Rhediad Hael Mawrth

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 35/2021 » Nuorten hevosten koulukisat Rihtniemessä

Lisää juttua tulossa. Tuomarin kommentti radasta: "Hurmaava poni, erityisesti laukkaohjelma oli upea"

Viikko 22/2021 » Nuorten kilpailupäivä Stall Sjöholmassa

Tänä viikonloppuna suuntasimme nokan pitkästä aikaa kohti Stall Sjöholmaa ja nuorille hevosille ja aloitteleville ratsukoille suunnattuja harjoituskilpailuita. Olin ilmoittanut Maurin ja Troikan Helppo D -luokkaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan vain Pihlan oli tarkoitus lähteä mukaani apukäsiksi, mutta kun kävimme hakemassa naapurista Troikan, Viola ilmoitti lähtevänsä myös. Ja mikäpä siinä.

Kisoihin ei ollut ilmoittautunut meidän lisäksi kuin pari sjöholmalaista ratsukkoa, joten olin saanut sumplittua Disan kanssa aikatauluja siten, ettei herätys ollut aivan kukonlaulun aikaan. Itseasiassa kisat olivat osallistujien vähyyden takia olleet vähällä peruuntua, mutta puhuin Disan ympäri, sillä halusin palavasti päästä kartuttamaan nuorten poikien kisakokemusta tämän saaren ulkopuolelle. Varsinkin kun sopivan tasoisia luokkia ei ole viime aikoina oikein missään järjestetty. Kotikisojakaan ei olisi vielä moneen viikkoon näköpiirissä.

Matka mukavassa seurassa sujui leikiten ja orit vaikuttivat tyytyväisiltä auton kyydissä jopa merta ylittäessä. Eikä se sinänsä ollut ihme, sillä molemmat ovat seilanneet aikaisemminkin. Troikan edellisestä kerrasta oli kyllä aikaa, mutta hyvin meni silti. Satamaan päästyämme matka jatkui vielä kuivalla maalla. Aivan loppuvaiheessa meno takaosassa alkoi käydä levottomaksi. Molemmat olivat alkaneet kyllästyä seisoskeluun. Lopulta pääsimme kuitenkin perille ja herrat pääsivät ulos jaloittelemaan. Vastassa ollut Disa lupasi, että orit voisivat joksikin aikaa päästä tarhaan, jotta ne saisivat paremmin vetreyttää lihaksiaan. Eihän kisasuorituksilla vielä ollut kiire, kun olimme ainoat ulkopuoliset osallistujat.

Unohduimme kahvittelemaan ja juttelemaan tallin porukan kanssa pitkäksi toviksi ennen kuin Disa totesi, että eiköhän aleta valmistelemaan hevosia. Viola otti Troikan hoitaakseen ja Pihla tuli auttamaan minua Maurin kanssa, sillä olin sen kanssa lähtövuorossa ensimmäisenä. Yhteistuumin saimme orin nopeasti valmiiksi ja kun minä siirryin verryttelemään maneesiin, Pihla meni katsomaan tarvitsiko Viola apua.

Mauri tuntui hyvältä heti alkumetreistä lähtien, vaikka olikin tapansa mukaan puhtia täynnä. Sain sen hyvin kuulolle ja lähdin hyvillä mielin radalle suorittamaan. Kaikki tuntui soljuvan kuin itsestään eteenpäin ja fiilis oli vielä lopputervehdyksessäkin vallan mainio. Mauri sai hurjan isot kiitokset ja kehut ennen kuin luovutin sen Pihlan käsiin. Sitten oli vuoro hypätä Troikan selkään. Viola oli juoksuttanut sitä hetken aikaa kentällä, joten kävin vain askellajit läpi ja yritin saada orin huomion pysymään siinä mitä tehdään. Mutta se oli hankalaa, lähes mahdotonta, kun ori olisi halunnut käydä ensinnäkin nuuhkimassa jokaisen nurkan ja pysähtyä milloin mitäkin tutkimaan. Sama homma jatkui myös suorituksen aikana, joten esimerkiksi tiet muistuttivat enemmän serpentiiniä kuin suoria linjoja.

