Maaliskuussa Rommille myönnettiin ensimmäinen Elite-arvonimi Show Pony Circuitin toimesta. Sen jälkeen ori on jatkanut menestyksekästä kulkuaan aina tähän päivään asti, kun herrasta tuli viimeinkin myös Elite In-Hand Show Pony. Allroundista tuli ensimmäinen, ajoluokista toinen ja kolmas ratsastusluokista. Toisen ja kolmannen välissä Rommista tuli myös Näyttelyjaoksen näyttelyissä kertyneiden sertien ansiosta Champion.

Olemme treenailleet ahkerasti kouluratsastusta ja valjakkoajoa muutenkin. Kuun alussa starttasimmekin ensimmäiset kisat VVJ:n ja KRJ:n alaisissa karkeloissa. Voittoja kahmaisimme jo heti kaksi kouluratsastuksen puolelta, liekö kotikenttäetu vaikuttanut jotenkin asiaan. Rommi on ainakin nauttinut kovasti päästessään esiintymään suurille ja vähän pienemmillekin yleisöille. Mitä suotta komeaa herrasmiestä kotona piilottelemaan, kun niin hienosti se aina kisoissakin käyttäytyy.

Oikeastaan minun olisi pitänyt kirjoittaa tämä jo ajat sitten, sillä tänään sain kuulla, että pikkuvarsa on jo syntynyt tähän maailmaan. Kaikki alkoi kuitenkin siitä, kun Adinan omistajatar Jannica huomasi jalostusilmoitukseni ja otti yhteyttä. Pian jo sovittelimme yhteen aikatauluja, jotta ponipariskunta pääsisi tekemään lähempää tuttavuutta. Lopulta päivämäärä löytyi ja niin Jannica tammoineen matkasi Rommin ja minun luo. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, saatiin hommat lopulta hoidettua, vaikka "Undi" aluksi meinasikin, että hänen lähelleen ei yhdelläkään orilla ole asiaa.

Koska vieraidemme matka kotiin oli pitkä, jäivät he yöksi tänne etelään. Mutta aamutuimaan Jannica starttasi autonsa, luottavaisin mielin siitä, että tamma oli tullut kerrasta tiineeksi. Ja näin olikin käynyt, kuten myöhemmin sain kuulla.

En tiedä kumpi meistä odotti varsaa enemmän, minä vai Jannica, mutta tosiaan tänään iltapäivällä sain Lapin suunnilta viestin. Siinä kerrottiin, että Undi oli aamuyöstä varsonut rautiaan (kuvien perusteella aika varmasti sabinon) orivarsan. Nimekseen se kuulemma saisi A.D. Undercover Revolution. Näytin innoissani kuvia myös Rommille, jota omistajansa outo käytös lähinnä ihmetytti. Se keskittyi vain jatkamaan päiväheiniensä syömistä.

Sain hädin tuskin nukuttua viime yönä, joten herätyskellon pärähtäessä soimaan puoli viideltä, olin jo periaatteessa hereillä. Laittauduin valmiiksi, keräsin kamat kasaan ja suuntasin pikimmiten tallille. Rommi jo siellä odotteli, joskin hiukan ihmeissään siitä, että olin tullut kovin aikaisin. Olin aikatauluttanut aamun melko tiukasti, joten siirsin satulahuoneesta valmiiksi kerätyt tavarat traileriin ja lastasin ponin kyytiin. Auto starttasi minuutilleen kuudelta, täysin suunnitelmien mukaan siis.

Matka sujui joutuisasti ja saavuimme laatuarvostelupaikalle jopa hiukan etuajassa. Ehdin siis mainiosti vielä käydä ponin ja varusteet extratarkasti läpi, että kaikki on varmasti niin kuin pitää. Aikaa jäi myös muiden welshinomistajien kanssa jutusteluun. Paikalle oli saapunut lisäkseni kahdeksan henkilöä, joista osalla oli vain yksi poni ja osalla useampi. Yhteensä poneja oli yhdeksäntoista, kaikki upeita rotunsa edustajia.

