Tavoitteet täyttyvät pikku hiljaa

Kuiskun elämä on jatkunut yhtä rentona, kuin mitä se on nyt jo pidemmän aikaa ollut. Mitä nyt varsan kanssa puuhaillessa joutui tekemään enemmän töitä, mutta Pikkurituksen vieroituksesta on ennättänyt vierähtänyt tovi jos toinenkin. Vastahan se kirmaili emänsä rinnalla... Eilen pikkumies kuitenkin kääntyi jo nelivuotiaaksi, joten varmaankin kilpailu-uran aloitus alkaa olla lähellä. Kirjoihin ja kansiin ori pääsi jo kolmivuotiaana, hienosti II-palkinnolla. (Onnittelut myös sinne Hunajamäkeen orin omistajille!)

Mietin pitkään teettäisinkö Kuiskulle vielä viidennekin varsan, mutta ajatukset Mahtiksen vaikeasta syntymästä vetivät lopulta pidemmän korren. Vaikka tamma on sen jälkeen varsonut ongelmitta kahdesti, en halunnut ottaa sitä riskiä, että menettäisin rakkaan hevosen ennen aikojaan. En siis välttämättä olisi nyt tässä kirjoittamassa siitä, että Kuisku on pian menossa viimeiseen koitokseensa. Aion olla haukkana paikalla, kun Yleislaatuarvostelun huhtikuun tilaisuuden ilmoittautuminen päättyy. Kunhan se on käyty läpi, on tamman kanssa saavutettu kaikki se, mitä silloin varsa-aikoina suunniteltiin. Tai on vielä yksi tavoite. Toivon sille pitkää ikää, jotta saamme nauttia sen kommelluksista vielä pitkään.

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 29.3.2017 Aihe(et): Kuiskuri, Milja | Jätä kommentti

Uusi tulokas

Kuisku sai Kuurakkaan jälkeen pitää pidempää taukoa varsoista ja elää muutenkin rennommin. Mutta tänään, muutama päivä tamman 15-vuotissyntymäpäivän jälkeen, se varsoi meille jälleen suloisen varsan. Repertuaari laajeni ruunikolla oripojalla. Tällä kertaa isäoriksi oli valikoitunut Fiktiosta monitoimiori Fiktion Pikku-Ruhtinas. Vaikka monipuolisuuskin on hyve, oli jälleen päälimmäisenä valintakriteerinä luonne, mutta vain aika näyttää millainen pojankoltiainen varsasta kasvaa.

Vietin lähes unettoman yön pohtiessani sopivaa nimeä uudelle tulokkaalle, mutta lopulta se uni kuitenkin vei voiton ja nimi jäi tulematta. Mutta onneksi meillä on Kati. Ei mennyt kuin minuutti tai pari ja nimi oli löytynyt: Pikkuritus. Kaikille se ei välttämättä ensinäkemältä aukene, mutta se on juuri Pikkiksen tyyliin sopiva nimi.

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 24.11.2016 Aihe(et): Kuiskuri, Milja, Pikkuritus | Jätä kommentti

Kyllä siitä vielä kilparatsu tulee

Ensimmäisen kerran satula asetettiin Mahtiksen selkään kolmivuotissyksyllä. Orin kanssa on edetty hitaasti, mutta varmasti. Kykyjä sillä kyllä on, mutta en halua hätiköidä sen kanssa, etenkään kun se ei ole mikään helpoin tapaus käsitellä ja ratsastaa. Nyt ori on jo nelivuotias, mutta ihan vielä se ei ole valmis kilparadoille. Tavoitteena kuitenkin olisi päästä starttaamaan ensimmäisen kerran ennen kuin se kääntyy viisivuotiaaksi. Töitä tehdään sen asian suhteen ahkerasti ja säännöllisesti. Mahtiksen kanssa ei parane kovin pitkiä treenitaukoja pitää, se on tässä ainakin huomattu. Täytyy varmasti käydä myös jonkun vieraan valvovan silmän alla ennen kisauran aloitusta ja tietenkin myös sen edetessä, sillä kaikki apu tulee todella tarpeeseen.

