Charmante SAND

17-vuotias ruotsalainen puoliveritamma,
syntynyt 22.03.2014.
Tummanruunikko (Ee/Aa), läsi ja mtj sukat.
170 cm korkea.
Tällä hetkellä koulutustasoltaan Vaativa B (ko), 65 cm (re), 50 cm (me).
Kilpailee kouluratsastuksessa.
Rekisterinumero VH16-043-0015.
Kasvattanut Sandåker Gård
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. U Pessimist
SWB, rn (sb), 166,5 cm
ii. Optimist SUN
SWB, rt (sb), 167 cm
ie. WPE Parmante
KWPN, rt, 166 cm
e. EH Sin City
SWB, rnvkk, 170 cm
ei. Engelbrekt af Luminess
SWB, rnvkk, 170 cm
ee. Utsiktens Hedonofobi
SWB, rn, 162 cm

Olin saanut juuri aamuruoat jaettua, kun ensimmäisenä ruokitun Charmanten heinäkasa oli jo kadonnut parempiin suihin ja kuppikin nuoltu viimeistä jyvää myöten tyhjäksi. "Sähän syöt ku hevonen. Ai mut sähän olet hevonen", totesin tammalle ja avasin karsinan oven. Oli aika lähteä ulos. "Taidat olla hyvällä tuulella, kun en oo saanut vielä yhtään irvistystä", juttelin tallustellessamme laidunta kohti. Päästessään aitojen sisällä vapaaksi, tamma jäi hetkeksi kököttämään paikoilleen ja lähti sitten hepulikohtauksen saattelemana kiertämään laidunta ympäri. Mutta kierros ei kauaa kestänyt, sillä kohta se jo nautti päivän ensimmäisen suullisen maukasta vihreää ruohoa. "Mihin me sun kanssa vielä joudutaan, kun sä syöt niin kamalasti" Palatessani talliin hakemaan seuraavia hevosia, tuumin mielessäni, että täytyy jutella Katin kanssa Charmanten ruokinnan muutoksista ennen kuin tamma paisuu ihan muodottomaksi.

Charmante ehkä näyttää lupsakalta ja kiltiltä, etenkin silloin kun on pulskemmassa kunnossa, mutta totuus on, että se on arvaamaton etenkin uusien ihmisten kanssa toimiessa. Lapsia se ei siedä sitten ollenkaan, mikä tuntuu joskus olevan vaikea ymmärtää. Niin lapset itse, kuin heidän vanhempansakin tulevat usein kyselemään "saisko tota kilttiä heppaa silittää" ja viittaavat vain kintaalla, kun yritämme selittää, että pahimmassa tapauksessa tamma voi jopa purra. Charmante on todella herkkä kutiamaan, joten sitä saa harjata oikein ronskilla kädellä. Hellästi sukimalla aiheutat vain hampaanjälkiä omaan ihoosi.

Huonoina päivinään Charmante saattaa ratsastaessa kiukutella pukittelemalla tai nousemalla hetkeksi takasilleen niin, että etuset hädin tuskin nousevat ilmaan, mutta muuten se on (useimmiten) yllättävän nöyrä ja helppo kouluratsu. Se nauttii työnteosta ja tekee parhaansa. Mutta auta armias, jos tammalla pitäisi hypätä esteitä. Siitä ei kertakaikkiaan tule mitään, eikä tammaa kannata väkisin puskea esteille. Suosiolla jätämme ne hommat muille. Vaihtelua koulutreeniin kun voi sen sijaan saada muun muassa maastoilusta, jota Charmante rakastaa. Ei kannata kuitenkaan liikaa innostua ja heittäytyä selässä pelkäksi matkustajaksi, sillä jos tamma huomaa tilaisuutensa tulleen, se ei epäröi ottaa omatoimisesti kunnon laukkaspurttia.

Saavutukset

10.04.2016 All-Sim Evaluation (Foal)
Conformation: 15, Type: 11, Athletic Ability: 24, Overall Impression: 11
Grand Total: 61% Premier

20.07.2016 Kantakirjaus
18 p. + 17 p. + 18 p. + 17 p.
Yhteensä: 70 p. KTK-II

23.08.2016 All-Sim Evaluation (Mare)
Conformation: 23, Type: 7, Walk In-Hand: 10, Swing & Elasticity of Gaits: 6, Correctness of Gaits: 20, Overall Impression: 4
Grand Total: 70% Premier

28.10.2016 Champion-arvonimi

01.02.2017 VIR MVA -arvonimi

06.09.2018 3 Star Prospect (1044 p.)

