Gielas

Menehtyi tallipalossa 20-vuotiaana 8. helmikuuta 2019.

20-vuotias suomenhevostamma "Kipa",
syntynyt 15.05.2015.
Kulomusta (Ee/aa), ei merkkejä.
150 cm korkea.
Kapasiteetiltaan Helppo B (ko), 100 cm (re), 90 cm (me).
Kilpailee esteratsastuksessa.
Rekisterinumero VH16-018-0963.
Kasvattanut Heli Rautio
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. Jävri
prt, 153 cm
ii. Kiepin Temppu
rt, 152 cm
ie. Lovinoita
rt, 155 cm
e. Gämpa
m, 149 cm
ei. Erijoka
m, 154 cm
ee. Greta
m, 150 cm

Talvikarvainen pikimusta pikkutamma, ikäistään nuoremman näköinen ja huonossa kasvuvaiheessa. Siltikään en saanut silmiäni irti laitumella edestakaisin juoksevasta ja sydäntä särkevästi hirnuvasta tammasta. Olin ostanut Kipan sen suvun perusteella. Väri oli helpottanut päätöstäni ja tänään oli se päivä kun Kipa saapui Mandelbackeen. Tamma oli selvästi ihmeissään maisemanvaihdoksesta ja yritti etsiä tuttuja kavereita katseellaan. En tiedä oliko hölmöä hommata ensimmäinen hevonen Mandelbackeen ja pitää sitä ihan yksin. Toivottavasti tamma rauhoittuisi pian.

Kasvettuaan aikuiseksi ja käytyään läpi ratsujen ala-asteen on Kipa osoittautunut erinomaiseksi ostokseksi. Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui kaunis tamma. Talvikarvassa Kipa näyttää kyllä vieläkin aika mielenkiintoiselta, mutta sen muutaman kuukauden vuodesta mitä se on lyhyessä, kiiltävässä kesäkarvassa on se oikea kaunotar. Luonteeltaan tamma on hieman eläväisempi kuin olisin halunnut ja toiveistani huolimatta se ei vieläkään ole rauhoittunut. Kipa on luonteeltaan aikamoinen sähikäinen. Kun jotain tapahtuu, niin Kipa on ensimmäisenä silmänvalkuaiset vilkkuen ja korvat propelleina pyörien paikalla. Kipa rauhoittuu yhtä nopeasti kuin alkaa sekoilemaan. Vaikka Kipa yleensä pysyykin käsissä, niin sen kanssa toimiessa saa olla äärimmäisen tarkkana. Kipa ei meinaan irti päästyään välttämättä anna kiinni ennen kuin kuulee ämpäristä kauran ropinan.

Ratsastettaessa tamman sähäkkyys on osoittautunut hyväksi elementiksi, tamma ampuu herkästi eteenpäin ja ottaakin varaslähdön esteillä jos ratsastaja sen mahdollistaa. Kipa on kouluratsuna yllättävän helppo, sitä ei tarvitse patistaa pohkeella eteen. Pelkkä istunta ja kevyt myötääminen riittää ja tamma pistää töppöstä toisen eteen. Kipan kanssa on turha lähteä yksin maastoon, eikä se sen paremmin käy johtohevoseksikaan sinne. Rauhallisten hevosten kanssa Kipan kanssa maastoilu sujuu, mutta aukeilla alueilla sille ei kannata antaa hanaa tai ratsastaja löytää itsensä hyvin herkästi kyntämästä maata. Kilpailupaikoilla Kipa käyttäytyy niin kuin kotonakin, sähiköisi paikasta toiseen jos sille antaisi luvan tehdä niin.

Saavutukset

10.04.2016 All-Sim Evaluation
Conformation: 14, Type: 13, Walk In-Hand: 6, Swing & Elasticity of Gaits: 10, Correctness of Gaits: 16, Overall Impression: 9
Grand Total: 68% Premier

30.11.2016 Kantakirjaus
16 p. + 17 p. + 15 p. + 17 p.
Yhteensä: 65 p. KTK-III R-suunta

20.07.2018 Suomenhevosten laatuarvostelu
12 p. (3+3+3+3) + 19 p. + 25 p. + 8,5 p. + 20 p.
Yhteensä: 84,5 p. SLA-II

30.08.2018 Yleislaatuarvostelu
28,5 p. (15+13,5) + 22 p. (13+9) + 19 p. + 17 p. + 3 p.
Yhteensä: 89,5 p. YLA2
"Erittäin mielenkiintoinen, kauniisti kirjoitettu ja kuvilla kevennetty päiväkirja!"

06.09.2018 3 Star Prospect (1046 p.)

Laajempi sukututkimus

Kipan lähisuku on kotoisin Pohjois-Suomesta, tarkemmin Lapista. Isän puolen sukulaiset ovat eteläisemmästä osasta, kun taas emä ja sen suku käsivarren suunnalta.

i. Pekka Hiltusella oli pieni lehmätila Kemijärven rannalla. Aivan rannan tuntumassa oli laidun, jossa laidunsi eräänä kesänä kaksi kantavaa suomenhevostammaa. Laidun ei päättynyt järveen, mutta aita oli niin lähellä vettä, että kunnolla kurkottamalla aidan raosta ylettyi juomaan. Toinen tammoista oli sitten eräänä kauniina kesäpäivänä asettunut veden ääreen varsomaan. Varsa oli jo hyvää vauhtia tulossa maailmaan, kun Pekka sattui vilkaisemaan tupansa ikkunasta ulos ja laitumelle. Pian tamma ponnistikin viimeisen kerran ja siinä samassa molskahti varsa järveen. Lopputulos olisi voinut olla toinen, mutta onneksi Pekka juoksi paikalle niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi ja sai pelastettua varsan. Niin oli saapunut maailmaan suomenhevosori Jävri.