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 3.8.2016 Aihe(et): Milja, Pamahtava | Jätä kommentti

Maastoestevalmennus, valmentajana narri

Miljan ratsuna oli tällä kertaa Pamahtava, komea voikko ori joka kuulemma muistutti rutkasti emäänsä. Muistin hämärähkösti vuoden takaiset valmennukset Kuiskurin kanssa, enkä odottanut mitään... no, mitään ekstraerinomaista suoritusta. Toivoin toki luulojeni osoittautuvan vääräksi.
Maastoesteradalle kuitenkin tanssahteli päätään viskova, steppaileva voikko ori, joka koetti parhaansa mukaan kiskoa ohjat Miljan käsistä vaikka miten pehmeitä ohjasotteita sille annettiin. Loistavaa.
"Okei, aloitetaan ihan perus laukkaympyröillä, älä päästä sitä toistaiseksi vetämään kovin pitkää suoraa", ohjeistin Miljaa tarkastellen samalla orin liikettä. Oli kyllä hieno liike, ei sillä, mutta luonnepuolella oli hieman parannettavaa. Kotoisa olo. Milja sai kuitenkin orin melko hyvin kuulolle tehdessään sillä tiheään tahtiin ympyröitä, sillä Mahtiksella ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin kuunnella. Kerran se nimittäin yritti jättää Miljan huomiotta, kompuroi, ja minä jo sydän hakaten mietin ambulanssikyytiä, mutta onneksi Mahtis sai askeleensa taas kulkemaan. Sen jälkeen ori kiinnitti kuitenkin enemmän huomiota ratsastajaansa, oli kompurointi sitten kuuroilusta johtuvaa tai ei, sopivaan saumaan se sen suhteen tuli.

"Tänään hypätään lähinnä tukkia ja risuestettä", totesin Miljalle, jonka jälkeen ohjeistin häntä ottamaan ensin tukin ja siitä risuesteen. Tarkoitus oli, että Mahtis tulisi hyvässä peruslaukassa molemmat esteet, kiihdyttelemättä tai sen puoleen hidastelematta.
"Mahtiksen pitäis selkeästi kompuroida joka kerta", nauroin Miljalle kolmannen suorituksen jälkeen. Ori eteni varovaisesti ja kuunteli Miljaa melko hyvin. Totta kai apuja piti käyttää melko napakasti ja pari kertaa Milja sai hieman hermostuakin Mahtikselle, mutta mitään omaa ripaska-show'ta ei onneksi nähty.
Seuraavaksi otimme risueste-ympyräkahdeksikko-tukki-sarjaa. Myös tässä kohtaa Mahtis kuunteli ratsastajaansa, vaikka olisi saanut taipua rehellisemmin pohkeen ympärille. Ori painoi hieman lapa edellä ja kallistui kaarteeseen.
"Ota vähemmän sisäohjalla, pidä ulko-ohjan tuki ja käännä enemmän pohkeilla!" ohjeistin Miljaa. Seuraavalla kerralla Mahtis taipuikin hieman paremmin, vaikka oikea kylki olikin jäykempi kuin vasen. Ori osoitti mieltään pienellä pukilla, kun Milja vain vaatimalla vaati sitä laukkaamaan ympyrällä kunnolla eikä samanlaista kylkimyyryä, jota se oli esitellyt erityisesti alkuun. Mahtis ei kuitenkaan jatkanut vastusteluaan ikuisuuksia. Hienoa työtä!

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 31.7.2016 Aihe(et): Pamahtavan valmennukset | Jätä kommentti

Värinäyttelyssä

Hirttivaara järjesti 8-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi arvonnan ja näyttelyt väriluokilla. Arpaonni ei tällä kertaa meikäläistä suosinut, mutta näyttely päättyi onnellisesti luokan voittoon! Mahti olisi kuulemma säkäkorkeutensa puolesta kuulunut poniluokkaan, mutta me emme tätä tienneet, joten herra sai jäädä hevosluokkaan. Luokassa oli kolme muutakin suomenhevosta, mutta ne olivat ihan hevosen mitoissa, yksi tosin nippa nappa. Mahti kuitenkin meni ja kiilasi kaikkien edelle, huonosta käytöksestä viis. Mutta sitä ei taidetukaan tällä kertaa huomioida ollenkaan. Hyvä vaan, heh. Toiseksi sijoittui kimo suokkitamma ja kolmanneksi irlannin cob -tamma, joten palkintoja jaettaessa meinasi tulla kuumat paikat. Lopulta olimme Mahtiksen kanssa sen verran kaukana tammakaksikosta, että väliin olisi mahtunut ainakin kolme hevosta normaaline hajurakoineen. Siinä alkoi Hirttivaaran kenttä käydä pieneksi.

Tuomarina toimi tallin omistaja Tinúvel, joka kommentoi Mahtia seuraavaanlaisesti: "Aivan ihastuttava voikko ja muutenkin komea ori! Jouhien harmaampi sävy on melkein kauniimpi, kuin voikolle tyypillisemmät vaaleammat jouhet. Hevosen turvassa olevat piskuiset pilkut ovat myös erittäin suloiset. Onko hevosessa myös aavistus nokikuviota?"

