Sahra

Takaumat

28.06.2025 Pony Power Jump 2025, esteklinikka

Ennen klinikkaa

"Ihan hullua, et mä sain kisata tänä vuonna Power Jumpissa!" huudahti Saskia, joka oli valmistautumassa seuraavaksi esteklinikkaan. Takana oli jo kilpailuluokkien perusrata. "Ei tää oo oikee Power Jump, tää on vaan pon...", aloitti isosisko Frieda, mutta Saskia keskeytti hänet tomerasti: "Joo joo, kyllä mä tiedän! Ei sillä oo väliä!" Sahra-poni hamusi trailerin kyljessä roikkuvasta heinäverkosta välipalaa tyttöjen jatkaessa harjausta hiljaisuudessa, joka ei tosin kestänyt pitkään. "Kato! Tuolla menee se ihana kirjava poni meidän luokasta. Olispa mullakin tollanen kirjava poni. Tai sellanen pilkullinen niinku siinä ekassa luokassa. Sekin oli ihan sikasöpö! Paitsi Sahra on kyllä ihana ja rakas ja maailman paras."

Papatus Sahran ylivertaisuudesta jatkui vielä hetken, mutta vaihtui sitten kisapaikan ihastelun kautta pohdintaan siitä voisiko perhe ostaa uuden ponin seuraavana päivänä järjestettävästä huutokaupasta. Vieressä lastensa puuhia seurannut isä Theo ei luvannut niin tapahtuvan, mutta että ainakin he voisivat mennä seuraamaan kyseistä väliaikaohjelmaa. "Okei, mä haluan muuten huomennakin sinne keppariradalle", vaihtoi Saskia taas aihetta. Frieda nosti satulan Sahran selkään silmiään pyöritellen ja mietti taas kerran, että mistä sisko sai kaiken energiansa. "Mennään, mennään", totesi Theo ja pyysi tytärtään keskittymään Sahran kuntoonlaittamiseen. "Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa." Saskia jatkoi monologiaan suitsien samalla valkoisen ratsunsa ja ojensi sitten ohjat siskolleen. "Pidä näitä hetki." Tyttö oli huomannut äitinsä ja juoksi tätä vastaan. Selvisi, että äiti oli hakenut Cloud Cafésta välipalaksi vohveleita. "Nam! Noi on kuulemma maailman parhaita!"

Herkut katosivat nopeasti parempiin suihin ja jopa Sahra sai oman osuutensa, kun Saskia sujautti sille salaa pienen palasen. Sitten kuului taas innokas lapsen ääni: "Isi, voidaanko me nyt mennä sinne verkkaan?"

Aikuisten ponien ryhmä, valmentajana Sofia Taylor (© Sonja VRL-11911)

Sofia käveli areenakentälle yleisön eteen hymyillen, vilkuttaen vapaalla kädellään, toisessa kädessään vesipullo. Nainen oli harkinnut aamulla vaihtavansa ylle jotain hienompaa, kenties jakkupuvun tai mekon, mutta kilpailunjohtajana toimivan ystävänsä Sonja oli sanonut, ettei tarvitse. Näin ollen brunette oli vetänyt päälleen tasan samat vaatteet kuin aina muulloinkin: tummansiniset ratsastushousut ja t-paidan. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin tulee tarvetta nousta hevosen selkään. Paidaksi oli tosin tänään valikoitunut se vähän parempi tekninen t-paita eikä mikään reikäinen kotipaita.

Sofia vastaili lyhyesti ja ytimekkäästi juontajan kysymyksiin, suunnaten sitten huomionsa kolmeen kentällä odottavaan poniratsukkoon. Edessä oli siinä mielessä hieman haastava valmennus, että ratsukot olivat niin kovin erilaisia keskenään, ainakin ratsastajien osalta: yksi 8-vuotias ja yksi 11-vuotias tyttö ja kolmas olikin ihan 25-vuotias aikuinen nainen. Ympäristökään ei ollut kenellekään se ihan tavallinen treeniympäristö: tuhatpäinen katsomo ja niin hienot arvokilpailuesteet, että vähempikin hirvittäisi.

Mikä huvittava sattuma olikaan, että juuri tällä aikuisella, Ramona Reyesilla, vaikutti olevan kaikkein kylmäpäisin ja kokenein ratsu, 10-vuotias nyffiori Lord Langland. Saskia Neuwirth, se vasta 8-vuotias rämäpää, pujotteli aikamoisessa pikaravissa kimon kaspianponinsa Sahran kyydissä esteiden väleistä, ja tamma vaikutti siltä, että se harkitsi jo kovasti sujahtavansa jollekin esteelle. Kolmantena kentällä tällä hetkellä ravasi, melkein laukkasi, 11-vuotias Elisabeth Rosewood toisen kimon tamman, Ellie Cherylin, kanssa.

