† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punaruunikko, 156 cm
syntynyt	06.04.2016, 23-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 90 cm
rekisterinumero	VH16-018-1980
kasvattaja	Kadotetut Suomenhevoset
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

15.03.2017	KTK-III	66 p. (R-suunta)
	17 p. + 17 p. + 16 p. + 16 p.
30.04.2017	ERJ-I	104,5 p.
	7 p. + 41 p. + 21,5 p. + 20 p. + 15 p.
20.06.2017	SLA-I	93 p.
	12 p. (3-3-3) + 23 p. + 22 p. + 22 p. + 14 p.

Mortteli on ihmiselle uskollinen ja se haluaa kaikin tavoin miellyttää. Se kuuntelee ratsastajaansa tarkoin, mutta osaa tarvittaessa toimia myös oma-aloitteisesti. Sileällä työskennellessä temmon säilyttäminen vaatii enemmän työtä, mutta siinä vaiheessa kun esteet tulevat kysymykseen, löytyy sopivia vaihteita joka tilanteeseen. Morttelin kanssa onnistuu yllättävänkin tiukat käännökset, joskin se vaatii yleensä perusteellisemmat verryttelyt. Joka tapauksessa, esteet on tämän orin juttu. Se hyppää mielellään ja yleensä lähestymiset pysyvät rauhallisina ja tarkkoina. On kuitenkin päiviä, jolloin ruunikko on normaalia energisemmällä tuulella, mikä tarkoittaa sitä, että stipluja saattaa tulla ellei ratsastaja ole tarpeeksi tarkkana. Sileällä ongelmana on homman tylsyys, eli mitä mielekkäämpinä ja monipuolisempina tehtävät pitää, sitä paremmalla motivaatiolla Mortteli vääntää koulua.

Siinä missä Mortteli on ihmisen paras kaveri, muille hevosille ennemminkin vihamies. Kotona sillä on pieni lauma, jonka kanssa se tulee toimeen, mutta kisapaikoilla häntää koristaa aina ehdottomasti punainen nauha. Trailerissa tai hevosrekassa Morttelin viereinen paikka on siis joko tyhjä tai täytetty tutulla tarhakaverilla. Kunhan orilla on turvan edessä reilu tukko heinää, se matkustaa rauhallisesti. Jos ruoka loppuu kesken, alkaa paukuttelu ja kuopiminen. Mortteli ei myöskään muuten paljoa hirnu, mutta aina kisapaikalle saapuessaan se kajautta ilmoille sellaisen huudon, että varmasti kaikki kuulevat herran saapuneen paikalle. Kotipuolessa se vain lähinnä hörisee ihmisille, eikä paljon muuten ääntelehdi.

Hoitotoimenpiteet orin omassa karsinassa sujuvat yleensä varsin vaivattomasti. Harjauksen ajan se seisoo nätisti paikoillaan, mitä nyt välillä yrittää kerjäillä rapsutuksia. Myös kaviot nousevat helposti jokainen omalla vuorollaan. Jos haluaa hoitaa Morttelin käytävällä, kannattaa valita mahdollisimman hiljainen hetki, jolloin muita hevosia ei ole häiritsemässä sen rauhaa. Sama koskee kengitystä, raspausta, rokotusta ynnä muita. Mitä vähemmän porukkaa pyörii ympärillä, sitä helpommin nämä välttämättömät pahat saa hoidetuksi.

Sukuselvitys

isälinja - Kissun Hissu     emälinja - Seireeni

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

17.09.2016 - Estevalmennus, valmentajana Siguri

Olin tullut aikaisin lauantaiaamuna tallille valmentamaan Morttelia sekä tämän ratsastajaa esteillä. Lähdimme verryttelemään sileällä erilaisten siirtymien muodossa ja teimme paljon kiemurauria, jotta ori varmasti aukeaisi kunnolla kaikkialta. Mortteli vaikutti pitkään hyvin tahmealta, eikä sen takaosa meinannut lähteä tänään ollenkaan mukaan työskentelyyn. Huolellisilla verryttelyillä ori kuitenkin asettui hiljalleen hyvin ratsastajan alle.

Olin rakentanut maneesiin esteradan, joka koostui noin puolen metrin korkuisista pystyesteistä. Lähestymiset vaihtelivat helposta haastavaan, ja tänään olikin tarkoitus paneutua niihin paremmin. Annoin ratsukon tehdä vielä muutaman laukkatehtävän, ennen kuin siirryimme radalle.

Ensimmäiset hypyt sujuivat ratsukolta erittäin mallikkaasti, mutta kolmas, hieman vinosta lähestyttävä este, kaatui maahan. Ratsukko kuitenkin jatkoi matkaa reippaasti eteenpäin, ja ratsastaja osasi hyvin pidentää sekä lyhentää hevosen askelia tarpeen mukaan. Kaikin puolin lähestymiset olivat todella hillittyjä, mutta jyrkät käännökset saivat Morttelin hieman varpailleen. Niinpä laskin vaikeampia esteitä hieman, jotta pääsisimme harjoittelemaan oikeaa lähestymistä korkean hypyn sijaan.