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 1.7.2016 Aihe(et): Milja, Pamahtava | Jätä kommentti

Vielä se sujuu

Sain tänään todistaa Kitin viidennen varsan syntymää. Tältä konkarilta se sujui vielä oikein mallikkaasti, vaikka ikäkin alkaa jo painaa. Maailmaan sujahti vauhdilla tummanpuhuva oripoika, saa nähdä jääkö se mustaksi vai kimoutuuko aikanaan. Isäksi oli tällä kertaa valittu Las Vegasin omistuksessa oleva musta KRJ-I-palkittu Blueblood, jonka suku vilisee toinen toistaan upeampaa hevosta isälinjan viedessä suoraan Gregorianiin (VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-III). Bluebloodin lähisuvussa on peräti 22 KRJ-palkittua hevosta ja tuoreen varsan ensimmäisessä kolmessa polvessa onkin kaikki muut palkittuja paitsi isän isä.

Touhukas pikkumies nimettiin pitkään kestäneen pohdinnan jälkeen Rusty Rumiksi. Saa nähdä tuleeko siitä samanlainen herrasmies ja kouluratojen kuningas kuin isästään, ainakin kovasti sitä toivomme!

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 25.6.2016 Aihe(et): Kit Kat, Milja, Rusty Rum | Jätä kommentti

Kantakirjaus

Olen ahkerasti yrittänyt tehdä jotain Mahtiksen käytöksen eteen, mutta kovin näkyviä tuloksia en ole vielä saanut aikaan... Päätin kuitenkin siitä huolimatta kantakirjauttaa orin nyt heti kun se tuli mahdolliseksi. Se kääntyi kolmivuotiaaksi viime kuun lopulla, joten kesäkuun tilaisuus oli seuraava, johon Mahti voisi osallistua.

Tänään se suuri päivä sitten koitti. Päivä alkoi luvattoman aikaisin, mutta erityisesti ilahdutti se, että Mahti oli yllättävän yhteistyöhaluisella tuulella. Matkaan pääsimme lähtemään täysin aikataulussa. Yhden kerran jouduimme tosin välillä pysähtymään, sillä ori alkoi tuntemattomasta syystä riehua siihen malliin, että pelkäsimme jopa trailerin kaatumista. Pysähdyttyämme tarkistamaan tilanne kaikki näytti kuitenkin kopissa olevan hyvin ja matka jatkui ilman häiriöitä perille asti.

Tapahtumapaikalla kävi sellainen vilinä ja vilske, että päätin pitää orin trailerissa mahdollisimman pitkään, jotta ylimääräiseltä häsläämiseltä voitaisiin välttyä. Etenkin siinä vaiheessa kun yksi ori pääsi karkuteille, kiitin itseäni tästä fiksusta päätöksestä. Mielessäni vain toivoin, ettei itselleni kävisi Mahtiksen kanssa samaa... Ei auttanut kuin pitää pää kylmänä ja lopulta alkaa valmistautua meidän vuoroomme.

Talutin tanssahtelevan pikkuherran tuomareiden eteen ja yritin parhaani mukaan asetella sitä oikeaan asentoon. Se ei ollut helppo homma, mutta lopulta ori seisoi paikallaan edes jotenkuten. Tuomarit tutkiskelivat hevosta tuimin ilmein, joiden perusteella ei osannut yhtään aavistaa mitä tuleman pitää. Sitten pyydettiin esittämään käynti ja ravi. Käynti oli hiukan kiireistä ja ravipätkät menivät penkin alle pukittelun ja muutaman laukka-askeleen takia, mutta saimme luvan mennä kierroksen uudelleen. Liikkeiden näyttämisen jälkeen Mahti yhtäkkiä seisoikin oikein nätisti, kun toin sen takaisin tuomariston eteen. Kun oli aika kuulla pisteet ja palkinto, ori ryhdistäytyi entisestään ja tönötti siinä korvat hörössä kuin mikäkin patsas. Katselin sitä hämmästyneenä ja tuumin, että sainko äsken iskun päähäni vai mitä ihmettä tapahtuu. Pisteitä lueteltiin: "19, 18, 21, 19, yhteensä 77 pistettä. Ori hyväksytään kantakirjaan P-suunnalle II-palkinnolla." Wau! Sen enempää en ehtinyt ajatella, sillä tässä vaiheessa yleisöstä kuuluvat raikuvat aplodit saivat hienon patsaani pois omista maailmoistaan ja oli keskityttävä taas sen pitelemiseen.

