Fiktion Sulmu

† 15. maaliskuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 155 cm
synytynyt	25.10.2009, 28-vuotias (3v. 24.01.2010)
osaaminen	ko: Vaativa B, re: 80 cm
rekisterinumero	VH12-018-0416
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, KRJ-I, jälkeläisluokka C

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © KK

Tallimme oma kasvatti Sulmu on leppoisa tapaus, jota useat luulevat sen käytökset mukaan ruunaksi. Onneksi tosipaikan tullen ori osaa toimia - silloinkin erittäin herrasmiesmäisesti. Sulmu on symppis ja ihmisrakas tapaus, se nauttii silmin nähden hoitotoimista ja kaikkein parasta on, kun joku rapsuttelee korvan takaa. Toinen ainaisesti syyhyävä kohta on sään juurella. Sulmun kanssa kaikki sujuu aina ihanan mutkattomasti, se ei ole mikään touhottaja, vaan useimmiten sen silmät lupsuu ja tarhassakin se aamujumpan (johon kuuluu seitsämän pukkia, pari laukkapyrähdystä tarhan ympäri ja lopuksi pystyyn hyppääminen - tämä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus) jälkeen se alkaa torkkumaan, jos sillä ei ole ruokaa nenänsä edessä. Sulmu on meinaan tuhottoman perso ja ainoa mitä se voi taluttaessa tehdä on pyrkiä niille herkullisille ruohotupsuille.

Orin leppoisuus kostautuu sitten ratsain, sillä myös työskennellessä orin asenne on hyvin tyyni ja mottona tuntuu olevan "mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa". Omistajaahan tämä harmittaa, sillä Sulmulla on hirvittävän hienot liikkeet, mutta tosissaan niiden esiinsaamiseksi saa tehdä jo sen verran kovin töitä, että ratsastajalle tulee hiki. Muuten herra hevonen on hyvin suopea ratsu, tekee pyydettävät asiat mukisematta, joten ori oli helppo kouluttaa. Laiskuutensa vuoksi Sulmun esittämät tehtävät ovat usein hieman pliisun näköisiä, joten alkuverkoissa on erittäin tärkeää saada ori hereille. Sulmu rakastaa maastoilua - vai onkohan se niin, että ratsastaja rakastaa maastoilua sen kanssa. Ori on rauhallinen, eikä pelkää puskissa vaanivia sapelihammastiikereitä. Maastossa pojusta löytyy jopa hieman enempi potkua, joten sen kanssa voi myös tuntea tukan hulmuavan, vaikka aina kentällä sitä ei uskoisikaan.

Kuljetuksen kannalta Sulmu on suorastaan ihanan helppo. Vaikka se on ori, sen voi kuljettaa tamman kanssa vieretysten (tokikaan ei jos tammalla on kiima), eikä se ole moksiskaan myöskään yksin kulkemisesta. Sulmu on uusissa paikoissa oma ihana itsensä, kuuntelee käsittelijäänsä kiltisti, mutta on tavallista ryhdikkäämpi ainakin alkuun. Tuntemattomat kehuvatkin orin olevan luonteeltaan täysi kymppi, sen kanssa ei vain ole ongelmia. Toki löytyy niitäkin jotka toivoisivat orimaisuutta enemmän. Ratsastettavuudeltaan ori on samanlainen kuin kotona, joten verkassa kannattaa huomioida juuri sitä eteenpäinpyrkimystä. Voisi luulla, että ollaan jossain kenttäkilpailuissa tms. kun valmentaja huikkaa kentän laidalta "Hanaa sen Sulmun kanssa, HANAA!".

• Kantakirjauslausunnot 5. kesäkuuta 2012:
  

  "Ruunamainen. Alakaulainen, hyvä säkä, hieman painunut selkä. Hieman pysty lapa. Kokkapolvet, supistuneet etusääret. Vennot takavuohiset."
  R-suunta, pisteet: 17 + 17 + 16 + 17 = 67

• VSR:n jälkeläisluokka C myönnetty 4. tammikuuta 2015
• KRJ-I-palkittu 15. tammikuuta 2015: 8 p. (8+8) + 40 p. + 21,5 p. + 20 p. + 15 p. + 0 = 104,5 p.