Kommellukset sen elämässä eivät päättyneet tähän. Vuosien varrella niitä aiheutti seikka jos toinenkin, eikä ori itse ollut vähiten syyllinen. Se oli mm. oikea mestari karkailemaan. Sen kyvyt estehevosena huomattiin juuri tarhasta karkaamisen "ansiosta". Ei nimittäin ollut itsestään selvää, että siitä tulisi kilparatsu, saati että pysyisi orina. Vaikka Jävrin vanhemmat olivat hienoja hevosia, ei Pekka sitä tiennyt, kuinka olisikaan kun ei ollut hevosihminen. Suomenhevostammat olivat tulleet hänelle perintönä kaukaiselta sukulaiselta. Hän oli vain päättänyt pitää tammat ainakin siihen asti, että varsat syntyisivät. Tulevat varsatkin hän oli luvannut alustavasti tutulleen, joka piti naapuripaikkakunnalla ratsastuskoulua. Tämä tuttu oli kuitenkin perillä Jävrin suvusta ja nähdessään sen kyvyt, hän rehellisenä kaverina kehotti Pekkaa myymään sen johonkin tavoittellisempaan kotiin, sillä mitään virallisia sopimuksia ei oltu vielä tehty.

Niin Jävri sitten päätyi eräälle esteratsastajalle, joka oli juuri etsimässä uutta projektihevosta. Hänen kanssaan ori nousi lopulta jopa kansalliselle tasolle ja useampana vuotena peräkkäin ratsukko pärjäsi suomenhevosten estemestaruuksissa joko voittamalla tai sijoittumalla toiseksi. Ratsukantakirjaan Jävri hyväksyttiin 6-vuotiaana toisella palkinnolla ja kilpailutuloksien myötä se korottui aikanaan ykköseksi. Kisauransa aikana ori keskittyi pääasiassa kilpailemiseen, mutta muutamana vuotena se astui 3-6 tammaa. Kisauran päätyttyä tammoja sitten vieraili ahkerasti ja kaikenkaikkiaan varsoja syntyi kuutisenkymmentä. Jälkeläisiä on nähty paljon kilparadoilla ja monet ovat pärjänneet jo nuorien hevosten laatuarvosteluissa etenkin estekokeissa. Jävri menehtyi onnellisena 23 vuotta vanhana herrana.

ii. Aikansa tunnetuimpia suomenhevosoreja oleva Kiepin Temppu oli naistenmies. Sitä ei voinut olla näkemättä tai kuulematta, niin ahkerasti se keikaroi kaikille ja no, kaikelle. Oli siinä naurussa pidättelemistä, kun Temppu alkoi pöhisemään erään kisapaikan alueella olleelle hevosta esittävälle patsaalle. Kouluratsuna ori oli todella näyttävä tapaus, mutta osasipa se hypätä esteitäkin tyylikkäästi. Tammoja se ei voinut astua ollenkaan kesken kilpailukauden. Se nimittäin sekoitti Tempun pään ihan totaalisesti ja sitä virhettä ei haluttu enää ensimmäisen vuoden jälkeen toistaa. Mutta viimein kun ori tuli jalostuskäyttöön, se oli kuumaa kamaa. Tiinehtymisprosentti tosin jäi lopulta melko huonoksi, vain onnekkaimmat lopulta saivat varsan tästä komeasta orista. Siksi ns. huonompienkin tammojen varsoja myytiin siihen aikaan kovaan hintaan. Mutta hienoja hevosia niistäkin varsoista tuli. Aivan arvoistansa loppua Temppu ei saanut, sillä sen vei paha ähky orin ollessa 19-vuotias.

ie. Lovinoita oli kasvattajansa silmäterä. Ainakin siihen asti kunnes se epäonnistui totaalisesti raviradoilla. Lopulta kasvattaja päätti myydä 4-vuotiaan tamman, sillä hän katsoi ettei tammalle olisi sijaa edes hänen kasvatustoiminnassaan. Tammalle löytyi uusi omistaja, joka oli kiinnostunut tekemään siitä ratsun. Vaikeaa se ei ollut, sillä Noita oli nopea ja innokas oppimaan uutta. Se oli selkeästi kyllästynyt kiertämään samaa rataa yhdessä askellajissa, mutta nyt sen silmistä paistoi ilo. Tamma oli aivan rakastunut hyppäämiseen. 6-vuotiaana se starttasi ensimmäisissä kilpailuissaan ja voitti. Siitä alkoikin menestyksekäs kisaura, johon sisältyi niin este-, kuin koulukisoja. Parhaiten Noita kuitenkin pärjäsi esteillä. Mikä oli erikoista tamman omistajassa, oli se, että nainen oli 60-vuotias ostessaan Noidan. Tämä teräsmummo siis kilpaili tammalla vielä lähennellessään seitsemääkymmentä. Kun kunto ei enää lopulta kestänyt, jäi Noitakin pois kilparadoilta. Ennen omistajan äkillistä kuolemaa tamma ehti varsoa kolmesti. Lisäksi se oli kantavana. Naisella oli vain yksi kaukainen sukulainen, Pekka Hiltunen, jolle Noita, sekä sen 4-vuotias, myöskin kantavana ollut jälkeläinen päätyivät. Pekan luota tammat päätyivät myöhemmin ratsastuskoululle, jossa Noita vietti aikaansa laiduntaen ja opettaen nuoria heppahulluja hevosenhoidon saloihin. Siellä tamma menehtyi kunnioitettavassa 27 vuoden iässä.

e. Kaunis kuin kuva, sanottiin Gämpasta jo silloin kun tamma oli vain vajaan tunnin ikäinen. Se palkittiin jo varsana näyttelyissä I-palkinnoilla, ja tottuessaan olemaan kaiken keskipiste ja ihailujen kohde, siitä tuli melkoinen prinsessa. Gämpa oli suorastaan varsinainen mielensäpahoittaja ja sille ei tuntunut kelpaavan mikään. Ratsuna se oli erityisen herkkä ja jos ratsastaja vähääkään ärsytti, oli varmaa ettei tamma suostunut millään tapaa yhteistyöhön. Lopulta prinsessa kuitenkin löysi itselleen sielunkumppanin, jonka kanssa se suostui kilpailemaan esteradoilla. Ura loppui valitettavasti lyhyeen, sillä tamma teloi jalkansa hyvin mystisessä tapaturmassa. Todella harmillista, sillä Gämpa oli todella lahjakas, kun sattui olemaan sillä tuulella. Jalka kuntoutui kyllä, mutta ei sillä enää hypätä voinut. Niin tamma päätettiin astuttaa.

