Fiktion Valkia

† 20. maaliskuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	vaaleanpunarautias, 153 cm
syntynyt	12.12.2011, 27-vuotias (4v. 11.04.2012)
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH11-018-1576
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, SV-III, KRJ-I, YLA1, SLA-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © lupa on!

Syntymästään asti Valkia on ollut äärettömän utelias. Se kohtaa innolla kaikki uudet asiat ja on lisäksi vielä nopea oppimaan, siksi tamman kouluttaminen onkin ollut helppoa. Mutta ei kannata tuudittautua siihen, että tamma toimisi aina kuin ajatus. Se nimittäin tajuaa, jos käsittelijä on osaamaton tai jopa liian itsevarma omista kyvyistään. Tällöin Valkia yrittääkin keksiä kaikenlaista käsittelijän pään menoksi ja homma voi olla loppupeleissä jopa hieman vaarallista. Kokeneen käsittelijän kanssa tamma kuitenkin on todella iloinen ja kiltti, se tottelee pienintäkin käskyä todella kuuliaisesti. Uteliaisuus tammalla kostautuu hyvinkin usein, se saa milloin mistäkin vekkejä ja tutustuessaan uusiin kavereihin oikeastaan aina liian innoissaan tamma saa myös iloisesti nenilleen. Valkia ei ole hevoslaumassa tosiaankaan siellä ylimmillä sijoilla, joten se kannattaa sijoittaa ns. nössölaumaan, ettei ihan muistuttaisi tilkkutäkkiä.

Valkian koulutus eteni vauhdilla, koska se oli todellakin innokas oppilas, jos hevosesta nyt niin voi sanoa. Valkia on yhtestyönhaluinen ja tarmokas tamma, joka ei ole normaalin tammamaisen pänkki. Ainoa elämää "hankaloittava" asia on se, että Valkia on todella kova suustaan ja painaa kädelle kivasti. Valkia ei kuitenkaan anna ihan ilmaisia kyytejä, vaan ihan varsa-ajoista saakka sillä on ollut taipumusta vetää kivoja rodeoita. Tämä tamma osaa pukittaa ja jos kokematon ihminen pysyy sarjaloikissa mukana, niin hatun noston saa, Valkian pukeista kun tulee alas ne kokeneemmatkin ratsastajat. Tammalla on mukavan tasaiset liikkeet, joissa on todella ihana istua, näyttävyyttä niissä ei niinkään ole tavallista pulliaista enempää, muttei tamma myöskään vain sipsuta. Valkian kanssa myös jonkun verran hypätään, se tekee tamman mielelle hyvää ja puomi/kavalettiharjoitukset auttavat tammaa hienosti myös liikkeiden lennokkuuden kanssa.

Valkialla on pakkomielle "hiipiä" lastaussilta ylös, se haistelee siltaa koko matkan ja huokaisee, joka kerta todella syvään selviydyttään sisälle kuljetusautoon/traileriin. Tamma on hyvin jännittynyt kisoissa aina alkuun, valmennuksiin tai klinikalle matkustaminen ei jännitä tammaa, mutta ksojen hälinä saa Valkian säpsymään olemattomia. Valkia ei tarvitse pitkää verryttelyä, oikeastaan taivuttelu ja läpiratsastus kaikissa askellajissa riittää. Se on kaikkein parhaimmillaan radalla, kun sillä on turhaakin energiaa, rataan tulee mukavaa särmää tällätavoin. Tamma pelkää ruusukkeita jonkun verran, mutta riittää jos sen silmän peittää, kun ruusuketta laittaa kiinni.

• SV-III-palkittu 15. huhtikuuta 2012: rakenne 8 p., suku 10 p., käytöskoe 5 p., ratsastuskoe 6,8 p. + 5 p. (53.121 %) = 34,8 p.
• Kantakirjauslausunnot 20. huhtikuuta 2012:
  

  - Kaunis, iso pää. Lyhyt, hiukan alakaulainen kaula ja piirteetön säkä. Hyvä etuosa, hajavarpaiset etujalat. Hyvä rungonpituus. Luisu lautanen.
  - Hyvä ratsutyyppi, melko lyhyt runko, vennot vuohiset, nuoren oloinen.
  R-suunta, pisteet: 17 p. + 17 p. + 16 p. + 17 p. = 67 p.

• KRJ-I-palkittu 15. marraskuuta 2014: 7,7 p. (7+8+8) + 40 p. + 16,75 p. + 20 p. + 13 p. + 3 p. = 100,45 p.
• YLA1-palkittu 25. joulukuuta 2014: 25,5 p. (18+7,5) - 33 p. (21+12) - 17 p. - 13 p. - 7 p. = 95,5 p.
• SLA-I-palkittu 20. maaliskuuta 2015: 13 p. (4+3+3+3) + 21 p. + 22 p. + 21 p. + 13 p. = 90 p.
  

  Leimat ja tyyppi ok. Kaunis sopusuhtainen pää, aavistuksen lyhyt kaula, hitusen pysty lapa. Melko vankka, pyöreä runko. Lihasköyhä. Kuivat jalat. Etujalat hieman sapelit, eteen kiinnittyneet. Takajalat melko suorat, vuohiset ok.