Sukuselvitys

isälinja - Peltopyy     emälinja - Sikuriina ROV

Jälkeläiset

⟩   5 kpl: 1 ori, 4 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   55 KRJ-sijoitusta, 1 ERJ-sijoitus, 2 Cup-sijoitusta, 1 VSR-sijoitus

Näyttelytulokset

05.12.2012 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk., tuom. Shonna

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

31.12.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana VRL-05772

Leppoisen oloinen Sulmu olikin valmiiksi verkattu kun pääsin paikalle. Ori liikkui rennon oloisesti mutta ei suoranaisesti liidellyt eteenpäin. Ratsastaja esitteli oriin kaikissa askellajeissa ja yhteistuumin päätimme puuttua Sulmun eteenpäinpyrkivyyteen ja lisätä tempoa. Raipan avulla sai muistutettua takaosan käytöstä ja pikkuhiljaa ori alkoi kunnolla polkea alleen ja asettua ratsastajan haluamalla tavalla. Vasta valmennuksen loppupuolella pääsin näkemään kun ori esittelee parhaita puoliaan. Laukka oli aluksi voimatonta mutta reippailla laukkapätkillä saatiin Sulmukin innostumaan vauhdista ja ori pisti parastaan. Ravi oli alkujaankin jo ihan hyvännäköistä, käynti taas aivan liian löysää ja tahmeaa. Käyntiä koetettiin venyttää ja lyhentää, sen ori tajusikin nopeasti ja näytti energistä käyntiä ajoittain. Raippaa kannattaa muistaa pitää mukana, ori työskenteli huomattavasti paremmin kun muistutteli aina välillä takajalkojen käytöstä raipalla. Kannattaa myös antaa laukata voimakkaita, nopeita laukkapätkiä että Sulmu herää ja alkaa työskentelemään täysillä.

30.12.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana Hanne

Voi että miten suloinen oriherra seuraavana olikaan vuorossa. Silmäni meinasivat pudota päästä, kun Miljan tallityöntekijä talutti Sulmun kentälle. Lumisade oli yltynyt jonkin verran, mutta ori ei ollut millänsäkään vaan lompsutteli tasaisesti ja tyytyväisenä käynnissä ja ravissa Miljan ohjatessa sitä välillä voltille tai ympyrälle.

Kun ori oli hyvin verrytelty, pyysin ratsukon suurelle keskiympyrälle ja lähdimme katsomaan vanhemmanpuoleisen oriin askellajeja lävitse. Ratsukko sai ensin mennä ihan vain käyntiä ja ohjeistin Miljaa ratsastamaan Sulmun hyvin selästä läpi. Apuna käytimme ympyrän lyhyiden sivujen puoleisilla kaarilla tehtäviä avo- ja sulkutaivutuksia. Hetken päästä pyysin ratsukon harjoitusraviin ja jatkoimme samaa hommaa. Sulmun ravi näytti todella nätiltä ja ilmavalta, suorastaan harvinaisen upealta keskiverto suomenhevosen raviin verrattuna. Olihan ori tosin tasoltaankin Vaativa B, joten liikettä tarvittiin jo jonkin verran. Milja kertoi, että Sulmu oli yleensä todella hitaasti lämpeävä, mutta ilmeisesti pakkanen teki tehtävänsä, sillä nyt ori oli kaikkea muuta kuin laiska, vaikka kulkikin rennosti.

Päästin ratsukon pois ympyrältä ja annoin hetken kävellä vapain ohjin samalla, kun kaivoin pipon päähäni ja tumput käteeni. Jatkoimme laukkatehtävällä niinkin yksinkertaisesti, että uralla mentiin harjoitusravia ja päätyihin tehtiin laukassa pääty-ympyrät. Oriilla oli mukavan pyörivä laukka ja pääsin toteamaan sen ihan itsekin, kun Milja antoi ystävällisesti minunkin koettaa hevosta. Harvoin sitä pääsee näin osaavan suomenhevosen selkään!

Loppuverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti sillä aikaa, kun kävin hakemassa tallista termarini, jossa oli kuumaa kaakaota.

05.11.2013 - Kouluvalmennus, valmentajana Suvi

Tänään pääsin jatkamaan Miljan ja Sulmun valmentamista. Tällä kertaa alkuverryttelyssä ratsukko sai tehdä paljon voltteja ja suunnanmuutoksia tarkoituksena saada Sulmu taipumaan hyvin. Mukaan otettiin heti alkuun myös laukka. Sulmu liikkui melko hyvin omalla moottorillaan Miljan pariin otteeseen komennettua, mutta hyvä että asia meni perille. Jarrujen ja kaasun toimivuutta testattiin vielä muutamalla kinkkisellä käynti-seis-laukka-käynti siirtymisellä. Sulmu nosti laukan pysähdyksestä todella hyvin, se oikein ampaisi matkaan. Käyntisiirtymisessä orin muoto hieman venähti ja mukana tuli muutama epämääräinen askel, mutta pysäytys oli erittäin täsmällinen ja pienillä avuilla tehty.