Jälkeläisinfo

Charmante on varsonut kahdesti

Kilpailuhistoria

40 starttia, joista 8 sijoituksia.

  • 31.08.2018 KRJ-Cup Oldfinion Dressage Vaativa B - 112/142
  • 31.07.2018 KRJ-Cup Runoratsut Vaativa B - 66/233
  • 30.04.2018 KRJ-Cup Kaihovaara Vaativa B - 56/224
  • 15.04.2018 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 2/17 (74,833 %)
  • 07.04.2018 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 10/17 (66,071 %)
  • 31.03.2018 KRJ-Cup Hukkapuro Vaativa B - 181/232
  • 28.02.2018 KRJ-Cup Kuuralehdon hevostila Vaativa B - 7/137
  • 23.02.2018 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 4/4 (64,643 %)
  • 15.02.2018 KRJ Adina Vaativa B - 7/35 (73,929 %)
  • 31.01.2018 KRJ-Cup Runoratsut Vaativa B - 110/225
  • 23.01.2018 KRJ Kisakeskus Jelly Vaativa B - 22/22
  • 31.12.2017 KRJ-Cup Fiktio Vaativa B - 53/113
  • 17.12.2017 KRJ Kesärannan Hevostila Vaativa B - 10/11
  • 12.12.2017 KRJ Kisakeskus Jelly Vaativa B - 5/7
  • 27.09.2017 KRJ Adina Helppo A - 1/3 (tarina, lisätiedot)
  • 20.09.2017 KRJ Vaahterapolku Helppo A - 13/14
  • 17.09.2017 KRJ Mandelbacke Helppo A - 4/9 (64,815 %)
  • 19.08.2017 KRJ Mandelbacke Helppo A - 16/22 (65,092 %)
  • 12.08.2017 KRJ Sysälä Helppo A - 16/18
  • 08.07.2017 KRJ Sysälä Helppo A - 30/30
  • 01.04.2017 KRJ Ricota Helppo A - 6/20
  • 31.03.2017 KRJ-Cup Hukkapuro Helppo B - 29/304
  • 28.02.2017 KRJ-Cup Kuuralehdon hevostila Helppo B - 48/172
  • 26.02.2017 KRJ Mandelbacke Helppo A - 9/21 (65,556 %)
  • 31.01.2017 KRJ-Cup Runoratsut Helppo B - 96/209
  • 28.01.2017 KRJ Kiltaniemen talli Helppo B - 19/30
  • 15.01.2017 KRJ Kuuramaan hevostalli Helppo B - 8/30
  • 15.01.2017 KRJ Mandelbacke Helppo B - 29/31
  • 14.01.2017 KRJ Mandelbacke Helppo B - 21/31
  • 10.01.2017 Harjoituskoulukilpailut Kuuramaan hevostalli Helppo B - 7/16
  • 08.01.2017 Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut Stall Sjöholma Helppo B - 12/12 (kommentti)
  • 18.12.2016 Hankilaukat Kaunovaara Hevoset (yli 148cm) - 1/20
  • 10.12.2016 KRJ Micram Raceponies Helppo C - 2/4 (tarina, lisätiedot)
  • 11.11.2016 KRJ Ratapihan Ratsutalli Helppo B - 21/25
  • 02.10.2016 KRJ Mandelbacke Helppo C - 12/24
  • 01.10.2016 KRJ Mandelbacke Helppo C - 13/24
  • 30.09.2016 KRJ Mandelbacke Helppo C - 15/24
  • 21.08.2016 KRJ Mandelbacke Helppo D - 2/3
  • 20.08.2016 KRJ Mandelbacke Helppo D - 1/3
  • 19.08.2016 KRJ Mandelbacke Helppo D - 1/3

Näyttelytulokset

2 MVA-SERT, 2 irtoSERT

  • 23.01.2017 VSN Ratsastusluokka Le Château de Raconteur (dookie) - 9/12 (3½-4-2½-3½-2½=16p)
  • 30.01.2017 NJ Oakhill (Welby) - irtoSERT
  • 11.09.2016 NJ Mandelbacke (Siiri K.) - BIS3, MVA-SERT
  • 09.08.2016 NJ Silver Moon (Jannica) - irtoSERT
  • 15.05.2016 NJ Mandelbacke (Taija) - BIS2, MVA-SERT

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 39 » Kouluratsastusta Adinassa

Tehtävänanto: Äärirajoille. Radalla vallitsevat melkoiset olosuhteet, mitä tapahtuu juuri ennen lähtöäsi ja miten selviätte tilanteesta?

