Fiktion Valkia

Syntymästään asti Valkia on ollut äärettömän utelias. Se kohtaa innolla kaikki uudet asiat ja on lisäksi vielä nopea oppimaan, siksi tamman kouluttaminen onkin ollut helppoa. Mutta ei kannata tuudittautua siihen, että tamma toimisi aina kuin ajatus. Se nimittäin tajuaa, jos käsittelijä on osaamaton tai jopa liian itsevarma omista kyvyistään. Tällöin Valkia yrittääkin keksiä kaikenlaista käsittelijän pään menoksi ja homma voi olla loppupeleissä jopa hieman vaarallista. Kokeneen käsittelijän kanssa tamma kuitenkin on todella iloinen ja kiltti, se tottelee pienintäkin käskyä todella kuuliaisesti. Uteliaisuus tammalla kostautuu hyvinkin usein, se saa milloin mistäkin vekkejä ja tutustuessaan uusiin kavereihin oikeastaan aina liian innoissaan tamma saa myös iloisesti nenilleen. Valkia ei ole hevoslaumassa tosiaankaan siellä ylimmillä sijoilla, joten se kannattaa sijoittaa ns. nössölaumaan, ettei ihan muistuttaisi tilkkutäkkiä.

Valkian koulutus eteni vauhdilla, koska se oli todellakin innokas oppilas, jos hevosesta nyt niin voi sanoa. Valkia on yhtestyönhaluinen ja tarmokas tamma, joka ei ole normaalin tammamaisen pänkki. Ainoa elämää "hankaloittava" asia on se, että Valkia on todella kova suustaan ja painaa kädelle kivasti. Valkia ei kuitenkaan anna ihan ilmaisia kyytejä, vaan ihan varsa-ajoista saakka sillä on ollut taipumusta vetää kivoja rodeoita. Tämä tamma osaa pukittaa ja jos kokematon ihminen pysyy sarjaloikissa mukana, niin hatun noston saa, Valkian pukeista kun tulee alas ne kokeneemmatkin ratsastajat. Tammalla on mukavan tasaiset liikkeet, joissa on todella ihana istua, näyttävyyttä niissä ei niinkään ole tavallista pulliaista enempää, muttei tamma myöskään vain sipsuta. Valkian kanssa myös jonkun verran hypätään, se tekee tamman mielelle hyvää ja puomi/kavalettiharjoitukset auttavat tammaa hienosti myös liikkeiden lennokkuuden kanssa.

Valkialla on pakkomielle "hiipiä" lastaussilta ylös, se haistelee siltaa koko matkan ja huokaisee, joka kerta todella syvään selviydyttään sisälle kuljetusautoon/traileriin. Tamma on hyvin jännittynyt kisoissa aina alkuun, valmennuksiin tai klinikalle matkustaminen ei jännitä tammaa, mutta ksojen hälinä saa Valkian säpsymään olemattomia. Valkia ei tarvitse pitkää verryttelyä, oikeastaan taivuttelu ja läpiratsastus kaikissa askellajissa riittää. Se on kaikkein parhaimmillaan radalla, kun sillä on turhaakin energiaa, rataan tulee mukavaa särmää tällätavoin. Tamma pelkää ruusukkeita jonkun verran, mutta riittää jos sen silmän peittää, kun ruusuketta laittaa kiinni.

Sukutaulu ja -selvitys

i. VIR MVA Ch Jalmari Luned KTK I, SIH I, sh, vprt, 155 cm	ii. Sananlasku sh, prt, 159 cm	iii. Lounan Nisse
		iie. Pikku-Pirkko
	ie. Vinkas sh, vprt, 161 cm	iei. Vikkeri
		iee. Elviiri
e. Fiktion Veela SV I, sh, rt, 152 cm	ei. Tiitun Elmo KRJ II, KRL III, YLA2, sh, prt, 150 cm	eii. Tiitun Aarre
		eie. Kirstiina
	ee. Tiitun Vilima SLA II, YLA3, sh, rt, 153 cm	eei. Tiitun Jeremias
		eee. Tiitun Venla