Tämän jälkeen ratsukko pääsi ravailemaan kolmikaarista kiemurauraa joka aloitettiin keskiravilla, keskimmäinen kaari mentiin koottua ravia ja loppu taas keskiravia. Kaarteissa Sulmun vauhti meinasi hiipua etenkin kootussa ravissa, mutta huomautettuani asiasta Milja sain orin hyvin korjattua. Muutaman onnistuneen kolmikaarisen jälkeen ratsukko vaihtoi ensimmäisen kaaren laukkakaareksi. Ensimmäisellä kerralla Sulmu olisi jatkanut laukkaa mieluusti vielä pidempään ja koottu ravi menikin hieman kaahottamisen puolelle. Seuraavalla kerralla Milja valmisteli orin paremmin ja ravisiirtymä oli oikein tasapainoinen. Pian ravi korvattiin kokonaan laukalla ja kaarien väliin tuli laukanvaihdot, toinen ihan kunnon vaihtona ja toinen käynnin kautta. Käynnin kautta tehty vaihto oli Sulmulle selvästi helpompi kuin laukanvaihto askeleessa. Mukaan ei tullut ylimääräisiä käyntiaskelia ja ori kantoi itsensä hyvin läpi koko vaihdon, kunhan Milja muisti koota laukkaa tarpeeksi ennen siirtymää. Askeleessa tehty vaihto sen sijaan valui välillä pitkäksi tai tapahtui ristilaukan kautta. Päädyimme ottamaan muutaman vaihdon ihan lävistäjällä jotta saataisiin onnistunut suoritus pohjalle ennen palaamista takaisin kolmikaariselle. Lävistäjiä jouduttiin tekemään useampi ennen kuin vaihto oli puhdas, mutta lopulta se onnistui. Kolmikaarisella saatiinkin tämän jälkeen heti onnistunut vaihto jonka jälkeen homma jätettiin siihen. Parempi lopettaa hyvään suoritukseen. Loppuun ratsukko ravaili hetken ennen siirtymistä käyntiin.

30.10.2013 - Kouluvalmennus, valmentajana Suvi

Milja ja Sulmu saivat aloittaa valmennuksen ravi-käynti-laukka siirtymisillä joilla tavoiteltiin ratsastajalta tarkkoja apuja ja orilta nopeita reaktioita. Sulmu oli hieman hidas ja avuista meni jopa muutama askel ennen kuin alkoi tapahtua. Kehotinkin Miljaa muutamaan kertaan kunnolla komentamaan oria ja vaatimaan siltä reaktion heti eikä vasta viikon päästä. Parin hieman ronskimman komennuksen jälkeen Sulmu alkoikin reagoida paremmin ja pääsimme siirtymään muihin tehtäviin.

Ratsukko siirtyi tekemään avo- ja sulkutaivutuksia pitkillä sivuilla. Lyhyille sivuille tehtiin voltit, joilla orin tuli venyttää kaulaansa ratsastajan antaessa sille hieman pidempää ohjaa. Avotaivutuksissa Sulmu poikitti paikoitellen hieman liikaa ja tämä verotti roimasti eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Kehotin Miljaa pitämään vielä vahvemman ulko-ohjan tuen ja jälleen komentamaan oria reagoimaan eteenpäin vieviin apuihin. Sulkutaivututus sujui huomattavasti jouhevammin ja ori kantoi itsensä hyvin koko taivutuksen ajan. Muutaman toiston jälkeen saatiin avotkin sujumaan. Lyhyillä sivuilla tehdyillä volteilla ei ollut paljoa moitittavaa, Sulmu otti hyvin vastaan pidemmän ohjan ja venytti itseään selkää myöten. Askelkin muuttui paljon letkeämmäksi pienen venytyksen myötä, joka tosin aiheutti pientä ongelmaa kun ori tuli saada koottua taivutuksiin.

Mukaan otettiin laukkatyöskentely ja ravivoltit korvattiin laukka-käynti-laukka siirtymisillä ja taivutukset vastalaukkakaarilla. Milja ratsasti siirtymät hyvin tehmeästi ja napakasti istuntaa käyttäen ja ori siirtyi käyntiin paljon täsmällisemmin kuin alkutunnista. Laukannostot olisivat voineet olla hieman terävämpiä, mutta laukka kuitenkin nousi silloin kuin piti ja Sulmu pysyi halutussa muodossa. Vastalaukkakaarilla Sulmu muutamaan otteeseen vaihtoi laukan, mutta kunhan Milja muisti säilyttää asetuksen kentän keskustaa kohti koko kaaren ajan säilyi laukkakin oikeana. Loppuun ratsukko jatkoi aiemmin tehtyä venyttävää harjoitusta ja Sulmu sai ravailla loppuravit pidemmällä ohjalla mutta kuitenkin reippaassa ja letkeässä ravissa.