Juuri nyt silmieni edessä siintävää näkyä en kyllä aivan ensimmäiseksi olisi osannut kuvitella näkeväni hevoskilpailuissa. Mutta tuskinpa kovin moni muukaan on nähnyt kokonaisen kurkiauran laskeutuvan keskelle ratsastuskenttää ja kisahälinää. Niin vain tapahtui ja vieläpä juuri ennen kuin minun ja Charmanten oli tarkoitus ratsastaa radalle. Hetken aikaa siinä toljotimme siipijengiä, kunnes kovaäänisistä kuului: "Mitäpä jos vaan menisitte radalle. Ehkä ne tajuaa ite lähteä pois." Kannustin Charmantea hiukan eteen ja hyvä ettei tammakin lähtenyt lentoon lintujen kanssa, sillä sen verran vauhdilla ne lähtivät. Tamma vaikutti hetken aikaa kovin järkyttyneeltä, mutta hetken aikaa kun saimme vielä kierrellä kouluaitojen sisällä, se ehti tasoittua. Sitten tuomari jo vihelsikin pilliin.
Tuomarin kommentti: "Kilpailut eivät alkaneet teidän osaltanne ihan kuten olisi osannut odottaa.. Hyvin kuitenkin rohkaisua saatuanne pääsitte tekemään suorituksen. Olisin toivonut tarinaan hieman jotain erikoista, jolla se olisi erottunut toisista."

Viikko 12 » Onkohan susta äidiksi

"Arvaa mitä Charmante, susta tulee äiti", juttelin tammalle valmistautuessamme päivän ratsastusta varten. "Kati laitto tänään viestiä Lauralle, joka omistaa sellasen kivan Eepi-orin. Se on mun kasvatti, joten tunnen sen ihan varsa-ajoista asti." Charmante höristi korviaan, mutta pettyi kun en ottanutkaan taskusta nameja, vaan kaviokoukun. "Eepin emä oli mulle supertärkeä tamma ja sen suku on täynnä hienoja hevosia. Sen isä on mun ja Katin kasvatti Suprantin ajoilta ja emä niin ikään mun kasvatti. Eepin isäkin on tosi makee ja myös sen suvussa on ripaus meidän kädenjälkeä. Parempaa miestä et kuule vois toivoa", höpöttelin kavioiden putsaamisen lomassa. Charmante yritti näykkäistä minua takapuolesta, kun kumarruin viimeisen takajalan viereen. "Hei! Koitapas nyt käyttäytyä. Voisin ihan kiusallani höpöttää sulle vaikka koko Eepin suvun läpi, mutta jospa käyn nyt hakemassa sun varusteet."

Muutaman minuutin kuluttua palasin irvistelevän tamman luokse. "No, eikö vieläkään ilosempaa ilmettä?" Hiljaisuuden vallitessa satuloin Charmanten ja ujutin suitset ssen päähän. "Eiköhän sitten mennä. Toivottavasti tänään pysytellään neljällä jalalla." Charmante oli kuitenkin edelleen vastahakoisella tuulella. "Jos oot kiltisti, saat herkkuja", yritin houkutella tammaa ja pian kävelimmekin jo kohti maneesia. "Tää hevonen on niiiin lahjottavissa", naureskelin Katille, joka sattui kulkemaan ohitse. "Katotaanko niin sä oot maistelemassa hiekkaa nopeemmin ku huomaatkaan", Kati pisti takaisin.

Valitettavasti Kati oli taas kerran oikeassa...

Viikko 1 » Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut

Stall Sjöholmassa on tullut vierailtua viime aikoina ahkerasti. Tällä kertaa suuntasin sinne Charmanten ja Sandran kanssa harjoituskilpailuiden merkeissä. Kilpailut oli suunnattu nuorille ja aloitteleville ratsuille. Meidän tytöt on kyllä aika nuoria (7-vuotiaita), mutta ennemmin ne menivät aloittelevien ratsujen kategoriaan. Kummallakin oli kyllä useampikin startti alla, mutta harjoitus ei tee kenellekään pahaa. Ja jos katsoo miten meillä sitten lopulta meni, emme ainakaan olleet liian kovia tähän seuraan.