Rommin rakennearvosteluvuoro oli kuudentena. Tuomarit kiinnittivät huomiota rotu- ja sukupuolileimoihin, jalkoihin, runkoon, päähän ja kaulaan, sekä yleisilmeeseen. Orin pisteiksi ilmoitettiin 7,5 korkeimpien mahdollisten pisteiden ollessa täysi kymppi. Tilaisuuden ajan ponin käyttäytymistä tarkkailtiin ja kun lopulta kaikki pisteet julkistettiin, selvisi, että Rommi oli saanut 6,5 pistettä kymmenestä. Suvustaan ori sai 8,5/12 p., kilpailutuloksista 20/25 p. ja lisäpisteistä täydet viisi. Kokonaispisteiksi tuli siis yhteensä hienot 47,5 pistettä, jotka olivat tämän tilaisuuden toisiksi parhaat kokonaispisteet.

Lopuksi kaikki ponit palkittiin ruusukkein ja tällä kertaa lähes kaikki lähtivät kotiin VWY-II-palkintoa rikkaampina. Ykköspalkinnon poneja ei nähty, parhaat pisteet saanut jäi siitä pisteen päähän. Pari ponia saivat kolmospalkinnon ja vain yksi jäi kokonaan ilman palkintoa, joten päivä oli jotakuinkin kaikkien osalta onnistunut. Tunnit kuluivat yhdessä hujauksessa, eikä aikaakaan kun jo hyvästelin muut lähteäkseni ajelemaan kotia kohti.

Laatuarvostelupäivä lähestyy päivä päivältä, joten on aika alkaa puunata ponia ja varusteita komeiksi ja kiiltäviksi. Tänään Rommi sai vielä tyytyä perusharjaukseen ennen ja jälkeen ratsastuksen, mutta huomenna liikutuksen jälkeen aion pestä sen. Näyttelysuitset sen sijaan pääsivät tarkkaan syyniin vielä illan aikana. Monesti kiireen keskellä annan tällaiset tehtävät tallityttöjen hoidettavaksi, mutta nyt halusin tehdä homman itse, sillä onhan kyseessä minun ja Rommin ensimmäinen yhteinen SUURI koitos. Kaiken on oltava aivan tiptop.

Jo Rommia ostaessani väläyttelin elenille, että voisin ilmoittaa orin jo tammikuuseen welshien laatuarvostelutilaisuuteen. Nyt olen viimein päättänyt sen, että todellakin ilmoitan herran sinne. Meidän yhteinen elomme on lähtenyt niin sujuvasti käyntiin, että uskallan voivani esittää Rommin edustavasti siellä. VWY:n laatuarvostelu on kuitenkin ainakin omasta mielestäni yksi ns. vaikeimmista laatuarvosteluista, joissa ensimmäiset palkinnot ovat harvassa. Niinpä en osaa edes unelmoida siitä, että se napsahtaisi Rommille vielä. Mutta koska orin vanhemmat on kumpikin ykkösellä palkittu, haluan sen jonakin päivänä saavuttaa myös Rommin kanssa, vaikkei nyt onnistaisikaan.

Rommi pääsi tänään vihdoinkin samaan tarhaan muiden ponien kanssa. Koska ori on tähän asti ulkoillut niiden viereisessä aitauksessa, sujui muutto yllättävän sopuisasti. Tietysti lauman riitapukarit olivat heti kerjäämässä verta nenästään, mutta Rommipa ei niistä välittänyt, vaan lyöttäytyi oitis Aarnin seuraan. Muut sitten jäivät keskenään leikkisästi tappelemaan, kunnes alkoivat toihuta muuta. Eli syödä.

Olemme tulleet Rommin kanssa todella hyvin juttuun. Selässä olen ollut jo useamman kerran ja onpa meillä useammat yhteiset kilpailutkin jo takana. Sippe (tuttu mm. Nuppulanharjun Tilalta) on ollut tämän viikonlopun ajan valmentamassa minua Fiktion suokkien kanssa ja eilen pyysin häntä pitämään valmennuksen Romminkin kanssa. Vaikka tarkoitus olikin keskittyä nyt enemmän muihin lajeihin kuin esteisiin, päätin, että mennään nyt siitä huolimatta esteitä. Eihän senkään treenaaminen pahitteeksi ole, jos joskus esteradoille eksyy.

Kisat, joista mainitsin, olivat Show Pony Circuitin show-kilpailuja. Näissä kisoissa aiommekin ravata jatkossa hyvin aktiivisesti. Näin alkuun olemme startanneet ratsastus- ja ajoluokissa, ja jossakin vaiheessa on tarkoitus osallistua myös in-hand-luokkiin. Menestystäkin on ehtinyt jo tulla, nimittäin eilen Rommista tuli Novice Performance Pony ratsastuksen puolella ja tänään sitten myönnettiin samainen titteli ajopuolelle. Titteleitä varten on tehty SPC:n toimesta hienot banneritkin ja ne laitan orin kotisivuille esille heti kun keksin niille sopivan paikan.

