M.B. Kummitus

© Vibaja

6-vuotias suomenhevosori,
syntynyt 19.03.2017.
Rautiaankimo (ee/aa/Gg), tähti, mtj sukat.
147 cm korkea.
Koulutukseltaan tällä hetkellä Helppo B (ko), 80 cm (re), 70 cm (me).
Kilpailee esteratsastuksessa.
Rekisterinumero VH17-018-0646.
Kasvattanut ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. Haamupehtori
rtkm, 146 cm
ii. Pehtoori
rnkm, 148 cm
ie. Henkityttö
rtkm, 140 cm
e. Gielas
klm, 150 cm
ei. Jävri
prt, 153 cm
ee. Gämpa
m, 149 cm

"On toi kyl ruma ku mikä", Kati sanoi naureskellen, kun katselimme nuoren Kummituksen temmellystä laitumella. "Juu eihän se mikää kedon kaunein kaunokainen oo, mut ei kaikkien tarvi ollakaan. Ja onhan se ainakin siinä yhdessä kuvassa ihan söpö", yritin edes vähän puolustella Mantsun ensimmäistä suokkivarsaa, jota odotin aikoinaan kuin kuuta nousevaa. "Ja osaa se ainakin hypätä, eiks se oo pääasia?" Hypätä se tosiaan osasi, sillä jo pienestä pitäen ori on suorittanut hyvällä menestyksellä itse suunnittelemiaan esteratoja. Todella luovana kaverina Kummitus hyppää vaikka maassa makaavien risujen ylitse.

© Vibaja

Saavutukset

02.05.2017 All-Sim Evaluation (Foal)
Conformation: 21, Type: 10, Athletic Ability: 17, Overall Impression: 19
Grand Total: 67% Premier

20.01.2018 Kantakirjaus
17 p. + 17 p. + 16 p. + 15 p.
Yhteensä: 65 p. KTK-III P-suunta

10.03.2018 Champion-arvonimi

Jälkeläisinfo

Kummitus ei ole vielä jalostuskäytössä

Kilpailuhistoria

12 starttia, joista 3 sijoituksia.

  • 15.04.2018 TYH Pohojola Käyttöajo - 1/23
  • 14.04.2018 TYH Penrose Shires Käyttöajo - 19/37
  • 14.04.2018 ERJ Mandelbacke 90 cm - 23/29
  • 06.04.2018 ERJ Mandelbacke 90 cm - 13/26
  • 06.04.2018 ERJ Mandelbacke 80 cm - 3/28
  • 31.03.2018 ERJ-Cup Harmony Sporthorses 90 cm - 52/162
  • 24.02.2018 ERJ Mandelbacke 80 cm - 11/12
  • 16.02.2018 ERJ Adina 80 cm - 1/12
  • 31.01.2018 ERJ-Cup Mörkövaara 80 cm - 94/121
  • 13.01.2018 ERJ Vindhani 80 cm - 5/20
  • 31.12.2017 ERJ-Cup Kuuralehdon hevostila 40 cm - 7/25
  • 21.12.2017 ERJ Hirttivaara 50 cm - 9/19

Näyttelytulokset

3 irtoSERT, 0 RCH

  • 31.03.2018 Söpöysnäyttely Susiraja (Lissu T. ja narri) - 20/20 (KM: Pienisuuri hallaharja)
  • 31.03.2018 VSR Rotunäyttely (Lissu T.) - 21/21, III-palk.
  • 09.03.2018 NJ Einfall (Welby) - irtoSERT
  • 25.05.2017 NJ Mandelbacke (Jannica) - irtoSERT
  • 09.05.2017 NJ Haavelaakso (vaapu) - irtoSERT

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 12 » Pääsiäismunien etsintää

