Ira Wv

18-vuotias holsteininhevostamma,
syntynyt 23.03.2013.
Ruunikonkimo (Ee/Aa/Gg).
170 cm korkea.
Koulutukseltaan tällä hetkellä Helppo B (ko), 100 cm (re), 70 cm (me).
Kilpailee esteratsastuksessa.
Rekisterinumero VH16-044-0071.
Kasvattanut Westveil Estate
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. Fatal Mistake
XX, m, 170 cm
ii. Easy Occult
XX, m, 175 cm
ie. FalseProphet
XX, rn, 167 cm
e. Covera MW
HOL, rnkm, 167 cm
ei. Veran LH
WÜRTT, rn, 164 cm
ee. RGE Cordoba WPE
HOL, km, 170 cm

"Pistä se portti kiinni!" huuto kaikuu pitkin maneesia kun saan karjaistua komean keuhkot tyhjänneen ilmalennon jälkeen varoituksen estetreenejä seuraamassa olleelle kaverille. Ira kiitää pukkilaukkaa jalustimet kylkiä vasten heiluen ja välillä hyppää ilmeisesti huvin vuoksi jonkin maneesiin meidän treenejämme varten pystytetyistä esteistä. Tömistelen hiekkaa pois vaatteistani ja mietin mitä ihmettä taas tapahtui. Kimo holsteintamma laukkaa suoraan kohti minua ja päättääkin tehdä äkkijarrutuksen kohdallani. Ikäväkseni tippumisesta hidastuneiden refleksieni myötä Iran myöhäiseksi jäänyt jarrutus kaataa minut taas kumoon ja pohdin maassa maatessani etten enään ikinä kiipeä tuon otuksen selkään.

Ira on Mandelbacken oma pikkuhirviö. Tamma on kyllä yleisesti ottaen kiltti kuin mikä, mutta käsiteltäessa ja ratsastettaessa se on suoraan sanottuna kamala. Tuskinpa Iraa olisi edes ostettu meille jos olisimme olleet tarpeeksi viisaita käydäksemme koeratsastamassa tamman. Kasvattaja kyllä varoitteli tamman olevan omalaatuinen, mutta viittasimme sille kinnasta. Onhan meillä ennenkin ollut erikoisia hevosia, kyllä me yksi Ira kesytetään, tai ainakin kestetään. Silloin emme tienneetkään millaisen hevosen tulimmekaan Amerikasta ostaneeksi.

Suitset päähän ja satulan selkäänsä saatuaan ruutitynnyriksi muuttunut Ira on vain kokeneiden ratsastajien käytössä. Tamman selkään ei voisi kuvitellakaan päästävänsä ketään, joka ei ole täysin varma siitä miten toimia herkästi kuumuvan ja aina sekoilevan hevosen kanssa. Ira on kuin sähikäinen ja hyppää kyllä esteen kuin esteen, ihan sama kuinka korkea se on niin yli mennään. Tai ainakin yritetään, ja näistä villieläinten loikista johtuen sieltä selästä yleensä lennetäänkin alas kuin leppäkeihäs. Ira on hankala hallita ja sen kanssa saakin käyttää niin ääntä kuin istuntaa apuna tamman rauhoittamiseen. Ira on vaikea saada takaisin hanskaan kun sen on annettu kuumua liikaa, eikä sen jälkeen enään ratsastuksesta tule yhtään mitään. Kilpailupaikoilla tamma on aivan holtiton ja sen kanssa tehdäänkin aina mahdollisimman lyhyt verryttely selästä käsin ennen radan ratsastamista. Radan jälkeen hypätään suoraan selästä pois ja tamma jäähdytellään taluttaen. Juoksutuksessa tamma kuumuu uusilla paikoilla liikaa.

Saavutukset

10.04.2016 All-Sim Evaluation
Conformation: 14, Type: 11, Walk In-Hand: 4, Swing & Elasticity of Gaits: 10, Correctness of Gaits: 19, Overall Impression: 5
Grand Total: 63% Premier

20.10.2016 Kantakirjaus
16 p. + 16 p. + 17 p. + 17 p.
Yhteensä: 66 p. KTK-III

26.04.2018 Champion-arvonimi

06.09.2018 3 Star Prospect (973 p.)

Jälkeläisinfo

Ira on varsonut kolmesti

Kilpailuhistoria

32 starttia, joista 9 sijoitusta.