En yllättynyt lainkaan, että jäimme Troikan kanssa luokan viimeisiksi. Mutta toisaalta en myöskään siitä, että nappasimme Maurin kanssa voiton. Suoritus meni niin hyvin, että varmasti olisimme voineet mennä vähän vaikeammankin radan. Mutta parempi aloittaa liian helpolla kuin liian vaikealla. Tämän perusteella on ainakin selvää, että raviohjelmia meidän ei tarvitse enempää tahkota. Voitto napsahti prosentein 72,667 ja ori sai vielä tuomarilta seuraavanlaisen kommentin: "Mahdottoman komea welsh cob oli verryttelyssä virkun oloinen, mutta oman suoritusvuoronsa aikana se keskittyi sataprosenttisesti ratsastajaansa. Ori vastasi apuihin viipymättä ja liikkui hienosti, rytmikkästi. Hieno!"

Ruusuke © EQP

Viikko 16/2021 » Kantakirjaus

Kun aamulla pakkasin ponin varusteineen hevosautoon, kaikki kiilsi niin että suorastaan silmiä häikäisi. Jos siis minua ja hevosautoa ei laskettu. Saavuimme kuitenkin paikalle hyvissä ajoin, joten ehdin vielä saada itseni edustuskuntoon. Olin jo aikatauluja tutkiessani pistänyt merkille, että poneja oli ilmoitettu huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Mutta se oli nuoren ponin kanssa liikkuessa vain hyvä asia. Muut hevoset kun tuovat aina oman mausteensa tunnelmaan.

Seurattuani ensin muutaman ponin arvostelua lähdin ottamaan Mauria autosta. Se peruutti ulos vauhdilla astuen samalla varpailleni, jonka jälkeen täräytti ilmoille oman tervehdyksensä. Ori vaikutti kovin pettyneeltä, kun sai vain pari vastausta. Koska ylimääräistä energiaa näytti piisaavan, päätin lähteä juoksuttamaan sitä kentälle. Kentällä oli samaan aikaan pari shettistammaa ja russponiori. Shettiksiä se olisi halunnut mennä tervehtimään lähempää, ne kun kiinnostavat Mauria kotonakin. Tein kuitenkin selväksi, että nyt tehdään mitä minä haluan ja kohta ori jo unohti pikkuponit. Pikkuhiljaa Mauri alkoi tasaantua ja aloimme olla valmiita omaan vuoroomme.

Kohta jo kuulutettiinkin meitä valmistautumaan, joten siirryimme lähemmäs arvostelukehää. Treenasimme vielä vähän paikallaan pysymistä. Eihän se kovin montaa sekuntia seissyt, mutta toivoin hartaasti, että kehässä se malttaisi paremmin. Lopulta tuli meidän vuoromme. Ajattelin, että talutan orin rauhallisesti rakennearvosteluun ja näytämme askellajeja paremmin sitten kun sen aika on, jotta Mauri ei vielä tässä vaiheessa innostuisi liikaa. Se paljastui hyväksi taktiikaksi. Pari kertaa jouduin tekemään voltin ja asettelemaan sen uudestaan, mutta muuten poni pysyi yllättävän hyvin aloillaan.

Käynnin ja ravin esittämisessä ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että meikäläinen ei meinannut enää viimeisissä raveissa pysyä Maurin mukana. Mutta selvisin vielä hengissä takaisin tuomariston eteen seisottamaan ponia. Tai yrittämään sitä, sillä nyt olivat taas kierrokset korkealla, eikä se malttanut enää seisoa. Onneksi tuomarit antoivat meille sitten luvan poistua kehästä ja pääsin paremmin tasaamaan hengitystäni, vaikka Mauri tanssahtelikin koko ajan ympärilläni. Kun poni oli päästellyt höyryjä tarpeeksi, laitoin sen takaisin autoon odottamaan tuloksia.