Ensimmäistä ja toista varsaansa kohtaan se oli todella omistushaluinen, eikä meinannut päästää ketään niiden lähelle. Kolmas varsa olikin sitten niin utelias, että seikkaili ties missä ja lopulta Gämpa joutui luovuttamaan. Seuraavien varsojen kanssa se osasikin ottaa rennommin ja myös sen oma elämänasenne oli muuttunut. Enää ei tarvinnut kaiken olla täydellistä. Gielas jäi emänsä seitsemänneksi ja samalla viimeiseksi jälkeläiseksi. Gämpa oli Kipan syntyessä melkein 17-vuotias. Loukkaantunut jalka oli tässä vaiheessa alkanut jo pahasti oireilla. Niinpä vieroitettuaan varsan päätti omistaja päästää tamman kivuistaan ja niin tämä kaunokainen nukahti ikuiseen uneen 17-vuotiaana. Jälkeläisilleen Gämpa on onnistunut periyttämään hyppylahjansa, jotka siltä itseltään jäivät hyödyntämättä.

ei. Kun Erijoka oli seitsemänvuotias, sattui todella ikävä onnettomuus. Ori oli matkalla omistajansa ja ratsastajansa kanssa kisoista kohti kotitallia, kun rekka törmäsi heihin. Kaikki menehtyivät välittömästi, sillä törmäys oli raju. Hevosmaailma menetti yhden lupaavista estesuomenhevosista. Erijokan kyvyt oli huomattu jo varsana, mutta täydellisesti sopiva ratsastaja sille löytyi vasta orin kääntyessä kuusivuotiaaksi. Vasta siinä vaiheessa se pääsi näyttämään kunnolla taitonsa kilparadoilla. Se oli kyllä kilpaillut jo aiemmin parinkin eri ratsastajan kanssa, mutta vasta viimeiseksi jääneenä vuotena ruusukkeita suorastaan sateli. Suomenhevosten estemestaruuksiin tai muihin isompiin kilpailuihin sillä ei ehditty osallistua lainkaan, mutta varmasti ori olisi pärjännyt. Erijoka oli kantakirjattu nelivuotiaana ja ollut siitoskäytössä kilpailu-uransa ohella, mikä oli onni, sillä se on onnistunut periyttämään hyppylahjojaan jälkeläisilleen. Viimeisenä kesänään se oli ehtinyt astua viisi tammaa, minkä lisäksi se oli ollut tarjolla siirtona. Eläviä varsoja syntyi seuraavana vuonna yksitoista kappaletta, joista yksi ikävä kyllä menehtyi kuukauden ikäisenä. Kaikenkaikkiaan Erijokalla on 35 jälkeläistä.

ee. Gretan kasvatti ruotsalaispariskunta, joka muutti Suomen Lappiin miehen jäätyä eläkkeelle. Rouva oli ollut "hevostyttö" koko ikänsä, mutta ensimmäisen oman hevosensa hän osti vasta Suomesta. Se oli Gretan emä, joka oli aiemmin toiminut teinitytön kilpahevosena. Tyttö oli muuttanut parempien mahdollisuuksien perässä ulkomaille ja myi tammansa ruotsalaisrouvalle harrastekäyttöön. Uusi omistaja uskaltautui muutaman vuoden päästä teettämään tammalle varsan, jonka hän nimesi Gretaksi. Greta asui 2-5-vuotiaana Ruotsissa pariskunnan sukulaistytön luona, mutta palasi sitten takaisin Suomeen ja myytiin eräälle suomenhevoskasvattajalle. Tamma oli kilpaillut jonkin verran naapurimaan puolella ja kilparadoille se pääsi hetkeksi myös kotimaassaan. Suuret ihmis- ja hevosvilinät eivät kuitenkaan olleet Gretan juttu, joten lopulta päätettiin suosiolla lopettaa ura siihen. Mutta siitostammana se oli erinomainen. Se kasvatti varsansa varmalla, mutta lempeällä otteella. Kaikenkaikkiaan se saattoi maailmaan kaksi ori- ja neljä tammavarsaa. Vihreämmille laitumille Greta laukkasi 18 vuoden iässä.

Jälkeläisinfo

Gielas on varsonut kolmesti

Kilpailuhistoria

63 starttia, joista 11 sijoituksia.

