Maastoestevalmennus, valmentajana narri

31.7.2016 | ei kommentteja

Miljan ratsuna oli tällä kertaa Pamahtava, komea voikko ori joka kuulemma muistutti rutkasti emäänsä. Muistin hämärähkösti vuoden takaiset valmennukset Kuiskurin kanssa, enkä odottanut mitään... no, mitään ekstraerinomaista suoritusta. Toivoin toki luulojeni osoittautuvan vääräksi.
Maastoesteradalle kuitenkin tanssahteli päätään viskova, steppaileva voikko ori, joka koetti parhaansa mukaan kiskoa ohjat Miljan käsistä vaikka miten pehmeitä ohjasotteita sille annettiin. Loistavaa.
"Okei, aloitetaan ihan perus laukkaympyröillä, älä päästä sitä toistaiseksi vetämään kovin pitkää suoraa", ohjeistin Miljaa tarkastellen samalla orin liikettä. Oli kyllä hieno liike, ei sillä, mutta luonnepuolella oli hieman parannettavaa. Kotoisa olo. Milja sai kuitenkin orin melko hyvin kuulolle tehdessään sillä tiheään tahtiin ympyröitä, sillä Mahtiksella ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin kuunnella. Kerran se nimittäin yritti jättää Miljan huomiotta, kompuroi, ja minä jo sydän hakaten mietin ambulanssikyytiä, mutta onneksi Mahtis sai askeleensa taas kulkemaan. Sen jälkeen ori kiinnitti kuitenkin enemmän huomiota ratsastajaansa, oli kompurointi sitten kuuroilusta johtuvaa tai ei, sopivaan saumaan se sen suhteen tuli.

"Tänään hypätään lähinnä tukkia ja risuestettä", totesin Miljalle, jonka jälkeen ohjeistin häntä ottamaan ensin tukin ja siitä risuesteen. Tarkoitus oli, että Mahtis tulisi hyvässä peruslaukassa molemmat esteet, kiihdyttelemättä tai sen puoleen hidastelematta.
"Mahtiksen pitäis selkeästi kompuroida joka kerta", nauroin Miljalle kolmannen suorituksen jälkeen. Ori eteni varovaisesti ja kuunteli Miljaa melko hyvin. Totta kai apuja piti käyttää melko napakasti ja pari kertaa Milja sai hieman hermostuakin Mahtikselle, mutta mitään omaa ripaska-show'ta ei onneksi nähty.
Seuraavaksi otimme risueste-ympyräkahdeksikko-tukki-sarjaa. Myös tässä kohtaa Mahtis kuunteli ratsastajaansa, vaikka olisi saanut taipua rehellisemmin pohkeen ympärille. Ori painoi hieman lapa edellä ja kallistui kaarteeseen.
"Ota vähemmän sisäohjalla, pidä ulko-ohjan tuki ja käännä enemmän pohkeilla!" ohjeistin Miljaa. Seuraavalla kerralla Mahtis taipuikin hieman paremmin, vaikka oikea kylki olikin jäykempi kuin vasen. Ori osoitti mieltään pienellä pukilla, kun Milja vain vaatimalla vaati sitä laukkaamaan ympyrällä kunnolla eikä samanlaista kylkimyyryä, jota se oli esitellyt erityisesti alkuun. Mahtis ei kuitenkaan jatkanut vastusteluaan ikuisuuksia. Hienoa työtä!

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli Aihe(et): Pamahtavan valmennukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *