Tällä kertaa tiesinkin melkoisen tarkkaan, mitä meidän tuli harjoitella Pulmun ja Raisun kanssa. Viime kerralla porraseste oli osoittautunut hieman hankalaksi, mutta ratsukko oli selättänyt ongelmat melko hyvin. Halusin kuitenkin vielä kertauksena nähdä, miten heille oli jäänyt viime kerran opit mieleen ja osaisivatko he vielä hoidella saman, ehkäpä vielä taidokkaammin kuin viime kerralla. Maaliskuu oli tehnyt tuloaan ja aurinkoinen sää ei haitannut tippaakaan. Kaikki tuntuivat olevan Raisu mukaan lukien iloisella tuulella ja valmiina uusiin haasteisiin, joten meillä oli ainakin varsin hyvät lähtökohdat onnistuneelle valmennukselle. Porrasesteellä oli alkuun taas liian paljon vauhtia, mutta minun ei tarvinnut paljoakaan suutani aukaista, kun Pulmu onnistui ratkaisemaan ongelmakohdan itsestään. Hän pelasi hyvin puolipidätteiden ja pohkeiden kanssa, eikä antanut hevoselleen liikaa tilaa kuitenkaan unohtamatta Raisua kokonaan. Neljän portaan este meni tuosta noin vain läpi ja ehdotinkin siirtymistä vesihaudan pariin. Pulmun kasvoilla välähti pieni epävarmuus, mutta tottuneena kaikenlaisiin tilanteisiin, hän kuitenkin nyökkäsi ja lähti jo kääntämään Raisua oma-aloitteisesti kohti seuraavaa haastetta.
Kaikki jännittämiset olivat kuitenkin täysin turhia! Raisu yllätti minut kerta toisensa jälkeen varmuudellaan ja lähestyi monen hevosen painajaista iloisesti korvat hörössä. Edes pusikosta ampaiseva pupujussi ei saanut hetkautettua tätä esteratsua, tosin liekkö ollut Raisu niin jäässä, ettei edes tajunnut koko otusta. Pärskyen se olisi vain halunnut jatkaa matkaa suoraan seuraavalle esteelle, mutta halusin kuitenkin antaa vielä täsmäohjeita vesihaudan osalta, vaikka se hyvin sujuikin. Lähestymiseen ei voinut kuitenkaan ikinä kiinnittää liikaa huomiota ja Pulmu oli päinvastoin ihan hyvillään, että jaksoin antaa perusteellisemmatkin neuvot jokaiseen tilanteeseen.
