† 14. syyskuuta 2013 - MUISTOSIVUT

Syksyn Saana

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 154 cm
synytynyt	29.01.2010, 170-vuotias (4v. 30.05.2010)
osaaminen	ko: Vaativa B, re: 70 cm
rekisterinumero	VH11-018-0207
kasvattaja	Essi Virta
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	47 sijoitusta

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua nimeään mainittavan

Saana on hieman omalaatuinen tamma, jonka luonne on monelle syvä arvoitus. Joinakin päivinä neidistä suorastaan huokuu ystävällisyys, seurallisuus ja iloisuus. Saana viihtyy hyvin huomion keskipisteenä, ja mitä enemmän sille heruu rapsutuksia ja taputuksia, sitä paremmin se tulee kanssasi toimeen. Kun talli aamulla avataan, Saana on se, joka hörisee kovaäänisimmin ja tervehtii kaikkia lempeä pilke silmäkulmassa. Tarhassa neiti kyttäilee aina tietyin väliajoin portilla rapsutuksia. Tamma osaa siis ehdottomasti olla se tallin ihmisrakkain otus, jonka kanssa voisi viettää aikaa maailmanloppuun asti. Jokaisella hevosella on tietenkin huonot päivänsä, niin on myös Saanalla. Näinä päivinä se on rasittava ja itsepäinen, ja ajaa monet epätoivon partaalle. Se potkii karsinan seiniä, rynnii taluttaessa eikä ota kuuleviin korviinsa käskyjä olla nätisti, ei anna tarhasta kiinni ja varustaessa pelleillee. Saanaa on monesti tituleerattu pikkulapseksi; se käyttäytyy hyvin niin kauan kuin tammalle sopii, ja jos vain jokin pieni asia menee pieleen, se alkaa kiukutella. Normaalisti tamma on kuitenkin nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Se kulkee taluttaessa oikeinpäin nätisti taluttajan vierellä eikä hötkyile. Traileriin tammaa on toisinaan hieman vaikea saada, sillä neiti kammoksuu rampista lähtevää ääntä. Matkustajana Saana on kuitenkin kokenut ja se osaa pysyä tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisena. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa ei yleensä ongelmia ole.

Hoitotilanteissa Saana on ihastuttava, ja moni jaksaisi harjailla tammaa ja seurustella sen kanssa monta tuntia. Se on utelias ja mahdottoman kultainen otus, hyvinä päivinä. Neiti haluaa tutkia jokaisen harjan, jolla sitä harjaat, se hamuaa niitä korvat hörössä ja pupeltaa välillä paidan helmaasi tai kenkiäsi. Toisinaan Saana taas keskittyy täysin rentoutumaan harjauksen lomassa. Se ummistaa silmänsä nautinnollisen örinän lomassa, venyttelee kaulaansa ja nyökyttelee päällään. Tamman pään läheisyydessä työskenneltäessä on osattava olla hellä ja varovainen, sillä neiti saattaa hermostua liian kovista tai äkkinäisistä liikkeistä. Huonompina päivinä Saana saattaa hoitaessa pelleillä oikein olan takaa. Se ei malttaisi paikallaan pysyä, ja jos lähestytkin etuosaa, se luimii ja alkaa riuhtoa. Tällöin hoitajan on osattava olla topakkana ja tehdä kaikki hoitotoimenpiteet normaaliin tapaan. Yleensä Saana lopettaa riekkumisen, jos sille näyttää, ettei välitä sen hölmöilyistä. Jalat tamma nostaa aina kiltisti, mutta jos kavioiden puhdistamisessa menee sen mielestä liian kauan, se saattaa kiskaista jalkaa kerran pari alas. Saana on helppo satuloida, mutta suitsien kanssa saattaa välillä olla ongelmia. Tässäkin tapauksessa määrätietoisuus auttaa hoitajaa paljon.

Ratsuna Saana oikea unelma - ja välillä taas ei. Täydellisen katastrofin saa aikaiseksi, kun tamman selkään laittaa niin itsestään kuin ratsustaan epävarman ratsastajan, joka ei osaa antaa oikeita apuja. Tällöin Saana ei edes viitsi yrittää, vaan viis veisaa avuista, juoksee ratsastajan alta ja yleensä myös lopettaa liikkumisen nopeasti. Ja kun neiti päättää pysähtyä, ei sitä noin vain liikkeelle saadakaan. Jos taas selkään laittaa rennon, istunta-avut hallitsevan ratsastajan, on Saana oitis valmiina todelliseen työskentelyyn. Neiti on äärimmäisen miellyttämishaluinen ja tekee mitä ratsastaja pyytää, kunhan avut ovat kohdallaan. Saana on herkkä ja osaa kuunnella pieniäkin apuja, mutta mitään se ei anna ilmaiseksi. Oikeanlaisen ratsastajan kanssa Saana suorittaa kouluradat niin kotona kuin kilpailussa antaen kaiken keskittymiskykynsä suoritukseen. Maastoilusta tamma nauttii kovasti. Se on varma ratsu, ei säiky pieniä, mutta tavallisesti se on huomattavasti energisempi maastossa kuin kentällä. Tammasta löytyy tarvittaessa neljäskin vaihde, joten jos vauhdikkaalle maastoretkelle mielii, on yleensä varma valinta ottaa Saana mukaan. Tietenkin myös rauhalliset maastoköpöttelyt sopivat Saanalle. © Gems, kiitos!

Sukuselvitys

i. Riemuvoitto on liinaharjainen raudikko ori. Sen harja ja häntä ovat pitkät ja tuuheat; niistä moni olisi kateellinen. Tämä 155cm korkea suomalaismies on kilpaillut menestyksekkäästi kansallisen tason kouluratsastuskilpailuissa. Kisauransa loppumetreillä se pääsi kilpailemaan jopa vaativan B:n luokissa. Nykyään tämä Riemuksi kutsuttu ori toimii siitosorina ja onkin varsin suosittu kilpailumenestyksensä ansiosta. Useimmat jälkeläiset ovatkin perineet sen upeat, ilmavat liikkeet ja lisäksi rauhallisen luonteen. Riemu on luonteeltaan juuri tyypillinen suomenhevonen; se ei ota asioista turhaa stressiä.

ii. Riemu ei ole onneksi perinyt isänsä luonteenpiirteitä, sillä Voitokas on melkoinen hötkyilijä, eikä se jaksa keskittyä yhteen asiaan kovinkaan kauaa. Sillä kilpailtiin sekä koulussa, että esteillä. Muutaman kerran ori sijoittui, mutta voittoja ei tullut. Monesti Voitto oli vähällä voittaa, mutta yleensä se alkoi stressata ja lopulta suoritus kärsi. Tätä nykyä Voitto viettelee leppoisia eläkepäiviä syntymätilallaan. Tammoja se on astunut vain kaksi, joista toinen tietenkin Riemuvoiton emä. Väriltään Voitto on rautias ja korkeutta löytyy 158cm.

ie. Pirstale sen sijaan oli hyvin samantyyppinen luonteeltaan, kuin Riemuvoitto on. Siltä onneksi ori perikin luonteensa. Pirstale toimi lähinnä siitostammana ja kävi silloin tällöin näyttelyissä. Jonkin verran se niissä menestyikin. Jälkeläisilleen se onkin periyttänyt miellyttävää luonnettaan ja korrektia rakennettaan. Se varsoi kuusi kertaa, mutta varsoessaan viimeisensä, se oli jo kovin vanha ja meni hyvin huonoon kuntoon, joten omistaja päätti lopettaa sen.

e. Syystuuli on kaunis punarautias rouva. Säkäkorkeutta löytyy 154 senttiä ja taitoa löytyy niin kouluun, kuin esteillekin. Koulussa tamma on kilpaillut helppo A-luokissa ja esteillä vajaan metrin luokissa. Tamma ei luovuta koskaan, vaan jaksaa painaa lähes täysillä tehoilla loppuun asti. Joskus tuntuukin, että sillä on piilossa pieniä energiavarastoja, josta se väsyessään nappaa annoksen. Se on varsonut kahdesti ja on edelleen aktiivisessa kilpailukäytössä, sillä rouvalla on ikää 10 vuotta.

ei. Rautias Veijari on vain 144 senttinen, mutta ori luulee olevansa maailman suurin hevonen, vaikka suurin sen kotitallilla asuvista hevosista on jopa 30 senttiä sitä korkeampia. Ori on kilpaillut helppoa A:ta koulua ja 80cm esteitä, sekä käynyt ahkerasti näyttelyissä. Nykyään ori toimii siitosoriina. Tähän mennessä se on astunut 23 tammaa.

ee. 156 senttinen tummanpunarautias Vaaran Sirkku oli aikanaan upea kouluratsu. Se menestyi kansallisella tasolla asti. 14-vuotiaana se astutettiin upealla kouluoriilla, mutta valitettavasti tamma menehtyi varsottuaan suloisen punaraudikon oripojan. Pari vuotta aiemmin se oli varsonut Syystuuli-tammavarsan.

Jälkeläiset

⟩ 2 kpl: 1 ori, 1 tamma