† Muistoissamme 26.03.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 154 cm
syntynyt	01.05.2014, 22-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 80 cm, me: 80 cm (Harraste)
rekisterinumero	VH14-018-0882
kasvattaja	Hook Sporthorses & Ponies
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

15.07.2014	SV-II (2v.)	29 p.
	rakenne 7 p., suku 7 p., käytöskoe 15 p.
25.12.2016	KERJ-II	91 p.
	6,5 p. + 40 p. + 19,5 p. + 10 p. + 15 p.

Ninni on nätti. Se on meinaan nätti kuin pieni kermakarkki ja niin pois päin. Tammamaisen kaunis ja luonteeltaan ihan yhtä tammamainen, ei tosin yhtä nätti. Ninni on vähän kiukkupussi aina välillä. Nätti ulkonäkö korvaa silti luonteen puutteita aina välillä, erityisesti näyttelyissä ja koulukilpailuissa.

Hoidettaessa tamma on paras hoitaa karsinassa ja mieluusti auki. Ninni ei liikuskele tai ahdistele hoitajia nurkkiin, mutta se saattaa loukkaantua verisesti jos sen sitoo kiinni, eikä tee koko loppupäivänä yhtään mitään hoitajan tai ratsastajan tai ylipäätään ihmisen mieliksi. Ninni ei tykkää satulasta eikä suitsista, mutta suostuu käyttämään sellaisia vetimiä jos ne laitetaan nätisti. Satula pitää laskea rauhallisesti selkään ja vyö kiristää varovasti, samoin suitsien kanssa on oltava hellä. Jos hoitaja on liian kovakourainen tamman kanssa, se iskee korvat niskaan ja mököttää karsinassa loppupäivän. Ja jos sen saa raahattua kentälle töihin, se mököttää siellä ja liikkuu vain äärimmäisessä hädässä. Sellainen persoona.

Ratsuna tamma on yleensä miellyttävä. Apujen on oltava keveitä, tai Ninni ei ole enää yhtään miellyttävä. Yleensä tamma tottelee pieniä apuja varsin helposti ja osaa liikkua nätisti. Tammapäivinä tai loukkaantuneena Ninni joko ei liiku yhtään mihinkään tai liikkuu ihan liian lujaa. Villi pukkilaukka tamman kanssa ei ole lainkaan vieras käsite, onneksi tällaisia tapahtuu vain harvoin ja Ninni osaa varoitella niistä hyvin. Yleishevosena tamma osaa vähän joka lajia jotenkin, ja sen kanssa voi tehdä melkein kaikkea. Ratsuna tamma on oikea kameleontti. Se saattaa siirtyä kauniisti liikkuvasta kouluhevosesta korkealle hyppääväksi estehevoseksi sadasosasekunnissa. Huono ominaisuus siinä mielessä, että myös kentän aidan yli voi hypätä jos ei kiinnosta tehdä töitä. Kenttäratsuksi tammasta on myös, se on rohkea hyppääjä, eikä epäröi hypätä hassunkaan näköisiä esteitä jos ratsastaja on päättänyt että kyllä siitä voi hypätä. Sen lisäksi se osaa mennä lujaa. Lyhyet puttejalat tikkaavat sellaista nopeutta välillä, että heikompaa hirvittää. Ninnin vahvuus ei ole niinkään matkaavoittava askel, vaan nopea askel. Sillä pääsee eteenpäin ihan yhtä hyvin.

Kisapaikalla Ninni on niin tamma. Se huutaa jokaiselle orinnäköiselle joka menee ohi (ruunille myös) ja potkaisee jos joku erehtyy liian lähelle neitosen takapäätä. Punainen rusetti on siis kova sana Ninnin kanssa. Traikkuun ei päivä paista ja neiti on melko vaikea saada vietyäiin sisään ilman huijauskeinoja. Onneksi ihmisnaisten tavoin myös tämä suomenhevostamma on perso herkuille ja seuraa porkkanaa melko helposti traileriin. Joskus myös huijauskeinot ovat sallittuja jos kyseessä on yhteinen hyvä eli hevosen lastaaminen. © peikko

Sukuselvitys

isälinja - Lakean Kermaviili     emälinja - Kesän Hymy

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

07.12.2016 - Päiväkirjamerkintä

Ninni suuntaa joulukuussa kohti Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelua. Tamman saapuessa Fiktioon suunnitelmat olivat suuret, mutta saa nähdä jääkö tämä laatuarvostelu rouvan ainoaksi. Suku on päässyt jatkumaan kahden ihastuttavan tammavarsan muodossa ja toivottavasti se jatkuu vielä niistä eteenpäinkin. Esikoinen Nella on kunnostautunut näyttelyiden ja varsa-arvosteluiden saralla, mutta onpa se kilparadoillakin debytoinut. Kesällä tamma kantakirjattiin toisella palkinnolla ja äskettäin sille myönnettiin Champion-arvonimi. Toinen varsa Nanna sen sijaan aloitti rytinällä kisauransa ja nyt sillä on jo kasassa lukuisia sijoituksia niin koulu-, este- ja kenttäratsastuksesta kuin valjakkoajostakin. Enempää jälkeläisiä Ninni tulee tuskin enää saamaan, korkeintaan yhden, mutta melko epätodennäköistä se on tässä vaiheessa. Nyt vain keskitymme selviytymään laatuarvostelusta.