  • 06.04.2018 ERJ Mandelbacke 100 cm - 7/25
  • 31.03.2018 ERJ-Cup Harmony Sporthorses 100 cm - 168/180
  • 24.02.2018 ERJ Mandelbacke 100 cm - 7/10
  • 15.02.2018 ERJ Adina 100 cm - 23/40
  • 13.01.2018 ERJ Vindhani 100 cm - 24/25
  • 21.12.2017 ERJ Hirttivaara 100 cm (Joululoikka 2017) - 23/34
  • 25.09.2017 ERJ Adina 100 cm - 4/25
  • 11.09.2017 ERJ Team J&K 100 cm - 8/30
  • 03.09.2017 ERJ Mandelbacke 100 cm - 12/15
  • 11.07.2017 ERJ Ketola 100 cm - 12/18
  • 30.03.2017 ERJ-Cup KK Bailador 100 cm - 81/151
  • 26.03.2017 ERJ Jukola 100 cm - 31/31
  • 06.03.2017 ERJ Ruunilan ratsutila 100 cm - 9/16
  • 06.03.2017 ERJ Ruunilan ratsutila 90 cm - 6/16
  • 28.02.2017 ERJ-Cup Hukkapuro 100 cm - 127/237
  • 22.01.2017 ERJ Mandelbacke 90 cm - 12/21
  • 21.01.2017 ERJ Mandelbacke 90 cm - 3/21
  • 17.01.2017 ERJ Ratapihan Ratsutalli 90 cm - 22/27
  • 16.01.2017 ERJ Ratapihan Ratsutalli 90 cm - 21/27
  • 15.01.2017 ERJ Ratapihan Ratsutalli 90 cm - 3/27
  • 20.12.2016 Kuuramaan hevostalli 60-70 cm - 2/3 (tarina, lisätiedot)
  • 18.12.2016 Kaislarannan talli 80 cm - 1/4 (tarina, lisätiedot)
  • 18.12.2016 Royal Gear 70-80 cm - 2/8
  • 30.11.2016 ERJ Kilpakeskus Chermia 90 cm - 10/23
  • 29.10.2016 ERJ Stall Sjöholma 80 cm - 1/5 (tarina, lisätiedot)
  • 23.10.2016 ERJ Phoenix Warmbloods 80 cm - 8/10
  • 25.09.2016 ERJ Mandelbacke 80 cm - 11/20
  • 24.09.2016 ERJ Mandelbacke 80 cm - 2/20
  • 23.09.2016 ERJ Mandelbacke 80 cm - 9/20
  • 07.07.2016 ERJ Silver Moon 50 cm - 1/2
  • 03.07.2016 ERJ Mandelbacke 60-70 cm - 4/8
  • 02.07.2016 ERJ Mandelbacke 60-70 cm - 2/8
  • 01.07.2016 ERJ Mandelbacke 60-70 cm - 4/8

Näyttelytulokset

3 irtoSERT, 1 sertin arvoinen

  • 28.02.2018 NJ Adina (Jannica) - irtoSERT
  • 02.04.2017 NJ Mandelbacke (Vibaja) - irtoSERT
  • 22.11.2016 NJ Oakhill (Jannica) - sertin arvoinen
  • 11.09.2016 NJ Mandelbacke (Siiri K.) - irtoSERT
  • 01.07.2016 VSN (dookie) - 10/12 (3½-4-3½-4-3½-4-4-3½-3½-3½=37p)

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 6 » Hieroja tuli hoitamaan Polluxia, Hiiskattia, Iraa, Acapulcoa ja Chiroa

"Inga tulee tänään, älä vie Polluxia, Hiiskattia, Iraa, Pulkkaa tai Chiroa ulos" huusin Miljalle tallitöiden lomasta. "Ootko ihan varma, että Inga jaksaa hoitaa ne kaikki?" Milja ei selkeästikään ollut pitänyt korviaan auki kun olin kertonut hänelle viime viikolla innosta hyppien Ruotsin parhaimmaksi hevoshierojaksi tituleeratun Ingan olevan tulossa Ahvenanmaalle, vihdoin ja viimein. Olin muutaman muun tallinomistajan kanssa yrittänyt houkutella naista meidän saaripahaselle käymään jo kuukausien ajan. Ja vihdoin hän oli suostunut! "Ainiin, ja Bert tulee myös, sillä on niitä welshponeja." Olimme joutuneet pyytämään Bertin luoksemme toimimaan tulkkina varmuuden vuoksi. Vaikka kaikkihan me puhuimme englantia, mutta samalla saisin hyvän syyn keskustella Bertin kanssa Wendille suunnittelemistani oreista.