  • 13.01.2018 ERJ Vindhani 100 cm - 15/25
  • 21.12.2017 ERJ Hirttivaara 100 cm (Joululoikka 2017) - 16/34
  • 06.12.2017 ERJ Jukola 100 cm (SISU Battle) - 75/98
  • 25.09.2017 ERJ Adina 100 cm - 24/25
  • 11.09.2017 ERJ Team J&K 100 cm - 28/30
  • 03.09.2017 ERJ Mandelbacke 100 cm - 10/15
  • 11.07.2017 ERJ Ketola 100 cm - 6/18
  • 30.03.2017 ERJ-Cup KK Bailador 100 cm - 37/151
  • 30.03.2017 ERJ-Cup KK Bailador 90 cm - 110/166
  • 26.03.2017 ERJ Jukola 100 cm - 15/31
  • 28.02.2017 ERJ-Cup Hukkapuro 100 cm - 42/237
  • 28.02.2017 ERJ-Cup Hukkapuro 90 cm - 130/250
  • 22.01.2017 ERJ Mandelbacke 100 cm - 10/28
  • 21.01.2017 ERJ Mandelbacke 100 cm - 24/28
  • 18.01.2017 KRJ Virmaveden hevostila Helppo B - 1/19
  • 17.01.2017 ERJ Ratapihan Ratsutalli 100 cm - 10/27
  • 16.01.2017 ERJ Ratapihan Ratsutalli 100 cm - 19/27
  • 15.01.2017 ERJ Ratapihan Ratsutalli 100 cm - 26/27
  • 31.12.2016 ERJ-Cup Kuuralehdon hevostila 100 cm - 47/165
  • 31.12.2016 ERJ-Cup Kuuralehdon hevostila 90 cm - 53/154
  • 20.12.2016 Kuuramaan hevostalli 60-70 cm - 2/6 (tarina, lisätiedot)
  • 18.12.2016 Kaislarannan talli 60 cm - 3/5 (tarina, lisätiedot)
  • 18.12.2016 Royal Gear 90-100 cm - 1/9
  • 30.11.2016 ERJ Kilpakeskus Chermia 100 cm - 25/26
  • 30.11.2016 ERJ Kilpakeskus Chermia 90 cm - 3/23
  • 30.11.2016 ERJ-Cup Ventos 100 cm - 80/198
  • 30.11.2016 ERJ-Cup Ventos 90 cm - 72/175
  • 31.10.2016 ERJ-Cup Hortensia 100 cm - 155/248
  • 31.10.2016 ERJ-Cup Hortensia 90 cm - 58/189
  • 29.10.2016 ERJ Stall Sjöholma 100 cm - 3/5 (tarina, lisätiedot)
  • 23.10.2016 ERJ Phoenix Warmbloods 100 cm - 10/17
  • 30.09.2016 ERJ-Cup KK Bailador 100 cm - 41/161
  • 25.09.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 10/20
  • 25.09.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 12/20
  • 24.09.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 11/20
  • 24.09.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 3/20
  • 23.09.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 14/20
  • 23.09.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 1/20
  • 31.08.2016 ERJ-Cup Hukkapuro 100 cm - 12/189
  • 31.08.2016 ERJ Vähäpellon Ratsutila 100 cm - 13/30
  • 30.08.2016 ERJ Vähäpellon Ratsutila 100 cm - 13/30
  • 29.08.2016 ERJ Vähäpellon Ratsutila 100 cm - 3/30
  • 14.08.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 5/15
  • 14.08.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 3/10
  • 13.08.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 8/15
  • 13.08.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 8/10
  • 12.08.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 10/15
  • 12.08.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 4/10
  • 29.07.2016 ERJ Overload 100 cm - 14/40
  • 07.07.2016 ERJ Silver Moon 100 cm - 5/10
  • 03.07.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 7/25
  • 03.07.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 16/19
  • 02.07.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 2/25
  • 02.07.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 19/19
  • 01.07.2016 ERJ Mandelbacke 100 cm - 23/25
  • 01.07.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 13/19
  • 28.06.2016 ERJ Vivia Horses ratsastuskoulu 90 cm - 14/16
  • 22.05.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 16/25
  • 22.05.2016 ERJ Mandelbacke 80 cm - 3/29
  • 21.05.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 6/25
  • 21.05.2016 ERJ Mandelbacke 80 cm - 26/29
  • 20.05.2016 ERJ Mandelbacke 90 cm - 10/25
  • 20.05.2016 ERJ Mandelbacke 80 cm - 6/29

Näyttelytulokset

1 irtoSERT, 0 RCH

  • 31.08.2018 VSR Rotunäyttely (alaera) - 5/9, III-palk.
  • 30.06.2018 VSR Rotunäyttely (Sorel) - 7/8, III-palk.
  • 30.04.2018 VSR Rotunäyttely (dookie) - 7/9, III-palk.
  • 31.03.2018 Söpöysnäyttely Susiraja (Lissu T. ja narri) - 7/19 (KM: Pikkumusta)
  • 31.03.2018 VSR Rotunäyttely (Lissu T.) - 11/19, III-palk.
  • 15.01.2017 VSR Rotunäyttely (alaera) - 15/22, III-palk.
  • 30.10.2016 NJ Khimaira Stud (Zafiro) - 4/8, irtoSERT
  • 21.07.2016 NJ Susiraja (Jannica) - 12/12
  • 15.05.2016 VSN Hattuvaara (dookie) - 11/12 (3½-3½-4-4-3½-3½-4-3½-3½-4=37p)
  • 24.05.2016 NJ Scaon Sporthorses (Welby) - 8/12
  • 15.05.2016 NJ Mandelbacke (Siiri K.) - 11/12

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 41 » Perjantai kolmastoista

Olin ihan satavarma siitä, että Kipa tulee saamaan mustan varsan. En sano, että se olisi ollut jotenkin epäonnista saada kahdesta mustasta rautias varsa, sillä rautiaskin on aivan erinomainen väri. Mutta jotain tekemistä tällä perjantai kolmellatoista on ollut varmasti ollut asian kanssa. Eikä suinkaan geeneillä, heh.

Päivä ei onneksi vaikuttanut varsomisen sujuvuuteen, vaan kaikki meni oikein sulavasti. Onhan Kipakin jo vanha tekijä tämän ollessa sen kolmas varsa. Puoliverivarsojen jälkeen suokkivarsa tuntui kovin pieneltä. Varsinkin kun varsa on vielä "normaalia" suokkivarsaa pienempi. Epäilen vahvasti, että tämä pikkuneiti tulee jäämään ponimittaiseksi, sillä sen isä on pienhevonen ja Kipakin pienikokoinen. Aivan kuten jäi Kipan esikoinen Kummituskin, jolla on niin ikään pienhevosisä. Toivottavasti edes koon suhteen olen oikeassa.

Viikko 10 » Odottelua ja suunnittelua

Kipan laskettu aika lähestyy ja jännitys sen kun kasvaa. Tiineys on sujunut hyvin, vaikka ensin epäilimmekin oliko tamma kantavana lainkaan. Onneksi eläinlääkäri kävi vahvistamassa epäilykset turhaksi ja sen jälkeen vatsa onkin kasvanut hyvää tahtia. Varsan sukupuolesta on käyty kiivaita keskusteluja ja tällä hetkellä suurin osa on veikannut oria. Pian se nähdään osuuko arvaus oikeaan.

