Pilkkihaalari, talvisaappaat ja liikaa kerrospukeutumista ovat talvivalmentajan vakiovarusteet. Seisoin kentän keskellä kirkkaana talvipäivänä seurailemassa Pulmun ja hänen holsteintammansa Kitin verryttelyä. Kirkas talvipäivä oli toki kaunis, mutta myös kylmä ja ratsastajakin oli verhoutunut päästä varpaisiin paksuun vaatekerrokseen. Kitin hengitys huurusi tamman ravatessa kentällä rentona ja rauhallisena. Alkuun uuden ihmisen läsnäolo oli hieman hermostuttanut tammaa, mutta olin kehottanut Pulmua vaikka lauleskelemaan hevoselle ja hiljalleen Kiti oli rentoutunut etenemään tätä letkeää ravia, jota se nytkin esitteli uralla.
Kädellä viitaten kutsuin Pulmun kentän keskelle kuuntelemaan ohjeitani tehtäviä varten. Keskustellessamme tammasta ja sen kaipaamasta valmennuksesta olin kuullut, että Kiti oli loukannut jalkansa muutama kuukausi sitten. Ratsastaminen onnistui kyllä, eihän valmennusta muuten olisi edes pidetty, mutta olin silti koettanut suunnitella tehtävät niin, ettei tammalle aiheutuisi turhaa rasitusta kinttunsa kanssa. Tehtävät tehtäisiin pääasiassa käynnissä, osin myös ravissa.
Lisättyjen askellajien ratsastaminen ei ollut Kitille ja Pulmulle ongelma, pääsin ihailemaan hyvää venytystä ja liikettä takaosalta ja selältä. Vaikka tamma meinasikin jännittyä aika ajoin, kun Pulmu yritti ratsastaa sitä liikaa, asia korjaantui kun huomautin, että eiköhän se hevonen kävele ihan omin jaloinkin. Koottujen askellajien – ravin ja käynnin – kanssa ongelmia ilmeni enemmän. Tamma vastusteli kokoamista ja ongelma oli jälleen sama. Pulmu meinasi alkaa ratsastaa tammaa liikaa etenkin jalalaan, mikä taas ahdisti Kitiä, eikä se tietenkään halunnut koota, lisätä tai mitään muutakaan siinä mielentilassa. Kehotin Pulmua antamaan avun, laskemaan vaikkapa kolmeen mielessään ja toistamaan avun tarvittaessa.
Tällä reseptillä Kiti pääsi rentoutumaan ja sen korvat kääntyivät takakenoon kuuntelemaan ratsastajan ohjeita. Kimon liike oli miellyttävää katsella ja ratsukon yhteistyö pelasi hyvin. Kotitreeneissä kehotin kiinnittämään huomiota siihen, ettei Kitiä jäisi vahingossa ratsastamaan liikaa, jotta herkkä tamma ei ahdistuisi.