Sukuselvitys

isälinja - Sananlasku     emälinja - Tiitun Vilima

iii. Nuoruusvuosinaan maatilan työhevosena toiminut Lounan Nisse myytiin tavoitteelliselle kouluratsastajalle, joka sai esiin oriin piilevät kyvyt. Se kahmi lukuisia sijoituksia ja onkin nykyään kysytty jalostusori. Jälkeläisiä sillä on kuitenkin vain kuusi. Nisse on massiivisen kokoinen rautias, jonka otsassa oleva pieni tähti on haalistunut iän myötä. Tämä herrasmies ja hellyydenkipeä herra on kantakirjattu toisella palkinnolla.

iie. Pienikokoisuutensa vuoksi tästä suomenhevostamma Pirkosta tulikin Pikku-Pirkko. Tämä hyvin hyvin tammamainen rouva on väriltään tummanrautias. Pirkko on menestynyt sekä koulu-, että esteratsastuksessa ja kuvankauniina käynyt monissa näyttelyissä sijoittuen useasti parhaimpien joukkoon.

iei. Vikkerin kerrotaan olevan kuuma ratsu. Ketteryytensä ja nopeutensa ansiosta se kuitenkin menestyi hyvin kilpailu-urallaan. Se ei kieltänyt koskaan, mutta saattoi rynniä esteen läpi, mikäli vauhtia oli yltynyt liian kovaksi.

iee. Yleisratsuna toimineen Elviirin lempipuuha oli tiputella pienemmät lapset selästään. Kokeneemmilla kujeileva Elviiri liikkui ajatuksen lailla, ei siis ihme, että tamma hallitsi lähiseudun koulu- ja estemestaruuksia huippuvuosinaan. Vielä vanhoina päivinä Elviiri opetettiin ajolle, jolloin se tarjosi ajeluita omistajansa kanssa muun muassa myyjäisissä.

eii. Luonteellaan ja ulkonäöllään ihastuttanut Tiitun Aarre on maineikas kouluratsu. Se on kilpaillut menestyksekkäästi aina kansallisella tasolla asti ja ollut jo hyvin pitkään käytetty siitosori. Jälkeläisissä on lukuisia kouluradoilla menestyneitä hevosia, sekä muutama kenttäratsukin. Kaikenkaikkiaan Aarteella on kuutisenkymmentä jälkeläistä. Nykyään ikä alkaa jo painaa herraa ja se viettääkin hyvin ansaittuja eläkepäiviään.

eie. Kirstiina tulee upeasta koulusuvusta, mutta itse se ei ole juurikaan kilpaillut, vaan on saanut olla jatkamassa sukuaan eteenpäin. Kahdella ensimmäisellä jälkeläisellä (Tiitun Elmolla ja Tiitun Auroralla) on jo omiakin jälkeläisiä. Kirstiinan kaikki neljä ensimmäistä varsaa ovat kasvaneet ja kehittyneet hienoiksi kouluratsuiksi ja viimeisin, joka on 2-vuotias, vaikuttaa erittäin lupaavalta. Kirstiina starttasi muutamissa kilpailuissa 4- ja 5-vuotiskausillaan.

eei. Punarautias Tiitun Jeremias on tullut tutuksi kouluradoilta. Temperamenttinen ori on nuoresta pitäen ollut hankala käsitellä, mutta taitonsa se on totisesti kouluradoilla näyttänyt. Erityisesti sen liikkeet ovat ihastuttaneet katsojia. Pikkuhiljaa ori on siirtymässä täyspäiväiseksi siitosoriiksi ja sille onkin jo kovasti kysyntää.

eee. Tiitun Venla on kilpaillut kouluratsastuksessa aluetasolla ja menestynytkin kohtalaisen hyvin. Luonteeltaan tamma on hyvin perus suomenhevonen ja väritykseltäänkin liinaharjainen rautias. Tällä hetkellä Venla toimii täysin siitostammana ja varsoja onkin tähän mennessä kertynyt viisi. Tamma alkaa kuitenkin olla jo varsin iäkäs, että ajatus viimeisen varsan teettämisestä alkaa olla ajankohtainen.

Jälkeläiset

⟩   5 kpl: 2 oria, 3 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   45 KRJ-sijoitusta, 3 VSR-sijoitusta, 4 CUP-sijoitusta

Näyttelytulokset

05.07.2012 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk., tuom. Jessika

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

01.03.2015 - Melkein valmista

Valkia on palkittu varsa-arvioinnissa kolmivuotiaana, kantakirjattu nelivuotiaana, KRJ- ja YLA-palkittu viime vuoden lopulla. Vielä kuitenkin puuttuu jotain... Sen laatuarvostelun palkintoa ei ole Valkian sukulaisilla muilla kuin emän emä Tiitun Vilimalla. Sehän on tietysti palkinto suomenhevosten laatuarvostelusta. Ja sinne on Valkian kanssa tarkoitus suunnata tässä kuussa. Toivottavasti pystymme pistämään Vilimaa paremmaksi ja nappaamaan ensimmäisen palkinnon.

