Champion
Cedion Faery Princess
KTK-III, Elite Performance Pony (Riding), Elite In-Hand Show Pony
| rotu, sukupuoli | walesinponi (welsh B), tamma |
|---|---|
| väri, säkäkorkeus | rautias, 134 cm |
| syntynyt | 01.10.2011, 102-vuotias |
| osaaminen | ko: Helppo B, re: 100 cm |
| rekisterinumero | VH11-022-0121 |
| SPC-tunnus | SPC-MR2-179 |
| kasvattaja | elen |
| omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Ipsu, Vibaja & IM 2008
| 25.04.2012 | KTK-III | 69 p. |
|---|---|---|
| 17 p. + 17 p. + 16 p. + 19 p. - Hyvä tammaleima ja rotutyyppi, ej hentoluiset - Hyvä ratsuponin rakenne, hyvät jalka-asennot, hieman vento selkä | ||
| 02.01.2017 | Elite Performance Pony (Riding) | |
| 14.05.2017 | Elite In-Hand Show Pony | |
| 01.01.2018 | Champion | |
Keijukaismainen Keiu viihtyy metsäpoluilla ja rakastaa vettä. Kuten keijuista on sanottu, myös Keiu on pääasiassa onnellinen oman tiensä kulkija, eikä muodosta vahvaa suhdetta ihmisiin. Toisinaan se keksii pieniä jekkuja ihmisten pään menoksi.
Sukuselvitys
| i. Cedion Fairy Lustre KTK-II wb, rt, 133 cm |
ii. Morte Darthur wb, rnkm, 133 cm | iii. Mordred Son wb, trt, 135 cm |
| iie. Eryl Rhifau wb, rnkm, 132 cm | ||
| ie. Princess Sparkle wb, rn, 134 cm | iei. Gramon BLI wb, 135 cm | |
| iee. Amplen Mild Poison wb, 132 cm | ||
| e. Sunrise's Harmonica KTK-I wb, km, 135 cm |
ei. Sunrise's Never Roguish KTK-II wb, km, 135 cm | eii. Rhodiamant VA wb, rnvkk, 135 cm |
| eie. Never Quake wb, rn, 132 cm | ||
| ee. Sunrise's Aurora Borealis KTK-III wb, rn, 134 cm | eei. Apple Tree's Andromeda wb, 135 cm | |
| eee. Blurry VA wb, trn, 135 cm |
Katso myös kattavampi sukutaulu! isälinja - Typhon Merlin emälinja - Burning Brighter
Jälkeläiset
1 kpl: 0 oria, 1 tamma
| tamma | Faerie | s. 04.05.2013 | sijoituksia ratsastuskilpailuista | isä Merrywood's Roquefort |
|---|
Kilpailutulokset
65 sijoitusta
29.12.2016 - Welshponien kilpailupäivä - 100 cm - Stall Sjöholma - 5/10
29.12.2016 - Welshponien kilpailupäivä - Helppo B - Stall Sjöholma - 12/18
30.03.2014 - Welsh Show - KK Bailador - Overall Supreme Ridden Champion I
27.03.2014 - Welsh Show - KK Bailador - Reserve Ridden Champion I
12.09.2012 - Welsh Show - KK Bailador - Overall Supreme Ridden Champion I
27.03.2012 - Welsh Show - Rhonwen - Ridden Champion I
26.03.2012 - Welsh Show - Rhonwen - Ridden Champion I
24.03.2012 - Welsh Show - Rhonwen - Ridden Champion I
13.03.2012 - Welsh Show - Welsh Pony Riders Club - Overall Supreme In-Hand Champion I
11.03.2012 - Welsh Show - Welsh Pony Riders Club - Reserve Ridden Champion I
17.02.2012 - Welsh Show - Lleuad Welsh - Reserve Ridden Champion I
15.02.2012 - Welsh Show - Lleuad Welsh - Reserve Ridden Champion I
Näyttelytulokset
15.10.2017 Adina, irtoSERT, tuom. Lissu T.
08.04.2017 Loitsulähde, irtoSERT, tuom. Kati
21.12.2011 KK Bailador, irtoSERT, päätuom. Isla P.
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
06.01.2017 - Estevalmennus, valmentajana Satu
Taikavoiman jälkeen vuorossa oli ponitamma Keiu, jonka kanssa treenasimme samoilla esteillä kuin aiemmassakin valmennuksessa, mutta hieman eri asioihin keskittyen. Pienestä koostaan huolimatta Milja kertoi rautiaan olevan varsinainen estetykki, joka innostuu korkeuksien noustessa - jolloin tiesin treenaavamme sen kanssa pikkuesteitä! Tekniikkaharjoitukset odottivat ratsukkoa joka alkuverrytteli kevyessä ravissa sekä laukassa hakien ponia sopivalle tuntumalle ja kuulolle.