Kahvittelujen jälkeen Inga ryhtyikin heti työn touhuun, päädyimme aloittamaan kaikkein hankalimmasta tapauksesta, Irasta. Ira on aina ollut kammottava ja hankala hevonen, mutta nyt siitä oli tullut oikein erityisen kamala. Inga vilkaisi Iraan ja totesi samantien tamman olevan todella pahasti jumissa kaularangan alueelta, mahdollisesti muualtakin. Olimme ottaneet Iran käytävälle kahden ketjun väliin seisomaan kuolaimet suussa, ja siltikin jouduimme Miljan kanssa pitämään tammaa aloillaan, jotta Inga saisi tehtyä työnsä edes suhteellisen rauhassa. Bert ja Inga vaihtoivat katseita toistensa kanssa ja tajusin heti, että Iran kanssa tulisi kestämään kauan. "Haluaisin kokeilla Iraan TENS-hoitoa, uskoisin siitä olevan hyötyä tamman kanssa." Inga hyppäsi alas jakkaralta ja suuntasi jo autollensa hakemaan varusteita ennenkuin ehdimme edes vastata. "Tottakai, saat vapaat kädet hoitaa juuri niinkuin parhaaksi näet", totesimme Miljan kanssa heikkoa ruotsia vääntäen. Bertiä ja Ingaa nauratti ja Bert korjasi sanojamme oikeaan muotoon. Ira oli pikkuhiljaa alkanut rentoutua ja oli selkeästi paremmalla tuulella. Miljan jäädessä pitämään Irasta kiinni suuntasin hakemaan seuraavaa uhria, Kipan pikimustaa varsaa, Hiiskattia.

Hiiskatti, tuttavallisemmin Hiisi, olikin tänään hyvällä tuulella, ja yllätyksekseni suostui muitta mutkitta seuraamaan minua karsinasta ulos. Pistin Hiisin ketjuihin kiinni reilusti Iran taakse. Hiisi olisi kovasti tahtonut mennä tekemään tarkempaa tuttavuutta ihanan Iran takapuolen kanssa ja päästikin ilmoille huvittavan kuuluisan hörinän, hirnahduksen ja kiljaisun sekoituksen. "Tämähän on vielä ihan varsa", Bert naureskeli Hiisin käytökselle ja olemukselle, tottahan hän puhui. Hiisistä ei varmaan koskaan kasva aikuista, se luultavasti tulisi aina olemaan leikkisä ori varsan mielellä ja uteliaisuudella. Milja oli taluttanut Iran takaisin karsinaansa ja tuli seuraksemme katsomaan Hiisin hierontaa. "Vitsit mä kyllä tykkään tästä, se on saanut ulkonäöllisesti molempien vanhempiensa parhaat puolet." Milja on aivan heikkona suomenhevosiin eikä omat kasvattimme tietenkään tehneet poikkeusta Miljan rakkauteen suomenhevosia kohtaan. Välillä luulen hänen tykkäävän niistä paljon enemmän kuin puoliverisistämme, onneksi meillä on ainakin toistaiseksi vielä puokkivalta. Hiisillä ei ollut juurikaan jumeja ja se nautti täysin rinnoin Ingan kosketuksesta. Ori alkoi jopa nukkumaan hieronnan loppupuolella.

"Vau, kukas se tämä on?" Bert kysyy iso hymy kasvoillansa. "Tää on meidän kasvatti, Pollux, se ei kyllä saanut nimeään sen kirjakerhon mukaan. Pollux on ollut vähän piilossa, se oli niin hidas kehittymään ja halusimme pitää sen isoveljeä Pulkkaa enemmän esillä mainonnassa. Tää on muuten sen meidän hirvittävän kimon tamman varsa, ei uskois vai mitä?" Bert myhäilee Miljan vastaukselle ja pohtii ääneen josko Pollux joku päivä soveltuisi jonkun hänen welshinsä astumiseen. "Varo varpaita!"" varoitukseni kajahtaa ilmoille liian myöhään, Pollux on jo astunut Miljan varpaille. "Miten sä et vieläkään osaa varoa sitä, se on tehny ton sulle varmaan kaks sataa kertaa." Milja porhaltaa toimistoomme laittamaan varpaillensa kylmää ja Pollux jää minun ja Bertin vahdittavaksi Ingan hieroessa oria. Polluxilta löytyy jumit ristiluun ja lannerangan alueelta ja saamme Ingalta kattavat liikutusohjeet Polluxia varten. Aloitamme harjoitukset heti huomenna, tänään ori saa liikkua vapaasti tarhassa. Pollux ei rentoutunut Hiisin kaltaisesti, mutta sitäkin selkeästi hieronta auttoi. Hieronnan päätteeksi en malttanut olla antamatta Polluxille muutamaa sokeripalaa.

"Eikö teillä oo muita kuin kimoja puoliverisiä?" Inga naureskelee kun Milja tulee Acapulcon kanssa karsinasta käytävälle. "Tää on Polluxin velipuoli, Iran esikoinen. Meidän hieno ja lupaava jalostusori Acapulco, tuttavallisemmin ihan vaan Pulkka", vastaan sekä Bertille että Ingalle. "Joudunkohan mä tällekin tuoda jonkun meidän welsheistä, tytär tarttis kyllä vähän ketterämmän kilpaponin", Bert pohdiskelee taas, meitähän se ei haittaisi yhtään. Bert kasvattaa sekä Ruotsin että Suomen mittakaavalla laadukkaita welshponeja niin käyttöön kuin näyttöön. Vaaditaan sekä minun että Miljan kekseliäisyys ja voima saada Pulkka asettumaan ketjujen väliin ja pysymään paikallaan, jotta Inga pääsee työskentelemään. Pulkka on liikkellä non stop ja pitää mainettansa yllä taas kerran. Ori ei malta seistä aloillansa ja steppailee sen minkä ehtii. Haen tupon heinää orin nenän eteen ja saan sen pysymään paikallaan sen verran, että Inga pääsee käymään orin läpi. "Tältä ei kyllä löydy yhden yhtä jumia, kummallinen hevonen, ja tekö vielä kisaatte esteitä tällä?" Inga on yllättynyt Pulkan hienosta lihaskunnosta ja kehuu tekemäämme työtä.

Ikuisuudelta tuntunut päivä ei ole vielä ohi ja haemme vielä viimeisimpänä Chiron hierottavaksi. Chiro nauttii saamastaan huomiosta, peräti neljä ihmistä vain hänen ympärillänsä. Chirolla alkaa välittömästi silmät sulkeutumaan ja pää laskeutumaan orin silminnähden nauttiessa käsittelystä. Chirolla on pientä jumitusta siellä täällä, ei mitään vakavaa ja saamme Chiroakin varten kattavat liikutusohjeet, aloitamme heti huomenna kattavalla juoksutuksella.

Päivä saatiin kunnialla vietyä loppuun ja rutkasti köyhempinä, mutta kokemusta rikkaampina hyvästelimme Ingan ja Bertin heidän matkatessaan seuraavaa tallia kohti.

2017

Viikko 11 » Orivalintoja ja uusia hevosia

Tänä viikonloppuna on tapahtunut vaikka mitä! Itse olen ollut viettämässä keväistä viikonloppua mökillä Manner-Suomessa Katin pitäessa Mantsua pystyssä. Siitä huolimatta olemme saaneet vietyä eteenpäin astutussuunnitelmia. Lauantaina lyötiin lukkoon Iran, Trishin ja Zirillan orivalinnat. Iran tuleva sulhanen on Viisikossa asuva suomalainen puoliveriori, Shadow's Plan B! -nimeltään. Lyhyemmin Patuna tunnettu herra on ratsuna yritteliäs ja virkeä, mutta muuten käsitellessä rauhallinen kaveri. Toivottavasti siis emme saisi ainakaan taas yhtä uutta pikkuhirviötä.

Trishille valikoitui vähän eksoottisempi herra, norjalainen puoliverinen Rørik Prime. Prime Sporthorsesin kasvattaman ja omistaman kenttäorin kerrotaan olevan hieman hömelö. Se on osavaa rata- ja maastoesteillä, mutta kouluratsastus ei sitä oikein kiinnosta. Koulupuoli on myös Trishin heikkous, joten siinä mielessä valinta ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta eikös se mennyt jotenkin niin, että kaksi miinusta on plussa?

Zirillan varsalle taitaakin olla suurimmat haaveet ja odotukset, ainakin Katilla. Varsalle on nimittäin jo nimikin mietittynä ja se ei orille sovi (tiedoksi vaan varsa, että olekin sitten tamma). Oreja selaillessa tuli todettua, että nimeä ei saisi missään tapauksessa keksiä etukäteen, sillä meillä varsat nimetään jollain tapaa isän mukaan. Ei nimittäin kovin montaa sopivaa vaihtoehtoa löytynyt, jonka nimi olisi alkanut V-kirjaimella. Lopulta päätimme tässä kohtaa käyttää jo jonkin aikaa mielessä olleen ranskalaisori Verdot du Rochin. Näiden kahden jälkeläinen tulee muuten olemaan Mantsun ensimmäinen kouluvarsa.

Sunnuntaiaamuni alkoi mukavalla viestillä: "Katos kuka löyty Kipan karsinasta tänä aamuna", luki viestissä, jonka mukaan Kati oli myös liittänyt kuvan söpösta varsasta. "Eikä, ihana! Mä arvasin, että se varsoo tietysti heti kun mä oon pois!" vastasin salamana. Yhtäkkiä tulikin jostain syystä kova ikävä takaisin Mantsuun. Kati laittoi sitten vielä: "Ihan kiva se mun ajatus et laitetaan kaikki tallin estetammat Pulkalla. Meil on yks. Mietin eilen et pitäskö ostaa estetamma." Se olisikin varsin fiksua, sillä tuo yksi ainoa estetamma sattui olemaan myös Pulkan emä... Viestittelin takaisin, että jos joku kiva tulee vastaan, niin ostakoon pois. Tässä välissä keskustelu siirtyi Katin Virossa asuvaan tammaan, Tripiaan. Kati harmitteli, ettei ollut teettänyt sille vielä yhtäkään varsaa. Niinpä ehdotin, josko "liisattaisiin" se Mantsuun ja astutettaisiin Pulkalla. Koska Kati oli itse ajatellut juuri samaa asiaa, se asia oli sillä päätetty.

Uuden estetamman ostamisen kanssa Kati oli ryhtynyt heti tuumasta toimeen. Ei mennyt siis kovinkaan kauaa, kun sain jo muutaman linkin myynti-ilmoituksiin. Sieltä molempia miellytti erityisesti siro rautias tamma Esprit Fall ja siitä loppujen lopuksi jätettiinkin tarjous. Vielä saman päivän aikana selvisi, että tamma muuttaa Mantsuun! Käymme hakemassa sen Alankomaista parin päivän päästä, sillä tamma on jo hiljattain vieroitettu emästään.

Illalla oli mukavaa palata Mantsuun, kun tiesi mitä kaikkea kivaa on tulossa ja varsinkin siksi, että siellä odotti ihana suokkivarsa.

2016

Viikko 51 » Hyppy Jouluun! -tapahtuma Kuuramaan hevostallilla

Kati osallistui Iran, Kipan ja Trishin kanssa Kuuramaassa järjestettyyn Hyppy Jouluun! -tapahtumaan, jossa oli viisi eritasoista esteluokkaa. Tapahtuma oli samalla hyväntekeväisyystempaus, sillä kilpailujen tuotto annettiin lyhentämättömänä vähävaraisille perheille. Osallistujamäärä oli pieni, mutta päivä sitäkin hauskempi!

Tehtävänanto: Kilpailuissa oli seitsemän aihevaihtoehtoa, joista Iran tuotoksessa on käytetty seuraavaa: 2. Kirjoita hevosellesi jouluruno

Lumi hiljaa taivaalta alas valelee,
Ratsuni lumivalkea palelee.

"Ei oo pitkä matka enää" rohkaistavasti Iralle lausun,
saan vastaukseksi pelkän silmienpyöräytyksen ja mulkaisun.

Tallipihassa on harvinaisen rauhallista,
Ira haaveilee loppumattomasta kaurakauhallisesta.

Tallissa parhaillaan ruokatarjoilu ja kohina käy,
Iran kauranrouskutukselle ei loppua näy.

Viikko 50 » Kaisliksen pikkujoulut 2016

Pikkujouluja vietetään vähän joka tallilla ja koska Mantsussa ne jäivät tällä kertaa väliin, onkin ollut mukavaa kierrellä tutustumassa erilaisiin talleihin. Tällä kertaa suuntana oli Kaislarannan talli, jossa järjestettiin pikkujoulut estekilpailuiden merkeissä. Kati osallistui kisoihin Sandran, Kipan, Iran ja Trishin kanssa.