Sofia laittoi mikkinsä pois päältä ja viittoi jokaisen ratsukon vuorolleen luokseen. Hän esitteli itsensä ja kysyi ratsastajan nimeä, vaikka tiesikin ne etukäteen, ja kysyi samalla ponin lempinimen. Sitten nainen kysyi rutiinikysymyksensä ennen tällaisia suuria valmennustapahtumia: asteikolla 1-10 kuinka paljon jännittää, kerro hieman ratsusi luonteesta, mikä on teidän vahvuutenne, entä heikkoutenne? Toki lapsille Sofia hieman kevensi viimeisiä kysymyksiä muotoon "mikä on kivaa ja mikä on hankalaa". Sitten oli aika aloittaa.

Kaikki kolme ratsukkoa saivat yhdessä aloittaa yksinkertaisella, herättelevällä harjoitteella, jossa täytyi kuitenkin keskittyä ennen kaikkea ohjaamiseen. Ensin kuusi kaarevalla uralla olevaa laukkapuomia, ja siitä käännöksen jälkeen matkaa piti jatkaa pienelle pystyesteelle. Pystyesteessäkin oli kuitenkin erityinen haasteensa: pystyjä oli kaksi aivan vierekkäin, hieman eri suuntiin kaartaen, ja ratsukon pitäisi hypätä joka toisella kerralla vasemman puoleinen vasemmalle kääntyen ja joka toisella oikeanpuoleinen oikealle kääntyen. Mikäli tämä sujuisi, jatkettaisiin pystyn jälkeen pysty-okseri linjalle, jälleen kaarteen kautta.

Saskia hymyili kuin Hangon keksi liitäessään kimon poninsa kanssa puomeja kohti. Sahra selvästi tiesi mitä teki, ja tilanne oli sinänsä hyvin tyypillinen, kun lapsi saa alleen luottoponin: poni vie ja kuski nauttii. Sahra ei kokenut laukkapuomeja haastavaksi, mutta puomien jälkeen sille olikin erittäin epäselvää, minne sen olisi pitänyt jatkaa, mikä johti siihen, että poni hyppäsi muutamaan kertaan väärän esteen. "Saskia, kuulehan tarkkaan. Nyt ollaan esteradalla. Ilman sinua Sahra ei voi tietää, minne sen pitää mennä. Nyt täytyy siis ohjata todella tarkkaan. Käännä jo puomien päällä katse seuraavalle esteelle, ja muista: joka toinen oikealle, joka toinen vasemmalle", Sofia neuvoi jälleen napakkaa lempeyttä äänessään.

Saskia näytti siltä, että edelleen olisi tehnyt hieman mieli rallatella vain menemään, mutta keskittymisen kipinä kuitenkin syttyi pienen tytön silmiin. Ohjausmaneerit olivat hieman ylikorostuneita, mutta Sahra ei tähän tottuneena ollut moksiskaan, vaan haki itse askelmerkit paikoilleen saatuaan kuskilta tiedon siitä, kumpaa estettä haettiin. Laukanvaihto jouduttiin ottamaan lähes aina ravin kautta esteen jälkeen, mutta se ei tietenkään haitannut mitään, kun kyseessä olin lapsiratsastaja. Ylimääräinen ravisiirtymä toi myös sopivasti rauhaa parivaljakon etenemiseen.

Myös Saskia ja Sahra saivat lopulta jatkaa tehtävän pysty-okserilinjalle, kahteen kertaan kuten toinenkin lapsiratsukko. "Nyt Saskia viimeinen keskittyminen, täytyy ohjata kunnolla, muuten eksytte väärille esteille", Sofia kannusti napakasti, ja Saskia teki työtä käskettyä. Sahra eteni reippaassa temmossa mutta ilman liioittelua ja kuljetti pientä ratsastajaansa turvallisesti suurella areenakentällä. "Aivan loistavaa, hyvää työtä tytöt!" Sofia kehui, ohjaten sitten Saskialle miten tehdä sopiva loppuverryttely tässä ympäristössä; takapäätyyn ravailemaan puolipitkin ohjin.

Klinikan jälkeen

"Jihuu, se oli kivaa!" hihkui Saskia hypätessä vauhdilla ratsunsa selästä. "Äiti, saanko mennä joskus toisenkin kerran Sofian valkkaan? Isi on ihan tylsä valkku. Ihan varmana olisin voittanu tänään, jos Sofia olisi mun valkku." "Noh, noh, kyllä isä osaa hommansa, mutta katsotaan sitä myöhemmin", toppuutteli äiti ja ohjasi hellästi lapsensa kohti vierastallia. "Nyt täytyy päästää Sahra talliin lepäämään. Frieda, autatko siskoasi, niin pääsemme sitten kaikki yhdessä syömään ennen kuin seuraavat luokat alkaa." Herkullisen aterian jälkeen koko perhe suuntasi katsomoon seuraamaan päivän viimeisiä luokkia. Saskia, joka oli kovasti odottanut myös illan ohjelmanumeroa – poniorien jump offia – oli päivästä niin poikki, että simahti isänsä kainaloon jo ennen kuin ensimmäinen ori oli päässyt radalle.