Aiemmista sarjaesteistä muunsin pienikokoisia jumppasarjoja. Ensitöikseen ratsukko kuitenkin hyppäsi ristikoita sieltä täältä kenttää. Keiu vaikutti pirteältä ollessaan kuitenkin mukavasti alla. Puomeihin se kompasteli vähän väliä eikä ensimmäinen jumppis sujunut kovin mallikelpoisesti tamman osalta ainakaan, joten ei muuta kuin enemmän takaosaa alle ja laukkaa paremmaksi työstöllä.
Keiu hoiti lähestymiset hyvin eikä yrittänyt temppuilla esteiden kera. Tässä vaiheessa valmennusta koko meno alkoi näyttää paremmalta, ja Milja sai ottaa rennommin satulassa. Olin ujuttanut paljon puomeja esteiden väliin, muutamia innareja pitkälle sivulle sekä muuta puuhaa ratsukon aivoille. Koska olimme saaneet ponin selkää pyöreämmäksi, oli koko rautias paljon ryhdikkäämpi ja nätisti tuntumalla.
Kuten aiemmassakin valmennuksessa, laitoin ratsukon hyppäämään kentällä olevista esteistä kokoamaani rataa muutamaan otteeseen. Nyt myös korotin esteitä lähemmäs Keiun kisakorkeutta. Okserille lähestyminen oli kehno - pitkän välimatkan takaa, jo todella kaukaa tamma lähti kiemurtelemaan kaataen lopulta lähes koko esteen, ja tämän yli Milja vielä viimeisenä usutti Keiun hyppäämään, tällä kertaa hyvin tuloksin. Tyytyväisenä lopputulokseen annoin Miljan verrytellä ponin itsenäisesti suurien urien sekä kiemuroiden kera.
03.01.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe
Violan jälkeen valmennuspäiväni Fiktiossa muuttuikin hieman tavanomaisesta suomenhevosten valmentamisesta, kun Milja talutti talliin welshtamma Keiun. Miljan alkaessa varustaa tammaa minä lähdin maneesiin rakentamaan esteitä valmiiksi. Alkuvalmennuksesta hypättäisiin pariin otteeseen tehtävää, jossa oli ensin pieni kavaletti ja siitä suoraan hyppy vähän isommalle pystylle, tämä toimisi siis verkkana. Lisäksi olin suunnitellut viiden esteen viuhkaa sekä muutamia erilaisia sarjoja, joilla sekä hevonen että ratsastaja saisivat keskittyä kunnolla.
Saatuani esteet valmiiksi Milja talutti juuri Keiua maneesiin. Nainen nousi satulaan, ja lähti kävelemään ympäriinsä. Ennen varsinaisia esteitä verkaksi otettiin lähinnä erilaisia kaaria ja väistöjä. Pari kertaa ratsukko tuli myös ravissa viittä kavalettia, tämän tarkoituksena oli saada Keiua hereille ja ratsastajaa valmistautumaan esteisiin.
Verkkahyppyjä otettiin ensin ravissa niin, että laukka sai nousta heti kavaletin jälkeen. Keiu hyppäsi hyvällä tyylillä ja tasaisesti, mutta ei tehnyt yhtään enempää kuin oli tarvis. Hetken kuluttua Keiu sai kävellä hetken samalla, kun selitin Miljalle viuhka-tehtävän idean.
Viuhkan hyppääminen sujui yllättävänkin hyvin alusta saakka, sillä Keiu kuunteli hyvin ratsastajaa. Se ei lähtenyt ajautumaan esteiden ulkoreunaa kohti, vaan hyppäsi kiltisti keskeltä ratsastajan pitäessä ulkopohkeensa napakkana. Esteet myös korottuivat ulkoreunaa kohti joten taisi olla ihan ymmärrettävää, että Keiu hyppäsi ne enemmän kuin mielellään vähän matalammasta kohdasta.
Lopuksi hypättiin vielä paria erilaista sarjaa, jotka koostuivat muun muassa ristikoista, pystyistä, oksereista ja puomeista. Vaikka olin tehnyt tehtävistä haastavia esimerkiksi etäisyyksien takia (normaalisti kolmen laukan väliin piti mahduttaa niin monta askelta kuin mahtui ja niin edelleen), Milja ja Keiu suoriutuivat sarjoista hyvin.