Plikka on 1-vuotias suomenhevostamma, jonka tunnistaa rautiaankirjavasta värityksestä (geenitestattu tuloksella ee/aa/nSw). Sen säkäkorkeutta ei ole vielä mitattu.
Päivänvalon tamma näki ensi kertaa kasvattajansa tallissa Kivikruugassa Venäjällä 30.8.2025. Auri Sävelsalmi (VRL-00692) teki siitä kaupat jo maitovarsana ja vieroituksen jälkeen se muutti Suomeen.
Nuoren tamman isä on toiminut valjakkohevosena sekä ratsuna historiallisissa lajeissa ja emä on kenttäratsu, joten Plikan lajivalintojen suhteen pidetään vielä kaikki ovet avoimina.
09.10.2025
PKK Norling Ridning, rakenne: varsat (tuom. Ainu) - EO-sert
24.10.2025PKK Tuoninen, rakenne: varsat (tuom. Lissu) - EO-sert, EM: söpöys
09.11.2025PKK Kyttylä Riding, rakenne: kaikki varsat (tuomari jodochus) - EO-sert
20.12.2025Avajaiset Honeybrook, Joulunäyttelyt (tuom. Dimma) - 2/9
16.10.2026Syysrieha Kultasaaren Kartano, match show: varsat (tuom. Karina Kultasaari) - SIN2
16.11.2026PKK Blacklake, EM-luokka varsakuville (tuomari Valo) - EM: liikkeentuntu
16.10.2026Syysrieha Kultasaaren Kartano, varsojen laatuarvostelutilaisuus (tuom. Sofia Kultasaari, Konsta Kultasaari ja Karina Kultasaari) - lue lisää päiväkirjasta (tuotos)
Kasvattaja ikuisti Plikan synnyinkodissaan. © Pölhö
Likka on oikea pikkuinen pässinpää. Hämäävästi se näyttää varsinkin Häkärän rinnalla heikolta ja heiveröiseltä, mutta totuus paljastuu kun pistät varsan riimuun: Likka vetää suuntaan jos toiseen, hyppii ja nakertelee taluttajansa vaatteita. Omaa tahtoa on lorahtanut tähän kaveriin hyppysellisen sijaan koko purnukka... Tämä juoblokku (omena) ei ole kauas puusta pudonnut!
Kultasaaren kartanolla järjestettiin syysriehan yhteydessä laatuarvostelu varsoille. Tässä Plikka on juuri saapunut maneesiin, jossa arvostelu suoritettiin.
17.
elokuuta
2025
"Voisi luulla, että Suoniemen Hildalla on taas ollut näppinsä pelissä", totesi tätini Pirkko kun ilmoitin, että pitäisi minulle pihattopaikkaa varattuna Hildan ja Vernerin hevosten laumassa. "Ehei, mä olen solminut uuden kavioliiton aivan omasta vapaasta tahdostani." Tädillä oli tietysti syytäkin olla ihmeissään, olinhan elämäni hevosen – suomenhevosruuna Kostin – menehdyttyä traagisesti salamaniskuun vannonut, ettei minusta tulisi enää ikipäivänä hevosenomistajaa.
Vappulan Välskäri on kuitenkin sellainen ori, jonka jälkeläisestä olen haaveillut iät ja ajat. Mielessäni oli käynyt jopa jonkun hienon tamman liisaaminen, ruunalla kun nuo varsotuspuuhat ei oikein onnistu. Mutta ikinä ei tullut sopivaa hetkeä ajatuksen toteuttamiselle. Kun noin viikko takaperin törmäsin myynti-ilmoitukseen vielä syntymättömästä Välskeen varsasta, en jäänyt pidemmäksi aikaa jahkailemaan, olihan emätammakin mielenkiintoisen oloinen tapaus.
Ionin Ruusuomena on minulle vielä aika tuore tuttavuus, mutta näin sen livenä kerran aiemmin, kun olin Hildan ja Skimren mukana näyttelyssä. Ja pakko sanoa, että kyllä se herätti heti mielenkiintoni, vaikka kohtaaminen oli lyhyt. Tänään kävin tutustumassa tammaan lähietäisyydeltä Kivikruugassa ja samalla pääsin moikkaamaan myös sen edellistä varsaa, joka oli varsinainen villikko. Hevosia esitellyt omistaja Vassilei Hil'oi arveli, että Ruusa taitaa periyttää melko vahvasti omaa luonnettaan. "Tamman käytös on myös ollut identtinen sen kanssa mitä se oli Humahusta odottaessa, joten luultavasti sieltä on tammavarsa tulossa." Juttelimme vielä hyvän tovin varsan suvusta, omista haaveistani ja vähän muustakin, mutta ennen kuin lähdin ajelemaan kotia kohti, sovimme virallisesti varsakaupoista.
Matkalla soitin tätini lisäksi myös Hildalle, joka odotti kuumeisesti tietoa siitä olinko lyönyt kaupat lukkoon. Ystävä oli tietysti heti innoissaan uutisesta. "Ai niin, soittelin muuten Tuonisen Liisan kanssa ja kävi ilmi, että se oli tarjonnut niistä molemmista Kivikruugan varsoista. Se jo syntynyt orivarsa muuttaa kuulemma sen talliin. Ja mä lupasin, että se pääsee sitte rapsuttelee myös tätä sun tulevaa varsaa kun poikkeilee meillä Kidettä ja Viulaa moikkaamassa."
16.
lokakuuta
2026
Hilda aikoi viedä Kiteen Kultasaaren Kartanon varsojen arvostelutilaisuuteen ja halusi, että me Plikan kanssa lähdettäisiin mukaan. Ja niin sitten lähdettiin. Kuvakin on siitä todisteena (ks. kuvagalleria). Liitän tähän Plikan saaman arvostelun:
Rautiaankirjavaa suomenhevostammaa ei ainakaan jännittänyt, se oli selvää alusta alkaen. Plikka tuli vauhdilla sisään, eikä vauhti hirveästi vähentynyt koko arvostelun aikana. Käsittelykokeessa Plikka oli kyllä myötämielinen nostelemaan jalkojaan, mutta paikallaan seisominen ja jalkojen ylhäällä pitäminen olivatkin sitten asia ihan erikseen. Plikan käynti oli vahvaa ja rytmikästä, ja ylipäänsä sen koko olemus oli ryhdikäs, mikä ei tosin tamman isälinjan tuntien tullut yllätyksenä; Plikan velipuoli, Pronssihäräkä, oli meinaan syntynyt Kultasaaressa, ja jotain samaa siinäkin orissa oli. Ravia emme juurikaan tänään nähneet, koska Plikan mielestä laukka oli paljon parempi askellaji, mutta se vähä mitä sitä nyt välillä vilahti muutamaan askeleen verran vaikutti käynnin tavoin laadukkaalta. Irtona Plikka oli aivan onnessaan. Vähän liiankin onnessaan, kun ei sitä niin vaan meinattu saada enää edes kiinni. Matka ei todennäköisesti olisi helppo, mutta kyllä tässä oli ihan oikea urheiluhevosen aihio kasvamassa!