† Muistoissamme 02.02.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 141 cm
syntynyt	01.04.2006, 34-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 80, me: 80
rekisterinumero	VH03-018-9220
kasvattaja	Deln Ponies
entinen omistaja	Tuontikeskus Alegre
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio & suba

15.08.2008	SV-II (2v.)	28,8 p.
	akenne 6,2 p., suku 6 p., käytöskoe 10 p. + 6,6 p.
20.05.2016	KTK-III	68 p. (P-suunta)
	17 p. + 17 p. + 17 p. + 17 p.
25.03.2017	KERJ-III	82 p.
	7 p. + 42 p. + 0 p. + 20 p. + 13,5 p.
25.04.2017	KERJ-I	104 p.
	7,5 p. + 42 p. + 20 p. + 20 p. + 14,5 p.
30.06.2017	ERJ-I	106,5 p.
	6,5 p. + 43 p. + 22 p. + 20 p. + 15 p.
20.07.2017	SLA-I	92 p.
	17 p. (5-4-4-4) + 18 p. + 14 p. + 23 p. + 20 p.
30.07.2017	YLA2	86,5 p.
	22,5 p. (15+7,5) + 23 p. (17+6) + 17 p. + 17 p. + 7 p.

Jekku-Liina tuli meille Alegresta elokuussa 2015. Tamma tunnetaan pippurisena pikkusuokkina, joka on erittäin perso makealle. Sillä on myös tapana karkailla joka tilanteesta, vaikka olisikin sidottu kunnolla kiinni. Muistathan siis olla tarkkana tämän tamman kanssa, muuten voitkin pian huomata tamman laukkailemassa ympäri tallin pihaa. Välillä teitysti pysähtyen haukkaamaan matkaevästä. Eläinlääkärin ja kengittäjän vierailut saavat Jekun keppostelemaan entistäkin enemmän. Mistä lie nimensä tamma saanut. Kun Jekku jotain päättää, tamma myös pysyy päätöksessään, eikä ala sitä noin vain muuttelemaan. Ratsastettaessa sillä on vain kaksi vaihdetta; koko mennään eikä meinata tai liikutaan niin hitaasti kuin mahdollista. Kaikesta huolimatta Jekku osaa olla myös oikein sympaattinen pieni hevonen.

Jekku pitää hoitohetkistä, mutta kyllästyessään seisomaan paikallaan, neiti alkaa miettimään pakosuunnitelmaa. Jos se jätetään hetkeksi yksin, se voi hyvinkin onnistua pakenemaan. Karsinan ovea ei saisi jättää koskaan (toistan, koskaan) auki, vaikka kävisikin jossain vain pikaisesti. Jekulle on viritetty jopa tuplalukot, ettei tammaa löydetä aamulla syömästä kauroja rehuvarastossa. Kavioiden putsaaminen on yleensä melkoisen taiteilun takana, sillä Jekku on niin itsepäinen, ettei tahtoisi nostaa jalkojaan. Satulavyötä kiristäessä tammalla on tapana pullistella niin paljon kuin mahdollista. Kuolaintenkin laittaminen suuhun ei onnistu ilman pientä herkkupalaa, jota pidetään suun edessä. Jekkua ei kannata antaa ihan kenen tahansa talutettavaksi, sillä neidillä on tapana riepotella ihmisiä vetämällä niitä pitkin pihaa, kun itse tamma juoksee ruohonkorsien perässä.

"Nyt mennään, eikä meinata!", sanoo Jekku, joka kiitää kentän toisesta päästä toiseen. Yksikin väärä liike ratsastajalta ja pian tamma pysähtyy pahimmillaan kuin seinään, eikä kävele eteenpäin ellei ole aivan pakko, mutta silloinkin vain mahdollisimman hitaasti. Tästä "pikkuongelmasta" huolimatta olemme saaneet siinä kelpo kenttähevosen. Se on tosin vaatinut sen, että tammaa ratsastaa vain ihminen, joka tietää tasan tarkkaan miten toimia. Silloin kun yhteistyö pelaa, suorittaa tamma koulupuolella kivuttomasti helppo C-B tasoisia ratoja ja hyppää 80 senttisiä esteitä. Parhaimmillaan Jekku on kuitenkin maastoesteosuudella. Siellä tosin vauhdin kanssa saa olla hyvin tarkkana, ettei matka taitu liian nopeasti. Maastossa tamma on supervarma, eikä uudet ympäristötkään tuota sille ongelmaa.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Harmaanaaman Kullervo     emälinja - Aurinkorannan Avanti

02.03.2008 - Western - Allu Express - 2-3-v. trail (varsa käsihevosena) - 1/14, 25 v€
02.03.2008 - Western - Allu Express - 2-3-v. pole bending (varsa käsihevosena) - 1/7, 25 v€
02.03.2008 - Western - Allu Express - 2-3-v. barrel race (varsa käsihevosena) - 2/10, 15 v€

