† Muistoissamme 07.12.2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 142 cm
syntynyt	01.03.2015, 21-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm
rekisterinumero	VH15-018-1033
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

15.06.2015	KTK-I	81 p. (P-suunta)
	22 p. + 21 p. + 19 p. + 19 p.
20.06.2015	KV-II (3v.)	30 p.
	rakenne: 9 p., käynti: 5 p., ravi: 3 p., laukka: 3 p., lisäpisteet: 0 p., suku: 10 p.
20.06.2015	SV-I (3v.)	45,9 p.
	rakenne 6,4 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 7 p. + 7,5 p.
06.02.2016	VIR MVA Ch
20.03.2016	VSN National Champion
15.06.2016	KRJ-I	106,75 p.
	9 p. + 42 p. + 23,25 p. + 20 p. + 12,5 p.
29.09.2016	KV Jälkeläisarvonimi AB

Eetun emä oli vasta parivuotias, kun päätin, että kunhan tammalla on ikää tarpeeksi, se tullaan astuttamaan Murroksen ratsutilan kasvattamalla ja omistamalla Murroksen Rymyreetu -nimisellä orilla. Onnekseni astutus sopi myös Assille ja niin Eetu sitten syntyi maaliskuussa 2015.

Eetu on luonteeltaan lähestulkoon kuin kopio isästään - aina iloinen, laajan jekkuvaraston omaava jekkuilija. Vaikka ori toisinaan aiheuttaakin harmaita hiuksia ja suurta turhautumista, on se pohjimmiltaan kiltti ja hyväntahtoinen otus - elämä vain on paljon hauskempaa, kun saa vähän pelleillä!

Eetu on hoitaessa kiltti, mutta hyvin seurallinen hevonen. Se on myös varsinainen kahlekuningas, ja se osaa avata solmun kuin solmun, jos pääsee siihen käsiksi. Siksipä Eetu kannattaa hoitaa käytävällä ketjuissa, jotta pakenemismahdollisuudet saataisiin minimoitua. Kun punarautias pikkuori on kahleissa ja kiinni, tyytyy se vain seurailemaan ja tutkailemaan hoitajansa toimiin. Toki se yrittää myös vähän osallistua varastelemalla harjoja harjakorista, jos se on orin ulottuvilla, mutta muuten Eetu seisoo pääosin kiltisti aloillaan. Kaikki hommat sujuvat tämän pikkuhevosen kanssa ongelmattomasti - pesukarsinassa on Eetun mielestä kivaa, eläinlääkäri ja kengittäjät ovat kivoja koska niiltä saa namia, varusteidenkin laitto on ihan okei, koska se tarkoittaa töihin pääsyä.
Taluttaessa Eetu on reipas ja kovaääninen. Se pysyy kuitenkin taluttajan vierellä, kunhan sitä muistaa välillä vähän komentaa pysymään neljällä jalalla, ja keskittymään suoraan kävelemiseen, eikä kaukana näkyviin tammoihin.

Ratsuna Eetu on äärettömän reipas, yritteliäs ja eloisa. Se tarvitsee runsaasti vaihtelevaa tekemistä, jotta se jaksaa keskittyä töiden tekoon kunnolla - tunnin pituiset pohkeenväistöharjoitukset eivät ole Eetun mieleen. Rautias on myös nopea oppimaan tehtävät, ja helpointa onkin huomata sen kyllästyneen hommaan, kun se alkaa ennakoimaan ihan omia aikojaan tulevaa tehtävää. Eetu on energisyydestään huolimatta melko helppo ratsu, sillä sen kanssa ei tarvitse olla mikään ihmeiden tekijä, jotta sen saa kulkemaan oikeinpäin ja tekemään vielä vähän vaativampiakin tehtäviä. Vauhdikkaampina päivinä kiltiltä pienhevoselta voi päästä pukki tai pari, tai jopa pientä kiihdyttelyä alkuverryttelyssä laukkaosioilla. Nämäkin ovat kuitenkin nopeasti ohimeneviä pelleilyitä, joita kaikki eivät välttämättä edes huomaa.
Esteillä Eetu kuumuu todella nopeasti, jolloin se rupeaa painamaan kädelle ja puskemaan koko ajan kovempaa vauhtia eteenpäin. Se harrastaa myös ikävästi pään laskua esteen jälkeen, jolloin on myös suuri vaara pukittelukohtaukselle, joten Eetun kanssa esteet ovat vain hyvin satunnaista herkkua.
Eetu on rohkea maastoilija, jonka mielestä parasta maastossa on luja vauhti. Pienhevonen ei ymmärrä juurikaan rauhallisten käyntimaastojen päälle, vaan se tarvitsee myös kentän aitojen ulkopuolella jatkuvaa ratsastusta ja vaihtelevaa tekemistä. Vaikka Eetu innostuukin kovin laukkaamisesta maastossa, ei se kuitenkaan missään vaiheessa lähde käsistä.

