† Muistoissamme 02.03.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	rautias, 155 cm
syntynyt	27.04.2005, 28-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 90 cm
rekisterinumero	VH00-018-4273
kasvattaja	Carmién
entinen omistaja	Tuontikeskus Alegre
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

15.01.2017	KRJ-III	77,5 p.
	6,5 p. + 43 p. + 0 p. + 20 p. + 8 p.
28.02.2017	ERJ-III	81,5 p.
	8 p. + 40 p. + 0,5 p. + 20 p. + 13 p.

Janette tuli meille Alegresta syyskuussa 2015 yhdessä siskonsa Tiaran kanssa. Tyttöjen emästä, Pähkinärinteen Hömötintistä, en ole juurikaan löytänyt tietoa, vaikka kuinka olen etsinyt. Sen verran on tiedossa, että tamma oli väriltään rautias. Joitakin kilpailutuloksia löytyi niin, koulu- ja esteradoilta, kuin kenttäkilpailuistakin, joten ilmeisesti monipuolinen suomenhevonen on ollut kyseessä.

Janeten isä sen sijaan kilpaili koulua ja esteitä, aivan kuten nyt Janettekin omalla vuorollaan. Tammalla on kuitenkin esteillä huomattavasti parempi tekniikka kuin isällään. Siinä missä isä on ollut herkkä tiputtamaan puomeja ja tukeutunut pitkälti ratsastajaan, on Janeten kanssa tilanne päinvastainen. Se nauttii kovasti hyppäämisestä, sen voi helposti kuka tahansa huomata. Tamma on itse aina tarkkana ja korjaa jopa ratsastajan virhearvioita. Kokemattomammankin ratsastajan on helppo päästä hyppäämisen makuun Janeten kanssa. Ykkösellä alkaviin korkeimpiin luokkiin kapasiteetti ei kuitenkaan ihan riitä, ratsastajan kanssa onnistuu nimittäin maksimissaan 90 sentin radat. Irtona tamma on hypännyt metriä.

Kouluratsastus on tamman kahdesta päälajista se ns. huonompi. Suurin ongelma on yleensä motivaation puute. Janette kyllästyy helposti ja siksi on hyvä tehdä mahdollisimman monipuolisia harjoituksia. Tässä lajissa tamma kaipaa huomattavasti enemmän tukea ratsastajalta, mikä tarkoittaa myös sitä, että ratsastajan on tehtävä enemmän töitä sen eteen, että Janeten saa kulkemaan halutunlaisesti. Jos mentäisiin tamman pään mukaan, ei ratsastus olisi kovin kaunista katseltavaa.

Janette on melko läheisriippuvainen ja kaipaa esimerkiksi maastoillessa tai matkustaessa kaverikseen toisen hevosen. Kilpailupaikalla se saattaa huudella kaverille vielä verryttelyssä, mutta radan aikana se on lähes aina hiljaa. Kilpailutilanteet tuovat tammaan pientä säpäkkyyttä, jolla on tilanteesta riippuen hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi kouluradalla se voi saada aikaan joko näyttävyyttä tai sitten sen, että tamma säikähtää kunnolla ja meneillään ollut osa ohjelmasta epäonnistuu.

Hoidettaessa Janette on helppo kuin mikä. Perheen pienimmätkin ovat tervetulleita harjailemaan ja rapsuttelemaan tammaa. Ja kaviotkin saa putsata kuka tahansa, vaikka välillä Janettea laiskottaa niin, että se ei ole lainkaan avuksi jalan kannattelun kanssa. Varusteiden laitossakaan ei ole oikeastaan muuta ongelmaa, kuin se, että takajalkojen suojia laittaessa tamma viuhtoo häntänsä kanssa niin, että se on aina joko naamalla tai suojien välissä. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa se tulee toimeen ihan hyvin, varsinkin jos luvassa on lopuksi paljon rapsutuksia.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Sepitys     emälinja - Hannan H Hilluja

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

15.01.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Viimeinen valmennettava tältä päivältä oli kaunis suomenhevostamma Carmiénin Janette. Valmennus olisi esteitä, ja Miljan hakiessa ratsuaan tallista, minä ryhdyin rakentamaan maneesiin esteitä. Alkuverkkana tultaisiin pientä innaria, mutta myöhemmin siirryttäisiin hyppäämään ratoja. Rakensin kahdeksan esteen radan, joka sisälsi mm. kolmoissarjan, muurin, okserin vesimatolla, viuhkan sekä nousuokserin. Olin rakentanut radan melko tiiviiksi niin, että ratsastaja joutuisi todella keskittymään reittejä valitessaan.

Maneesissa Milja nousi selkään ja lähti kävelemään. Ratsukko sai verkata ennen hyppäämisen aloitusta vähän itsenäisemmin sileällä niin, että näkisin vähän heidän työskentelyään ilman opetusta. Janette vaikutti innokkaalta, mutta kuunteli ratsastajaa kuitenkin melko tarkkaavaisesti. Jonkin ajan kuluttua huikkasin Miljalle, että hän voisi alkaa tulla innaria. Innarille tultiin heti alusta asti laukassa. Janette hyppäsi mukavan näköisesti, eivätkä voimat loppuneet monesta peräkkäisestä esteestä huolimatta. "Janette vois odottaa sua vähän enemmän, se hyppäs nyt jo ekalle aika aikasin eikä malttanu oottaa sulta mitään merkkiä"," ohjeistin Miljaa. Seuraavalla kerralla kuski ratsasti ihan esteelle saakka eikä antanut hevosen hypätä milloin sattuu.