05.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Palattuani kahvitauolta maneesiin suojaan sateelta, vastassa olikin jo seuraava ratsukko. Tarkistin muistilapustani ratsun olevan Ninni-tamma, joka näytti pistävän ratsastajansa tosissaan töihin. Tamma nakkeli niskojaan ja hidasteli heti, kun selässä istuva ihminen teki virheliikkeen kädellään tai istunnallaan. Suunnittelemani tehtävä voisikin olla helppoudestaan haastava näinkin herkän hevosen kanssa, mutta uskoin kuitenkin ratsukon löytävän yhteisen sävelen vielä tunnin aikana. Alkuverryttelyt sujuivat melko epätasaisin tuloksin; hetkittäin Ninni kulki mukavan pyöreässä ja rennossa muodossa, liikkuen hyvin selän läpi, ja välillä se taas muistutti asennoiltaan ja liikkeiltään jonkin sortin hirveä. Ohjeistin ratsastajaa parhaani mukaan, jotta Ninni saataisiin liikkumaan ja toimimaan mahdollisimman kevyillä ja pienillä avuilla.

Verryttelyt saatiin lopulta päätökseen, ja välikäyntien jälkeen aloittelimme itse valmennuksen. Pyysin ratsastajaa tekemään pitkille sivuille loivat kiemuraurat, joiden suorilla tuli tehdä huolellinen suoristus ja asetuksen vaihto kaarretta varten. Ensimmäiset suoristukset olisivat saaneet olla selkeämpiä, sillä nyt Ninni ei suoristunut rungostaan kunnolla. Keskityimmekin hetken tähän, kunnes ratsastaja löysi oikeat avut ja sopivalla teholla. Seuraavaksi ratsukko sai siirtyä raviin, ja jatkaa kiemuroiden parissa, mutta niiden lisäksi tuli tehdä voltti uraa kohti kiemuran kaarteeseen. Korostin heti aluksi, että tamman tulisi säilyttää hyvä eteenpäinpyrkimys läpi voltin, sekä tietenkin taipua rehellisesti läpi runkonsa. Tehtävän alku sujui juuri kuten olin ajatellutkin; Ninni ei ottanut ratsastajan sisäpohjetta tosissaan, ja se kaatui vahvasti sitä vasten voltilla, jolloin lopputuloksena oli kaikkea muuta kuin pyöreä voltti ja huonosti taipuva hevonen. Ohjeistin ratsastajaa tekemään voltit vaikka alkuun käynnissä, jos tuntui, ettei tamma meinannut millään kuunnella sisäpohjetta, ja käyttämään tarpeen mukaan raippaakin tehosteena. Hetken rautalankaväännön jälkeen Ninni alkoi kuin alkoikin asettumaan ja taipumaan volteilla nätisti, ja se kantoi itsensä hyvin läpi voltin. Siksi päätinkin kokeilla muuttaa tehtävää vielä lopuksi hieman, sillä nyt ratsukon tuli nostaa laukka kiemuralle tultaessa suoristuksen jälkeen, tehdä voltti laukassa, ja siirtyä takaisin raviin ennen uralle palaamista. Tässä askellajissa oli aluksi samat ongelmat kuin ravissakin, mutta päättäväinen kuski skarppasi hienosti ja sai Ninnin laukkaamaan hienosti ja hyvässä ryhdissä volttien läpi. Muutaman laukkavoltin jälkeen aloimme lopettelemaan tuntia varsin onnistunein tunnelmin.

02.04.2016 - Maastoestevalmennus, valmentajana annika n

Koska lumet olivat jo sulaneet, toisena päivänä lähdettiinkin sitten päivän toisen ratsukon kanssa maastoon hyppäämään. Miljalla oli tällä kertaa ratsuna Ninni-tamma, jonka kanssa oli tarkoitus sitten hieman maastoesteiden saloihin perehtyä. Lähdettiin sitten porukalla kävelemään kohti maastoesterataa, jossa ruvettiinkin sitten samantien hieman ravailemaan ympyrällä, ja ottamaan muutamia laukkapätkiä. Ninni tuntui olevan suhteellisen reippaalla tuulella, ja jouduitkin muutaman kerran ottamaan hieman kovemmin suusta kiinni, johon Ninni sitten reagoi hieman yliampuvasti. No, verkkailitte hetken itsenäisesti, ja sait Ninnin ratsastettua hyvin pyöreäksi selästä, ja se rupesi hieman taipumaan niskastakin. Pian kuitenkin sitten päästiin aloittamaan päivän hyppelöt. Alkuverryttelyksi tulitte tukkiestettä, jolla ei korkeutta ollut kuin ehkä 50 senttimetriä. Ninni näytti nauttivan päästessään hyppäämään, sillä vauhti vain lisääntyi, mitä lähemmäs estettä pääsitte. Hypyt näyttivät olevan varsin "nopeita", eli Miljan piti koko ajan keskittyä, että pysyi hypyissä mukana, mutta se ei näyttänyt olevan kovinkaan suuri ongelma. Ninnillä oli energiaa enemmän kuin pienessä kylässä, joten muutamien verryttelyhyppyjen jälkeen lähdettiin kohti portaita, joissa varmasti ylimääräinen energia kanavoituisi oikein. Lähdettiin portaille ihan hyvillä mielin, ja Ninni lähtikin oikein reippaasti kipuamaan ylöspäin, mutta alaspäin tullessa jouduit ottamaan melko paljon kiinni, sillä vauhti ei meinannut millään hidastua. Muutaman kerran tehtävää tultuanne rupesi menokin hieman hidastumaan, ja tamma peräti hieman puuskutti. Otettiin siihen väliin sitten pieni tauko, ja lopuksi päivän viimeisenä ylämäkeen tultava noin 60 senttinen tukkieste. Se olikin jo hieman vaikeammin suoritettava tehtävä, mutta se loppujen lopuksi se sujui ihan hyvin, ja pariin onnistuneeseen hyppyyn olikin sitten hyvä lopettaa.