Jonkin aikaa siinä meni, mutta pääsin siinä odotellessa itsekin nappaamaan jotain syötävää suuhuni ja katsomaan vielä viimeisetkin arvostelut. Lopulta alettiin kuuluttaa pisteitä ja palkintoja. Siinä vaiheessa kun ensimmäisen tuomarin kerrottiin antaneen Maurille 23 pistettä, olin jo aivan äimistynyt. Onhan se nyt komea poni, mutta jotenkin en vain osannut odottaa, että se voisi oikeasti saada ykköspalkinnon. Mutta kun pisteriviä jatkettiin vielä 20, 21 ja 22 pisteellä – mikä tarkoitti 86 pisteen kokonaistulosta – Mauri siis todellakin oli KTK-I-palkittu poni! Vieläpä tilaisuuden parhailla pisteillä. En voisi olla onnellisempi.

Viikko 10/2021 » Tilannekatsaus

Nuori herra Mauri kääntyi hiljattain kolmivuotiaaksi. Halloween Show jälkeen orin kanssa on puuhailtu pääasiassa kotona, mitä nyt yksi NJ-serti käytiin hakemassa tammikuussa Näyttelyjaoksen 20-vuotisjuhlanäyttelystä. Nyt se onkin itseasiassa muotovalio champion, joka vaatii enää virallistamista. Pikkuhiljaa valmistaudumme myös kantakirjaukseen. Periaatteessa se olisi voinut osallistua jo tulevaan tilaisuuteen, mutta allekirjoittanut tajusi asian vasta kun ilmoittautuminen oli jo päättynyt. Mutta onpahan vielä aikaa treenailla. Toki kokemusta on karttunut jo näyttelyissä, mutta varmasti kantakirjauksessa tulee olemaan oma jännityksensä ja tietysti sitä toivoisi ponin esiintyvän tilaisuudessa edukseen.

Myös ratsukoulutus etenee. Eihän sen selässä ole vielä käyty, mutta perustuksia on jo valettu kaikenlaisella muulla työskentelyllä. Mutta pian on edessä se hetki, kun orin selkään voi viimein nousta. Vaikka vasta hetki sitten Mauri syntyi! Aika rientää niin hurjaa vauhtia. Joka tapauksessa Mauri on osoittautunut todella oppivaiseksi nuoreksi poniksi, joka ottaa mielellään uudet haasteet vastaan. Ainakin sen jälkeen kun enimmät pöllöenergiat on saatu päästettyä ulos. Eiköhän siitä kuitenkin vielä kelpo kouluratsu saada vielä aikaiseksi.

Viikko 44/2020 » M&M Halloween Show Ruotsissa

Kun VWY:stä ilmoitettiin tuomareiden saapuvan päivää ennen Stuteri Vinterdalin Halloween-teemaista show-näyttelyä, mietin pitäisikö Maurin näyttelyilmoittautuminen perua. Päätin kuitenkin olla tekemättä sitä. Näin jälkikäteen voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että onneksi lähdettiin.

Maurin kaveriksi lähti toinen nuori poni, Kreetta. Kreetan luokka oli vuorossa päivän ensimmäisenä, kun taas Maurin toiseksi viimeisenä. Ja jos onni potkaisi, niin sen jälkeen olisi vielä vuorossa BIS-kehä. Mutta jo pelkkien rotuluokkien aikataulun perusteella odotin päivän olevan meidän osaltamme pitkä. Ja lopultahan siinä kävi niin, että viimeisten joukossa me sieltä poistuimme. Mauri valittiin nimittäin koko näyttelyn kolmanneksi parhaaksi poniksi! Tämän lisäksi ori oli paitsi D-sektion, myös kaikkien welsh sektioiden paras!

Noutaessani arvostelupöytäkirjan minua ilahdutti erityisesti pojun saama kommentti komeasta ravista, sillä tähän asti se ei ole hirveästi suostunut esittelemään sitä etenkään arvioivien silmien alla, koska laukkaaminen vaan on kivempaa. Koko arvostelu kuului näin: "Erinomainen rotu- ja orileima. Ryhdikäs ja suurilinjainen, hyvässä lihaskunnossa esitetty ori. Kaikissa jaloissa vennot vuohiset. Komea ravi."

Tästä päivästä jäi kyllä kaikin puolin hyvä fiilis. Paikalla nähtiin toinen toistaan kauniimpia poneja. Ja Mauri oli niiiin paljon parempi kuin eilen.