Tehtävänanto: Ratsusi on tänään kaikista asioista eri mieltä kanssasi ja rata ei suju ollenkaan niinkuin strömssöössä. Miten rata lopulta meni ja mikä meni vikaan? Kirjoita n. 100-200 sanan tarina. Tarinassa esiinnyttävä ainakin kerran sanat joulupukki, manteli, lahja ja tuhma. Sanoja saa taivuttaa!

"Perhanan lahjaton koni!" kirosin mielessäni samalla kun syljeskelin hiekkaa ulos suustani. Mantelimäen Ira, oma ihana esteratsuni, oli taas singonnut minut alas selästään kesken esteradan. Viimeisellä okserilla Ira oli huomannut katsomossa liikkuvan joulupukin asuun sonnustautuneen henkilön. Olin jo valmistautunut hyppyyn kun tamma yhtäkkiä vaihtoikin mielensä ja heitti minut esteen sekaan, itse laukaten kentän toiseen päähän. Onneksi se sentään oli pysähtynyt sokeria tarjonneen toimihenkilön luokse, eikä jatkanut tuhmana päätöntä juoksenteluansa. Nousin uudestaan tamman selkään ja hyppäsin vielä verryttelyssä muutaman kerran esteet kunnes huomasin katsomossa liikkuvan useammankin henkilön jotka olivat pukeutuneet joulupukeiksi. Ennen kuin Ira ehti asiaa huomata, olin jo laskeutunut selästä ja taluttanut tamman takaisin trailerillemme. Ensi vuonna me ei kyllä kisata joulukuussa...
Tuomarin kommentti: "Tuomarilla purskahti glögit rinnuksille jo parin ensimmäisen lauseen aikana, ja sehän on aina hyvä merkki..."

Viikko 43 » Estekilpailut Stall Sjöholmassa

Autuaan tietämättömänä tulevasta matkustin toista kertaa lyhyen ajan sisään Stall Sjöholmaan, tällä kertaa Iran ja Kipan kanssa. Luvassa oli estekilpailut, mutta päivän aikana ehti sattua ja tapahtua. Iran versio luettavissa alla, Kipan versio sen omilla sivuilla.

Tehtävänanto: Laadi ratsustasi vapaamuotoinen etsintäkuulutusilmoitus. Siitä on käytävä ilmi millaiseen kolttoseen se on syyllistynyt tai miksi se on pakosalla. Vapaamuotoinen toteutus joko kirjallisesti tai kuvana. Kuvatuotoksen kohdalla liitä osallistumiseen linkki toimivaan osoitteeseen.

OLETKO NÄHNYT TÄTÄ PIKKUHIRVIÖTÄ?

  • Lähestyttävä äärimmäisen varovasti (tai et pääse lähelle enää uudestaan)
  • Älä yritä käyttää porkkanoita tätä hevosta vastaan (tai sinulla ei ole enää sormia)
  • Älä missään nimessä nouse hevosen selkään, vaikka se onkin täydessä varustuksessa (tai löydät itsesi maasta, kuten allekirjoittanut)
  • Hevosen kiinnisaamiseen johtavat tiedot palkitaan asianmukaisesti (olet kenties pian uuden hevosen omistaja)
  • Kaikki yhteydenotot suoraan Miljalle (jotta Kati ei saa tietää, että olen kadottanut meidän hevosen)

Viikko 35 » Se on täällä!

Iran tiineyden toteamisen jälkeen päivät ovat suorastaan madelleet eteenpäin odotellessamme pienen varsan tuloa maailmaan. Iran käytös pysyi normaalina koko tiineyden ajan. Viimeiset pari viikkoa olemme tuijottaneet varsakameran ruutua, jos ei ole ollut muuta tekemistä. Ja välillä silloinkin, kun sitä on ollut.

Kuudelta aamulla herään tutun biisin säveliin, kun puhelin pärähtää soimaan. "Nyt se tapahtuu!", huutaa päivystysvuorossa ollut Kati luurin toisessa päässä niin, että korvissani soi. Olen hetkessä ylhäällä ja toisessa olen jo hyvää vauhtia matkalla talliin.

"Sä myöhästyit. Varsa tuli ulos sellasella vauhdilla, että se oli jo puoliks pihalla kun ite ehdin tähän", Kati totesi, kun kävelin käytävää pitkin Iran karsinan luo. "No hitsi. Mut ainakin ehdin näkemään sen ensiaskeleet, eikös?" Jännittyneenä kurkistin karsinaan. Siellä Iran vieressä makoili suloinen ruunikko orivarsa. "Voi miten ihana se on! Mitä luulet, tuleekohan siitä kimo?" "Kyllä mä uskon niin. Mä muuten keksin tälle jo nimenkin. Eiks M.B. Acapulco III oliskin täydellinen?" "No todellakin on!" totesin heti.