Jokainen osallistuja sai pienen kommentin Disalta ja antakoot sen kertoa miten minulla ja Charmantella sitten loppujen lopuksi meni: "Tänään ei tainnut olla Miljan ratsastaman Charmanten päivä. Tamma meni alkuun suht kevyesti ratsastajan avuilla, vaikka olikin vähän jännittyneen oloinen. Laukkaympyrälle kaartaessa tamman patoutumat purkautuivat ja se heitti takajalat taivasta kohden. Ratsastaja pysyi taitavasti selässä ja rata jatkui aivan tuota pikaa, mutta Charmanten liike ei ollut enää aivan yhtä rentoa ja kevyttä kuin radan alkupuolella." Tämä suoritus riitti "hienosti" viimeiseen sijaan.

2016

Viikko 50 » Hankilaukat Kaunovaaran tilalla

Päätimme Katin kanssa lähteä hulluttelemaan Charmanten ja Ixyn kanssa Kaunovaaraan hankilaukkakilpailuihin. Mukaan olisi varmasti lähtenyt myös Milo, sillä luokat oli jaettu hevosiin, sekä isoihin ja pieniin poneihin, mutta asiaa tarkemmin selvitellessä kävi ilmi, että 157 cm korkean Milon olisi pitänyt osallistua hevosluokkaan. Niinpä ori täytyi jättää matkasta, sillä eihän meistä kumpikaan olisi ehtinyt kahden hevosen selkään samaan aikaan.

Tapahtumapäivä valkeni utuisena. Puut olivat kuurassa ja pakkasta oli pari astetta. Saavuimme tilalle hyvissä ajoin ja yritimme heti parkkialueelta tähystellä miltä kisapaikkana tällä kertaa toimiva suuri pelto näytti. "Eiköhän tuolla kelpaa juosta", totesin Katille noustessamme autosta. Kati oli samaa mieltä ja jäi sitten hääräämään hevosten kanssa siksi aikaa kun kävin kansliassa ilmoittamassa, että olimme saapuneet paikalle. Siellä minulle kerrottiin, että päivän mittaan pääsee myös halutessaan tutustumaan tallin toimintaan ja asukkaisiin. Koska hevosten ryhmä ratsastettaisiin ensimmäisenä, sovimme Katin kanssa, että katselisimme ympärille vasta sen jälkeen.

"Charmante vaikuttaa siltä, että me voitais vaikka viedä tää koko homman kotiin", juttelin Katille harjatessani tammaa. "Niinkö luulet? Se on kyllä totta, et sitä tammaa ei paljon pidätellä sitten kun on kyse laukkaskabasta", Kati myönteli. "Sepä se. Miltäs Ixy tuntuu?" kysyin, johon Kati vastasi: "Siitä on tällä hetkellä aika vaikee sanoo mitään, katotaan sitten kun pääsen selkään." Jatkoimme hevosten valmistelua, kunnes kuulutettiin, että ensimmäinen ryhmä lähtisi puolen tunnin kuluttua. Oli aika nousta ratsaille ja alkaa verrytellä.

"Me alettais Ixyn kanssa olla jo valmiita juoksemaan", Kati sanoi, kun lähtöön oli vielä viisi minuuttia aikaa. "Joo, sama juttu meillä. Charmante alkaa alkaa pikkuhiljaa päästä jyvälle siitä, mitä me ollaan kohta tekemässä, joten kohta voi tulla mulle piukat paikat pitelemisen kanssa. Onneks se on tänään suht hyvällä tuulella, eikä oo pukittanut kuin kerran." "Hahah, tsemppiä sulle", naureskeli Kati. Sitten kaikki jo kutsuttiinkin riviin lähtöviivalle pellon laitaan ja me Katin kanssa toivotimme toisillemme onnea.