03.09.2014 - Ilontäyteinen päivä

Oli syksyinen, kurainen ja harmaa aamu. Menin hakemaan Valkiaa tarhasta lähteäkseni sen kanssa tylsästä säästä huolimatta maastoilemaan pitkästä aikaa. Mutta portille päästessä ihmetys oli suuri, koska tarhassa ei näkynytkään ketään. Huhuilin tammaa aikani ja sitten yhtäkkiä vasemmassa silmäkulmassa huomasin liikettä. Jokin harmaa otus alkoi hitaasti kävelemään minua kohti. Suuni loksahti auki, kun viimein tajusin, että ei helkkari, sehän on Valkia! Kylläpä oli taas onni päässyt potkaisemaan pahemman kerran... Ei auttanut itku markkinoilla, koska tamma oli joka tapauksessa liikutettava ja näin ollen joka tapauksessa puhdistettava. Siinä sitten muutaman tunnin puunasin Valkiaa, talliporukan käydessä vähän väliä ilkkumassa, että eikö se nyt vieläkään ole valmis. Vihdoin ja viimein kun tamma oli putipuhdas, olin niin poikki, että ratsastus siihen päälle ei enää tullut kysymykseenkään. Niinpä sysäsin ohjat juuri sopivasti paikalle tulleen Riikan käteen ja lysähdin itse toimiston sohvalle.

11.02.2013 - Ensimmäinen varsa

Aamu valkeni aurinkoisena ja talliin astuessani se muuttui vielä entistä aurinkoisemmaksi. Valkia oli nimittäin viimein varsonut! Laskettu aika oli mennyt ohi että vihelsi, mutta vihdoinkin se oli tosiaan tapahtunut. Heti ensitöikseni tarkistin molempien terveydentilan ja selvisi, että oikein hyvinvoivia ne olivat kumpanenkin. Eläinlääkäri tulisi vielä myöhemmin varmistamaan asian, sillä hän sattui olemaan lähistöllä. Kaikki oli ilmeisesti sujunut ongelmitta, vaikka Valkia onkin ensikertalainen. Tarkistuksen jälkeen saatoin tarkastella ja ihastella varsaa oikein kunnolla. Ja voi kuinka suloinen se olikaan! Pienet turpakarvat tulivat heti hamuilemaan kättäni ja sydämeni suli varmasti ikuisiksi ajoiksi. Aikani silittelin ja rapsuttelin molempia, mutta sitten oli aloitettava aamutallin teko, vaikka mielummin olisin viettänyt koko päivän näiden kahden seurassa.

20.04.2012 - Kantakirjaus

Suomenhevoskantakirja järjesti tänään ylimääräisen kantakirjaustilaisuuden huhtikuulle. Lastasin traileriin omat kasvattimme Valkian ja Veikan. Kummallekaan ei ollut odotettavissa III-palkintoa parempaa palkintoa, mutta olihan sekin jotain, joten miksi jättää tilaisuus käyttämättä. Tuomareina toimivat tällä kertaa Shonna, Jessika, Ram ja Peppi S., jotka antoivat Valkialle pisterivin, jossa oli kolme seitsemäätoista ja yksi kuusitoista. Yhteensä se sai siis 67 pistettä, joka oikeutti juuri siihen ounastelemaani kolmanteen palkintoon. Mutta aika lähellä oltiin II-palkintoa! Lausunnoissa kaunista päätä, sekä hyvää etuosaa, rungonpituutta ja ratsutyyppiä. Muita kommentteja olivat muun muassa lyhyt, hiukan alakaulainen kaula ja piirteetön säkä, sekä hajavarpaiset etujalat. Ihan hyvillä mielin lähdimme kotiin kahden uuden III-palkinnolle kantakirjatun hevosen kanssa.

12.12.2011 - Maa oli valkea

Veela ilahdutti meitä varsomalla tajuttoman ihanan tammavarsan. Sen isää, Jalmari Lunedia, olin ihaillut jo pidemmän aikaa ennen kuin uskalsin ottaa yhteyttä omistajaan astutusasioissa. Tietysti oikean tamman valinta pitkitti luuriin tarttumista, mutta viimein kaikki loksahtivat kohdilleen ja Veela saatiin astutettua. Sen jälkeen alkoi yhdentoista kuukauden piinaava odotus.

Viimein joulukuussa 2011 syntyi tämä kauan odotettu varsa. Varsalla on hyvin samanlainen päämerkki kuin isällään. Alusta asti pienokainen seurasi ympäristöä uteliaana ja ensiaskeleensa se otti hyvin nopeasti. Nimeä pohdimme pitkän tovin Valman ja Valkian välillä, sillä nimen oli oltava täydellinen. Päädyimme lopulta Valkiaan, joka kuvasi hyvin päivää jolloin tamma syntyi. Kenties nimeämme sen jälkeläisen aikanaan Valmaksi..