M.B. Vanilla

Menehtyi tallipalossa 8-vuotiaana 8. helmikuuta 2019.

8-vuotias suomalainen puoliveritamma,
syntynyt 14.05.2017.
Punaruunikko (Ee/Aa), piirto.
169 cm korkea.
Tällä hetkellä koulutustasoltaan Helppo A (ko), 70 cm (re), 60 cm (me).
Kilpailee kouluratsastuksessa.
Rekisterinumero VH17-031-0347.
Kasvattanut ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. Verdot du Roch
SF, prn, 170 cm
ii. Rosenhof Waldo
TRA, rn, 170 cm
ie. Lunelie du Roch
SF, rnkm, 170 cm
e. Zirilla SAND
SWB, rt sabino, 169 cm
ei. Edwyle SAND
SWB, rt (sb), 172 cm
ee. WPE Zamara
HOL, rn, 168 cm

Vanilla on yksi niistä tapauksista, joissa nimeä ei kannattaisi keksiä etukäteen, varsinkaan ennen orin valintaa. Mantsussa kun on tapana nimetä puoliverivarsat isäorien mukaan, mikä tarkoittaa vähintään samaa alkukirjainta. Kati oli sitten saanut päähänsä, että meille on ehdottomasti saatava Vanilla niminen varsa. Kun emäksi valikoitui Zirilla, alkoi sopivannimisen orin metsästys. Ja varmaankin sanomatta selvää, että nimi ei ollut silti ainoa valintakriteeri. Siksipä hommasta tuli entistä hankalampi. Mutta onneksi Ranskasta löytyi lopulta komea ruunikko Verdot. Alunperin toiveena oli tammavarsa, mutta yhdentoista kuukauden aikana ehdimme pohtia sitäkin, että voisihan orinkin nimetä Vanillaksi, mikäli sellainen sattuisi syntymään. Tamma sieltä sitten kuitenkin tuli.

Vanilla rakastaa kaikkia ja kaikki rakastavat Vanillaa. Tammasta huokuu syvä kunnioitus ihmisiä kohtaan. Ainoa asia mitä se pelkää, on yksin jääminen.

Saavutukset

22.08.2017 All-Sim Evaluation (Foal)
Conformation: 22, Type: 12, Athletic Ability: 25, Overall Impression: 19
Grand Total: 78% Bronze Premium

20.10.2017 Champion-arvonimi

20.10.2017 XXI nuorten kouluhevosten laatuarvostelu
Rakenne: 10, Käynti: 3, Ravi: 2, Lisäpisteet: 3, Suku: 12,5
Yhteensä: 30,5 p. KV-I

20.01.2018 Kantakirjaus
17 p. + 17 p. + 18 p. + 18 p.
Yhteensä: 70 p. KTK-II

06.09.2018 2 Star Prospect (928 p.)

Jälkeläisinfo

Vanilla on varsonut kerran

Kilpailuhistoria

15 starttia, joista 2 sijoituksia.

  • 05.02.2019 KRJ Adina Vaativa B - 7/31 (71,429 %)
  • 04.02.2019 KRJ Adina Vaativa B - 26/40 (62,857 %)
  • 31.01.2019 KRJ-Cup Kaihovaara Vaativa B - 25/237
  • 31.12.2018 KRJ-Cup Kultahuisku Helppo A - 143/208
  • 11.08.2018 KRJ Mandelbacke Helppo A - 8/12 (64,881 %)
  • 31.07.2018 KRJ-Cup Runoratsut Helppo A - 98/300
  • 30.06.2018 KRJ-Cup Kilpailukeskus Stewart Helppo A - 34/249
  • 29.06.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset Helppo B - 15/33
  • 06.06.2018 KRJ Pihatie Helppo B - 2/21
  • 01.06.2018 KRJ Sysälä Helppo B - 16/23
  • 31.05.2018 KRJ-Cup Oldfinion Dressage Helppo B - 193/242
  • 30.04.2018 KRJ-Cup Kaihovaara Helppo C - 13/187
  • 07.04.2018 KRJ Mandelbacke Helppo C - 6/20 (72,619 %)
  • 31.03.2018 KRJ-Cup Hukkapuro Helppo C - 168/184
  • 15.02.2018 KRJ Adina Helppo C - 15/21 (60,357 %)

Näyttelytulokset

3 irtoSERT, 1 sertin arvoinen 0 RCH

  • 30.09.2017 NJ Waldeinhill (Lissu T.) - irtoSERT
  • 28.09.2017 NJ Mandelbacke (Lissu T.) - irtoSERT
  • 10.09.2017 NJ Mandelbacke (Vibaja) - irtoSERT
  • 25.06.2017 NJ Lilymoor (Vibaja) - sertin arvoinen

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 31 » Loitsulan laidunkauden päätösmaasto