"Paljon onnea kaikille kisaan! Tästä lähtee: paikoillanne, valmiit, hep!", kuului kovaäänisistä kun ratsukot lähetettiin matkaan. Kaikki ampaisivat paikoiltaan kuin tykin suusta ja minä olin Charmanten kanssa heti etunenässä. Kati jäi Ixyn kanssa alussa hiukan muiden jalkoihin, mutta he puikkelehtivat taitavasti kohti parempaa sijaa. Tämän tietysti kuulin vasta jälkeenpäin Katilta, sillä itse keskityin vain omaan suoritukseeni. Tosin eipä siinä kauaa ehtinyt edes keskittyä, sillä tuntui, että kisa oli ohi jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Niinpä pian pitikin jo saada Charmante pysähtymään, eikä ollut kovin kaukana yhteentörmäys puun kanssa.

Kesti hetken aikaa tajuta, että me olimme tulleet maaliin ensimmäisinä. Kuulutuksissa sanottiin, että olimme voittaneet muut ylivoimaisesti. Yritin katsellaani etsiä Katia ja Ixyä, mutta Kati löysikin ensin meidät. "Onnee! Te menitte niin kovaa, että oli mahdotonta pysyä perässä! Mä en vielä tiedä tarkkaan monensia me oltiin, mutta varmaan jossain puolen välin tienoilla" "Kiitti! Mä oon vieläkin ihan pihalla mitä just tapahtu", vastasin hengästyneenä. "Nyt kyllä kelpais glögi ja makkara." "Niin kelpais", kuului Katin suusta.

Taluttaessamme hevosia trailerille, kuulutettiin lähdön tulokset. Selvisi, että Ixy oli Kati selässään laukannut kymmenennelle sijalle. "Hieno suoritus teiltäkin", onnittelin Katia ja annoin Ixylle kunnon taputukset. Kaikkien lähtöjen palkinnot jaettaisiin vasta viimeisen ryhmän jälkeen, joten riisuimme hevoset ja laitoimme ne traileriin odottamaan siksi aikaa kun kävimme itse nauttimassa lämmintä juotavaa ja syötävää, sekä kiertelemässä ympäriinsä. Tallista ja ulkona tarhailemasta tapasimme toinen toistaan ihanampia suomenhevosia. "Kyllä meidän tarttis saada Mantsuun enemmän suokkeja. Puokit ottaa kohta ylivallan", sanoin, mutta Kati vain hymähteli.

Paikkoja kierrellessä muut lähdöt jäi meiltä näkemättä, mutta lopulta pikkuponitkin olivat kisailleet ja palkintojenjako saattoi alkaa. Kaikki ratsukot saivat palkinnoksi osallistumisesta pinkin ruusukkeen ja pienen herkkupussin. Voittajat, eli myös Charmante, saivat lisäksi oman nimikoidun ruusukkeen, sekä hemmottelutuotteita ratsastajalle ja ratsulle sisältäneen lahjapussukan. "Suuri kiitos kaikille kisaan osallistuneille! Toivottavasti saamme jatkossakin näin hienon porukan hassuihin tempauksiin mukaan! Hyvää joulua ja rauhallista vuoden vaihdetta kaikille!", toivotti tilan omistaja rukkanen vielä lopuksi. Meidän mielestämme päivä oli kaiken kaikkiaan todella hauska ja varmasti osallistumme vastaavanlaisiin tapahtumiin jatkossakin!

Viikko 49 » Kouluratsastusta Micram Raceponiesissa

Kati pakkasit kimpsut ja kampsut ja matkusti Zirin, Charmanten ja Ixyn kanssa Iso-Britanniaan osallistuakseen kouluratsastuskilpailuihin. Takaisin nelikko palasi kahden ruusukkeen kanssa. Lue alta mitä Charmanten kanssa tapahtui.

Tehtävänanto: Mitään rajattua aihetta ei ole. Tuotos saa olla kuva, piirros, runo tai tarina, yhdistettynä tai yksin. Maksimipituus 200 sanaa. Tuomarit painottavat tekstien sujuvuutta ja persoonallisuutta.

