Duggregn

Näyttelysuunnitelmia

"Miten olisi, lähdettäiskös Ukkoseni näyttelyyn, niin näkevät muutkin miten komea herra sinä olet?"
"Va? Mitä höpiset? Mihin näyttelyyn olet minua viemässä?"
"Mitä? Enhän minä sinulle puhunut, kun Ukolle tässä tietenkin."
"Jasså, vai hevoselle."
"Kyllä vain, huomenna me lähdemme Muurtoilaan. Tänään oikaistaan jokainen jouhi ja kiillotetaan karva niin, että kaikki häikäistyvät. Lähdetkö Runar mukaan esittelemään hevostasi?"
"Vai hevostani... Mene sinä vain."
"No minä olenkin jo pyytänyt sitä Hildaa kaveriksi, että emmeköhän pärjää aivan kaksistaan. Ai niin ja syyskuussa olemme menossa oikein Saksaan asti näyttelyyn. Wechsler Studiin vai mikä sen paikan nimi nyt olikaan, aivan uusi paikka kyseessä. Kahdeksi päiväksi. Tai voi olla, että siellä vierähtää useampikin päivä. Kaikenlaiseen se nuoriso saakin minut houkuteltua."

Match showssa

Pirkko ja Ukko olivat matkustaneet Hildan porukan mukana Hankoon Kultasaaren Kartanolle, jossa oli meneillään Guldholm Summer Festivalin viimeinen päivä ja ohjelmassa match show.
"Te olettekin nyt sitten yksinään tämän hevosorien luokan viimeisenä 'parina'", totesi kehän sisäänheittäjä Pirkolle.
"Ai, ei kai vain ole sattunut mitään?" nainen tiedusteli uteliaana.
"Ei toki, selvisi vain, että teidän parinne oli alle 149 senttinen, joten siirsimme sen jo aiemmin poniorien luokkaan."
"Sehän oli mukavasti tehty. No niin Ukko, mennäänpä esiintymään ja haetaan se punainen ruusuke, eikö? Minä olen varma, että sen sinä saat, niin komea poika olet."

Kantakirjaus

"Erinomaiset leimat. Osittaista rasvaniskaa. Lyhyehkö selkä. Kuivahkot jalat. Komea kokonaisuus ja rodunomainen yleisvaikutelma", kuuluttaja luetteli PKK:n arvovaltaisen tuomariston kommentteja ja pisteitä. "Duggregn hyväksytään kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla, onneksi olkoon!"
"Kuulitko Hilda! Voi miten upeaa! On se hyvä, että sinä Hilda suostuit esittämään Ukon tänään", Pirkko riemuitsi rutistaen vuorollaan nuorta naista ja hevosta. "Jos olisin vielä nuori tyttönen, hyppisin nyt tasajalkaa."
"Hurjasti onnea! Mä olen kyllä sitä mieltä, että se olisi saanut myös sun kanssa hyvät pisteet. Mutta Ukko on ihana herrasmies, että oli ilo ja kunnia saada esittää se", totesi Hilda.
"Äsh. Minua jännitti niin kovasti, että ei siitä olisi mitään tullut. Nyt kuule soitetaan Runarille ja kerrotaan kuinka hieno hevonen hänellä on."

Hevoskyntökisat

Aikaisin lauantaiaamuna Pirkko ja Hilda lastasivat trailerin kyytiin Ukon ja Skimren, suuntana Uusjoki Pohjois-Pohjanmaalla. Jopa Runar oli saatu houkuteltua mukaan, osallistuihan Ukko sentään ensimmäisiin työhevoskilpailuihinsa Suomessa. Eikä kyseessä ollut mitkä tahansa mittelöt, vaan Kadon Kartanon vuotuiset hevoskyntökisat. Pirkko oli etukäteen yrittänyt maanitella miestään kyntäjäksi tai ohjastajaksi, mutta aivan niin villiksi Runar ei heittäytynyt. Sen sijaan Hilda lupautui ohjastamaan Pirkon tarttuessa auran kahvoihin.