Ruusukkeiden lineart © Saulycia

Viikko 44/2020 » Nuoren welshponin arviointi

Nyt kun Mauri on jo reilun vuoden ikäinen, ajattelin, että olisi sopiva hetki kutsua Welshponiyhdistyksen nuorten osaston arvioitsijat katsomaan miltä poni vaikuttaa tällä hetkellä. Vaikka arvostelu tapahtuikin turvallisesti omalla kotitallilla, on Maurin hyvä saada kokemuksia oudosti pällistelevistä ja kopeloivista ihmisistä, sillä tavoitteena olisi joskus saada ori kantakirjattua.

Kahden hengen pieni tuomaristo saapui Mantsun pihamaalle perjantai-iltapäivänä hieman kahden jälkeen. Ohjasin heidät maneesin kahvioon hakemaan jotakin lämmikettä koleaan syyspäivään ja lähdin hakemaan Mauria tallista. Olin koko aamupäivän puunannut Mauria eduskuntoon, mutta nuoriherra oli sitten päättänyt piehtaroida karsinassaan. Niinpä jouduin vielä pikaisesti käymään sen harjalla läpi. Onneksi se oli tajunnut varoa kakkakasaa.

Koska ori oli joutunut seisoskelemaan tallissa jonkin aikaa, oli siihen kasaantunut melkoisesti energiaa. Se sai vähän aikaa päästellä höyryjä ennen kuin tuomarit sanoivat olevansa valmiita aloittamaan. Yritimme ensin aloittaa rakennearvostelusta, mutta koska paikallaan seisomisesta ei meinannut tulla mitään, päätettiin vaihtaa liikkeiden arviointiin. No, ei sekään ihan putkeen mennyt. Käyntiä Mauri suostui menemään ehkä muutaman askeleen, joten ei kovin yllättävää, että se sai siitä vain kaksi pistettä. Ja sitten kun olisi luvan kanssa saanut ravata, tarjosi ori muuta... Mutta pisteen parempi tulos kuin käynnistä. Laukan osalta voisikin sitten jo sanoa, että ihan hyvä suoritus. Ei siitäkään mitään huippupisteitä saatu, mutta viisi kymmenestä kuitenkin. Tällä kertaa se kuitenkin esitti askellajia niin kauan kuin pyydettiin. Liikkeiden keskiarvoksi tuli silti vaatimattomat kolme pistettä.

Ennen kuin Mauri päästettiin esittämään askellajit vapaana, kokeiltiin seisoskelua uudelleen. Tällä kertaa sujui jo hiukan paremmin, vaikkei se ihan täydellisen rauhassa edelleenkään paikallaan ollut. Onneksi tuomarit ovat sen verran ammattitaitoisia, että osaavat katsoa asioita vaikka poni vähän liikkuisikin. Mutta tätäkin täytyy orin kanssa vielä treenata. Päästä ja kaulasta Mauri sai täyden kympin, rungosta seiskan, mutta jaloista ja kavioista vain nelosen, mikä on kyllä aika pettymys. Toivotaan, että ne kehittyvät vielä parempaan suuntaan ja saadaan orista vielä kunnon käyttöponi. Rakenteen keskiarvoksi tuli siis seitsemän.

Sitten sain luvan laskea ponin irti. Aluksi Mauri ampaisi täysillä eteenpäin, mutta pysähtyikin sitten yhtäkkiä haistelemaan kakkaa. Hätyyttelin sitä eteenpäin, minkä johdosta matka jatkui jälleen laukassa, hiukan rauhallisemmassa temmossa kuitenkin. Hetken päästä tuomarit pyysivät siirtämään ponin raviin. Se ei ollut helppo homma, mutta lopulta Mauri esitteli sellaiset ravipätkät, että olisin toivonut tuomareiden nähneen samanlaisia jo silloin aiemmin. Nähtyään vielä käynnin vapaana he sanoivat, että kyllä Maurista vielä kouluponin saa, kunhan kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen. Askellajikokeesta pisteitä ropisi seitsemän.

Lopuksi tuomarit kertoivat antaneensa orille käytöksestä vitosen ja että sukunsa puolesta se on oikeutettu vielä kahteen pisteeseen. He laskivat pisteet yhteen ja saivat tulokseksi 24 pistettä. Se oikeutti toiseen palkintoon, eli Mauri sai tästä muistoksi punaisen pikkuplakaatin, jossa lukee komeasti: Excellent Welsh Youngster.