Olin oikeastaan vähän odottanutkin orille II-palkintoa, mutta tuollaista käytöstä en kyllä ollut osannut odottaa. Voi kun se osaisi aina seistä noin nätisti! No, ehkä tämä oli yksi askel parempaan suuntaan.

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 20.6.2016 Aihe(et): Milja, Pamahtava | Jätä kommentti

Uusia varsoja

Pienen ajan sisään olemme saaneet päiviämme ihastuttamaan kaksi uutta varsaa. Kuiskuri varsoi jo muutama päivä sitten kauniin läsipäisen tammavarsan Hengenvaaran omistamasta Mörkövaaran Uninutusta ja Kiti sai tänään mustanpuhuvan oripojan Las Vegasin Bluebloodista. Molempien varsomiset sujuivat ongelmitta, mikä oli helpotus etenkin Kuiskurin kohdalla, jolla meinasi edelliskerralla olla hengenlähtö lähellä.

Tamman nimeksi valittiin Kuurakas ja orista tuli Rusty Rum, joka on muuten ensimmäinen suomalaiseksi puoliveriseksi rekisteröitävä kasvattimme. Nyt ne saavat nauttia varsan huolettomasta elämästä, mutta jonain päivänä niitäkin saattaa odottaa kilpahevosen vuodet. Koulutus varmaankin laitetaan aluille jo täällä meillä, mutta sopivassa vaiheessa kumpikin laitetaan myyntiin.

Milja

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 25.4.2016 Aihe(et): Milja, Yleinen | Jätä kommentti

Kaikki meni hyvin

Edelliskerran varsomisongelmat olivat vielä kirkkaasti mielessä, joten vahdin Kuiskua lähes koko tiineysajan kuin haukka. Yritin tehdä sen kyllä mahdollisimman huomaamattomasti, mutta jostain kumman syystä tamma alkoi loppuvaiheessa olla minua kohtaan jokseenkin närkästynyt. Se ei silti edes kiusallaan yrittänyt viivästyttää varsomista, vaan varsoi täsmällisesti laskettuna päivänä.

Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin oppikirjojen mukaan. Olin kyllä varmuudeksi soittanut eläinlääkärille heti, kun varsomisen ensimmäiset merkit näkyivät, jotta hän osasi olla varuillaan ja kiitää tarvittaessa paikalle. Lopulta pyysin häntä vain tulemaan lopuksi vilkaisemaan, että molemmilla on kaikki varmasti hyvin.

Kaunis raudikko tammavarsa peri isältään ulkomuodon lähes kokonaan. Vaaleat jouhet, turpaan asti ulottuva läsi... Vain sukat puuttuivat. Toivotaan, että neiti on perinyt isältään myös parempaa luonnetta kuin emältään. Kati ehdotti sille ensin nimeksi Kurakas, mutta ei kai näin nättiä tammaa kuraksi viitsi nimetä. Niinpä ehdotin, että lisäittäisiin väliin yksi u-kirjain, joten tammasta tuli sitten Kuurakas. Meidän porukan kesken se tosin tunnetaan paremmin Kurrena.

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 20.4.2016 Aihe(et): Kuiskuri, Kuurakas, Milja | Jätä kommentti

Onko tämä unta?

Tätä ei kyllä Erkkikään usko todeksi: Mahti sai suomenhevosvarsojen arvioinnin käytöskokeesta 15/20 pistettä. Miten se voi olla mahdollista? En tosiaankaan tiedä, mutta näin nyt vain pääsi käymään. Ori oli 2-vuotiaiden viimeinen arvosteltava ja olin kai jotenkin saanut sen väsytettyä seuratessamme yhdeksäntoista muun varsan arvostelua. Ainakin itse olin jo siinä vaiheessa niin poikki, etten muista meidän suorituksesta juuri mitään. Täytyy sanoa, että luojan kiitos näillä parivuotiailla arvostellaan vain rakenne ja käytös, sillä Mahtiksen kanssa tämäkin oli jo kamalan rankka kokemus. "Innolla" odotan tulevia isompia häppeninkejä. Kantakirjaus taitaa olla seuraava virstanpylväs, mutta onneksi siihen on vielä vähintään vuosi aikaa. No, ehkä se siihen mennessä jo osaisi käyttäytyä? Aina voi ainakin toivoa...

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli 20.4.2016 Aihe(et): Milja, Pamahtava | Jätä kommentti