Nuoruusvuosinaan maatilan työhevosena toiminut Lounan Nisse myytiin tavoitteelliselle kouluratsastajalle, joka sai esiin oriin piilevät kyvyt. Se kahmi lukuisia sijoituksia ja onkin nykyään kysytty jalostusori. Jälkeläisiä sillä on kuitenkin vain kuusi. Nisse on massiivisen kokoinen rautias, jonka otsassa oleva pieni tähti on haalistunut iän myötä. Tämä herrasmies ja hellyydenkipeä herra on kantakirjattu toisella palkinnolla.

Pienikokoisuutensa vuoksi tästä suomenhevostamma Pirkosta tulikin Pikku-Pirkko. Tämä hyvin hyvin tammamainen rouva on väriltään tummanrautias. Pirkko on menestynyt sekä koulu-, että esteratsastuksessa ja kuvankauniina käynyt monissa näyttelyissä sijoittuen useasti parhaimpien joukkoon.

Vikkerin kerrotaan olevan kuuma ratsu. Ketteryytensä ja nopeutensa ansiosta se kuitenkin menestyi hyvin kilpailu-urallaan. Se ei kieltänyt koskaan, mutta saattoi rynniä esteen läpi, mikäli vauhtia oli yltynyt liian kovaksi.

Yleisratsuna toimineen Elviirin lempipuuha oli tiputella pienemmät lapset selästään. Kokeneemmilla kujeileva Elviiri liikkui ajatuksen lailla, ei siis ihme, että tamma hallitsi lähiseudun koulu- ja estemestaruuksia huippuvuosinaan. Vielä vanhoina päivinä Elviiri opetettiin ajolle, jolloin se tarjosi ajeluita omistajansa kanssa muun muassa myyjäisissä.

Luonteellaan ja ulkonäöllään ihastuttanut Tiitun Aarre on maineikas kouluratsu. Se on kilpaillut menestyksekkäästi aina kansallisella tasolla asti ja ollut jo hyvin pitkään käytetty siitosori. Jälkeläisissä on lukuisia kouluradoilla menestyneitä hevosia, sekä muutama kenttäratsukin. Kaikenkaikkiaan Aarteella on kuutisenkymmentä jälkeläistä. Nykyään ikä alkaa jo painaa herraa ja se viettääkin hyvin ansaittuja eläkepäiviään.

Kirstiina tulee upeasta koulusuvusta, mutta itse se ei ole juurikaan kilpaillut, vaan on saanut olla jatkamassa sukuaan eteenpäin. Kahdella ensimmäisellä jälkeläisellä (Tiitun Elmolla ja Tiitun Auroralla) on jo omiakin jälkeläisiä. Kirstiinan kaikki neljä ensimmäistä varsaa ovat kasvaneet ja kehittyneet hienoiksi kouluratsuiksi ja viimeisin, joka on 2-vuotias, vaikuttaa erittäin lupaavalta. Kirstiina starttasi muutamissa kilpailuissa 4- ja 5-vuotiskausillaan.

Punarautias Tiitun Jeremias on tullut tutuksi kouluradoilta. Temperamenttinen ori on nuoresta pitäen ollut hankala käsitellä, mutta taitonsa se on totisesti kouluradoilla näyttänyt. Erityisesti sen liikkeet ovat ihastuttaneet katsojia. Pikkuhiljaa ori on siirtymässä täyspäiväiseksi siitosoriiksi ja sille onkin jo kovasti kysyntää.

Tiitun Venla on kilpaillut kouluratsastuksessa aluetasolla ja menestynytkin kohtalaisen hyvin. Luonteeltaan tamma on hyvin perus suomenhevonen ja väritykseltäänkin liinaharjainen rautias. Tällä hetkellä Venla toimii täysin siitostammana ja varsoja onkin tähän mennessä kertynyt viisi. Tamma alkaa kuitenkin olla jo varsin iäkäs, että ajatus viimeisen varsan teettämisestä alkaa olla ajankohtainen.