Viikko 32/2020 » Murroksen ratsutilalla katsomassa varsaa

Matka Keski-Suomeen taittui hymyssä suin hyvää musiikkia kuunnellen. Mutta mitä lähemmäs Murroksen ratsutilaa pääsin, sitä vaikeammalta autossa istuminen tuntui. Kumpa olisi jo perillä ja rapsuttelemassa varsaa. Kun vihdoin pääsin perille, Assi oli minua jo vastassa. "No, kai me mennään sitä heti katsomaan? hän kysyi. Toista kertaa ei tarvinnut kysyä.

Varsa oli jo muutaman päivän aikana kasvanut hurjasti. "Siitä tulee varmaan isompi kuin vanhemmistaan", Assi mietti. "Joo, ei siinä mitään, Milokin oli lähemmäs 160 senttinen. Mutta ai että tää on sitten komea!" Varsa oli heti tullut rohkeasti luokseni ja antoi minun rapsutella sitä. "Olikos sulla muuten niitä nimivaihtoehtoja?" Assi kaivoi puhelimensa, avasi sieltä muistiinpanot ja näytti minulle. "Kymri ei ihan multa taivu, joten parempi, että luet ne tästä", hän totesi naurahtaen. "Joo, ei oo munkaan heiniä se", virnistin ja jatkoin sitten: "Toi neljäs kuulostaa kivalta." "Se on kyllä kiva, se tarkottaa maaliskuuta ja Marsia." "Eihän tää mikään maaliskuun lapsi ole, mutta eikös Mars oo punertava? Se sopis kyllä siinäkin mielessä. Joo, kyllä toi on se oikee."

Näin päätettiin, että varsa rekisteröitäisiin nimellä Rhediad Hael Mawrth. Rhediad on tallin kasvattajanimi, Hael on kulkenut isälinjassa Milosta alkaen ja se tarkoittaa anteliasta. "Mauri. Se olis hauska lempinimi", pohdin ääneen. "Pitäiskö muuten katsoa miten toi sen nimi lausutaan?" Kaivoin oman puhelimeni ja laitoin Googleen hakusanaksi Mawrth. Wiktionaryssa luki ääntämyksen kohdalla mau̯rθ. "Tosta voi näköjään kuunnellakin sen. Kuunnellaas." "Toihan kuulostaa ihan Maurilta!" huudahdamme yhteen ääneen. Minua nauratti. Oli pakko kuunnella se vielä pari kertaa uudestaan. Mutta kyllä varsasta sitten ilman muuta piti tehdä Mauri.

Viikko 31/2020 » Milon lapsenlapsenlapsi tulee meille!

"Wau, Milon pojalla on jo oma poika ja vitsit mikä komistus se on!" huudahdin yksin ääneen toimistossa, kun silmiini sattui Assin jalostusori-ilmoitus. "Olispa hienoa saada yksi Milon jälkipolvista meille", ajattelin, "mutta mistä löytyis sopiva tamma." Samassa huomasin ilmoituksessa maininnan, että myös Assin omista tammoista olisi mahdollista saada varsa, mikäli sopiva löytyisi. Niinpä tartuin tuumasta toimeen ja otin yhteyttä Murroksen ratsutilaan. Eikä aikaakaan kun minulle esiteltiin kaksi tammaa, tallin oma kasvatti Rhediad Rathtyen sekä Maldwyn Llian. Siinä sitten pähkäilin kumman valitsisin, sillä kumpikin oli erittäin varteenotettava vaihtoehto. Lopulta päädyin I-palkinnon kantakirjatammaan Llianiin.

Tänään on kulunut noin yksitoista kuukautta tuosta päivästä ja sain juuri videopuhelun Assilta. Varsa on syntynyt! Ja se on upea kuin mikä! Rautias läsipäinen ja sukkajalkainen ori. Sovimme, että menen katsomaan sitä ensi viikolla ja samalla sovimme nimestä. Assi lupasi miettiä valmiiksi ehdotuksia.