Lastaus ja kuljetus on Eetun mielestä jännää, ja sen pitääkin yleensä saada pörhistellä kopille/rekalle hetki ennen sisään astelua. Sisällä ollessaan se on kuitenkin hyvin siivo, ja ori matkustaakin helposti niin yksin kuin kaverinkin kanssa.
Kisapaikoilla Eetun sulosoinnut pääsevät valloilleen, ja sisäinen show mies tulee hyvin vahvasti esiin. Ori on jatkuvasti steppailemassa ja machoilemassa ohi kulkeville hevosille, eikä se rauhoitu, ennen kuin saa muuta ajateltavaa työnteon parissa. Verryttelyssä orin huomio saattaa alkuun herpaantua muihin hevosiin, mutta kun sen kerran saa kunnolla kuulolle, Eetu myös pysyy siinä tilassa. Rautias pistää jo verryttelyssä asti parastaan, joten sen kanssa ei kannata tehdä liian pitkää verkkaa, jotta se jaksaa vielä radallakin esittää parhaimmat puolensa. © dookie

Sukuselvitys

isälinja - Hiskin Riskipeli     emälinja - Hellän Hely

Näyttelytulokset

VSN-pistetilanne: 130 p.
01.09.2016 Huvitutti, RCH (4+4+4+5+3½+4+4+3+4+3 = 38,5p), tuom. taffel
27.02.2016 Hervannan Oriasema, SW1 (5-5-5-4-4½-3½-4-3½-3½-4=42p), tuom. dookie
07.02.2016 Seljasaaren Kartano, SW5 (4+4+4+5+3½+3½+4+2½+4+3 = 37,5p), tuom. taffel
23.01.2016 Harmonia, SW1 (5-5-5-4-4½-4-4-3½-3½-3½=42p), tuom. dookie
20.01.2016 Seljasaaren Kartano, irtoSERT, päätuom. Welby
23.11.2015 Huvitutti, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Jannica
15.11.2015 Adina, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Jannica
15.11.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk. (LKV3), tuom. Ram.
08.11.2015 Hiidenpelto, irtoSERT, päätuom. Jannica
15.08.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk., tuom. Elisa