Näyttelytulokset

VSN-pistetilanne: 40 p.
18.04.2016 Escorant Trakehners, irtoSERT, päätuom. Vibaja
08.04.2016 Rosenhof, irtoSERT, päätuom. Kati
27.03.2016 Huvitutti, CH (3½+3½+4+4+3½+4+3½+4+4+3 = 37p), tuom. taffel
23.01.2016 Harmonia, CH (4-4-4½-4-3½-4½-4-4-3½-3½=39,5p)
30.12.2009 Siljan Suomalaiset, Näyttelyn paras varsa, tuom. Peppi S.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

28.04.2017 - Päiväkirjamerkintä

Tänä keväänä sää on ollut hyvinkin vaihteleva ja saman päivän aikanakin on saattanut nähdä jos jonkinlaista. Niin kävi minulle ja Niinalle tänään, kun laitoimme kuntoon Rosmarin ja Jekun ja suuntasimme maastoon. Päivä alkoi kirkkaana ja aurinkoisena, siksi päätöksen maastoon lähdöstä alunperin teimmekin. Pikkutammat saatiin kivasti varustettua ulkona, sillä miksipä tuhlaisimme aikaa sisällä, kun voi nauttia näin mukavasta säästä? Iloisin mielin lähdimme rauhallisessa käynnissä kohti metsää tarkoituksena kiertää pari tuntia kestävä lenkki.

Jekku oli tapansa mukaan sitä mieltä, että nyt pitäisi mennä kovempaa. Niinpä tamma yritti vähän väliä ohittaa edelleen kulkevan Rosmarin, joka käveli tyytyväisenä tasaista tahtia. Ehdotin Niinalle, että ottaisimme hetken päästä pienen spurtin, jotta Jekku saisi päästellä höyryjä. Kun laukkasuora alkoi häämöttää mutkan takaa, oli Jekku heti valmiina lähtöön, mutta vasta luvan saatuaan se lähti vauhdilla eteenpäin. Niina ja Rosmari jäivät kauas taakse, mutta Niina oli tyytyväinen vauhtiin, joten ei hoputtanut tammaa. Odottelin Jekun kanssa suoran toisessa päässä, että hitaampi ratsukko sai meidät kiinni ja jatkoimme sitten matkaa.

"Ohhoh, mistäs noi pilvet ilmestyi?" päivittelin Niinalle hetken päästä. Taivaalle oli kerääntynyt tummia pilviä, jotka eivät ennustaneet kovin hyvää. Eikä aikaakaan, kun alkoi tihuttaa vettä. Päätimme siitä huolimatta jatkaa matkaa, sillä eihän meitä sentään sokerista ole tehty. Ohittaessamme isoa kaatunutta puuta, sade vaihtui yhtäkkiä pienen pieniksi rakeiksi. Totesimme yhteistuumin, että kunhan ei ala sataa kaatamalla, voidaan ihan hyvin mennä samaa tahtia kuin nytkin. Maa alkoi pikkuhiljaa muuttua valkoiseksi. "Saas nähdä tuleeko tänä vuonna kesää ollenkaan", Niina sanoi, johon totesin: "No saa kyllä luvan tulla. Mä tykkään talvesta ja lumesta, mutta kyllä sillekin jossain vaiheessa tulee raja vastaan."

Matka taittui mukavasti jutellen, vaikka sää oli mitä oli. Myös Jekku alkoi pikkuhiljaa rauhoittua, eikä se roikkunut koko aikaa Rosmarin takapuolessa kiinni. Loppumatkasta tammat menivätkin jo hyvin samaa tahtia ja vaihdoimme paikkoja siten, että minä menin Jekun kanssa edellä ja Niina tuli Rosmarin kanssa takana. Rakeet vaihtuivat jossain vaiheessa taas tihkuksi ja saavuttuamme tallipihalle hyppäsin alas Jekun selästä sanoen "Nyt ei tee mieli olla ulkona" ja suuntasin oikopäätä talliin. Kun hevoset oli hoidettu, oli aika ryhtyä muihin hommiin. Noin tunnin tallissa puuhailun jälkeen aurinko alkoi taas pilkistellä pilvien takaa...

09.12.2016 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Rakentelin Fiktion maneesiin esteitä samalla kun Milja varusti tallissa seuraavaa ratsuaan Jekkua. Jekku oli erään minun omistuksessani olevan tamman emä, joten odotin valmennusta innolla. Olin suunnitellut ratsukon varalle pääasiassa tehtävää, johon kuului neljä estettä. Esteet asetettiin neliön muotoon niin, että aina kaksi niistä hypättäisiin peräkkäin - tehtävästä muodostui ratsastaessa siis periaatteessa rasti. Aloitusesteen eteen asetin maapuomin, joka auttoi sekä hevosta että ratsastajaa oikean ponnistuspaikan hahmottamisessa. Valmennus aloitettaisiin hyppäämällä paria näistä esteistä ristikkoina ravissa.

