Muistoissamme Gabriëlle v.d. Rooshoeve

Menehtyi vakavan ähkyn seurauksena 8-vuotiaana 6. syyskuuta 2018.

8-vuotias shetlanninponitamma,
syntynyt 20.04.2017.
Musta (EE/aa), ei merkkejä.
104 cm korkea.
Kapasiteetiltaan Helppo C (ko), 60 cm (re), 50 cm (me), noviisi (va).
Aloittaa myöhemmin kilpailemisen valjakkoajossa.
Rekisterinumero VH18-017-0137 / SPC-MR2-2218.
Kasvattanut Stal Rooshoeve
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. Willem v.d. Rooshoeve
m, 105 cm
ii. Wiebe v. Grijshoeve
m, 106 cm
ie. Fleur v.d. Parelhoeve
rn, 101 cm
e. Zoë v. Grijshoeve
m, 99 cm
ei. Bastiaan v.d. Rooshoeve
rt, 102 cm
ee. Mirte v. Grijshoeve
m, 99 cm

Saavutukset

20.06.2018 Kantakirjaus
14 p. + 15 p. + 15 p. + 14 p.
Yhteensä: 58 p. ei palkittu

27.07.2018 Supreme Champion In-Hand Show Pony

06.09.2018 2 Star Prospect (899 p.)

Jälkeläisinfo

Gabriëlle on varsonut kahdesti

Kilpailuhistoria

Kilpaili Show Pony Circuitin in-hand-luokissa.

Näyttelytulokset

1 irtoSERT, 0 RCH

  • 20.08.2018 Rotunäyttely Valyrian Shetlands (EmmiN.) - 16/16, III-palk.
  • 07.07.2018 Rotunäyttely Valyrian Shetlands (EmmiN.) - 16/16, III-palk.
  • 07.05.2018 NJ Einfall (Welby) - irtoSERT

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 29 » Karkulaiset

Ponit aiheuttivat meille tänään pieniä sydämentykytyksiä. Olin juuri tekemässä tarkastuskierrosta laitumilla ja jo kaukaa katselin, ettei ponien laitumella näkynyt ketään. Kun lopulta pääsin aidan viereen, ammotti aitaus aivan tyhjyyttään. Kaivoin puhelimen taskusta ja soitin Katille, joka oli tekemässä omia hommiaan tallissa. "Ei poneja sattuis näkymään sielläpäin?" "Eeei, kai", kuului vastaus. "No, jossain niiden täytyy nyt olla, koska täällä laitumella ei ole yhden yhtä ponia."

Koska karkulaisia ei näkynyt laidunten läheisyydessä, lähdin kävelemään takaisin tallille päin Katin jo aloittaessa etsinnät siellä. Jo noin kymmenen minuutin kuluttua aloin vaipua epätoivoon, mutta sitten tajusin kurkata maneesin takana olevaan metsään. Puiden takaa pilkotti ensimmäisenä Athenan pää. Sen vieressä seisoskeli takapuoli minuun päin Maia. Hieman kauaempana kaksikosta häntiään huiskivat Esmé, Gabriëlle ja Scilla varsoineen. "Huh, täällä ne on kaikki, maneesin takana", huusin Katille, joka riensi oitis paikalle. "Mutta miks ihmeessä ne on tänne tulleet, kun niillä on laitumellakin oma metsä", Kati ihmetteli. Sanoin miettineeni samaa ja kipaisin hakemaan tallista riimunnaruja. Palattuani ehdotin: "Jos sä otat ton kolmikon, niin mä tuun näiden kahden kanssa perässä. Pikkuvarsat varmaan seuraa ihan hyvin emiään, mutta varmistetaan näin, että kaikki pysyy varmasti matkassa."

Kävellessämme takaisin laitumien luo, aloimme pohdiskella uusille varsoille nimiä. "Mitäs jos tällä kertaa nimettäisiin ne lintujen mukaan nyt kun kahden isällä on lintuaiheinen nimi", ehdotin hetken pohdiskelun jälkeen. Katin mielestä idea oli hyvä, joten saatuamme ponit aitojen sisään suuntasimme talliin tietokoneelle selailemaan erilaisia listoja linnuista. Loppujen lopuksi kaikille löytyi nimet laululintujen kategoriasta. Esmen ja Gabriëllen pojista tuli M.B. Rusty Sparrow ja M.B. Desert Finch, sekä Scillan tammavarsasta M.B. Blackbird. Kun nimet oli kirjoitettu muistiin, lähdimme vielä yhdessä tarkistamaan, että ponit olivat varmasti pysyneet aidoissa. Ja niin pienet kiltit ponit saivat osakseen runsaasti rapsutuksia.