Tänään päätimme Katin kanssa, että Kipa astutetaan heti tilaisuuden tullen Pahuksella. Tätä vaihtoehtoa pohdittiin jo kauan ennen Kipan ensimmäistä astutusta, mutta se oli silloin lähinnä nopea heitto. Nyt ajatus on kuitenkin muhinut päässä ja yhtäkkiä se tuntuikin aivan loogiselta ratkaisulta. Voi kunpa aika kuluisi nopeammin ja saisimme molemmat nähdä molemmat varsat tässä ja nyt.

Viikko 3 » Askel kohti suurta haavetta

Olemme etsiskelleet Kipalle sopivaa oria jo melkeinpä siitä asti kun se meille tuli, mutta lähinnä laittaneet muistiin mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Tämän kuun alussa sitten kävin ihan tosissani läpi vahvimmat ehdokkaat, jonka jälkeen laitoin vielä Katille linkit orien kotisivuille, että hän saisi valita niistä oman suosikkinsa. No, kiireiden takia asia siirtyi ja siirtyi, kunnes eilen asia muistui mieleeni ja sain Katin vihdoin käymään ehdokkaat läpi. Niin lopulta molempia miellyttävä vaihtoehto löytyi kuin löytyikin. Minä otin samantien yhteyttä omistajaan ja sormet ristissä toivoin pikaista vastausta. Muutaman tunnin kuluttua Kahmon Suomenhevosten omistaja Siina Lapinoja palasi asiaan: astutus onnistuu! Olen haaveillut mantelilaisista suomenhevosvarsoista jo niin kauan, että oli jo aikakin tapahtua. Nyt vain pitää toivoa, että kaikki menee hyvin.

Valitsemamme ori ei ole luonteeltaan mikään perus suomenhevonen, mutta persoonaa siitä kyllä löytyy. Haamupehtori, eli Happi, on aivan äskettäin kantakirjattu pienhevossuunnalle kolmannella palkinnolla. Koska Kipakin on pienikokoinen, saa nähdä jääkö tuleva varsa pienhevoskokoiseksi vai ei. Mielenkiintoista on myös nähdä minkä värinen varsasta tulee. Tuleeko siitä kimo, kuten ensimmäisestä FWB-kasvatistamme? Aika näyttää. Huomenna lähden kuskaamaan tammaa Itä-Suomeen astutettavaksi.

2016

Viikko 52 » Sonjan estevalmennuksessa

Parin viikon takaisessa Royal Gearin jouluriehassa Kati voitti este- ja kouluvalmennuksen. Tänään Sonja saapui Hollannista Mantsuun valmentamaan Kipaa esteillä ja Ixyä koulussa:

"Aidoille suomalaisille tyypilliseen tapaan Gielas oli alkujärkytyksen jälkeen suoriutunut nelijalkaisten mielestä kammottavasti koristellusta jouluriehan esteradasta täysin puhtaasti ja lunastanut näin paikan yksityisvalmennukseen. Jatkoimme valmennuksessa kilpailuiden teemalla, joten esteissä roikkui edelleen toinen toistaan erikoisempia härpäkkeitä aina koristenauhoista jouluvaloihin. Gielas kipitti pitkin maneesia puuskuttava Kati selässään tarmoa täynnä, eivätkä koristeet vaikuttaneet häiritsevän sitä nytkään. Tamma tuntui suorastaan ajattelevan: "Tuttu juttu, voidaanko jo hypätä?!"

Lämmittelyjen jälkeen siirryimme nopeasti tositoimiin. Aloitimme helpolla neljän esteen radalla kevyillä 70 cm korkeuksilla. Gielas oli niin vauhdissa, että väleihin meinasi koko ajan tunkea vähintäänkin se puolikas ylimääräinen askel. Otimme tammaa haltuun suurella kahdeksikolla, mikä auttoikin todella paljon. Pääsimme palaamaan radalle huomattavasti paremmassa rytmissä ja parivaljakko sai alle puhtaan suorituksen myös tamman omalla metrin kilpailutasolla."

Viikko 52 » Veera Ruusula saapui valmentamaan Kipaa ja Katia

Viikon takaisissa Ventoksen Pikkujouluissa Kati sai lahjaksi estevalmennuksen. Tänään Veera Ruusula saapui Mantsuun ja otti ohjat käsiinsä (vain kuvaannollisesti):

"Kati ratsasti lumisella kentällä pikkuruisen kulomustan suomenhevostamman Kipan kanssa. Tamma liikkui energisesti eteenpäin ja ratsukko näytti oikein keskittyneeltä. Kati huomasi tuloni, ja hidasti Kipan käyntiin. Vaihdoimme kuulumiset ja kerroin mitä olin suunnitellut estevalmennukselle.

Lähdimme työstämään ratsukon kanssa kaarevilla linjoilla olevia kolmea estettä. Alkuunsa Kipa oli hieman hätäinen ja lähti hyppyihin liian aikaisin tai myöhään. Lähdimme tätä ongelmaa työstämään. Kati sai tehdä runsaasti töitä energisen Kioan selässä, mutta pienin askelin tahti ja rytmi lähtivät löytymään esteille. Viimeisillä hypyillä sain nähdä tasapainoisen ja kuuliaisen parivaljakon, johon oli hyvä päättää jouluinen estevalmennus."

Viikko 51 » Hyppy Jouluun! -tapahtuma Kuuramaan hevostallilla

Kati osallistui Iran, Kipan ja Trishin kanssa Kuuramaassa järjestettyyn Hyppy Jouluun! -tapahtumaan, jossa oli viisi eritasoista esteluokkaa. Tapahtuma oli samalla hyväntekeväisyystempaus, sillä kilpailujen tuotto annettiin lyhentämättömänä vähävaraisille perheille. Osallistujamäärä oli pieni, mutta päivä sitäkin hauskempi!