Naapuriimme muuttanut shettiskasvattaja oli pyytänyt meiltä muutamaa isompaa hevosta pääsiäismunien etsimiseen mukaan. Pitkän pohdinnan myötä olimme päättäneet antaa Kummituksen ja Topazin mukaan tapahtumaan, sillä ehdolla, että saisimme tulla katselemaan touhuja ja pitämään hevosiamme silmällä. Topaz oli silminnähden järkyttynyt kun sen harjaan letitettiin höyheniä ja kreppipaperia, mutta tamma onneksi rauhoittui pian. Topazin väriteemaksi koitui keltainen ja vihreä, tamma sai myös kylkiinsä ja silmiensä ympärille kasvomaalilla kuvioita. Varsinkin keltainen tipu tamman takapuolessa ihastutti ja nauratti ihmisiä. Paljoa emme kylläkään ymmärtäneet kun ihmiset puhuivat pelkästään ruotsia. Topaz kulki ihan vain käsihevosena kun taas Kummituksen selkään oli istutettu kolme lasta. Kummitus ei sen enempää kummastellut niin koristeluita kuin ratsastajiensa määrääkään, vaan nautti saamastaan huomiosta täysin sieluin. Varsinkin lasten tarjoamat herkkupalat katosivat orin kitusiin alta aikayksikön. Kummitus oli koristeltu miehisesti vaaleanpunaisilla ja liiloilla koristeilla. Ori oli saanut naapuritallin shettikseltä jopa liilat ohjatkin. Saas nähdä innostummeko me ostamaan hevosillemme värillisiä ohjia, onhan ne aika hauskan näköisiä.

Pääsiäismunien etsinnän jälkeen Topaz ja Kummitus sidottiin pihalla tönöttävään harjauspuomiin kiinni kun me ihmiset menimme nauttimaan buffetin antimista. Mahat kipeinä ja kaikista suklaamunista pullottaen keksimmekin Miljan kanssa nerokkaan idean ratsastaa Topaz ja Kummitus takaisin talliin ilman satuloita. Topazilla ei ollut edes suitsia päässä, pelkkä nahkariimu ja riimunnaru. Tottakai Topazin ratsastus takaisin kotiin osui minulle. Milja loikkasi tottuneesti Kummituksen selkään ja minä rupesin miettimään millä ihmeellä kampeaisin itseni Topazin selkään. Pihamaalta onneksi löytyi penkki jonka eteen sain Topazin parkkeerattua ja vihdoin pystyimme aloittamaan kotimatkan.

"Mennäänkö tien kautta, sais kyläläiset vähän kummasteltavaa jos ne ei oo tänää ollu täällä?" Milja kysyi, mutta todellisuudessa hän ei välittänyt minun vastusteluista. Tien kautta meneminen pidensi matkaa huomattavasti metsän läpi kulkemiseen verrattuna. "Jos mä kuolen ni tuun kummittelemaan sulle ihan sun koko loppuelämän ajaks." Milja naurahti ja vastasi takaisin: "Höpöhöpö, et sä mitään kuole. Korkeintaan vammaudut", ja samassa Milja siirsi Kummituksen raville. Topaz innostui äkillisestä vauhdin muutoksesta ja otti pienen spurtin Kummituksen perään. "Ai hitto, huomenna on takapuoli kipeä", huutelin Miljalle samalla kun irvistelin Topazin pompottavassa ravissa. "Istu sillä takapuolellas, se vois auttaa!" Miljahan se oli hauskalla tuulella. Vihdoin Topaz suostui kuuntelemaan ja menimme loppumatkan tallille rauhallisessa käynnissä. "Mä en lähe sun kanssas enää mihinkää", kirosin Miljalle kun hyppäsin Topazin selästä alas tallin pihassa.