Noin puolen tunnin kuluttua varsa alkoi pyrkiä jaloilleen. Usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen se kuitenkin lopulta seisoi ylpeänä omilla jaloillaan. Ja pian se joi ahnaasti. "Pulkasta tulee kyllä varmasti hieno ori", totesin Katille katsellessamme suloista näkyä. "Täh, mikä Pulkka? Siksikö aattelit tätä kutsua?" "No en mä parempaakaan keksiny. Keksitkö ite?" Vielä hetken aikaa tuijotimme varsaa haltioituneina kuunnellen varsan maiskutusta ja muiden hevosten rouskutusta, kunnes totesimme, että oli aika ryhtyä päivän töihin.

Viikko 27 » Terveisiä Espanjasta

Otinpa sitten äkkilähdön Espanjaan. Mutta en suinkaan aurinkolomalle, vaan estekisoihin Iran ja Kipan kanssa. Ajattelin etukäteen, että Kipa on sielläpäin varmaan aika eksoottinen, mutta mitä vielä, Hervannan Oriaseman Ninnikin oli lähtenyt kisailemaan muutaman suokkinsa kanssa Espanjaan saakka. Siinä kanssakilpailijani kanssa jutellessa kävi ilmi, että tallilla, jossa kilpailut pidettiin, asui myös yksi musta suomenhevosori. Sitä ei hyppäämässä nähty, mutta äkkäsin sen seurailemasta menoa tarhan aitojen takaa.

Osallistujia kisoissa oli heikonlaisesti, joten ne olivat nopeasti ohi etenkin meidän osaltamme, sillä starttasin kahdessa ensimmäisessä luokassa. Ensin oli vuorossa Iran startti ja sillä oli kilpakumppaninaan vain suomenhevostamma. Ira oli tuttuun tapaan oikea ruutitynnyri ja vaati meikäläiseltä melkoisia ponnisteluja, että pysyin kyydissä niissä parissa isommassa loikassa. Puolen metrin esteet oli tammalle kuin lasten leikkiä, sen tiedosti neiti itsekin vähän liiankin hyvin. Puhdas rata kuitenkin tuli ja koska suokkiratsukolta putosi yksi puomi, meidät kuulutettiin luokan voittajiksi.

Hyvillä mielin jatkoin seuraavaan luokkaan. Nyt esteet olivat puoli metriä korkeampia, mutta ratsu edellistä 20 senttiä pienempi, mikä nauratti useampaakin katsojaa. Kieltämättä se oli omastakin mielestäni vähän hullunkurista, mutta onhan Ira kuitenkin vasta todella kokematon nelivuotias. Eiköhän senkin kanssa aikanaan päästä isommille radoille, ainakin se on osoittanut omaavansa hyvät hyppylahjat. Kipa sen sijaan on seitsemän ja kilpaillut jo hyvän aikaa. Tämänpäiväinen suoritus ei ihan nappiin mennyt, mutta sijoituimme kymmenen osallistujan luokassa viidenneksi. Meille tuli kolmanneksi viimeisellä esteellä pudotus, kun pidättelin tammaa vähän liikaa ja sitten ponnistuspaikka jäikin turhan lähelle estettä.

Oli hauska käydä tällaisella pikavisiitillä Espanjassa, mutta tuskin olen ihan heti lähdössä uudelleen. Hevoset kyllä olivat mukavan rauhallisia kotimatkan. Kilpailut ja kuumuus olivat väsyttäneet niitä sen verran paljon.

Viikko 27 » Ira kävi astutettavana

"Mulla ois teille yks vinkki jolla saatettaisiin saada Irasta maltillisempi kilparatsu, ette tuu kyllä tykkäämään mun ideasta." Tulen aina muistamaan sanat, jotka valmentajamme lausui minulle ja Miljalle päin persettä menneen estevalmennuksen jälkeen. Pyysimme valmentajaa kertomaan mikä tämä ehdotus oikein olisikaan, ja hämmästyksemme oli melkoinen kun kuulimme neuvon olevan Iran astuttaminen. "Mutta Ira on vasta nelivuotias ja ollaan just ehditty aloittamaan kisaura sen kanssa", yritin vängätä vastaan. "Ira on oikein sopivan ikäinen tekemään ekan varsansa nyt, ja vieroituksen ja kovan treenaamisen jälkeen se saattaa olla paljon parempi kisaratsu monen vuoden ajan".