Tältä päivältä viimeinen valmennettava asteli maneesiin komeasti pärskähtäen. Kyseessä oli hieno, sabino welsh D-ori Llygedyn Romney, tutummin Rommi. Milja pysäytti jo kokonsa puolesta hevoseksi luokiteltavan oriinsa lähelle maneesin keskustaa, nousi selkään ja teki vielä viime hetken fiksaukset jalustimiin ja satulavyöhön. Miljan ja Rommin kanssa hypättäisiin tänään rataa, jota lähdinkin seuraavaksi rakentelemaan. Rata lähti läheltä kulmaa hypättävästä pystystä, jolta jatkettiin melko lyhyellä tiellä vasemmalle portti-esteelle. Portin jälkeen seurasi melko loiva ja pitkähkö tie okserille, jolta käännyttiin pitkälle sivulle pystyistä koostuvalle kolmoissarjalle. Kolmoissarjan esteiden väliin tuli kaikkiin sovittaa kolme tai neljä laukkaa. Sarjalta hypättiin vielä trippeli, ja viimeisenä pienemmän puoleinen pysty sekä muuri yhdellä laukalla.

Milja nosti laukan pitkällä sivulla, ja ohjasi Rommin pitkälti istuntaa käyttäen kohti ensimmäistä pystyä. Ennen hyppyä Rommi hieman protestoi pidätteitä vastaan heittelemällä päätään, mutta esteen jälkeen Milja tottuneesti palautti ratsun hallintaansa. Vaikka vauhti oli reipasta, näytti ratsukko kuitenkin työskentelevän melko saumattomasti ja hevonen pysyvän hyvin hanskassa. Portille tuli hieman huonompi tie, mutta rohkeana hyppääjänä Rommi loikkasi sen yli vähän riskillä. Kolmoissarjalle Rommi tuli todella pohjaan, jonka seurauksena B-osa tippui. Seuraavalle hypylle Milja skarppasi satulassa kunnolla, ja loppurata sujui virheettömästi. Rataa tultiin vielä useaan kertaan vähän muokattuina versioina, ja joitain esteitä hypättiin myös yksittäisinä. Loppua kohti Miljan ja Rommin yhteistyö näytti paranevan entisestään, eikä hevonen enää yrittänytkään sen kummemmin kaahailla.

Eilinen muutto sujui hyvin jouhevasti, sillä Rommi oli aivan niin helppo lastata ja kuljettaa kuin minulle oli kerrottu. Fiktiossa orille oli jo karsina odottamassa, joten se pääsi sinne heti rauhoittumaan ja palautumaan matkasta. Poni ei näyttänyt olevan oikein milläänsäkään paikanvaihdoksesta, saman totesin vielä illalla ennen kuin suljin tallin.

Tänään sitten kävin tietysti ensimmäisenä moikkaamassa uutta tulokasta. Rommi söi aamusapuskansa hyvällä ruokahalulla, jonka jälkeen vein sen ulos. Olimme laittaneet sille oman erillisen tarhan muiden ponien läheisyyteen. Nämä olivatkin siististi aidan vieressä rivissä taluttaessani Rommia kohti aitauksia. Mutta yksi toisensa perään ne riensivät ravailemaan ja laukkaamaan ympäri tarhaa, kun laskin Rommin omaansa. Hirnahduksia ja muita ääniä kuului sieltä täältä. Jonkin aikaa ne jaksoivat hyöriä, kunnes rauhoittuvat. Sen jälkeen ei kulunut kovin kauaa, kun Aarni-vanhus lähestyi aidanviertä. Se yritti kurkotella aidan yli ja tehdä lähempää tuttavuutta. Rommi hiukan epäröi, mutta asteli kuitenkin lopulta uteliaana lähemmäs. Eivät ne toisiinsa ylettäneet, mutta jonkin aikaa niitä seuratessani huomasin, että Rommi oli mitä ilmeisemmin saanut uuden kaverin.

Illemmalla hain Rommin sisään harjattavaksi. Ori nautti tästä silmät suljettuina täysin siemauksin. Tänään poni sai vielä ottaa rennosti, huomenna ehkä juoksutan sen vapaana kentällä. Käyn ainakin taluttelemssa sitä tallin ympäristössä, jos ei muuta. Ratsaille nousen vasta parin-kolmen päivän päästä.