Radalle lähtiessään Janette oli innokkaan, mutta kuitenkin kuuliaisen oloinen. Heti alussa ollut nousuokseri sujui todella hyvin sillä hevonen piti tarkasti huolen siitä, etteivät puomit päässeet tippumaan. "Tosi hyvä hyppy, kehu!"" huudahdin. Loppuratakin sujui Miljalta ja Janetelta vaivatta, joskin vesimatto-okserille tuli hieman hätäinen ja vino tie. Janette korjasi valmennuksessa itse aktiivisesti ratsastajan pieniä virheitä, ja hyppäsi todella hyvää tekniikkaa käyttäen.

15.10.2016 - Estevalmennus, valmentajana felissa

Fiktion kentän laidalle saapuessani oli Miljalla alla huomattavasti reippaampi ja paremmin eteenpäin liikkuva hevonen kuin eilisessä kouluvalmennuksessa. Milja nauroikin koko hevosen olemuksen muuttuneen, kun se huomasi kentälle kasatut esteet. Jätimme tämän päivän valmennuksen suosiolla iltapäivään, jotta sekä ratsastaja että hevonen ehtivät vähän pureskella eilisaamun valmennuksen kulkua. Janette tosin oli ottanut kuulemma lunkisti tarhassa heinäkasan äärellä, joten suurta ajatustyötä sillä saralla tuskin on tapahtunut, mutta ainakin tamma oli hyvin levänneenä valmiina hyppäämään.

Itsenäisen alkuverryttelyn aikana pyysin Miljaa miettimään minkälaiset esteet tai tiet ovat olleet tamman kanssa hankalimpia. ”Mutta kun se hyppää kaiken!” kuului lähes häpeillen kentän toiselta laidalta. Keskitytään sitten erimittaisiin sarjoihin ja tiukkoihin teihin, niin saadaan tästä taitavasta hyppääjästä vielä taitavampi. Pyysin Miljaa tekemään verrytellessään laukannostoja, temponvaihteluja sekä menemään myös toisen pääty-ympyrän keskelle aseteltuja puomeja haluamissaan askellajeissa. Janette vaikutti siltä, ettei se malttaisi enää hetkeäkään odottaa ensimmäisiä hyppyjä. Vihdoin oli verryttelyhyppyjen vuoro, jossa pyysin ratsukkoa käyttämään vihreävalkoista pystyestettä, joka oli toisella pitkällä sivulla. Janette imi todella vahvasti esteelle ja näytti siltä, ettei Miljan tarvinnut kuin antaa tammalle lupa mennä. Kyseinen tyyli tulee takuulla kuitenkin tuottamaan ongelmia estekorkeuden kasvaessa, joten pyysin Miljaa ottamaan ohjat kunnolla käteen ja pidättämään tammaa myös istunnallaan esteiden välissä. Seuraavana vuorossa oli sarjaesteet, joilla Milja joutui säätelemään tamman laukkaa paljon. Innokkuudestaan huolimatta Janette oli kuitenkin hyvin kuulolla ja ratsukon onnistui hypätä erimittaisia sarjoja ongelmitta. Aika alkoi loppua uhkaavasti kesken, joten tiukkoja teitä ratsukko saa treenata jollain toisella kertaa.

Loppuverryttelyt olivat seuraavaksi vuorossa ja Milja pyysikin jättämään esteet pystyyn kentälle, jotta hän voisi hypätä niitä itsenäisesti tulevalla viikolla muidenkin hevostensa kanssa. Tein työtä käskettyä ja lähdin ajelemaan kotia kohti, toivottavasti vielä nähdään valmennusten merkeissä!

14.10.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana felissa

Kiireisen syksyn keskellä sain ihanien talliapulaisteni avulla tehtyä aikaa lähteä valmentamaan Fiktioon Miljaa ja hänen suomenhevostammaansa Janettea koko viikonlopuksi niin esteiden kuin koulunkin merkeissä. Ennakkotietoina Milja oli kertonut minulle, että Janette on melko helppoluonteinen suomenhevonen, jonka kanssa on kilpailtu ihan mukavalla menestyksellä kahdessa lajissa.

Kirpeän syksyisenä lauantaiaamupäivänä oli kouluvalmennuksen vuoro. Milja varusti Janettea tallin käytävällä ja itse join aamukahviani samalla kun keskustelimme hevosesta sekä ratsukon yhteisistä tavoitteista. Aurinko lämmitti mukavasti puiden välistä pilkotellessa, joten päätimme pitää valmennuksen ulkona. Milja talutti melko laiskan oloisen tammansa kentälle ja nousi selkään. Tyydyin aluksi vain katselemaan ratsukon menoa, mutta aloin pian antamaan Miljalle ohjeita alkuverryttelyyn. Kehotin Miljaa tekemään paljon voltteja, pysähdyksiä, kiemuroita ja mitä hän ikinä keksiikään pitääkseen tamman mielenkiinnon yllä. Pikkuhiljaa pyysin Miljaa kokoamaan hevosta ja raviympyröitä ratsastaessaan näin kuskin kasvoilla tuskaisen ilmeen ja hikipisarat, vaikka meno näytti niin mukavan vaivattomalta. Tässäpä hyvä esimerkki hevosesta jota saa todella ratsastaa jokaisella askeleella, sekä pienieleisestä ja taitavasta ratsastajasta. Lopputunnista treenasimme vielä pohkeenväistöä, mikä ei kuulemma ollut tamman vahvuuksia. Käynnissä pohkeenväistö sujui hyvin kunhan Milja vain muisti ratsastaa Janettea tarpeeksi eteen, mutta ravissa koko pakka tuntui hajoavan.

Loppukäyntien ajan keskustelimme Miljan kanssa siitä, millaisilla harjoituksilla tammaa kannattaisi lähteä kehittämään sekä sovimme huomisen estevalmennuksen ajan. Milja lähti talliin hoitamaan Janeten ja minä kentälle kasaamaan esteitä huomista ajatellen.