Tehtävänanto: Kilpailuissa oli seitsemän aihevaihtoehtoa, joista Kipan tuotoksessa on käytetty seuraavaa: 1. Jos hevosesi saisi kirjoittaa joulupukille lahjatoivelistan, niin mitä se toivoisi joululahjaksi?

Kuules Joulupukki. En ihan ymmärrä sinun funktiota, mutta naapurikarsinan kaverini sanoi sinun toteuttavan tavallisten ponien ja hevosten toiveita. Tässä vaatimuslistani: yksityinen lentokone, ikioma saari jossa asuisi vain komeita oreja, loppumaton varasto porkkanoita ja lick it -nameja. Jos näitä toiveita ei toteuteta niin saisinko edes jumppapallon?
Tuomarin kommentti: "Hih, aivan loistava lista! Toivottavasti Gielas sai sen lentsikan tai edes jumppapallon."

Viikko 51 » Ventoksen Pikkujoulut 2016

Aurinko on laskenut jo muutamaa tuntia aiemmin. Pakkanen saa nenänpään kutiamaan. Pilvettömällä taivaalla loistaa vain kuunvalo, tähdetkin näkyvät jos oikein tarkasti tihrustaa. Ponnistan itseni Kipan selkään ja meinaan samantien tipahtaa takaisin maahan kun Ventoksen omistaja yaren tulee juosten meitä kohti tonttulakkeja ojentaen. Kipa ei elettä arvosta ja saa hepulin. Tulen suosiolla alas selästä virittämään Kipalle tonttulakkia samalla kun yaren yrittää venyttää tonttua lakkia kypäräni päälle. "Noniin, selkään siitä" yaren toteaa samalla kun punttaa minut takaisin selkään ja pitää Kipasta kiinni.

Maastoreitti on huolella valittu ja helppo ratsastaa viritetyn ruutitynnyrinkin kanssa. Kipa yrittää kiilata edellä olevan ratsukon aika-ajoin, mutta saan sen pidettyä maltillisessa ravissa oikealla paikalla. "Nyt saatte valita haluatteko mennä rauhallisesti tietä pitkin vai ottaa laukkaspurtin hangessa!" Eipä tarvinnut sekuntia kauemmin miettiä kun Kipa jo laukkaa tuulta vasten umpihangessa. Vihdoin Kipa pääsi myös ohittamaan edellämme kulkeneen ratsukon.

Tallin pihaan palattuamme kiitän maaston vetänyttä yarenia ja talutan märäksi hionneen Kipan karsinaan. Muutaman tunnin kuluttua pakkaisin tamman autoon ja ajaisin kotia kohti.

Taukotuvassa meille on vielä tarjolla jouluisia herkkuja ja jokainen antaa pienen lahjan ennalta arvotulle ratsukolle. Minun ja Kipan lahjan saajaksi on arvottu Sippe ja hänen kaunis pienhevostamma Kuu. Ojennan Sippelle kortin jossa lupaan tulla mukaan kisareissulle Kuun hoitajaksi.

Viikko 50 » Kaisliksen pikkujoulut 2016

Pikkujouluja vietetään vähän joka tallilla ja koska Mantsussa ne jäivät tällä kertaa väliin, onkin ollut mukavaa kierrellä tutustumassa erilaisiin talleihin. Tällä kertaa suuntana oli Kaislarannan talli, jossa järjestettiin pikkujoulut estekilpailuiden merkeissä. Kati osallistui kisoihin Sandran, Kipan, Iran ja Trishin kanssa.

Tehtävänanto: Miten teidän tallilla valmistaudutaan joulunviettoon ja etenkin koristellaan talli, kuka ja miten sen tekee? Kirjoita aiheesta lyhyt runo tai n. 100-200 sanan tarina tai piirrä tunnelmallinen kuva valmisteluista.

Mantsussa vietetään ensimmäistä joulua ja kunnon jouluintoilijoina me Miljan kanssa koristelimme tallin lattiasta kattoon heti amerikkalaisten kiitospäivän jälkeisenä viikonloppuna. Jokaista ikkunanraamia koristaa hiljalleen välkehtivät jouluvalot, tallin oviaukkoon on asetettu havuseppele ja kuusen koristeita. Oven pielissä seisoo isot olkihevoset joista toiselta ikävä kyllä puuttuu jo puoli naamaa kun tallin ahmatti, Charmante, pääsi nappaamaan ohikulkiessaan evästä nassuunsa. Jokaisen hevosen karsinan ovessa roikkuu jättikokoinen sydänpipari johon on kaunokirjaimin koristeltu hevosen kutsumanimi. Jouluaattona hevosemme saavatkin nämä piparit ruokakulhoihinsa. Tallin katossa on valoin koristeltua havuköynnöstä joka luo aivan ihanan tunnelman koko tallin käytävälle. Satulahuoneen oveen on ripustettu kulkusia ja joulukuusen palloista tehty kranssi. Satulahuoneesta löytyykin kaikkein överimmät koristeet sillä kaikkien hevosten suitsien otsapanta on koristeltu kimaltelevalla joulukuusen köynnöksellä ja satulahuovat vaihdettu punaisiin.

Viikko 50 » Kuuramaan hevostallin ja Jukolan pikkujoulut

Joulukuun neljästoista päivä lensi kuin siivillä Kuuramaan hevostallilla, kun vietimme pikkujouluja pienen porukan kanssa. Paikalle oli saapunut useampikin minulle tuttu, Kati sen sijaan pääsi muutaman kanssa tekemään ensimmäistä kertaa tuttavutta. Tarkoitus oli aloittaa maastoretekellä, joten ennen sitä ehdimme tutustua myös toistemme ratsuihin. Kaikki olivat valinneet alleen suomenhevoset (minä Pahuksen ja Kati Kipan). Vaikka itse aktiivisesti suomenhevospiireissä pyörin, muiden hevosista en tunnistanut kuin yhden hevosen. Sen omistajalle Satulle kerroinkin kuinka olin ihastellut oria aikoinaan kun se oli myynnissä. Pikkuvarsasta olikin kasvanut komea herra.