Ajelin iltapäivällä traileri auton perässä kohti Rommin senhetkistä asuinpaikkaa. Tarkoitus oli tehdä tarvittavat paperityöt, jonka jälkeen pääsisin matkaan uuden ihanan ponini kanssa kohti sen uutta kotia. Olin innossani, mutta hiukan jännittynyt. Mutta päästyäni perille ja nähtyäni ponin ilmielävänä, jäi jäljelle pelkkä innostus.

Olen ostanut Eleniltä jo monia welshponeja, joten luotan siihen, että hänen myymänsä ponit ovat terveitä. Niinpä allekirjoitin sopimuspaperit ilman eläinlääkärintarkastusta. Eläinlääkäri oli sitä paitsi tarkastanut Rommin läpikotaisin vain kuukautta aiemmin, kun ori oli palannut edelliseltä omistajalta kasvattajalleen. Oria on liikutettu säännöllisesti ja siitä on pidetty hyvää huolta.

Kotimatkalla oli hyvää aikaa pohdiskella tarkemmin mitä yhteinen tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Rommihan on tehnyt jo hienon uran esteponina, joten jatkossa on tarkoitus keskittyä enemmän muihin lajeihin, mutta ei esteistä sentään kokonaan luovuta. Aktiivikilpaponia orista tuskin kuitenkaan enää tulee, vaan kisoissa käymme täysin oman innostukseni mukaan laatuarvosteluihin valmistautumisen ohella. Welshien oma laatuarvostelu voi olla ajankohtainen hyvinkin pian, kun taas Esteratsastusjaoksen laatuarvostelua varten vaaditaan jälkeläisnäyttöjä, mikäli mielii hyviä pisteitä. Ja niitähän me tavoittelemme.

Näyttelyuraa Rommi pääsee jatkamaan heti kun sopivia luokkia löytyy. Se on jo aiemmin ansainnut MVA-SERTin (NJ) ja ollut kerran Show Winner -kehässä toinen (VSN). Näin ollen se on kantakirjakelpoinen. Tosin se on sitä myös vanhempiensa ansiosta, jotka kumpikin on kantakirjattu toisella palkinnolla. Ponikantakirjan tilaisuudet täyttyvät hyvin nopeasti ja niitä järjestetään vain joka toinen kuukausi, joten yritän olla ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa helmikuun tilaisuuteen.

Rommin ja minun yhteinen tarina alkoi tammikuun neljäntenä. Ei siis ollut kulunut kovinkaan kauaa siitä, kun oli toivotettu vuosi 2017 tervetulleeksi. Welshien rotuyhdistys VWY oli juuri julkaissut uudistuneet nettisivunsa ja intouduin oitis tutkimaan koko sivuston läpi. Laatuarvostelun jätin kuitenkin aluksi katsomatta, sillä tiesin, että sinne tuskin ehtisin (tai jaksaisin) omia ponejani valmistelemaan, vaikka uusi tilaisuus olikin avoinna. Puuhasteltuani välillä muuta, päätin kuitenkin avata laatuarvostelun sivut ja kurkistaa millaisia poneja joulukuun tilaisuudessa palkittiin. Heti ensimmäisenä silmiini osui sanat: "VWY-I Tilaisuuden paras poni!". Ja kun katsahdin ponin nimen kohdalle, olin iloisesti yllättynyt.

Kyseessä oli ensimmäisen welsh cob -kasvattini Caradwg Eryr Aur:n (Rudi) esikoinen Llygedyn Rhiannon! Seuraavaksi huomasin tutkivani tamman omia kotisivuja ja sitten olinkin tutulla myyntifoorumilla selaamassa tamman omistajan Elenin myyntihevostarjontaa. Vaikka olinkin tehnyt sen ainoastaan huvin ja mielenkiinnon vuoksi, en voinut olla ihastelematta tuota komeaa raudikkoa oria, jonka sieltä sitten lopulta löysin. Llygedyn Romney nimisen herran isä Renfrew Aisha oli myös hienosti menestynyt, niin ikään mm. VWY-I-palkittu, mutta se mikä iski minuun eniten, oli Rommin ulkonäkö ja luonne. Se on kahden ruunikon jälkeläinen, mutta emän isä Rudin geenit ovat puskeneet niin vahvasti läpi, että Rommi muistuttaa kovasti tätä. Koska en jättänyt Rudista itselleni ollenkaan varsaa, mieleni valtasi tunne, että minun on saatava Rommi omaksi. Ja vaikka Rudi olikin minulle hankalastaan luonteesta huolimatta erittäin rakas, kuulosti Rommi edellisen omistajan kuvauksessa oikealta unelmalta.