Miljan lämmiteltyä suloisen Jekun ensin sileällä, oli esteiden aika. Jekun korvat olivat tiukasti pystyssä Miljan ohjatessa sen ravissa ristikoille. Innokas Jekku lähtikin yllättäen hyppyyn jo maapuomin takaa, jolloin ratsastaja ei ehtinyt varautua ja jäi suuhun melko voimakkaasti kiinni. Tämä johti siihen, että tasapainonsa menettänyt Jekku kielsi seuraavalle hypylle. Tamma kirjaimellisesti asteli tyynesti ulos neliön keskeltä, ja ratsukko yritti uudestaan. Tällä kertaa Milja piti Jekun tiukasti hallinnassa, eikä päästänyt sitä hyppäämään ennen sopivaa ponnistuspaikkaa.

Verkkahyppyjen jälkeen alettiin tulla esteitä oikean korkuisina. Milja nosti kulmasta laukan, ja käänsi Jekun kohti esteitä. Tällä kertaa Jekku ponnisti vasta maapuomin jälkeen, ja seuraavakin este suji mainiosti pikkutamman leiskauttaessa sen yli valtavalla ilmavaralla. Kaarteessa Milja istui syvälle satulaan ja piti katseensa tiukasti seuraavassa esteessä. Kaarteen Jekku laukkasi vauhdikkaasti, mutta ennen esteitä Milja sai sen kuitenkin paremmin hallintaansa ja esteet ylittyivät ongelmitta. Tehtävää tultiin vielä hieman muunneltuna ja eri suunnista useampaan otteeseen, ja loppuvalmennuksesta sain todella olla ylpeä varsin harmoonisesti hyppäävästä kaksikosta, Miljasta ja Jekusta!

11.10.2016 - Maastoestevalmennus, valmentajana VP

Syksyn viimeiset maastoestevalmennukset oli käsillä - tänään ryhmävalmennuksien päätteeksi Vähäpeltoon saapui vielä yksityisvalmennukseen Milja sekä hänen äärettömän sympaattinen pienhevostamma. Ratsukon ollessa valmiita kävelimme tallin takana sijaitsevalle derykentälle, jossa oli tarkoitus verrytellä ratsukko maastoesteitä varten. Annoin Miljalle melko vapaat kädet alkuverryttelyn suhteen; halusin, että ratsastaja ratsastaisi huolella kaikki askellajit läpi ja kiinnittäisi erityistä huomiota tamman eteenpäinpyrkivyyteen sekä siihen, että Jekku tulee myös takaisin pidättävistä avuista. Miljan tehdessä laukassa temponvaihteluita Jekku vaikutti alkuun hieman hitaalta, mutta hiljalleen tamma tuntui löytävän palasia paikoilleen. Pienten välikäyntien päätteeksi aloitimme hyppäämisen derbykentällä hyvin yksinkertaisilla tehtävillä ja esteillä. Tukkeja ja rengasesteitä tultaessa kehotin Miljaa säilyttämään tehtävän läpi tasaisen tempon ja löytämään hyvän fiiliksen sekä itselleen että hevoselleen. Jekku eteni esteeltä esteelle reippaasti, ja se teki pyöreitä, mutta fysiikkaa säästäviä kenttäratsulle ominaisia hyppyjä. Valmennusta jatkettiin hyppäämällä verryttelyesteitä hyväksikäyttäen noin 8 esteen rata, jonka puoleen väliin sisällytettiin banketti. Ratsukon työskentely oli edelleen tasaisen varmaa, eikä banketti saanut ratsukossa aikaan minkäänlaista epävarmuutta tai rytmin muutoksia. Valmennuksen alkuun Milja oli paljastanut, että veteenmeno ja sieltä pois tuleminen olisi Jekun niin sanotusti heikkolenkki maastoesteradalla, joten ajattelin että nyt olisi superhyvä tilaisuus harjoitella vesiestettä. Koska Jekku selkeästi jännittyi vesielementistä, pilkoimme vesiesteen rauhallisesti osiin niin, että alkuun vain käveltiin veteen ja hiljalleen tehtävään yhdistettiin muita asioita, kuten enemmän vauhtia tai koko veden läpi kulkemisen. Pelottavasta elementistä huolimatta Jekku eteni rauhallisen ja selkeän ratsastajan osoittamaan suuntaan ja hiljalleen tehtävää päästiin jatkamaan rentona jopa niin pitkälle, että lopuksi pääsimme hyppäämään pieneltä tukilta veteen. Valmennuksen loppu oli oikea työvoitto hevoselle, joten Jekku pääsi lopettamaan tänään onnistuneeseen, hyvään kokemukseen.