Kolmikon yhteistyö sujui erinomaisesti, vaikka kotona tällaisella kokoonpanolla ei ehditty harjoittelemaan kuin kerran. Tuloksena hienosti toinen sija pistein 86,5/110. Sarjan voiton vei saman rodun edustaja, kaunis tamma Monika, jota Ukkokin taisi katsella vähän sillä silmällä. Hilda ja Skimre ylsivät suorituksellaan niin ikään toiselle sijalle, listan häntäpäästä katsottuna vain. Mutta se ei reissun tunnelmaa latistanut. Runarkin innostui hevosensa menestyksestä niin, että halusi sen kunniaksi pysähtyä kotimatkalla nauttimaan pullakahvit.

Honeybrookin avajaiset

Pirkko sai pitkästä aikaa houkuteltua veljentyttärensä Aurin mukaansa pienelle viikonloppureissulle Pohjois-Suomeen. Mukaan lähti myös Ukko ja Plikka, sillä luvassa oli uuden Honeybrook-nimisen tallin avajaiset, jotka sisälsivät monipuolisesti erilaista ohjelmaa. Jo ajomatkan aikana kaksikko riemuitsi pikkuhiljaa talvisemmiksi muuttuvista maisemista ja perille päästyä he ihastelivat paikan jouluista tunnelmaa. Voi kunpa tänne voisi jäädä jouluksi!

Lauantain ensimmäinen ohjelmanumero oli jouluiset näyttelyt, joissa sai esiintyä vaikkapa musiikin tahtiin. Ukko ja Plikka oli koristeltu kulkusin, jotka helkkyivät suloisesti askelten tahtiin. Tai no, suloista se oli vain Ukon kohdalla, sillä Plikan hyppiessä ja riekkuessa alkoi Aurin korvia nopeasti särkeä. Nuori neiti sijoittui silti toiseksi, joten kai se oli sen arvoista. Ukko tuli hienosti kolmanneksi. Näyttelyn voitti amerikkalainen miniatyyri, joka oli nuorta Plikkaakin pienempi.

Kun hevoset oli näyttelyn jälkeen viety majapaikkaan, pääsivät Pirkko ja Auri tallin esittelykierrokselle. Joka paikassa vallitsi ihana tunnelma ja hevosetkin näyttivät tyytyväisiltä elämäänsä. Auri ihastui erityisesti tallin irlannincobeihin, kun taas Pirkon sydämen vei shirenhevosori Bran. Kierroksen päätyttyä kaksikko kävi hypistelemässä myyntikojujen tarjontaan. Jotain saattoi tarttua mukaan, mutta ei siitä sen enempää.

Neljän maissa päästiin seuraamaan Branin ja samaa rotua edustavan Vilman näytöstä. Työhevostaidot ovat tietysti Pirkolle tuttu juttu, mutta hänestä on aina ilo seurata muiden tapoja toimia. Lopuksi vieraat saivat mahdollisuuden itse kokeilla ohjastusta ja Pirkko ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi, sillä ei ollut koskaan aiemmin työskennellyt näin suurten hevosten kanssa. Homma tuntui sen verran mukavalta, että nainen alkoi jo harkita shirenhevosen hankkimista. Onneksi Auri oli heti toppuuttelemassa tätiään.

Ohjelma jatkui seuraavana päivänä Kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuudella. Auri ei ollut laulutuulella, joten jäi talliin valmistelemaan Ukkoa työhevoskisoja varten. Pirkolle lauluhetki sen sijaan teki terää, sillä hän oli osallistumassa ensimmäistä kertaa Ukon kanssa vetoluokkaan ja se jännitti naista etukäteen kovasti. Kaikki meni onneksi hyvin, vaikkei hyville sijoituksille päästykään. Oli myös mukava huomata, että Ukon heila Monika otti osaa kilpailuun.

Viikonloppu huipentui tunnelmalliseen joulumaastoon, johon Auri lähti ratsain Ukon kanssa Pirkon jäädessä harjailemaan Plikkaa talliin. Tammalla oli sen verran energiaa, että se olisi vain pilannut muiden rauhallisen retken. Kotona se pääsi sitten kunnolla riekkumaan kavereidensa kanssa. Auri ja Ukko nauttivat täysin siemauksin Honeybrookin tarjoamista maisemista ja palasivat tallipihaan nuotion ääreen raukeina ja onnellisina. Lopulta tuli aika kiittää tallin väkeä ihanasta tapahtumasta ja lähteä ajelemaan kotia kohti.