Viikko 28 » Lisää varsoja

Heinäkuun helteet ovat lamauttaneet koko tallin väen, jopa ne kaheleimmat hevosetkin, jotka eivät yleensä anna hetken rauhaa kenellekään. Kolmen shetlantilaisen kopla, Gabrielle, Esme ja Scilla, päättivät vuorotellen synnyttää varsansa toissayönä. Tammat olivat ainoat yönsä tallissa viettäneet hevosemme, ja meillä Miljan kanssa riittikin tekemistä näiden kolmen tamman synnytyksiä seuratessa. Jostain ihmeen syystä olemme päästäneet jokaikisen tallimme työntekijän heinäkuuksi kesälomalle, ja tähän heinäkuuhun on mahtunut jo useampi vähäuninen yö kun olemme valvoneet ja odotelleet varsoja syntyviksi. Trish ja Esprit varsoivat varsansa peräkkäisinä öinä heinäkuun alussa, Esprit meidän omasta upeasta Pulkasta ja Trish Atorinan Cranleigh Locksleysta. Meidän onneksemme kaikki varsomiset ovat sujuneet hyvin, ja enää odottelemmekin Topazin ja Ixyn varsoja tälle kuulle.

Viikko 18 » Pienen pieniä varsoja

Mantsun ensimmäiset shettisvarsat ovat nyt noin viikon ikäisiä ja en vain voi lakata ihastelemasta niitä. Suloiset Maia, Athena ja Jupiter ovat tarjonneet myös monta riemastuttavaa hetkeä koikkelehtiessaan laitumella. Tietenkin siten, että tarpeen vaatiessa on voinut juosta turvaan äidin luokse. Gabriëlle, Esmé ja Scilla ovat ottaneet uuden tehtävänsä haltuun erinomaisesti, joskin Esmé oli alkuun vähän turhankin suojelevainen poikaansa Jupiteria kohtaan. Viime päivinä se on jo onneksi antanut muidenkin lähestyä pienokaistaan.

Kaikki kolme varsaa nimettiin vähän vahingossa kreikkalaisen ja roomalaisen mytologian mukaan. Mutta koska kaikki varsat nimetään meillä tavalla tai toisella isän mukaan, tulivat ne periaatteessa myös sitä kautta. Maian isä on Mercury ja Jupiter sai suoraan isänsä nimen. Athenan isä tosin on nimetty Englannin kuninkaan Athelstanin mukaan, mutta mikä olisikaan ollut parempi nimivaihtoehto sen tammavarsalle kuin Athena.

Ehkä seuraavallekin varsakolmikolle voisi miettiä yhteisen nimiteeman? Sitä on onneksi vielä aikaa pohtia, mutta uudet orit on tammoille jo valittu ja kunhan rouvat alkavat näyttää kiimojaan, niin astutamme ne hetimiten.

Viikko 12 » Aurinkoinen palmusunnuntai

Yleensä palmusunnuntaisin Mandelbackessa on ollut rauhallista ja noidat ovat pysyneet piilossa. Mutta tänä vuonna tilanne oli toinen ja tallin pihassa parveili noitia vitsojensa kanssa. Liekö upean aurinkoinen ja tuuleton sää pistänyt noidat liikkeelle vai huhu siitä kun Milja kävi tyhjentämässä läheisen kaupan pääsiäismunahyllyn? Olimme kyllä ajatelleet syödä kaikki pääsiäismunat itse, mutta ehkä noitien vierailu teki meidän linjoille vain hyvää.

Mändy oli menneellä viikolla ihastunut uusiin shettiksiimme, ja Mändy saikin nykyään tarhata kolmen kääpiökaverinsa kanssa. Ensimmäisten noitien ilmestyessä Mantsun pihaan kaikki neljä jähmettyivät aloilleen aidan viereen. Mändy katseli noitia silmät pyöreinä ja korvat vispaten, Gabriëlle, Esmé ja Scilla näyttivät rauhallisemmilta, vaikkakin lievästi järkyttyneiltä. Seuraavan virpojajoukon käydessä luonamme uskalsi shettikset jo vähän höristä virpojia kohden, Mändy edelleenkin jähmettyneenä niille sijoillensa ja ikään kuin shettisten takana turvassa seisoen. Päivän kääntyessä illaksi viimeisenä saapuneet noidat kävivät taputtamassa ihastuneina shettiksiä ja Mändykin uskalsi jo tulla kosketusetäisyydelle. Tamma ehtikin napata yhdeltä virpojalta vitsan kädestä ja kirmasi silmät vilkkuen tarhan toiseen päähän ihmettelemään mitä tuli tehtyä. Milja kipitti äkkiä hakemaan lisää namusia virpojille, mutta virpojat eivät ottaneet yhtään itseensä Mändyn touhusta vaan nauroivat tammalle.

