† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 152,2 cm
syntynyt	23.12.2013, 26-vuotias
osaaminen	ko: Vaativa B, re: 80 cm
rekisterinumero	VH15-018-0537
kasvattaja	Viona, Susikallio
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.08.2015	KTK-II	73 p. (R-suunta)
	19 p. + 19 p. + 16 p. + 19 p.
	41 KRJ-sijoitusta

Herasilmäinen Tale tuli meille 14-vuotiaana. Olin jo hieman aikaisemmin ostanut Susikalliosta kolme suomenhevosta ja tarjouksen jättämistä Talestakin harkitsin jo silloin. Mutta koska en tarjousta silloin tehnyt, jäi ori myöhemmin kaivelemaan mieltäni. Koska se sattui edelleen olemaan myynnissä, kun eräänä päivänä taas selailin tallin myyntihevosia, päätin vihdoin pirauttaa Vionalle. Samana iltana ori olikin jo luvattu minulle.

Luonteeltaan Tale on kiltti ori, joka kunnioittaa ihmistä, kunhan alusta alkaen tekee asemansa sille selväksi. Muussa tapauksessa se kyykyttää mennen tullen, jolloin kannattaakin olla varuillaan hampaiden ja maassa pysymättömien kavioiden varalta. On siis hyvin tärkeää olla päättävinen, jotta saa esiin Talesta sen herrasmiehen puolen.

Talella on sykähdyttävät liikkeet ja toimiva moottori, joka ei petä koskaan, sekä runsaasti halua miellyttää ratsastajaa. On kuitenkin edelleen muistettava, että se on ori, joten ihan helpoimmasta päästä ratsunakaan se ei ole. Talesta löytyy luonnetta ja omaa tahtoa.

Sukuselvitys

isälinja - Antti-Kristian     emälinja - Huvikummun Hupityttö

Näyttelytulokset

20.06.2015 Rohkelikko, RCH (4+4+3½+3½+3½+3+3½+3½+4+4 = 36,5p)

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

07.07.2017 - Kouluvalmennus (Vaativa B), kirjoittanut Ireth

Saapuessani kentälle olit jo verryttelemässä Talea kaviouralla. Ori ravassi rytmikkäästi letkeällä askeleella ja taipui kulmissa sekä ympyröillä hyvin. Otitte kumpaankin suuntaan myös pienet pohkeenväistö- ja avotaivutuspätkät saadaksesi ratsusi vertymään kunnolla. Tässä vaiheessa Tale alkoi ihan tosissaan keskittyä ja siitä huomasi, että se todellakin antoi kaikkensa työskennellessään, kunhan ratsastaja itsekin oli päättäväinen.

Varsinaiseksi aiheeksi olin suunnitellut koottujen askellajien läpikäymisen. Aloitittekin käynnissä siten, että joka toinen kirjanväli käynnissä ja joka toinen kootussa käynnissä. Aluksi Tale vain heilautti päätään puolipidätteille, eikä käynnin tahti juuri muuttunut. Kehoitin sinua istumaan syvemmälle satulaan samalla kun annat puolipidätteen, mutta edelleen ori hieman niskuroi - ilmeisesti sillä oli sen verran virtaa, ettei se olisi millään malttanut lyhentää askeltaan. Lopulta teitte kaksi pätkää pysähdyksen kautta, jolloin tempoa oli helpompi säädellä. Tämä onnistui mainiosti ja seuraavat yritykset menivät ihan nappiin.

Pian olikin aika jatkaa tehtävää ravissa. Nyt lisäsin mukaan kuitenkin aina kymmenen metrin voltit kootussa ravissa. Ravitehtävä sujuikin alusta pitäen paljon paremmin, kootussa ravissa ei nimittäin ollut juuri mitään huomautettavaa tai moittimista. Erinomaista työtä teiltä molemmilta!

Pienten välikäyntien jälkeen tulitte suurelle keskiympyrälle, jonka toinen puolikas oli tarkoitus tulla harjoituslaukkaa ja toinen koottua laukkaa. Laukannosto oli todella säntillinen ja jämäkkä, mutta säätönappula oli aluksi hieman hukassa. Jälleen reilujen puolipidätteiden avulla sait kuin saitkin orin kunnolla kuulolle, minkä jälkeen koottu laukka alkoi näyttää mallikkaalta. Vasemmassa kierroksessa ongelmia oli hieman enemmän, mutta oikeaan kierrokseen tehtävä onnistui loistavasti. Teitte tasaista työtä koko valmennuksen ajan ja olin toistoihin tyytyväinen, joten laukkaharjoitusten jälkeen päästin teidät loppuverryttelemään.