Kun kaikki olivat saaneet hevosensa satuloitua ja suitsittua, lähdimme matkaan Kuuramaan omistaja Kemiina etunenässä. Olin jo valmiiksi onnesta soikeana, sillä maata peitti paksu lumikerros. Meiltä lumet olivat sulaneet yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. "Voi kunpa vain saisimme valkean joulun!" mietiskelin itsekseni, kun kävelimme Kanervatietä pitkin kohti Puolukkakujaa, jonka jälkeen kääntyisimme yhdelle monista pikkuteistä. Kohteenamme oli hiekkamonttu. Kemiina kertoi, että siellä voisimme kiipeillä tai ottaa kunnon laukkasprutin hiittisuoralla.

Pahus ei ollut niin hyvällä tuulella kuin olisin toivonut, vaan yritti kulkea oman päänsä mukaan. Mutta itse yritin pitää parhaani mukaan oman pääni, sillä halusin nauttia idyllisistä maisemista ilman ylimääräistä venkoilua. Lopulta Pahus kyllästyi tappelemiseen ja viimeistään hiekkakuopalla kiipeilyn jälkeen se oli jo sen verran uupunut, että ei olisi edes jaksanut pistää vastaan. Katilla oli onnea Kipan kanssa, sillä muut hevoset olivat rauhallisia tapauksia, joten normaalisti sähäkkää tammaa oli helpompi hallita. Kuitenkin laukkasuoran koittaessa hän hetken aikaa epäröi uskaltautuisiko Kipan kanssa spurttailemaan, mutta päätti sitten, että eiköhän lumikerros pehmennä mukavasti, jos sattuu putoamaan.

Kaikki pysyivät kyydissä, joten tämän onnistumisen myötä päätettiin jatkaa takaisin tallia kohti. Varpaat ja sormet olivat jäässä itse kullakin, mutta onneksi tiedossa oli lämmittelyä ihka oikeassa savusaunassa. Itse nautin saunomisesta eniten perinteisessä puusaunassa, mutta kukapa ei tällaisesta elämyksestä olisi kieltäytynyt. Etenkin kun kerta oli minulle ensimmäinen.

Muut alkoivat jossakin vaiheessa keskustella järveen pulahtamisesta, mutta kuuntelin juttua vain puolella korvalla. "Hrr, kuka sinne jäiseen veteen muka haluaisi mennä", pohdiskelin hiljaa mielessäni. "Hyvä kun edes kesäkuumalla uskaltaa joka toinen kesä heittää talviturkkinsa." Vaivuin syvemmälle omiin aatoksiini, kunnes jonkin ajan kuluttua havahduin kovaan meteliin muiden paukatessa ovesta sisään. "Mitä, missäs te olitte? Mä en huomannut yhtään, että katositte. Taisin pikkusen torkahtaa." "Me käytiin todistamassa, että tuo yks käy varmasti uimassa, kun se niin kovasti uhosi", kuului ensimmäisestä suusta. "Ja oli muuten sitten kylymää!" totesi rohkea pulahtaja ja sauna täyttyi railakkaasta naurusta.

Rentouttavan saunan jälkeen vuorossa oli pipareiden leipomista Kemiinan kauniissa kodissa. Muoteista löyty mitä ihanimpia vaihtoehtoja ja ainakin itse käytin niistä lähes jokaista. Pipareiden paistuessa Jukolan omistaja Hanne järjesti arvonnan niiden kesken, jotka vastasivat oikein tietovisailun kysymyksin. Koska kyseessä oli Kuuramaan ja Jukolan yhdessä järjestämä pikkuinen tapahtuma, kysymykset koskivat kyseisiä talleja. Kun kaikki olivat vastanneet ja vastaukset tarkistettu, kirjoitettiin jokaisen nimi lapulle, jotka sitten tiputettiin tonttulakkiin. Onnettarena toiminut Kemiina vetäisi lapun ja ojensi sen Hannelle, joka julisti: "Valmennuslahjakortin voittaa... *rumpujen pärinää* Milja! Onnea!" Sovimme samalta istumalta, että tulen sopivan ajankohdan löytyessä Pahuksen kanssa Hannen valmennettavaksi.

Huoneen oli pikkuhiljaa vallannut piparin tuoksu ja hetken päästä pääsimme nauttimaan tuoreista herkuista glögin kera. Siinä jutustelun ja herkuttelun lomassa Kati intoutui laulamaan joululaulun, jonka oli itse sanoittanut uudelleen:

Tallin valot sammuu, kaikki muut nukkuu, Kipa vielä kukkuu.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.
Kipa silloin hipsii varpahillaan, varovasti karsinan avaa.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Rehuhuoneesta pökerryttävän ihanat tuoksut leijuu, Kipan nenuun jo sattuu.
Kipa hipsii hiljaa ihanaa tuoksua kohti.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Rehuhuoneessa kuivumassa on koko väen havuset.
Kipa niitä napaansa napsii, kohta masu jo täyttyy.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Tonttu kurkkaa ikkunasta, järkyttyy näkymästä.
Kipa tajuaa kiinni jääneensä, hiljaa peruuttaa karsinaansa.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Unihiekkaa silmiss, Kipa jo lähes untenmailla.
Tänä vuonna jään lahjatta, onneksi sain edes makoisia havuja.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Kellon kiitäessä hurjaa vauhtia eteenpäin alkoivat juhlijat yksi toisensa jälkeen tehdä lähtöä. Me Katin kanssa olimme saaneet yöpaikan Kuuramaasta, sillä yötä vasten Ahvenanmaalle matkaaminen ei houkutellut. Aamulla lähtiessämme kiitimme kauniisti mukavista pikkujouluista ja yösijasta.

Viikko 43 » Estekilpailut Stall Sjöholmassa

Autuaan tietämättömänä tulevasta matkustin toista kertaa lyhyen ajan sisään Stall Sjöholmaan, tällä kertaa Iran ja Kipan kanssa. Luvassa oli estekilpailut, mutta päivän aikana ehti sattua ja tapahtua. Kipan versio luettavissa alla, Iran versio sen omilla sivuilla.