2017

Viikko 49 » Pikkujoulumaasto

Matkamme vei nuoren Kummituksen kanssa kohti Jukolaa. Vaikka ori onkin vasta nelivuotias, on se fiksu kuin mikä. Hiiskatin kanssa, joka on sitä vuotta nuorempi, en varmasti uskaltaisi minkäänlaiselle maastoreissulle vieraassa ympäristössä edes kahden vuoden päästä. Kummitus ei olekaan päässyt pitkään aikaan minnekään täältä Ahvenanmaan perukoilta, joten tämä on hyvää treeniä myös tulevaa kilparatsun uraa ajatellen. Ensimmäisiin kisoihin olenkin jo orin ilmoittanut. 21.12. suuntaamme Hämeeseen ja kuun lopussa Keski-Suomeen. Tuossa välissä olisi myös pari muuta mahdollista kisaa, joista toinen niin ikään Jukolassa, mutta täytyy vielä miettiä asiaa.

Palataanpa takaisin tähän päivään. Jukolassa siis järjestettiin tänään 10. päivä pikkujoulumaasto rapsakassa pakkassäässä. Vetoratsukkona oli tallin omistajatar Hanne orinsa Hurman kanssa. Lisäksi mukana oli Tuulia Urho-ratsullaan. Perää piti joukon ainoa tamma Heini kyydissään Jukolan tallityöntekijä Ida. Porukka jäi odotettua pienemmäksi, mutta ikimuistoinen reissu se oli siitäkin huolimatta.

Oli mukavaa päästä nauttimaan muistakin kuin Mantsua ympäröivistä maisemista. Vaikka eihän niihin ei kyllä ikinä kyllästy. Matka starttasi kentältä, josta jatkoimme Kaimonjärven rantaa pitkin kohti peltoa. Kummitus oli tässä vaiheessa yllättävän terhakkaalla tuulella. Kenties perässä tuleva tamma sai sen innostumaan tai sitten se halusi esittää jotain "isommille pojille". Onneksi meidän edellä kulkenut Urho käyttäytyi rauhallisesti, joten pikkuhiljaa Kummituskin alkoi selvästi kulkemaan rennommin. Pellolla pääsimme ottamaan ensimmäiset laukat ja aivan kuten muutkin, ampaisi myös Kummitus heti eteen. Mutta pellon toiseen päähän saapui vain kolme ratsukkoa. Urho nimittäin intoutui tekemään melkoisen pukin ja pahaa aavistamaton Tuulia putosi selästä kesken kaiken.

Pikku kommelluksen jälkeen jatkoimme reittiä rauhallisemmassa tahdissa. Ihailimme mm. maisemia Mastokalliolta ja päädymme hurjannäköisen autiotalon pihaan. Hanne kertoi, että talo on tilan vanha päärakennus ja että siinä on asuttu viimeksi 60-luvulla. Aurinko oli jo alkanut painua taivaanrantaan, joten sytytimme tässä vaiheessa otsalamput. Kummitus ei ollut talosta moksiskaan, mutta kun loin viimeisen silmäyksen yhteen talon ikkunoista, olin varma, että siellä näkyi jotakin liikettä. Mutta en sanonut muille mitään, vaan ohjasin äkkiä oria kulkemaan jälleen Urhon perässä.

Kohta olimmekin jo taas Jukolan tallipihalla, jossa Hanne kutsui meidät vielä taukotupaan nauttimaan lämmikettä ja pientä purtavaa. Hevosetkin saivat omat eväänsä vieraskarsinoihin. Otin kutsun ilolla vastaan, sillä meikäläinen tunnetaan kotona siitä, että talvipakkasilla muistutan ennemmin lumiukkoa kuin ratsastajaa. Olen herkkä palelemaan, etenkin sormista, joten etenkin maastoon tulee puettua oikein reilusti. Tänään en kuitenkaan kehdannut pukea päälleni vakiovarustustani, kun Jukolaan ihmisten ilmoille saavuin. Osa kerrastosta jäi siis tarkoituksella kotiin, mutta tietenkin unohdin parhaat ja lämpimimmät hanskani Mantsuun satulahuoneen jakkaralle. Olin äärettömän kiitollinen siitä lämpimästä kupposesta, jonka Hanne minun kätösiini työnsi. Taisinpa huokaista vielä ääneen jotain "aahh, ihanaa" tapaista.

© Vibaja