Muutama noita oli ilmaissut kiinnostuksensa tulla jatkossa hoitamaan shettiksiä, ja olimme tottakai ilomielin toivottaneet kaikki tervetulleiksi. Josko joku pääsisi ponien selkäänkin, ja pianhan meillä olisi varsoja joiden kanssa lasten olisi hyvä touhuta.

Viikko 12 » Kolmen koplan kuulumisia

Shettiskolmikon saapumisesta Mantsuun on kulunut muutama viikko. Tammojen ensireaktio Mantsun puoliverisiin ja suomenhevosiin oli huikean hauska, ne silminnähden järkyttyivät niin isoista uusista asuinkumppaneista. Varsinkin Esmé kaipasi tukea kääpiökavereiltansa ennenkuin se pystyi edes liikkumaan tarhassansa kun Zirilla olla möllötti viereissä tarhassa. Scilla ja Gabriëlle tottuivat pitkäjalkaisiin kavereihinsa nopeammin ja Scilla onkin välillä saanut tarhata Zirillan kaverina. Esmé saa vielä jonkin aikaa tutustua kummasti kasvaneisiin kavereihinsa.

Ehtivätpähän kaikki kolme jo kerran karatakin toissapäivänä. Neidoilla on onneksi sen verran iso ruokahalut ja isot mahat, etteivät ne kauaksi viitsi omilta heinäkasoiltansa lähteä, eikä ne ihan hirvittävää vauhtiakaan mahojensa kanssa etene. Kaikilla kolmella on samoihin aikoihin odotettu varsominen, ja pian alammekin valmistautua ottamaan vastaan Mantsun ensimmäiset shettiskasvatit.

Viikko 9 » Uusi aluevaltaus

Olimme Miljan kanssa jo pidempään pohtineet josko meidän olisi aika kasvattaa Mantsun hevosjoukkoa täysin uudella rodulla. Oma rakkauteni shirenhevosiin nosteli päätänsä, mutta emme vain löytäneet sopivia myytäviä hevosia. Eräänä päivänä Mantsun pihan poikki rymisteli shetlanninponi jonka perässä juoksi ruotsiksi kiroileva henkilö. Oli siinä puoliverisillä ja suomenhevosilla huuli pyöreänä kun seurasivat tarhoistansa käsin pikimustan metrisen menoa ennenkuin se vihdoin antautui Miljan kiinni otettavaksi. Kolmea kieltä puhuen onnistuimme käymään keskustelun ponin omistajaksi osoittautuneen henkilön kanssa, he olivat muuttaneet meidän naapuritilalle muutaman shettiksensä kanssa!

Ei mennyt kauaakaan kun olin jo hevosautomme kanssa ajamassa Hollannista kotia kohti. Olin bongannut netistä ilmoituksen erään hollantilaisen siittolan vähentävän poniensa määrää ja muutamaa puhelua myöhemmin olin järjestänyt kaiken valmiiksi poninhakureissua varten. Täysin selvää vielä lähtiessä ei ollut kuinka monta ponia sieltä mukaan tarttuisikin. Go hard or go home, no tehtiin molemmat kun köröteltiin kolme shettistammaa kyydissä takaisin Ahvenanmaalle. Teoriassa meillä kyllä oli kuusi ponia kyydissä, jokainen tammoista kun oli kantavana.

Poneja oli vastaanottamassa Milja ja uusi naapurimme, Lina. Gabriëlle, Scilla ja Esmé olivat aivan rättiväsyneitä niin pitkästä ajo- ja laivamatkasta ja pääsivät silmät puoliummessa suoraan omiin vierekkäisiin karsinoihinsa lepäilemään heinäkasojen ääreen. Vatsat suurina ne jäivät hyvillä mielin karsinoihinsa, lieköhän ne olivat edes tajunneet vaihtaneensa maata.