolema tuli suurena yllätyksenä, sillä ori oli hyväkuntoinen. Kuolinsyytä ei vieläkään tiedetä tarkalleen. Irmeli oli oikea monitoimitamma, se kilpaili esteillä, koulussa ja valjakkoajossa, mutta oli myös erinomainen lastenratsu ja emä varsoilleen. Esteillä tamma kilpaili 80-90-luokissa ja kouluratsastuksessa helppoa B:tä. Valjakkohevosena tamma oli noviisi. Tamma menehtyi vanhuuteen kunnioitettavassa 26 vuoden iässä. Varsonut tamma oli viidesti.

Hieman tuntemattomammasta suvusta oleva Haaveilija oli erinomainen kouluratsu, mutta rauhallisen luonteensa ansiosta se toimi myös opetushevosena ratsastuskoululla. Monesti juuri ratsastuskoulun ratsastajat osallistuivat tammalla pieniin seurakisoihin, mutta oli sillä jossakin vaiheessa ihan kunnon kisaajakin. Tämän kanssa Haaveilija kilpaili aluetasollakin. Pari kertaa tamma ehti varsoakin, kun kilpailuista ja opetushommista pidettiin taukoa. Toinen jälkeläisistä on näyttelyissä ja koulukisoissa menestynyt raudikko tamma ja toinen tietysti Aatos. Haaveilija menehtyi 23-vuotiaana. Väinämö ei ihan joka suokin suvusta löydykään, vaikka ori menestyi hienosti kouluratsastuksessa. Sitä ei kuitenkaan haluttu liiaksi käyttää jalostuksessa ja loppujen lopuksi varsoja syntyikin vain viisi. Kastehelmi kilpaili jonkin verran kouluratsastuksessa seura- ja aluetasolla, mutta ei oikein loppujen lopuksi ottanut menestyäkseen. Niinpä tamma siirtyi harrasteratsuksi eräälle nuorelle miehelle, joka sittemmin teetti sillä yhden varsan. Tamma lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 20-vuotiaana.

Punarautias Tiitun Jeremias on tullut tutuksi kouluradoilta. Temperamenttinen ori on nuoresta pitäen ollut hankala käsitellä, mutta taitonsa se on totisesti kouluradoilla näyttänyt. Erityisesti sen liikkeet ovat ihastuttaneet katsojia. Pikkuhiljaa ori on siirtymässä täyspäiväiseksi siitosoriiksi ja sille onkin jo kovasti kysyntää. Monipuolinen Tiitun Janne ei valitettavasti edes 14-vuotispäiväänsä nähnyt, sillä onnettomuudessa pahoin loukkaantunut ori jouduttiin lopettamaan. Kisauran ollessa täysillä käynnissä, oriin päälajina oli esteratsastus. Siinä sivussa se kilpaili satunnaisesti kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa. "Vapaa-ajalla" oli Janne usein myös työhevosen hommissa. Luonteeltaan ori oli jämerä suomalaismies. Eloisa Suvi-Suomi menestyi aikanaan kouluratsuna ja onkin periyttänyt taitojaan jälkeläisilleen. Hoitaessa tamma on toisinaan kärttyinen, mutta selästäkäsin oikein miellyttävä. Näyttelyissäkin Suvi on menestynyt varsin hyvin.

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

39 KRJ-sijoitusta + 0 CUP-sijoitusta