Tehtävänanto: Radan aikana tapahtui sattumus, joka veti ratsastajan naaman enemmän ja vähemmän mutrulle. Jonkun päivä voi mennä pilalle pienestäkin asiasta, kun taas toiset eivät ihan vähästä hätkähdä. Kerro, menikö ratsastajan meikit pilalle ratsun suusta lentäneestä kuolasta vai menittekö mukkelismakkelis? (max. 200 sanaa)

Lähestymme Kipan kanssa radan loppua, enää pari estettä jäljellä. Yhtäkkiä nenääni alkaa kutittaa aivan vietävästi. Yritän ongelmasta huolimatta jatkaa suoritusta normaalisti. Mutta viimeisen esteen kohdalla mitään ei ole enää tehtävissä. Kipa ponnistaa ja samanaikaisesti kun naamani vääntyy erittäin epäimartelevaan ilmeeseen, kuulen kuinka estettä kuvanneen kuvaajan suljin laulaa. Ensimmäiset ajatukseni maaliviivan ylityksen jälkeen ovat aivan jossain muualla kuin puhtaasti suoritetussa radassa: "Että sen aivastuksen pitikin tulla! Toi este oli kaikista kivoimman näköinen ja olisin halunnu JUST siitä kuvan muistoks. Nyt on kyllä päivä pilalla."

Viikko 27 » Terveisiä Espanjasta

Otinpa sitten äkkilähdön Espanjaan. Mutta en suinkaan aurinkolomalle, vaan estekisoihin Iran ja Kipan kanssa. Ajattelin etukäteen, että Kipa on sielläpäin varmaan aika eksoottinen, mutta mitä vielä, Hervannan Oriaseman Ninnikin oli lähtenyt kisailemaan muutaman suokkinsa kanssa Espanjaan saakka. Siinä kanssakilpailijani kanssa jutellessa kävi ilmi, että tallilla, jossa kilpailut pidettiin, asui myös yksi musta suomenhevosori. Sitä ei hyppäämässä nähty, mutta äkkäsin sen seurailemasta menoa tarhan aitojen takaa.

Osallistujia kisoissa oli heikonlaisesti, joten ne olivat nopeasti ohi etenkin meidän osaltamme, sillä starttasin kahdessa ensimmäisessä luokassa. Ensin oli vuorossa Iran startti ja sillä oli kilpakumppaninaan vain suomenhevostamma. Ira oli tuttuun tapaan oikea ruutitynnyri ja vaati meikäläiseltä melkoisia ponnisteluja, että pysyin kyydissä niissä parissa isommassa loikassa. Puolen metrin esteet oli tammalle kuin lasten leikkiä, sen tiedosti neiti itsekin vähän liiankin hyvin. Puhdas rata kuitenkin tuli ja koska suokkiratsukolta putosi yksi puomi, meidät kuulutettiin luokan voittajiksi.

Hyvillä mielin jatkoin seuraavaan luokkaan. Nyt esteet olivat puoli metriä korkeampia, mutta ratsu edellistä 20 senttiä pienempi, mikä nauratti useampaakin katsojaa. Kieltämättä se oli omastakin mielestäni vähän hullunkurista, mutta onhan Ira kuitenkin vasta todella kokematon nelivuotias. Eiköhän senkin kanssa aikanaan päästä isommille radoille, ainakin se on osoittanut omaavansa hyvät hyppylahjat. Kipa sen sijaan on seitsemän ja kilpaillut jo hyvän aikaa. Tämänpäiväinen suoritus ei ihan nappiin mennyt, mutta sijoituimme kymmenen osallistujan luokassa viidenneksi. Meille tuli kolmanneksi viimeisellä esteellä pudotus, kun pidättelin tammaa vähän liikaa ja sitten ponnistuspaikka jäikin turhan lähelle estettä.

Oli hauska käydä tällaisella pikavisiitillä Espanjassa, mutta tuskin olen ihan heti lähdössä uudelleen. Hevoset kyllä olivat mukavan rauhallisia kotimatkan. Kilpailut ja kuumuus olivat väsyttäneet niitä sen verran paljon.

Viikko 14 » Kipa evakossa

Kipan kanssa ei kyllä mikään tunnu sujuvan helposti. Aamuheiniä jakaessani huomasin tamman vesiautomaatin vuotavan ja karsinan tulvivan. Heinien jakaminen keskeytyi hetkeksi kun sääntöjen vastaisesti juoksin toimistoon soittamaan putkimiehelle. Saimme pikaisesti putkimiehen ohjeiden mukaan estettyä suuremman vahingon syntymisen ja katkaisimme veden tulon. Tämä ikävä kyllä tarkoitti sitä, että kunnes vika on korjattu, niin kaikki hevoset juotetaan omin kätösin kannetuista vesiämpäreistä.

Ämpärien täyttämisen ja karsinoihin kantamisen jälkeen pääsimme tyhjentämään Kipan karsinaa märistä alusista. Talli ei onneksi ole täynnä ja Kipa saatiin siirrettyä toiseen karsinaan väliaikaisesti. Märkää kuiviketta saatiinkin kärrätä lantalaan monen kottikärryllisen verran. Lattia oli alusten poistamisesta huolimatta edelleenkin märkä ja päätimmekin antaa Kipan asua toisessa karsinassa sen aikaa kunnes sen oma karsina olisi toivottavasti huomenna kuiva.

Putkimies saapui sopivasti kesken meidän paljon ansaitun lounastauon, ja niin jäi makoisat salaatit toimiston pöydälle odottamaan milloin sitä ehtisi jatkamaan taukoansa. Jouduimme vaihtamaan koko vesiautomaatin Kipan karsinaan kun vanha ei vain suostunut enään toimimaan. Saimme vedet takaisin ja pääsimme jatkamaan aamun askareita. Tosin vielä piti kantaa kaikki vesiämpärit pois karsinoista...