Kisapäivän aamu alkoi katastrofaalisesti. Lunta oli yön aikana tullut jos ei metriä niin ainakin melkein. Jo ennen Charmanten luokse pääsemistä olin aikataulusta myöhässä, en näes saanut tallin oveakaan auki ennenkuin olin saanut kolattua lunta pois. Charmante oli onneksi vielä unenpöpperössä ja yön se olikin viettänyt loimi selässänsä. Ei muuta kuin kuljetussuojat jalkaan ja Charmante kuljetusautoon. Helpommin sanottu kuin tehty, tallin katolta päätti juuri silloin tipahtaa lunta Charmanten korvien väliin kun olimme kävelessä ulos ja seuraavat neljäkymmentä minuuttia meni vapaana juoksevan tamman kiinni saamiseen. Charmante onneksi on perso ruoalle ja karkumatka loppui kauraämpärin kolinaan. Kisapaikalla tamma oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se seisoi kuin viilipytty kun pikaisesti laitoin sitä kuntoon rataamme varten. Olimme aikataulusta niin myöhässä, etten ehtinyt laittaa tamman harjaan lettejä saatika verrytellä. Ei ehkä uskoisi, mutta ratamme sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että olin juuri vasta hypännyt tamman selkään. Hieman tahmeahan se oli ja hiki valui pitkin kasvojani jotta sain tamman liikkumaan eteenpäin, mutta saatiinpahan rata suoritettua ilman sen suurempia virheitä.

Viikko 41 » Thomas Sundin kouluvalmennus

Vaikka olin mattimyöhäsenä ilmoittautumiseni kanssa, lupasi ihana Disa meille Charmanten kanssa paikan Thomas Sundin nuorille suunnatussa kouluvalmennuksessa. Koska Stall Sjöholma sijaitsee Varsinais-Suomen rannikkoalueella, riitti että lähdimme matkaan vasta valmennuspäivän aamuna. Matka sujui kommelluksitta, joten ehdimme hyvissä ajoin paikalle. Paikan päällä minua oli vastassa muitakin tuttuja, nimittäin Pierre oli saapunut Sjöholmaan brandenburginhevostammansa kanssa ja Tuulia T. istui suomenhevosorinsa selässä. Allyyn olin törmännyt useampaankin otteeseen Milon kanssa showkisoja kilpaillessa, mutta tänään pääsin tekemään hänen, sekä hänen connemaranponitammansa kanssa hieman lähempää tuttavuutta.

Siirryimme yhdessä maneesiin aloittamaan verryttelyn. Tietenkin Charmante oli päättänyt, että juuri tänään on hyvä päivä kiukutella. Yritin hymyillä niin hurmaavasti kuin osasin tamman esittäessä show'taan juuri kun valmentajamme jonkin ajan kuluttua asteli maneesiin. Vaikka normaalisti olenkin itse melkoinen jännittäjä, nyt olin lähinnä ärsyyntynyt siitä, että Charmante halusi vain pelleillä. Ristin sormeni ja toivoin, että se loppuisi viimeistään alkuverkkojen jälkeen. Annetaan Thomas Sundin kertoa miten valmennus lopulta sujui:

Charmante oli alkutunnista melkoisen vekkulilla tuulella – ohi kävellessä tamma oli napata lippiksenkin päästä. Käyntisiirtymisiin tamman huumorintaju ei meinannut millään riittää, vaan se tikitti passimaista askellusta. Milja onnistui erinomaisesti pitämään hermonsa ja apujenkäyttönsä vakaana tamman hötkyilyistä välittämättä. Toistojen myötä Charmante muuttui pikkuhiljaa vakaammaksi ja se oma tasapainoinen tahti löytyi niin käynnissä kuin ravissakin. Loivaa kiemurauraa mennessä hevonen oli yhteistyönhaluinen ja notkea. Ratsukko esitti todella kivan näköistä menoa. Laukkaympyrällä tammalla oli hyviä pätkiä ja pätkiä, jolloin se katosi tuntumalta kuolaimen taakse. Milja hieman epäröi Charmanten temppuilujen vuoksi, mutta loppujen lopuksi, kun tamma sai himpun verran enemmän tilaa mennä eteenpäin, se oli tyytyväisempi ja pääsi laukkaamaan pyöreämmässä muodossa.

Viikko 35 » Pullanpalautus

Olen juuri nauttimassa aamupäivän kahvitauostani tallin käytävällä seinään nojaten ja ihaillen kengittäjämme työntekoa kun rauhaisan hetken keskeyttää hitonmoinen karjaisu. Hetken mietin mitä täällä oikein tapahtuu kunnes muistan Miljan puhuneen jotain Charmantella maastoon lähtemisestä. Ei helkutti, kahvi lentää kupissansa roskapönttöön kun en ehdi ajatella järkevästi ja juoksen kohti ratsastuskenttäämme.