Toinen kierros sujui ratsukolta jo huomattavasti paremmin, sillä rata oli tuttu. Yhäkin jyrkät käännökset tuottivat ratsukolle päänvaivaa, mutta esteet ylittyivät helposti. Jatkoimme radan parissa hyppien välillä yksittäisiä esteitä, vaihtaen radan kulkusuuntaa, nostaen puomien korkeutta ja tehden esteiden välissä muutamia käyntisiirtymisiä oikean reitin löytämiseksi.

Radan jälkeen annoin ratsukolle hiljalleen luvan siirtyä loppuverryttelyihin. He tekivät siirtymisiä ja pohkeenväistöjä, ja Morttelista huomasi, että se oli todella rentoutunut esteiden jälkeen. Ori hakeutui hyvin peräänantoon ja sen takaosa toimi erittäin hyvin. Niinpä annoin ratsastajalle luvan siirtyä käyntiin pitkin ohjin ja taputtaa Morttelia kaulalle hienosta valmennuksesta.

07.09.2016 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Tänään minun oli määrä valmentaa Fiktiossa asustelevaa Pärren Morttelia esteiden parissa. Saavuin suomenhevostallin pihaan lauantaiaamuna, ja kylmän sään vuoksi hytisten loikin kohti kodikkaan näköistä tallirakennusta.

Milja oli jo pesukarsinassa laittamassa ratsuaan kuntoon. Kerroin hänelle päivän ohjelmasta, kun olin ensin tiedustellut naisen toiveita valmennukselle. Olin suunnitellut maneesiin pari tehtävää. Ensin verkattaisiin kahdella parin esteen innarilla, jotka oli sijoitettu kaarevasti suurelle ympyrälle. Näin Morttelia saataisiin vetreämmäksi ennen isompia hyppyjä. Verkkahyppyjen jälkeen tultaisiin lyhyttä rataa. Maneesin molemmilla sivuilla ja keskellä oli este - kaiken kaikkiaan tehtävää kuului siis kolme pystyä. Kaikki ne olivat samassa linjassa, ja ne hypättiin hieman N-kirjaimen muodossa. Ensimmäisen pitkällä sivulla olevan hypyn jälkeen käytäisiin uralla ja käännyttäisiin keskellä olevalle esteelle, sitten taas uralle ja käännös... Ja niin edelleen. Tehtävä vaatisi siis paljon huolellisuutta onnistuakseen.

"Älä päästä Morttelia noin pitkäks! Tällä kertaa se hyppäs huonosta paikasta, ensi kerralla välttämättä ei. Ku pidät sen lyhyempänä ni sun on helpompi kääntää sieltä se tiukka kurvi!" Huutelin ohjeita pää punaisena hevostaan ohjailevalle Miljalle. "Sieltä teet iha rauhallisen tien, ei oo kiire mihinkää... Noin, parempi! Huomasitko miten pääsitte paljon suorempaan siihe esteelle ku äsken?" kysyin ratsastajalta, joka nyökkäsi vastaukseksi. Tehtävä tultiin vielä joitakin kertoja, ja tänä aikana ratsukon yhteistyö näytti paranevan huimasti. Milja sai lyhennettyä Morttelia paremmin esteiden välissä, ja loppuvalmennuksesta hypyt sujuivat jo oikein hienosti.

24.08.2016 - Yhteinen historia alkaa

Fiktiossa ei juuri estesuomenhevosia ole, mutta jostain syystä Mortteli säväytti siinä määrin, että halusin tarjota sille kotia. Olen myös jo pidemmän aikaa haaveillut omasta Kadotetut Suomenhevoset -tallin kasvatista, etenkin sellaisesta, jolla olisi tuo hauska Pärren-kasvattajaliite. Niinpä sen nyt viimein tänään sain, kun Pierre hyväksyi tarjoukseni, jossa lupasin orille kilpailu- ja siitoskäyttöä, sekä Esteratsastusjaoksen laatuarvostelun. Lähdemme myös kiertelemään näyttelyissä vähintään kantakirjakelpoisuuden toivossa.

Mortteli on jo nelivuotias miehenalku ja ratsukoulutus kasvattajan toimesta hyvällä mallilla, joten pääsemme varmasti hyvin pian starttaamaan esteradoilla. Kunhan vain yhteinen sävel löytyy. Aloitamme luonnollisesti pikkuluokista, mutta kapasiteettia tällä orilla on hyvin ainakin 90 sentin luokkiin. Vanhemmat ovat kumpikin sentasoisia, mutta aika näyttää ponnistaako Mortteli isäänsä ja emäänsä korkeammalle tasolle.