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

17.01.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut dookie

Vierailuni Fiktiossa oli pian päättymässä, ja olin viimeisenä päivänä saanut tehtäväkseni juoksuttaa tavattoman komean pienhevosorin, Eetun. Olin jo hyvissä ajoin liikkellä, sillä suunnitelmissa oli vielä kotiinpaluu tämän päivän aikana - halusin myös ehtiä kotiin hyvissä ajoin, ja ohjelmassa oli vielä yksi valmennus ennen lähtöä. Eetu oli siis vielä karsinassaan, toppaloimi niskassaan ja aamuheinät vatsassaan. Orin paikannettuani suuntasin hakemaan juoksutusvarusteet sekä harjapakin, jotka raahasin pienen raudikon karsinan lähellä roikkuvien ketjujen luo. Läsipäinen pienhevonen oli kuulemma melkoinen solmujenselvittelijä, joten siirsin sen suosiolla karsinasta käytävälle kaksin puolin kiinni. Eetun ollessa ketjuissa ja kahleissa riisuin siltä loimen, jonka taittelin karsinan oveen olevaan loimitankoon odottamaan. Yllättäen loimi päällä ollut, osittain klipattu hevonen ei ollut millään tapaa likainen, mutta vetäisin karvan silti läpi tavallisella harjalla lähinnä rutiinin vuoksi. Päästä pyyhkäisin pehmeällä harjalla kuivikkeenrippeet pois, irrottelin hännässä ja harjassa roikkuneet heinänkorret ja puhdistin kaviot. Tämän jälkeen kiinnitin Eetulle suojat jalkoihin ja juoksutusvyön selkään, joihin ripustin apuohjat odottamaan. Koko hoitotuokion ajan rauhassa seissyt ja toimiani uteliaana seuraillut alkoi nuuhkimaan taskujani uudestaan, kun siirryin sen turvan ulottuville kuolaimia lämmitellessäni. Rapsuttelin kaunista herasilmäistä päätä hetken, kunnes siirsin riimun kaulalle ja ryhdyin suitsitushommiin. Tässä välissä puin itseni valmiiksi ja nappasin juoksutuspiiskan mukaan, napsautin Eetun kuolaimiin deltan ja niihin juoksutusliinan kiinni.

Koska ulkona oli varsin aurinkoinen ilma, eikä pakkastakaan ollut kymmentä astetta enempää, talutin pörheänä tepastelevan orin kentälle. Aitojen sisäpuolelle päästyämme lähdin kävelyttämään Eetua kenttää ympäri, ja pieni rautias askelsikin reippaasti ja rennosti eteenpäin. Reilun tovin käveltyämme siirryin itse keskemmälle, ja ajoin Eetun ympyrälle. Kun sopivan kokoinen linja löytyi, pyysin oria siirtymään reippaaseen mutta rentoon raviin. Eetu ravasi pitkällä, letkeällä askeleella ja venytteli kaulaansa eteen ja alas. Ravuutin oria samaan, rentoon tyyliin useamman kierroksen kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen pyysin sitä siirtymään laukkaan. Reippaampaan askellajiin siirtyessään Eetu otti ilon irti juoksentelusta, ja ryhtyi pieneen pukkihyppelykohtaukseen. Naureskellessani orin ilakoinnille pidin tiukasti liinasta kiinni, jottei se vahingossakaan pääsisi lipeämään käsistäni. Hetken riekuttuaan Eetu rauhoittui takaisin raviin, josta pyysin sitä uudestaan laukkaan. Tällä kertaa ori malttoikin pysyä kolmitahtisessa vauhdissa, vaikka suuntaa vaihtaessa se esittelikin pukittelutaitojaan uudestaan.
Kaikki askellajit käytyäni läpi kävelytin Eetua taas ympäri kenttää hetken. Pienen tauon jälkeen kiinnitin apuohjat melko löysälle, mutta sen verran tiukalle, että ori toivottavasti ymmärtäisi hakeutua hieman lyhyempään ja kootumpaan muotoon. Apuohjat olivat pienhevoselle selvästi tuttu juttu, sillä orin lähdettyä liikkelle se alkoi heti liikkumaan paremmassa ryhdissä ja tarmokkaammalla askeleella. Kävin askellajit uudestaan läpi apuohjien kanssa, ja tällä kertaa laukatkin tulivat molempiin suuntiin ilman riehumiskohtauksia. Reilun puolisentuntia kentällä oltuamme siirsin Eetun takaisin käyntiin, kävin irrottamassa apuohjat ja lähdin kävelyttämään sitä taas kenttää ympäri. Raudikko venytteli kaulaansa ja pärskähteli hieman kävellessään, ja minä taputtelin ja rapsuttelin orin kaarevaa kaulaa.
Reilut loppukävelyt käveltyämme talutin Eetun takaisin talliin, joss riisuin sen ripeästi ja puin toppaloimen takaisin päälle. Parit leivät saatuaan lähdin viemään raudikko tarhaansa, jonne matka sujui kovin reippaasti ja lennokkaasti. Talliin palattuani siistin hevosen varusteet ja vein ne paikoilleen, ja siirryin sen jälkeen taukohuoneeseen juomaan kahvia ja odottelemaan Miljaa.