11.10.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Tänään tieni vei Fiktioon, jossa pääsin valmentamaan mielettömän kaunista Susikallion Salattua Talvea. Fiktion kentälle päästyäni Milja oli ehtinyt jo hoitamaan alkuverryttelyt pois alta, joten pääsimme aloittamaan tehokkaan työskentelyn heti kun saavuin kentän laidalle. Jo vanhempi ori vaikutti varsin mukavalle ratsulle; kuuliaiselta ja rehdiltä - kuten oikeastaan kaikki Fiktion hevoset olivat olleet johon olin matkan varrella törmännyt. Alkuun työstimme hevosta pohkeenväistöjen parissa jossa kaikki meni sinällään ihan hyvin, sillä ori säilytti tasaisen rytmin ja polki jopa kiitettäviä ristiaskeleita. Jäin kaipaamaa kuitenkin kauttaaltaan parempaa eteenpäinpyrkimystä, joka onneksi löytyi hiljalleen valmennuksen edetessä. Tänään päätehtäväksi valikoitui laukkatehtävä, jossa tultiin sekä myötä- että vastalaukkaa: pitkä sivu myötälaukassa, lyhyen sivun kulmaa kohden tehtiin täyskaarros ja uralle palatessa käännettin puoliymprälle, joka ratsastettiin vastalaukassa. Toisen pitkä sivun uralle päätyä jatkettiin vielä muutama askel vastalaukka, jonka jälkeen hevonen siirrettiin raviin ja tultiin koko tehtävä uudelleen. Alkuun Tale joutui hakemaan tasapainoa melko paljon ja se rikkoi vastalaukkaa useasti raville, mutta hiljalleen aktiivisemman laukan myötä saimme onnistuneita, tasapainoisia suorituksia. Valmennuksen loppua kohden pääsinkin jo jatkuvan neuvomisen sijaan kehumaan ratsukkoa hyvästä työskentelystä, sillä alkuun verrattuna orin liikkuminen parantui yhdellä valovuodella. Valmennuksen loppuun työskentelimme vielä ravissa kootun ja lisätyn ravin parissa saadaksemme orin vielä paremmin lavoista ja säästä ylös, jonka jälkeen ratsukko lähti kävelemään pitkät loppukäynnit maastoon.

13.07.2015 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut rukkanen

Fiktion pihassa minua odotti herasilmäinen komistus, Tale. Se oli jo valmiiksi satuloitu ja odotteli toisen hevosen kanssa lähtöä maastoon. Milja ojensi minulle orin ohjat, vaihdoimme muutaman sanan tulevasta reitistä ja totesimme olevamme valmiita. Nousin satulaan, säädin jalustimet ja kiristin vielä varmuuden vuoksi satulavyötä. Tale steppasi samalla ja teki kaikesta hieman hankalaa, mutta sain sen pidettyä jollain tapaa aloillaan. Milja lähti ratsuineen edeltä ja me Talen kanssa melkein liisimme perässä. Niin kevyeltä orin askel tuntui. Rauhallisen käyntipätkän jälkeen saavuimme kapealle hiekkatielle, joka Miljan sanojen mukaan, oli hyvä paikka ravailla. Edessä oleva ratsukko nosti ravin ja Tale lähti samalla sekunnilla perään. Otin ohjista tukevamman otteen ja sain tuntumaa ratsuuni. Tale hidasti hieman vaikka se ei selkeästi olisi halunnut hidastaa yhtään. Jonkin aikaa ravailtuamme hiljensimme ja käännyimme syvemmälle metsään kapealle polulle. Tale käveli tottuneesti ja varmoin askelin tuttua polkua pitkin eteenpäin. Keskityin katselemaan eteen ja väistelemään kohdalle osuvia oksia. Saavuimme leveämmälle polulle ja ratsukko edessäni pysähtyi. Milja katsoi taaksepäin ja kertoi edessä olevasta laukkamäestä. Mäki alkaisi pian ja hevoset selkeästi tiesivät pääsevänsä laukkaamaan täysiä. Mäen jälkeen aukeisi hiittisuora missä voisimme jatkaa laukkaa, mutta Miljan merkistä olisi saatava Tale hidastamaan. Nyökkäilin ja tunsin kuinka pieni hermostuneisuus nosti päätään. Jatkoimme matkaa ravissa ja pian edessämme oli pitkä mäki. Pienestä merkistä hevoset pinkaisivat laukkaan ja tuuli humisi korvissa. Allani Talen laukka-askel venyi, mutta se ei saanut edellä olevaa hevosta ihan kiinni. Nautin täysillä upean ratsuni liikkeistä ja huimasta vauhdista. Mäen päällä istuin hieman satulaan ja hidastin orin laukan sopivan rennoksi. Miljan merkistä hidastimme ravin kautta käyntiin ja jatkoimme taas metsäpolulle, joka kiersi mäen. Suunta oli selkeästi takaisin kotiinpäin. Talen askel oli nyt paljon rennompi kuin alussa ja pystyin istumaan satulassa jännittämättä. Paluumatkalla ehdimme jutella, aihe pysyi tietenkin hevosissa ja tallipihaan päästyämme pursuin taas intoa rakasta harrastusta kohtaan. Onneksi välillä oli mahdollisuus päästä vieraan ratsun selkään kun omien kanssa tuntuu, ettei mikään onnistu. Tallissa rapsuttelin Talea vielä hetken ja kiitin Miljaa mukavasta maastoretkestä.