"Onko sulla kaikki ihan hyvin? Näytät kamalalta!" Milja irvistää eikä vaivaudu edes vastaamaan kysymykseeni vaan rupeaa sukimaan tukkaansa irti mutaisesta naamastansa. Hetken tuijotamme toisiamme kunnes purskahdan nauruun ja Milja rääkäisee jotain rumaa enkä voi muuta kuin nauraa entistä enemmän. "Hahhahaa kävit sitten hahahhaa mutakylvyssä!" En saa edes kokonaista lausetta muodostettua ilman nauramista ja Milja istahtaa maahan tyhjentääkseen yli-isot saappaansa mutavellistä. "Voisitko sä nyt vaan käydä ettimässä Charmanten, se juoksi jonnekkin tännepäin. Myyn sen makkaraksi jos joudun ite käydä hakemassa sen." Lupaudun avustamaan Miljaa sillä en pysty kuvittelemaan miltä Charmante maistuisi grillivartaassa. Hyvältä varmaankin, mutta ei sitä raaskisi lihoiksi laittaa sen takia, että se tarjoaa minulle vuoden parhaimmat naurut.

Hyppään pyörän selkään taskut täynnä porkkanoita ja poljen vimmatusti kohti naapurin taloa. Huhuilen hetken pihalla kunnes kuulen jonkun huutelevan minulle ruotsiksi. En ymmärrä sanaakaan, mutta kävelen ääntä kohti ja lähes törmään naapurin rouvaan hänen talonsa nurkalla. Rouvalla on kädessään kukas muukaan kuin Charmante, ja Charmantella pullapitko suussa. Kiitän rouvaa ja kerron suomen ja ruotsin sekoituksella tuovani hänelle uuden pullapitkon pian. Mietin miten saan sekä Charmanten, että pyörän takaisin tallille ja päädyn viskaamaan pyörän ojaan. Olkoon siellä, haen sen pullanpalautusreissulla takaisin.

Viikko 15 » Juoksutusta

Linnut visersivät ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kun talutin kiukkuista läsipäätä kohti kenttää. Tämän aamun suunnitelmiini kuului ulkoilmasta nauttiminen samalla Charmantea juoksuttaen kentällä. Aamu oli alkanut jo hieman hankalasti kun en ollut vähään aikaan päässyt itse hoitamaan Charmantea ja neiti tästä loukkaantuneena käänsi koko ajan takapuoltansa minua kohti kun yritin harjata sitä karsinassa. Eihän siitä mitään tullut ja tamma oli otettava käytävälle kahteen ketjuun kiinni. Pysyipähän paikallaan ja selvisin ilman hampaanjälkiä käsivarressa.

"Taidatkin olla tänään laiskalla tuulella", tuumasin Charmantelle samalla kun yritin saada sitä maiskuttamalla raville. Eihän siitä mitään tullut joten keräsin liinan kasaan ja talutin Charmantea kohti kentän reunaa josta saisin otettua juoksutusraipan käteeni. Charmante ei ajatuksesta tykännyt ja heti kun olin saanut raipan käteeni nousi tamma takajaloilleen seisomaan. Onnistuin välttämään tamman etukavioita ja suututtuani tammalle se asettui aloilleen ja tyytyi vain kiukkuisesti puhisemaan steppaillen vierelläni.

Charmanteen ei tarvinnut edes hipaista raipalla kun se jo ravasi kauniisti ympärilläni. Tamma teki hyvin töitä vaikka välillä vähän yrittikin väittää ettei työnteko maistuisi, mutta jatkoi eteenpäin liikkumista kun muistutin sitä nostamalla hieman raippaa kohti sen takasia. Suuntaa vaihtaessa tamma meinasi ampaista kokonaan karkuun ja hetken pukkilaukkaamisen jälkeen sain sen hidastettua takaisin raville.

Hiljensin tamman käyntiin ja keräsin sen taas luokseni. Kävin sulkemassa kentän auki jääneet portit Charmanten kanssa ja terveyttäni uhmaten päätin päästää tamman vapaaksi kentälle. Kuvittelin tamman purkavan vielä viimeisimmätkin energianrippeensä, mutta mitäpä vielä. Charmante kipitti hurjaa vauhtia kentän reunassa kasvavaa pensasta kohti ja alkoi nyhtää siitä irti pieniä lehdensilmuja. Näpäytin raipalla maata ja tamma sinkaisikin vihdoin iloiseen pukkilaukkaan. Energianpurkaus ei kauaa kestänyt kun Charmante jo kävikin piehtaroimaan.