Kirjoitin lähes siltä istumalta Elenille tarjouksen orista ja sormet syyhyten jäin odottamaan vastausta. Odottavan aika oli pitkä, vaikka loppujen lopuksi sain vastauksen jo reilun puolen tunnin päästä. Minusta oli kovaa vauhtia tulossa Rommin uusi omistaja!

Ratsukko oli jo ehtinyt lämmittelemään kun saavuin maneesiin. Aloitimme valmennuksen ja ensimmäisenä ratsukko saikin hypätä muutaman ristikkoesteen yli pari kertaa. Mintun hevonen Rommi oli intoa täynnä ja sen liikkeet olivat eteenpäinpyrkivät heidän lähestyessä ensimmäistä estettä. Ratsukko suoriutui moitteettomasti ristikoista mistä he saivat siirtyä varsinaisen 120 cm esteiden radalle. Rata muodostui muutamasta pystyesteestä ja parista okserista. Orin askellus oli tahdikasta ja ensimmäisellä esteellä vauhtia oli jopa hitusen liikaa eikä ratsukko pysynyt täysin tilanteen tasalla joten neuvoin ratsastajaa antamaan napakoita puolipidätteitä, mutta samalla tukemaan ratsuaan ja ajamaan tätä eteenpäin. Seuraavan esteen lähestyessä ratsukon vauhti oli jo rauhoittunut ja nyt hyppy oli erinomainen; varma, rohkea ja tekniikka meni täysin nappiin niin ratsastajan kuin ratsunkin osalta. Hypyn jälkeen Rommin laukka kiihtyi jälleen, mutta Minttu sai hienosti ratsuaan hidastamaan tahtia. He ylittivät loputkin esteet loistokkaasti ja ennen radalle uudestaan tuloa he laukkasivat muutaman kierroksen ympyrällä. Rommi oli kuumunut esteillä aika hyvin ja ratsastaja sai käyttää jo hieman kovempaa kättä, mutta muutaman kiemurauran, ympyrän ja askelten kokoamisen jälkeen ori alkoi rauhoittumaan. He tulivat esteradan vielä pariin otteeseen minkä jälkeen annoin heille luvan siirtyä loppuverryttelyyn. Loppuverryttelyssä pyysin ratsastajaa tekemään mahdollisimman paljon ympyröitä, voltteja, kahdeksikkoa ja joitain erilaisia suunnan vaihdoksia jotta hän saisi kuuman orinsa rauhoittumaan sekä verryttelemään. Ravien jälkeen he siirtyivät rauhalliseen käyntiin ja kiitin heitä oikein mukavasta valmennuksesta.

Oli vuorossa welsh ori Rommin estevalmennus. Saavuin paikalle hieman myöhässä, mutta se ei Minttua haitannut. Hän oli vain tyytyväinen, että sai tehdä kunnon alkuverkat. Aloin heti rakentamaan pientä esterataa, joka oli teknisesti melko helppo. Liian kovalla vauhdilla siinä voisi kuitenkin ilmetä hieman ongelmia. Aloitimme ensin muutamilla pienillä ristikoilla, joiden yli ori hyppäsi kevyesti ja siististi. Alkuhyppyjen jälkeen siirryimme hyppäämään yhtä radan esteistä, joka oli 100 cm korkea trippeli. Esteelle pitäisi lähestyä huolellisesti, koska se oli hieman haastavassa kulmassa. Rommi hoiti homman kotiin tulemalla siististi esteelle ja hyppäämällä reippaasti yli. Päätin lisätä tehtävään vielä kaksi estettä, vesiesteen sekä okserin. Okserilta oli aika haastava käännös vesiesteelle, josta pääsi melko suoraan trippelille. Tämä ei Rommille sen suurempia haasteita tuottanut, vaan ori hyppäsi rehellisesti esteiden yli. Okserilta käännös seuraavalle esteelle olisi voinut tapahtua hieman aikaisemmin, mutta meni se näinkin ihan hyvin. Neuvoin seuraavaksi ratsukolle radan, joka näin loppuun ajateltuna tuntui hyvinkin helpolta. Ja niin se taisi ollakin, koska Rommi suoritti radan hyvässä ajassa ja virheittä. Tähän oli hyvä suorittaa, joten kerroin vielä yhteenvedon hyvin onnistuneesta valmennuksesta.