Pohdimme asiaa Miljan kanssa kahden kuukauden ajan, kunnes meidän oli pakko tehdä päätöksemme, jos aikoisimme saada ensi vuodelle varsan. Milja oli nähnyt viimeisimmällä Suomen kisareissullansa upean swb-orin ja mainitsi orista minulle. Googletin heti orin tarkemmat tiedot ja otimme yhteyttä orin omistajaan. Muutamaa päivää myöhemmin kuskasimme Iran Keski-Suomeen astutettavaksi ja jätimme tamman Snillin väen riesaksi parin viikon ajaksi. Kun tamma oli todettu tiineeksi, kävimme hakemassa sen takaisin kotiin.

Viikko 18 » Irtohypytystä Hirttivaarassa

Vietin lauantaipäivän Iran kanssa Hirttivaarassa, jossa järjestettiin irtohypytystilaisuus 2-3-vuotiaille hevosille. Ennen varsinaista hypytystä saimme kävellä hyppykujan läpi, minkä aikana minua alkoi jo hirvittää se, että olin ilmoittanut esteiden maksimikorkeudeksi 130 senttiä. Tamma oli taas sellaisella riiviötuulella, että epäilin tulisiko tästä yhtään mitään. Tosin yleensä se on parhaimmillaan juuri isommilla esteillä.

Suorituksia kommentoinut Tinúvel onkin tiivistänyt tamma suorituksen hyvin muutamaan virkkeeseen: "Ira saapui maneesiin kunnon shown saattelemana. Sama riehunta jatkui myös ensimmäisillä hyppykerroilla ja kiinnioton tytöt selkeästi tutisivat kauhusta tamman kiitäessä heitä kohti täyttä pierupukkilaukkaa viimeiseltä esteeltä laskeutuessaan. Onnettomuuksilta kuitenkin vältyttiin, ja tammakin vilautteli estetykin kykyjään estekorkeuden kasvaessa sitä miellyttäväksi. Tammalla on selkeästi tapana ylihypätä ja ottaa riskejä lähestymisten kanssa. Käyntiä emme tänään juuri nähneet ja ravikin vaikutti erittäin kiireiseltä, laukka oli tasapainoista, mutta muuttui ajoittain silkaksi kaahotukseksi. Ira on selkeästi tempperamenttinen, mutta taitava tamma."

Viikko 14 » Kurakerroksen alta paljastuu...

Kimo pieni paholainen nimeltään Ira joutui tänään silmätikukseni eilisen huonosti sujuneen valmennuksen myötä. Tamma käyttäytyi kuin sika ja nauratti muita valmennukseen osallistuneita ratsukoita sinkoilemalla ympäri kenttää kuin raivohullu vasikka.

Tamma olikin saanut nauttia tänään vapaapäivästä tarhailemalla parhaan kaverinsa Trishin kanssa. Yhdessä ne olivatkin aikamoinen näky kun hain ne molemmat sisälle Trishin ratsastusta varten. Molemmat leidit olivat päättäneet nauttia pitkään jatkuneesta sateesta oikein olan takaa ja piehtaroineet itsensä turvasta häntään täyteen mutaa. Trishin puhdistamisen sain onneksi nakitettua sille tulevalle ratsastajalle, joten vaivanani olisi vain Iran puhdistaminen.

Tamma ei pahemmin nauttinut minun pestessä sitä haalealla vedellä ja yrittikin pyöriä pesukarsinassa kuin hyrrä. Molemmin puolin riimua asetetut ketjut onneksi estivät tämän ja Ira tyytyikin kiukkuisena polkemaan jalkaansa vasten betonilattiaa.

Saatuani pienen paholaisen pestyä ja kuivattua totesin sen harjan ja hännän tarvitsevan siistimistä. Eikun jakkara Iran kaulan viereen, veitsi käteen ja harjaa siistimään. Tammalle tulikin oikein komea polkkatukka ja leikkasinkin vielä saksilla sen otsatukan tasaiseksi. Onpahan seuraavilla valmennuksen katsojilla jotain muutakin naurettavaa kuin tamman sekoilu ja minun vieminen. Häntä lyheni myös muutamalla sentillä ja siitäkin tuli oikein kaunis kun intouduin suihkimaan hieman showshinea Iran häntään.