Loitsulassa järjestettiin heinäkuun toisiksi viimeisenä päivänä maastoretki kaikille kiinnostuneille. Suosio oli niin kova, että ryhmiä muodostettiin lopulta kaksi. Me pääsimme Vanillan kanssa toiseen ryhmään, jota veti Maisa suomenpienhevosorilla nimeltä Vipu-Nen. Kiitos kovasti päivästä niin Loitsulan porukalle kuin muille maastoilijoille, minulla oli ainakin kivaa! Muistoksi saimme vielä seuraavanlaisen kommentin:

Milja ja kaunis puoliveritamma M.B Vanilla taittoivat matkaa jonon keskivaiheilla. Tamma liikkui letkassa rennosti, se tykkäsi kulkea melko lähellä edellä menevää ratsukkoa. Välillä se hypähti raville, kun edessä kävelevä poni oli karannut sen mielestä liian kauaksi. Lunki Vanilla hipsi Harmiojärven veteen mielissään, kun ratsastaja kehotti sitä viilentäytymään. Metsäpoluilla se liikkui kokeneen oloisesti, tarkasti katsoen miten askeleensa osin kiviselläkin polulla asettaa. Hilpeyttä koko porukassa aiheutti Vanillan innokas, kovin tuttavallinenkin suhtautuminen shetlanninponeihin, joiden pihaton ohi maastoreitti kulki. Shettiksistä hämmentynyt Vanilla ei kuitenkaan innostunut revittelemään laidunlaukkaa Metsälammin tilan tasaisilla, avarilla laitumilla, vaan eteni rauhallisessa ravissa muiden laukatessa täyttä päätä. Matkan suurin järkytys Vanillalle oli Mötkylä-nauta, joka laidunsi tienviertä ja sai tamman silmät muljuamaan sen päässä sen hiipiessä varovasti ohi kummallisesta otuksesta. Loppumatka takaisin Loitsulaa kohti sujui kohtuullisen rennosti, Vanilla tuntui olevan itsestään ylpeä suoriuduttuaan maastoretkestä ehjin nahoin. (© VRL-14586)

2017

Viikko 23 » Eräs kesäiltapäivä

Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta viikon kestäneen kylmyyden ja sateiden jälkeen, kun parkkeerasin takapuoleni tammojen ja varsojen laitumen reunalle. Tarkoituksenani oli vain katsella ja ihastella uusia varsojamme, sillä kiireisen viikon jälkeen olin kunnon tauon tarpeessa. Pitkän aikaa sainkin vain rauhassa seurailla hevosten toimintaa. Äidit nauttivat vihreää ruohoa lastensa kaitsemisen ohella. Toiset pääsivät helpommalla kuin toiset, sillä pari varsaa loikoili ketarat ojossa emiensä vierellä, kun taas toiset leikkivät ja temmelsivät kaikkien ympärillä.

Jossain vaiheessa telmivät varsat rauhoittuivat sen verran, että hoksasivat minut laitumen laidalla ja rohkeimmat suuntasivat lähemmäs. Pientä porukkaa johti Kipan musta orivarsa Hiiskatti ja perässä seurasivat Ginan tytär Engina, sekä Iran ja Charmanten pojat Pollux ja Okeanos. Hiiskatti tuli kurkottelemaan aitalankojen välistä, mutta sai tällin osuessaan niihin. Vaikka oikeasti se ei tuntunut olevan asiasta moksiskaan, se veti ihan vain huvin vuoksi pikku rallituksen, johon muut kolme tietysti yhtyivät. Mutta kohta nelikko jo palasi aidan viereen.

Rapsuttelin varsoja pitkän tovin, kunnes päätin moikata muitakin hevosia lähemmin ja tarkistaa samalla, että kaikilla oli kaikki hyvin. Itikoiden hyökkäyksiltä ei ollut kukaan selvinnyt täysin, mutta Ixy oli saanut osansa muustakin. Oripoika Smaragd oli nimittäin ilmeisesti tylsyyksissään vähän syönyt emänsä häntäjouhia. No, onneksi ne kasvavat takaisin.

Vastahakoisesti palasin takaisin talliin ja tapasin toimistossa paperihommia edelleen tekevän Katin. "Pollux, Vanilla ja Okeanos alkaa olla kohta vierotusiässä. Miten aika meneekin niin nopeesti?" taivastelin. "Älä muuta sano. Mikäs siellä laitsalla oli meininki?", Kati tiedusteli ja kerroin Ixyn hännästä. "Ai joo, mä huomasinkin sen kans aiemmin. Toivottavasti Ixyllä on edes jotain jouhia jäljellä, kun se pikkujätkä vierotetaan." "Niinpä. Jahas, kai se on munkin jatkettava hommia. Mä lähen nyt hakemaan Kertun ja meen vähän tekemään sen kanssa juttuja kentälle."